Rummut: rumpukamat ›

kincy: Sonor Signature 22"x18". Ihan tajuton pannu. En ymmärrä sitä. Vai mitä sanot, Tamas? ;)
 
Se on kyllä melko jykevä. Sanoisinko puhuttelevan botnekas. Toinen vaikutuksen tehnyt on Ludwigin 24x16" ja sitten se kolmas 26x14" Vistalite, joka tosin aukeaa vasta salin puolella humahtaen ;)

DrmBug: Mikä on ollut paras basari mitä olet soittanut? Odotin paljon DW:ltä, mutta ainakin 20x18" oli monella kalvolla kokeiltuna vähän vaisu. Pearlin Masters MMX 20x16" oli varsin käyttökelpoinen, muttei mikään tajunnan räjäyttävä. Nyt käytössä on Mapex Saturn 20x14", joka on kokoisekseen oikein hyvä. Seuraava taitaakin olla 22" (mahtuuko muuten henkilöautoon?).
 
Hmm, riippuu hieman tyylistä. Ns. tykein, jytkyin ja samalla kiintein basari, jolla olen soittanut, on ollut Premier Gen-X 22"x18". Eräs miksaaja sanoi rokkikeikan sound checkissä että sillä alkoi seisoa kun polkaisin ekan kerran basaria.
 
Studiossa parhaiten ns. all-round basarina on toiminut DW 20"x18" (vuodelta 1996). Se on akustisesti hieman vaisu, mutta nauhalle soundi tarttuu sellaisena, että EQ:hun ei tarvitse juurikaan koskea. Tässä basarissa soundiin vaikuttavat tärkeimmät tekijät (botne, erottelevuus ja napakkuus) tuntuvat tallentuvan narulle juuri sopivassa balanssissa.
 
Vintagehommat ovat taas ihan oma juttunsa. Vanhassa ludaribasarissa on jotain, mitä ei uudemmilla basareilla saavuta. Sen soundissa on karaktääriä. