| Aihe: Verkkokalvot rumpuihin | 1 |
|---|
|
Oon edelleen tällainen harrastelija potikkapelle ja monesta asiasta tietämätön. Suurin ongelma pienissä keikkapaikoissa tuntuu olevan rummut, joista sitten seuraa ketjureaktio. laitetaan skebat lavalta kovemmalle ja niin pois päin. lopulta kun lavabalanssi on "kohdillaan" niin tunnen itseni jotenkin pieneksi ja tarpeettomaksi. Mitä mä voin enää tehdä kun jo lavalta tulee niin perkeleesti erilaisia ääniaaltoja. Joo kävellä lavalle tiputtamaan marsujen, voxien yms masteria kolmen tunnin verran ja pilkkoa rumpalin halot takkapuiksi ja antaa tilalle pari paria lyijykyniä. Oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kun pääsen takaisin tiskin ääreen niin kääntämiäni nappuloita on ruuvattu jo kovemmalle kuin ne alunperin olikaan ja rumpalikin on ehtinyt piipahtaa takahuoneessa sorvaamassa itselleen uudet halot.
Kun tästä jatketaan eteenpäin niin alkaa vähintään yksi kielisoittaja narisemaan itseään vielä monitoriin joka taas laukaisee joko kuulo- tai kateus ongelmia toisella puolella lavaa ja sinnekin täytyy saada. Tällä kertaa itseään ja sitten kaveria. Lopulta toisellakin puolella välähtää hehkulamppu ja tajutaan että olishan se siistii kuulla mitä toi leadi kitaristi oikein tekee milloinkin ja soppa on valmis. Sitten kun pitäs vielä saada se laulukin monitoroitua niin että itse vocalistikin kuulis jotain niin siinä vaiheessa sitä alkaakin olla jo paskat huosuissa. Lopulta kun ison työn ja venyneen tsekin jälkeen mennään huilimaan muutamaks tuntii ja palataan takas lavalle täyteen toimintaan niin kukaan ei enää kuulekaan ketään eikä itseään vaan jostain mystisestä syystä koko paletti nappuloita on liikkunut itsestään mitä eriskummallisiin asentoihin. Ainakin lavalla olijoiden mielest'
Ulkona keikoilla mulla ei oo ollu koskaan sen kummempia ongelmia kun äänellä on tilaa mihin levitä eikä oo sellaisia heijastus ongelmia.
Asiasta jo pitkään vi*****tuneena oon miettiny rumpuihin verkkokalvoja ja triggereitä. En oo vielä kokonaista työpäivää tai paria onnistunut hukkaamaan etsintään mutta kaikki rumpumodulit joihin olen törmännyt jonkintasoiseen "järki" hintaan on mallia voit liittää tähän vaikka ja mitä mutta saat vain stereon äänen ulos.
Onko edes olemassa saati sitten harrastelijalle sopivaan hintaan max 1200€ (mielen kiinnosta voi nostaa esiin kalliimpiakin laitteita.) sellaista moduulia joka osais antaa kamaa ulos myös kanavakohtaisesti jolloin sais paremman hallittavuuden. Vai onko ainoa vaihtoehto ostaa jokaiselle erilliselle instrumentille oma moduli.
1. Miten te olette ratkaisseet tämän kyseisen lavameteli ongelman vai oletteko vaan oppineet elämään sen kanssa.
2. Kokemuksia koko setin triggaamisesta koska oikeet sähkörummut ei tuu kyseeseen ku vie kuulemma katu-uskottavuuden ja niil on niin hirveen noloo soittaa. Tai oikeestaan kokemuksia yleensäkin triggaamisesta koska varmaan todella harva koko settiä on koskaan triggaillu.
3. Ihan yleinen keskustelu aiheesta vois olla mielenkiintoista luettavaa.
4. Rumpalitkin voisi tuoda esille omaa näkökulmaa aiheeseen.
5. Yms yms..
Miksi laulaa nuotilleen kun nuotin vieressä on enemmän tilaa! |  LHU
12.02.2012 18:41:30 | |
|
Itsellä ainakin useimmiten ongelmat ovat johtuneet pelleistä, niitä on sitten demppailtu välillä noilla -> http://www.balbex.fi/public/product_catalog.php?c=55 välillä taas tällaisilla -> https://www.toknet.fi/serla-liuskapaperi-100-kpl/6414300343448/dp ja toisinaan jopa molemmilla. | |
. . . .
2. Kokemuksia koko setin triggaamisesta koska oikeet sähkörummut ei tuu kyseeseen ku vie kuulemma katu-uskottavuuden ja niil on niin hirveen noloo soittaa. Tai oikeestaan kokemuksia yleensäkin triggaamisesta koska varmaan todella harva koko settiä on koskaan triggaillu.
. . .
Meillä on juurikin näin, eli rumpusettiin on vaihdettu verkkokalvot ja trigattu koko setti. Pelteinä on Rolandin "kumi-peltejä" joissa siis sisäänrakennettu triggeri.
Moduulina on Rolandin TD-20X, eli ei todellakaan mahdu tuohon budjettiin, mutta toisaalta, mahtuuko joku hyvä akustinenkaan setti tuohon budjettiin ? Trigattavaksihan ei kannata hankkia Ludwigin kalleinta settiä.
TD-20:stä saa 10 kpl direct outia, eli melkein kaikki rummut erikseen.
Kokemukset ovat ainoastaan positiivisia !
Rumpujen soundit ovat aina kohdillaan, ja aina samat riippumatta paikasta (tai siis eri soundejahan voi tehdä jopa biisikohtaisesti).
