Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Viimeinen Atlantis oli Stam1naa parhaimmillaan. Sen ylittämiseen vaadittaisiin varmasti järkelemäinen seuraava levy. Stampat kuitenkin näyttivät epäilijöille, että bändi on uusiutumiskykyinen, tuore ja kaikkea muuta kuin parhaat päivänsä nähnyt - päinvastoin.
Startti on hämmentävä. Aapistako tässä laulellaan? Ei helvetti mitä touhua. Niin aluksi ajattelin, mutta niin se pirunpaskakin vaan timantiksi muuttuu. Kova alotusralli erittäin omaperäisellä, mutta jälleen niin koukuttavalla kertosäkeellä.
 
Eka single. Pää pyöri ekojen kuunteluiden yhteydessä ja pyörii edelleen aina VUVia kuunnellessa. Rautasia riffejä toinen toisensa jälkeen. Ainoa miinus biisin soolokohta, joka tuntuu kovin erinäiseltä muusta biisistä. Kertosäkeen munille potkiminen kuittaa kuitenkin tuonkin pienen kauneusvirheen.
 
Syvä kumarrus basisti Kangasmäen suuntaan. Samoin Mariskalle teksteistä. Suoraviivaista tuuttausta helvetin oivallisilla lyriikoilla. C-osa on myös hieno osoitus siitä, että Kaikan sävellykset eivät rakennu pelkän punkin ympärille. Todella tuoreen kuulosta Stam1naa nääs! Viimeisen kertosäkeen jälkeisissä loppurevittelyissä pää meinaa irrota joka kuuntelulla. Ehdottomasti ytimekkäin ja hurmoksellisin biisinlopetus levyllä.
 
Puolikas ihminen, mutta täyttä huikeutta! Yksinkertaisesti loistavuutta alusta loppuun: perus-rässiä, yksi parhaimmista kertosäkeistä pitkään aikaan Hipin helmeilevillä synilla tarjoiltuna ja tietenkin saluunahäröilyt out of nowhere. Priceless.
 
Aivohalvaushan tässä tulee! Ja paskat housuun! Pirulauta tuota Kaikkaa! Kaksi biisiä ja molemmat niin hyytävän kovaa tykitystä että! Säkeistön runttausta parempaa on vaikea löytää tältä levyltä. Hymyilen, nostan käteni ilmaan ja sanon perkele Kaikka minkä menitkään tekemään!
 
Fillit kehiin ja menoks. Hyrde ottaa estradin haltuun kertakaikkisen paholaismaisella riffillä, jonka ympärille koko Rabies rakentuu ja kiteytyy. Propsit pitää antaa tuosta moottoriturpasektiosta : eihän tavuja edes pitäisi olla mahdollista sylkeä tuohon tahtiin, mutta kyl Lemillä vaan! Viimistä kertosäettä edeltävä synatiluttelu tuo mieleen jopa musiikillisesti Musen tai Von Hertzenin veljekset freessiä! Ulvon keikalla kuullakseni tämän rallin!
 
Olkkonen mennyt tekemään taas yhden mestariteoksen vaihteeksi. Biisi on niin monivivahteinen: sen mystisimmissä osissa se on kuin näkisi painajaista, toisaalta perusmateriaalina on tuttua turvallista riffittelyä. Tässä vaiheessa levyä huomasin viimeistään, että Kake on ihastunut riden kilkutteluun kertosäkeissä. Hyvää kannattaa kierrättää. Huomionarvoista on koko levyn synkin riffi ja biisinosa, jossa bendaillaan oikein olan takaa. Suvanto sen jälkeen ja vastakkain asettelu on täydellistä. Sävellyksenä ehkä koko levyn mielenkiintoisin.
 
Enklanti ei ole Hyrden vahvuus ainakaan. Mutta sanottakoon, että kyllä sitä silti suostuu kuuntelemaan. Nomadhan on biisinä kuitenkin erittäin raikas tuulahdus. Hyrden kynästä syntynyt biisi yhdistelee vanhaa kunnon rässi-Stam1naa ja Tool-maista instrumentaalifiilistelyä höystettynä enklannilla.
 
Ei encorea! Paskat, totta helvetissä! Komia rymistelyintro, vanhaa kunnon judas priestmaista riffittelyä ja aivan puskista tuleva kertosäe. Kertosäe, joka otti aikansa, mutta iskettyään se on yksi lumoavimmista mitä levyltä löytyy. Stam1na joka tuo yleensä runttauksen vastakohdat c-osissa on nyt kääntänyt pulkkansa ja nyt kertosäe mennään nimenomaan duureissa ja upeissa stemmoissa.
 
Mahtava levy pitää lopettaa myös tyylillä. Arveton on arvoton hoitaa homman. Ja se tekee vähän enemmänkin. Biisin säkeistöt on nerokasta punk-rässi rämistelyä eikä temmosta tingitä. Nopea tempoinen kertosäe on Rajan Muistipalapelien jälkeen ehkä yksi tarttuvimmista pitkään aikaan. Biisin huipennus syntyy kuitenkin C-osan jumalaisessa riffittelyssä ja dynamiikalla leikkimisessä. Hyrden kuiskatessa et voi syntyä uudelleen biisi yksinkertaisesti räjähtää, ja niin varmasti jokunen galaksikin samalla tuolla jossain kaukana. Kylmät väreet ovat taatut! Tuttuun tapaan Rajan ja VA:n kaltaisesti nytkin lopetellaan duuriin. Mutta onhan duurista parempi jatkaa kuin mollista.