Lavalla auki olevien mikkien määrä putosi kolmanteenosaan, joten vuotoa eri paikoista on paljon vähemmän. | |
Rallattelija:
1. Miten te olette ratkaisseet tämän kyseisen lavameteli ongelman vai oletteko vaan oppineet elämään sen kanssa.
2. Kokemuksia koko setin triggaamisesta koska oikeet sähkörummut ei tuu kyseeseen ku vie kuulemma katu-uskottavuuden ja niil on niin hirveen noloo soittaa. Tai oikeestaan kokemuksia yleensäkin triggaamisesta koska varmaan todella harva koko settiä on koskaan triggaillu.
3. Ihan yleinen keskustelu aiheesta vois olla mielenkiintoista luettavaa.
4. Rumpalitkin voisi tuoda esille omaa näkökulmaa aiheeseen.
5. Yms yms..
Tää on asia, joka oikeesti vaatii hirveen määrän aikaa ja tupakkia.
Mut kerrotaan:
Lähtökohta on se, et sinä et voi ketään pakottaa soittamaan sähköpannuja. Mesh- kalvotetut trigatut akkarit on sähköpannut. Alesiksen surgeja on nykyään saatavilla chokella varustettuna. Siinä on setti, joka näyttää akustiselta, mutta on kaukana siitä.
Mitä kysymykseesi tulee, ni rollen kaksnumeroiset tai jammun extreme tarjoilee sen +6 kanavaa ulos, mut noi ei ole ihan budjettivehkeitä, harvoin edes käytettynä.
Ja miina on siinä, et sen drunpalin oikeesti pitää osata käyttää sitä vehjettä. Sähköpannut on oikeesti erilaisia siinä, et ne on akustisesti käytännössä äänettömät. Tarkoittaa sitä, et monin paikoin akkaripannuja ei tartte edes vahvistaa. Sähköpannut taas tarttee aina vahvistaa, et ne olis balanssissa edes pimpparaudan kans. Ja se dynamiikka nois lähtee maksimista alaspäin, eikä nollasta ylöspäin. Ei hyödytä mitään/ketään, eikä tippaakaan, et drunpali itte luureilla kuuntelee, et ny on jees. Asia vaan tarttee testata ja taas testata niiden olemassa olevien ämyrien kautta, et mikä on jees.
Jatkuu ensi numerossa.
One kind of music only - the good kind | |
LHU: Itsellä ainakin useimmiten ongelmat ovat johtuneet pelleistä, niitä on sitten demppailtu välillä noilla -> http://www.balbex.fi/public/product_catalog.php?c=55 välillä taas tällaisilla -> https://www.toknet.fi/serla-liuskapaperi-100-kpl/6414300343448/dp ja toisinaan jopa molemmilla.
Pääasiassa noissa cymbaaleissa se ongelma on mullakin siis siltä saralta mikä tulee yli kovassakin soitossa. Vähän jos saadaan himmattua meteliä niin snarppakin alkaa usein olla jo aika päällä. Taidan näin aluksi mennä sinne cympad kauppaan =)
Mun mielestä toi tää kaikki kuitenkin pitäs lähtee bändistä ittestään, eli rumpalin ei oikeesti tarvi pannuttaa kaikella voimalla mitä ranteesta lähtee ja sama koskee sinällään muitakin soittajia. Mutta kun ei mee jakeluun. ei edes silloin ku multa ei tuu pöydästä mitään muuta ku laulut ja basari ja syna jos sellainen lavalla makoilee ja siltikin yleisö yrittää vetäytyä vähän kauemmaksi. Mutta kun ei kuulla ja sitten se mikä vähennetään volasta lavalla monitoroidaan sinne takaisin. Tietysti korva monitorointikin auttas paljon jolloin saatais lavamökää vähennettyä huomattavasti mutta raskaskätisen rumpalin käsiä ne ei kevennä sitten ollenkaan. Tässä vaiheessa kyllä saatettais silti olla jo asiallisessa tilanteessa.
Enkä ole ketään pakottamassa mihinkään triggaus hommiin. mietin vain saisko tosta minkään tason ratkaisua ongelmaan. ja ehkä hamassa tulevaisuudessa vois yrittää tarjota vaihtoehtoa.
Miksi laulaa nuotilleen kun nuotin vieressä on enemmän tilaa! | LHU
13.02.2012 02:15:00 | |
|
Rallattelija: Mun mielestä toi tää kaikki kuitenkin pitäs lähtee bändistä ittestään, eli rumpalin ei oikeesti tarvi pannuttaa kaikella voimalla mitä ranteesta lähtee ja sama koskee sinällään muitakin soittajia.
Mielestäni bändin keskinäinen balanssi ei voi lähteä muualta kuin bändistä itsestään. Hyvät bändit on keskenään balanssissa jo siellä treenikämpällä, parhaimmathan ei edes treenaa. Miksaajan duuni on sitten toistaa lavalta tulevaa ääntä, näin karkeasti ilmaisten.
Rumpaleiden kanssa suurimmat ongelmat johtunevat siitä että setti soi sinne jakkaralle ihan eri tavalla kuin eteenpäin, tulpat korviin siihen lisäksi niin homma alkaa olemaan paketissa. Rumpalille voi aina tosin esittää kysymyksen, onko settisi mielestäsi balanssissa? Vastaus on poikkeuksetta myönteinen mikä on taas helppo todistaa vääräksi äänittämällä yhdellä, ihan millä tahansa mikillä sitä settiä parin metrin päästä ja kuunteluttamalla se sitten taiteilijalla itsellään, siitä saa mielenkiintoisia keskusteluja aikaan. Toinen hyvä referenssi bändin balanssista on "fanin" juutuubiin laittama video mikä on kuvattu kännykällä eturivistä. Siitä voi kukin osapuoli sitten vedellä omia johtopäätöksiään että tuleeko ne pellit kaikesta yli vai ei. Mutta summa summarum, koko bändistä lähtee bändibalanssi ja huonossa balanssissa soittava bändi kuulostaa, noh, huonommalta. Eikä se "syyllinen" kovaan volaan aina suinkaan ole rumpali vaan korvatulpat mutta siitä aiheesta lienee jo jauhettu näilläkin palstoilla ihan riittävästi. | |
LHU: Eikä se "syyllinen" kovaan volaan aina suinkaan ole rumpali vaan korvatulpat mutta siitä aiheesta lienee jo jauhettu näilläkin palstoilla ihan riittävästi.
Kieltämättä tässä on pointtia aika paljonkin. Eikä vaan tässä lainauksessa vaan koko kirjoituksessa. Toisaalta munkin ehkä tulis avata silmiä tai siis korvia enemmän mutta aika vaikeelta se välillä vaan tuntuu. Oon kuitenkin törmänny myös muiden instrumenttien taitajiin joille tuntuu olevan pääasia että tulee kovaa mutta ihan sama miltä kuulostaa.
Ja yks juttu on vissi toisaalta mun mielestä jotenkin tosi korni mut silti aivan liian usein törmännyt. Minkä takia pitää aina soittaa kovempaa ku edellinen bändi? mikä siinä on niin pirun hienoa? mul on monesti tullu vastaan tämmöinen ja siit on ihan tultu mulle sanoo että vedetään sitte kovempaa ku tää ja odotas ku tää kovempaa bändi alottaa niin seuraava tulee sitten kertomaan taas samaa. ei voi ymmärtää.
Miksi laulaa nuotilleen kun nuotin vieressä on enemmän tilaa! | |
Moi.
:D
Itsellä aktiivisempi tiskintakakokemus on tosin jo yli vuosikymmene takainen, mutta kuinka tutulta kuulostaakaan vuodatuksesi.
Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa että kyllä siellä tunnelin päässä valoakin pilkahtaa.
Mesta jossa aikoinaan duunasin, houkutteli esiintyjiksi kirjaimellisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä ja välillä oli hermot verraten kireällä urpojen kanssa. Tunne oli varmasti molemminpuolinen, ei siinä mitään. Kielimuurikin oli toisinaan niin korkea ettei edes jatkotikkailla päässyt yli, mutta se on toinen juttu se.
Ei vaatine kummoistakaan empiiristä tutkimusta kun havaintona on ammattitaidon ja ongelmien vahva käänteiskorrelaatio. Parhaana esimerkkinä erään Suomen tunnetuimman artistin levynjulkaisukeika jolla monitoritiskin takana pystyi juttelemaan niitä näitä ääntään korottamatta, ja saliin ei tuutannut hiljaa, rokkia kun soittivat, lavavolyymi ja -balanssi vain olivat aivan omaa luokkaansa.
Toista laitaa edustaa esimerkiksi eräs 'rkeleen bändiskaba johon lievän huijauksen myötä jouduin ääntä tekemään (ei em. mesta). Meinasi aikuisten oikeasti miksaajaparalta käpy kärvähtää totaaisesti. Vaikka ei saisi.
No, loppupuheenvuoroni ja anteeksipyyntöni asian tiimoilta kirvoitti yllättävän muikeat aplodit yleisöltä, hehän siinä kuitenkin kärsivät eniten.
Toki ammattilaisiinkin nimiä mainitsematta urpoja mahtuu riittämiin, kuten myös amatööreihin asiansa osaavia jannuja, tuppaavat vain olemaan harvassa nämä jälkimmäiset. Edellisillä on sitten jonkinmoisia vaikeuksia löytää suostuvaista tekniikkaa ja/tai soittajia keikoille ja varsinkin rundeille.
Eli kunhan pääset suosta rämpimästä sinne vertauskuvallisesti kuivemmalle maalle, kyllä se siitä. Vaikkei aina välttämättä ensalkuun uskoisi.
On muuten nämä tässä viestiketjussasi mainitsemasi seikat yhtenä vahvimmista syistä miksen ikinä enää sekalaisiin äänentoistohommiin ala. Enkä toisaalta ko. alaa kellekään varsinaisesti suosittele.
Ellei kyseessä ole tutun bändin kanssa "kasvaminen".
T:Samuli | |
Rallattelija: Ja yks juttu on vissi toisaalta mun mielestä jotenkin tosi korni mut silti aivan liian usein törmännyt. Minkä takia pitää aina soittaa kovempaa ku edellinen bändi? mikä siinä on niin pirun hienoa? mul on monesti tullu vastaan tämmöinen ja siit on ihan tultu mulle sanoo että vedetään sitte kovempaa ku tää ja odotas ku tää kovempaa bändi alottaa niin seuraava tulee sitten kertomaan taas samaa. ei voi ymmärtää.
Tämä on erinomainen kysymys. Muihin, alussa esittämiisi onkin Liuhu jo vienyt jalat suustani. Lavabalanssi on se mistä kaikki lähtee, tai mihin se kaatuu...
Mutta siis palatakseni tähän "kovempaa" kisaan. Se lienee jokin psykologinen pakko, että kovempi on parempi. Malliin Spinal Tapin "this goes to eleven".
Onneksi tuolla ammattipiireissä tästä ollaan jo pääsemässä eroon ja siellä aletaan ymmärtää että ei ne desibelit ehkä ookaan se juttu.
Hyvänä esimerkkinä aiheesta erään suuren suomalaisen rockbändin veto viime kesänä eräillä festareilla, joissa raja oli 98dBA slow ja seppä veteli semmoista 95:ttä. Siinä festarien promottoori kysy että mikäs ny on, ku on kuitenki päivän headlineri ja kaikkee, niin seppä tuumas jotain tänne päin "Nnpäs viiti luukuttaa. Hyvältä kuulostaa näinkin, niin miks kuormittaa yleisöä enempää".
Kyseisen kaverin arvostus allekirjoittaneen silmissä nousi entisestään... ...Ammattilainen isolla A:lla.
Kyllä se kuolema ne univelat kuittaa... | |
Rallattelija: Oon edelleen tällainen harrastelija potikkapelle ja monesta asiasta tietämätön.
No, täältä pesee varsinaisen hommansa lisäks lavalta mikserin nuppeja vääntelevän kielisoitin"taitelijan" kommenttia...
Suurin ongelma pienissä keikkapaikoissa
Kuinka pieni on pieni ? Meille se tyypillisesti on tarkoittanut noin 50..100 asiakaspaikkaa. Isompiin paikkoihin on vaikea ottaa kokemuksen puutteessa kantaa. Jatkot voipi lukea yllä mainitun valossa.
tuntuu olevan rummut, joista sitten seuraa ketjureaktio. laitetaan skebat lavalta kovemmalle ja niin pois päin. lopulta kun lavabalanssi on "kohdillaan"
Miksi lainausmerkit ? Jos se on kohdillaan, niin hyvä. Jos ei, niin sitten on artisteilla vuorossa pohdiskelua. Siitä lisää myöhemmin...
niin tunnen itseni jotenkin pieneksi ja tarpeettomaksi. Mitä mä voin enää tehdä kun jo lavalta tulee niin perkeleesti erilaisia ääniaaltoja. Joo kävellä lavalle tiputtamaan marsujen, voxien yms masteria kolmen tunnin verran ja pilkkoa rumpalin halot takkapuiksi ja antaa tilalle pari paria lyijykyniä. Oon kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kun pääsen takaisin tiskin ääreen niin kääntämiäni nappuloita on ruuvattu jo kovemmalle kuin ne alunperin olikaan ja rumpalikin on ehtinyt piipahtaa takahuoneessa sorvaamassa itselleen uudet halot.
Niin, sen kielisoittajan pitää kuulla itsensä. Ja leadikitaristin komppikitaristi ja päinvastoin. Ja se masterin asento vaikuttaa soundiin, kuten myös rumpukapulan paksuus. Ja soundi vaikuttaa fiiliksiin lavalla - ja kukaan ei halua katsoa kettuuntuneita artisteja.
Kun tästä jatketaan eteenpäin niin alkaa vähintään yksi kielisoittaja narisemaan itseään vielä monitoriin joka taas laukaisee joko kuulo- tai kateus ongelmia toisella puolella lavaa ja sinnekin täytyy saada. Tällä kertaa itseään ja sitten kaveria.
Kuten jo tulikin mainittua, sen kielisoittajan pitää kuulla itsensä ja kaverinsa.
Lopulta toisellakin puolella välähtää hehkulamppu ja tajutaan että olishan se siistii kuulla mitä toi leadi kitaristi oikein tekee milloinkin ja soppa on valmis. Sitten kun pitäs vielä saada se laulukin monitoroitua niin että itse vocalistikin kuulis jotain
Juu, nyt on siis suurella vaivalla saatu vahvistinta hiljaisemmalle, mutta siirretty sama meteli monitoriin, mistä seuraakin...
niin siinä vaiheessa sitä alkaakin olla jo paskat huosuissa. Lopulta kun ison työn ja venyneen tsekin jälkeen mennään huilimaan muutamaks tuntii ja palataan takas lavalle täyteen toimintaan niin kukaan ei enää kuulekaan ketään eikä itseään vaan jostain mystisestä syystä koko paletti nappuloita on liikkunut itsestään mitä eriskummallisiin asentoihin. Ainakin lavalla olijoiden mielest'
... kakofonia lavalla. Ainakin meikäläisellä on sellaiset korvat, että saan paremmin jutuista selvää kun ne tulevat eri suunnista - omasta vahvarista, kaverin vahvarista ja laulumonitorista. Samoin sen oman vahvarin kuuntelu kahdesta suunnasta vain sotkee ääntä.
Ulkona keikoilla mulla ei oo ollu koskaan sen kummempia ongelmia kun äänellä on tilaa mihin levitä eikä oo sellaisia heijastus ongelmia.
Juu, ja tällaisella keikallahan PA:n rooli onkin ihan toinen kuin jossain pubin nurkassa missä pärjää laulukamoilla. Eli
niin tunnen itseni jotenkin pieneksi ja tarpeettomaksi. Mitä mä voin enää tehdä kun jo lavalta tulee niin perkeleesti erilaisia ääniaaltoja.
Jos se bändi tulee balanssissa, niin hätäkös siinä. Antaa tulla luomuna lavalta, pitää vain huolen että laulu kuuluu ja basarikanava on senverran auki että musa potkii. Keskittyy sitten bändäreiden bongailuun tai jopa valojen välkyttelyyn. Tokihan tällöin käy niin, että jossain kohtaa yleisöä ei kuulu toinen kitara kunnolla tjsp. Voi voi - jos häiritsee niin voi siirtyä parempaan kohtaan.
Jos bändi ei tule balanssissa, niin sitten asialle pitää tehdä bändin itse jotain. Avainsanana sijoittelu, sijoittelu, sijoittelu. Meillä on kitarapinot stagen vastakkaisissa päädyissä, käännettynä n. 45 asteen kulmaan sisäänpäin, jolloin siitä kaverinkin kitarasta kuulee jotain ilman erillistä monitorointia. Hienosäätö kulmaa muuttamalla. Suuntauksesta aiheutuva pahin korvapuukko kompensoidaan sijoittamalla artisti siihen keilaan vaimentimeksi.
Ja volumesotaan ei pidä ryhtyä - jos joku ei kuule itseään, yleensä se tehokkain keino on että muut hiljentävät ihan vähän. Tai sitten pitää sijoitella ne kamat toisella tapaa. Tai lisätä siihen kitarasoundiin sitä middleä. Tai laittaa combo telineesee, kaljakorin päälle. Tai, tai, tai...
Kokonaan toinen juttu tietty on, jos lavalla on 100W vahvistimet masterit levällään. Silloin on lähdetty väärillä vekottimilla liikkeelle, ammutaan tykillä kärpästä. Jos kitaristi diggaa päätesäröstä, niin keinokuormaa, VVR:rrää tai power scalingia kehiin. Tai pienempitehoinen vahvistin - itselläni on 18W, jota tyypillisesti ajelen 9W teholla. Hyvin on riittänyt pikkupaikkoihin ilman PA:n tukea, enkä taatusti ole jäänyt jalkoihin... Moderneissa hevimörssäreissähän tuppaa sitten olemaan jo ihan toimivat mastervolumetkin.
Ja yks juttu on vissi toisaalta mun mielestä jotenkin tosi korni mut silti aivan liian usein törmännyt. Minkä takia pitää aina soittaa kovempaa ku edellinen bändi? mikä siinä on niin pirun hienoa? mul on monesti tullu vastaan tämmöinen ja siit on ihan tultu mulle sanoo että vedetään sitte kovempaa ku tää ja odotas ku tää kovempaa bändi alottaa niin seuraava tulee sitten kertomaan taas samaa. ei voi ymmärtää.
Ei oo totta ?
Antikitarasankari | |
s151669: Ei oo totta ?
Miksei? Mulle toi on aika selkeä juttu ja teen jopa pyytämättä miksaajan roolissa toisinaan tuota. Tuuttaan yleensä pääesiintyjälle snadisti tukevampaa sointia, lähinnä tosin alapään osalta. Rytisee enemmän ja yleensä ko. keinolla on näkynyt tyytyväisempiä naamoja. Ei kyse oo siitä, että kaikkea täytyy nostaa 10dB/bändi, vaan että se illan kohokohta oikeasti sit on kohokohta, eikä tasa-arvoinen juttu kaiken muun kanssa. Mutta kukin tavallaan.
"Gradually slide from 12-bar Blues to a more Vivaldi-like cadenza. Intonation!" | |
s151669: No, täältä pesee varsinaisen hommansa lisäks lavalta mikserin nuppeja vääntelevän kielisoitin"taitelijan" kommenttia...
Kuinka pieni on pieni ? Meille se tyypillisesti on tarkoittanut noin 50..100 asiakaspaikkaa. Isompiin paikkoihin on vaikea ottaa kokemuksen puutteessa kantaa. Jatkot voipi lukea yllä mainitun valossa.
Lähinnä juuri ton kokoisissa mestoissa.
Miksi lainausmerkit ? Jos se on kohdillaan, niin hyvä. Jos ei, niin sitten on artisteilla vuorossa pohdiskelua. Siitä lisää myöhemmin...
Lainausmaerkit sen takia että enemmänkin oli sarkastinen kuvaus asiasta. Itse olen kuitenkin aika ujo sanomaan kunnolla asioista kun erilaiset instrumentit ei nyt niin tuttuja ole ja paha lähteä huutamaan kellekään kun oikeesti ei tiedä instrumenteista ku pienen pintaraapaisun verran. Laulajana itse olen toiminut erilaisissa kokoonpanoissa.
Niin, sen kielisoittajan pitää kuulla itsensä. Ja leadikitaristin komppikitaristi ja päinvastoin. Ja se masterin asento vaikuttaa soundiin, kuten myös rumpukapulan paksuus. Ja soundi vaikuttaa fiiliksiin lavalla - ja kukaan ei halua katsoa kettuuntuneita artisteja.
Enemmän se se gain kuitenkin siihen soundiin vaikuttaa ku masteri. Ymmärrän kuitenkin tonkin asian mutta voishan sitä keikalle tuoda hieman pienemmänkin vehkeen ku miljoona vattisen marshalin. Ite oon ollu todistamassa kuinka ulkolavalle roudattiin microcube leadikitaristia varten =)
Yritän saada bändin sijoittelemaan kitarakaapit niin että puskevat sidefillimäisesti lavalle ja mieluummin vielä niin että on vähintään jonkin tuolin päällä eikä lattialla makaamassa. Ja olen harkinnut tekeväni sellaiset kitarakaappitelineet joilla saa kaapin nostettua lattiasta ylös ilman kaatumisriskiä ja sen sais viel tarvittaessa hieman takakenoon. Joillakin on vaan kovasti tapana laittaa kaappi taaksensa jalkojen juureen tohottamaan suoraan yleisöön. Mun mielestä olis vaan fiksua pitää ne skebakaapit monitoreina ja yleisöä varten on sitten paikalle roudattu se äänentoistojärjestelmä. Näillä metodeilla oon saanu jonkin verran parannusta.
Kuten jo tulikin mainittua, sen kielisoittajan pitää kuulla itsensä ja kaverinsa.
Tämänkin ymmärrän täysin. yhteen soittaminen voi olla hippasen hankalaa jos ei kuule mitä toiset tekee mutta se mitä mä kuulen lavalta niin monesti tuntuu jäävän noi skebat sinne rumpujen jalkoihin.
Juu, nyt on siis suurella vaivalla saatu vahvistinta hiljaisemmalle, mutta siirretty sama meteli monitoriin, mistä seuraakin...
... kakofonia lavalla. Ainakin meikäläisellä on sellaiset korvat, että saan paremmin jutuista selvää kun ne tulevat eri suunnista - omasta vahvarista, kaverin vahvarista ja laulumonitorista. Samoin sen oman vahvarin kuuntelu kahdesta suunnasta vain sotkee ääntä.
Juu, ja tällaisella keikallahan PA:n rooli onkin ihan toinen kuin jossain pubin nurkassa missä pärjää laulukamoilla. Eli
Jos se bändi tulee balanssissa, niin hätäkös siinä. Antaa tulla luomuna lavalta, pitää vain huolen että laulu kuuluu ja basarikanava on senverran auki että musa potkii. Keskittyy sitten bändäreiden bongailuun tai jopa valojen välkyttelyyn. Tokihan tällöin käy niin, että jossain kohtaa yleisöä ei kuulu toinen kitara kunnolla tjsp. Voi voi - jos häiritsee niin voi siirtyä parempaan kohtaan.
Jos bändi ei tule balanssissa, niin sitten asialle pitää tehdä bändin itse jotain. Avainsanana sijoittelu, sijoittelu, sijoittelu. Meillä on kitarapinot stagen vastakkaisissa päädyissä, käännettynä n. 45 asteen kulmaan sisäänpäin, jolloin siitä kaverinkin kitarasta kuulee jotain ilman erillistä monitorointia. Hienosäätö kulmaa muuttamalla. Suuntauksesta aiheutuva pahin korvapuukko kompensoidaan sijoittamalla artisti siihen keilaan vaimentimeksi.
Ja volumesotaan ei pidä ryhtyä - jos joku ei kuule itseään, yleensä se tehokkain keino on että muut hiljentävät ihan vähän. Tai sitten pitää sijoitella ne kamat toisella tapaa. Tai lisätä siihen kitarasoundiin sitä middleä. Tai laittaa combo telineesee, kaljakorin päälle. Tai, tai, tai...
Kokonaan toinen juttu tietty on, jos lavalla on 100W vahvistimet masterit levällään. Silloin on lähdetty väärillä vekottimilla liikkeelle, ammutaan tykillä kärpästä. Jos kitaristi diggaa päätesäröstä, niin keinokuormaa, VVR:rrää tai power scalingia kehiin. Tai pienempitehoinen vahvistin - itselläni on 18W, jota tyypillisesti ajelen 9W teholla. Hyvin on riittänyt pikkupaikkoihin ilman PA:n tukea, enkä taatusti ole jäänyt jalkoihin... Moderneissa hevimörssäreissähän tuppaa sitten olemaan jo ihan toimivat mastervolumetkin.
Näinih asioihin otinkin jo kantaa tuolla edempänä. Ollaan käytetty myös tuota 45 asteen kulmaa jos ollu mitenkään järkevästi mahdollista. mielelläänhän oten jonkin verran sitä skebaa lavaltakin kun vain hommassa pysyy tolkku kohdillaan.
Ei oo totta ?
Ikäväkseni mun on sanottava että kyllä on totta. Ja tullut tosiaan muutamia kertoja vastaan. yleensä on sellasii 20-25v jannuja jotka on tehny muutaman keikan elämässään. ja tosiaan sitten myös tosissaan yrittävät toteuttaa tätä. Ja mä tosiaan teen sekalaista ja siellä sun täällä minne pyydetään. Varsinkin kun ei oo nyt mitään vakiopokaa joka keikkailis ja pääasiassa nää vakiopokatkin on ollu tuttuja tai tutun tuttuja ja sitä kautta ruokapalkalla päässy harjoittelemaan ja tutkimaan tilannetta.
Tähän mennessä oon saanu pääasiassa tyytyväistä palautetta niin bändeiltä ku järjestäjiltäkin (nähtävästi kaikki puukorvia). Joskus jopa ulkopuolisetkin bändit on tullu kyselemään että he on kanssa tulossa tänne keikalle silloin ja silloin että tulisinko mukaan mutta useimmiten hommat on kaatunu niinkutsutusti riippumattomiin asioihin. tää kun nyt on vaan harrastus eikä ammatti ja ammatti täytyy hoitaa kunnialla.
OFFTOPIC:
Olis joskus mukava saada kommenttia omasta tekemisestään joltain muultakin alalla olevilta kun vaan mielisteleviltä kavereilta. eli olis kiva päästä jonkun asioista enemmän perillä olevan oppiin ja palaute ja kritiikki ryöppyyn keikalle tai parille. Oppiin ja palautteeseen pystyis jopa sisällyttämään PA vuokrankin joista kama lista löytyy omalta sivulta jos jotakuta kiinnostais. ihan jatkuvalla syötöllä tollasta ei voi tehdä ja syödä toisten leipää mutta silloin tällöin juu.
Miksi laulaa nuotilleen kun nuotin vieressä on enemmän tilaa! | |
Antti1: Miksei? Mulle toi on aika selkeä juttu ja teen jopa pyytämättä miksaajan roolissa toisinaan tuota.
No tässähän on jo kaksi ihan eri asiaa. "Me ollaan takahikiän Mötörhead ja soitetaan kovempaa kuin kukaan muu" vs. "Ilta etenee, pidot paranee, porukka on enemmän jurrissa(?) - taustametelikin on kovemmalla"
Antikitarasankari | Sami_T
13.02.2012 17:06:31 (muokattu 13.02.2012 17:13:02) | |
|
Miten te olette ratkaisseet tämän kyseisen lavameteli ongelman vai oletteko vaan oppineet elämään sen kanssa
Jos on tiedossa äänekkäitä (harrastelija)bändejä ja lähden miksaamaan niin otan mukaan muutaman palan moltonia mitkä sorvaan lavan taakse ja mahdollisuuksien mukaan myös sivuille roikkumaan. Sitten mulla on omat cympadit ja lisäks tällänen Wincentin pyydys:
http://www.wincent.se/?page_id=3095 (kolmas tuote listassa)
Cympadeja lukuunottamatta mikään noista ei varsinaisesti vähennä rummuista tulevaa älämölöä mutta tekee siitä kuitenkin huomattavasti miellyttävämmän kuuloista.
Kitarakaapit sijoitan lavan sivuille ja niin että ne soi sivusuuntaan. Kitarakaappien alle riittävästi laatikkoa niin että ne nousee korvan korkeudelle. Jos kitaristit on keskenään edes jollain tavalla balansissa niin yleensä tämä järjestely tuo mukanaan myös sen että pienillä lavoilla kitaristit kuulevat toisiaan jo ainakin jollain tavalla. Yleensä suhtaudun vähän nuivasti siihen jos kitaristit pyytää omaa soittoa monitoriin. Mieluiten niin että kääntävät sen oman kaappinsa sen verran lujalle että riittää.
Kaikki ylläoleva tietenkin vain jos em. järjestelyt orkesterille sopii.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.com | |
Rallattelija: mutta voishan sitä keikalle tuoda hieman pienemmänkin vehkeen ku miljoona vattisen marshalin. Ite oon ollu todistamassa kuinka ulkolavalle roudattiin microcube leadikitaristia varten =)
Hyvä on skaala - käyttökelvottoman tehokas vs käyttökelvottoman tehoton :)
Ikäväkseni mun on sanottava että kyllä on totta. Ja tullut tosiaan muutamia kertoja vastaan. yleensä on sellasii 20-25v jannuja jotka on tehny muutaman keikan elämässään. ja tosiaan sitten myös tosissaan yrittävät toteuttaa tätä.
Voi sitä nuoruuden intoa. Kun itsekin jaksaisi :)
Antikitarasankari | LHU
13.02.2012 17:29:05 | |
|
Sami_T: Kaikki ylläoleva tietenkin vain jos em. järjestelyt orkesterille sopii.
Niin, kitarakaapin nostaminen korvan korkeudelle aiheuttaa siitä tulevaa vuotoa laulumikkeihin ja poistaa kitaristilta sen lahkeenlepatusfiiliksen. Ja sitten on niitä soittajia jotka aivan ehdottomasti haluavat että tietyt äänet lavalla tulevat tietystä paikasta, näiden kanssa ei esim. rumpuja voi siirtää lavan sivuun, mikä taas sinällään vaimentaisi niiden vuotoa eturivin laulumikkeihin. Bassokaapin nosto taas syö ko. komootin tehoa kun lattiaheijastus vaimenee. Nää on niin yksilöllisiä sekä bändi- että keikkapaikkakohtaisia asioita ettei niihin vaan voi kukaan antaa yksi-, eikä edes kaksiselitteistä ratkaisua.
Täältähän poistellaan viestejä ja kokonaisia keskusteluja aivan mielivaltaisesti!!! |  Rallattelija
13.02.2012 18:59:33 (muokattu 13.02.2012 19:01:08) | |
|
Sami_T: Sitten mulla on omat cympadit ja lisäks tällänen Wincentin pyydys:
http://www.wincent.se/?page_id=3095 (kolmas tuote listassa)
Cympadeja lukuunottamatta mikään noista ei varsinaisesti vähennä rummuista tulevaa älämölöä mutta tekee siitä kuitenkin huomattavasti miellyttävämmän kuuloista.
Omalla tavallaan aika näppärä sillä joskus tulee törmättyä sellaisiin snarppoihin joista lähtee aivan tajuttomasti ääntä. Paljon toi suunnilleen vaimentaa? onks sul mitään veikkauksii.
s151669: Hyvä on skaala - käyttökelvottoman tehokas vs käyttökelvottoman tehoton :)
Toi microcube toimi aika pätevästi kuitenkin. kamat täysille ja menoks. toki ajettiin monitoriin mutta järkevissä määrin.
LHU: Niin, kitarakaapin nostaminen korvan korkeudelle aiheuttaa siitä tulevaa vuotoa laulumikkeihin ja poistaa kitaristilta sen lahkeenlepatusfiiliksen. Ja sitten on niitä soittajia jotka aivan ehdottomasti haluavat että tietyt äänet lavalla tulevat tietystä paikasta, näiden kanssa ei esim. rumpuja voi siirtää lavan sivuun, mikä taas sinällään vaimentaisi niiden vuotoa eturivin laulumikkeihin. Bassokaapin nosto taas syö ko. komootin tehoa kun lattiaheijastus vaimenee. Nää on niin yksilöllisiä sekä bändi- että keikkapaikkakohtaisia asioita ettei niihin vaan voi kukaan antaa yksi-, eikä edes kaksiselitteistä ratkaisua.
Mä nyt en ees pyri siihen korvan tasolle nostamisessa vaan kaapista riippuen jollekin puolenmetrin tasolle lattiasta. on siinäkin jo aika paljon nostoa ja sitten loppu kallistamalla kaappi taaksepäin jos noita telineitä saan koskaan ikinä tehtyä. tietysti kaapista riippuen. Jotain pikku comboa voi nostaa paljon enemmän ku jotain isoa 4x12 kaappia. Eipä tämä nyt kuitenkaan eroa niin merkittävästi tosta korvien tasolle nostamisesta ni vuodot on lähes samaa luokkaa ku korkeemmalle nostamisessakin.
Basso kaapin annan ihan mielellään olla lattialla. Jotenkin on turha nähdä sen nostamiseen kun kaikki puuro mitä kaappi ulostaa on vähintään puoliavaruuteen säteilevää eikä se osa joka alkaa suuntaamaan niin suuntaa mitenkään kovin pienessä kulmassa. Mun mielestä kanssa on vaivaan nähden aika huono hyötysuhde.
Miksi laulaa nuotilleen kun nuotin vieressä on enemmän tilaa! | |
Sami_T: Yleensä suhtaudun vähän nuivasti siihen jos kitaristit pyytää omaa soittoa monitoriin. Mieluiten niin että kääntävät sen oman kaappinsa sen verran lujalle että riittää.
Mä oon törmännyt todella monta kertaa miksaajan toimesta siihen, ettei ole saanut lavalta töötätä vahvarista lähellekään "tarpeeksi". Sen sijaan luukutetaan huonosti viritetyistä monitoreista 57:lla hätäisesti mikitettyä paskasoundia aivan törkeän kovaa, kun siitä ei saa mitään selvää. Tätä on sitten myös pakko ajaa vähän ympäri lavaa, kun on tapana liikkua omasta kiintopisteestään muuallekin. Jos se monitoripuuro ympäri lavaa ei kuulosta yleisöön ja mikkien vuotoina huonolta, niin en tiedä mikä sitten.
Näin soittajan näkökulmasta on esiintymiskokemus ollut yhtä ainoata poikkeusta lukuunottamatta aina miellyttävämpi, kun on saanut hoitaa monitoroinnin pääasiallisesti backlinen kautta. Miksaajana asia voi olla vähän monimutkaisempi, riippuen esim. soundeista, sijoittelusta, yleismetelistä ja bändin keskinäisestä balanssista. Vaikeita juttuja ja joka kerta eri tilanne.
"Gradually slide from 12-bar Blues to a more Vivaldi-like cadenza. Intonation!" | |
Antti1: Mä oon törmännyt todella monta kertaa miksaajan toimesta siihen, ettei ole saanut lavalta töötätä vahvarista lähellekään "tarpeeksi". Sen sijaan luukutetaan huonosti viritetyistä monitoreista 57:lla hätäisesti mikitettyä paskasoundia aivan törkeän kovaa, kun siitä ei saa mitään selvää. Tätä on sitten myös pakko ajaa vähän ympäri lavaa, kun on tapana liikkua omasta kiintopisteestään muuallekin. Jos se monitoripuuro ympäri lavaa ei kuulosta yleisöön ja mikkien vuotoina huonolta, niin en tiedä mikä sitten.
Juuri näin minäkin olen tämän havainnoinut.
Päivääkään en oo kitaraa soittanu mutta mitä on itse tullu seisottua checkeissa kitaristin vieressä etenkin äänekkäissä bändeissä niin vaikka se monitori pauhaa sitä kitaraa kuinka lujaa tahansa niin ei siitä meinaa saada mitään selvää. Kitarakaappi tuntuisi toimivan soittajan oman kuuntelun kannalta lähes poikkeuksetta paremmin.
Näin soittajan näkökulmasta on esiintymiskokemus ollut yhtä ainoata poikkeusta lukuunottamatta aina miellyttävämpi, kun on saanut hoitaa monitoroinnin pääasiallisesti backlinen kautta. Miksaajana asia voi olla vähän monimutkaisempi, riippuen esim. soundeista, sijoittelusta, yleismetelistä ja bändin keskinäisestä balanssista. Vaikeita juttuja ja joka kerta eri tilanne.
Kyllä mä lähden aina mieluummin siitä lähtökohdasta että joku yksittäinen kaappi on lavalla vähän lujalla. Helpompi siitä on lähteä rakentamaan saliääntä kuin siitä että se sama ääni tulee vielä lisäksi useasta monitorista (etenkin jos ne monitorit ei oo ihan sitä aaykköstä).
Sitten tossa on vielä sellanen pointti että kun se kitara huutaa siellä monitorissa jo valmiiksi niin sen jälkeen ajoi sinne ihan mitä tahansa (esim. kitaristin omaa laulua, jos laulava kitaristi, tai koskettimia, tai sitä toista kitaraa) niin siitä on vaikea saada mitään tolkkua ja taas sitä monitoria joutuu ajelemaan hampaat irvessä. Niin helpommalla pääsee kun pelaa sen soittajan oman kitaran pois sieltä monitorista heti kättelyssä niin yleensä pääsee muun kuuntelun suhteen heti paljon helpommalla.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.com | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
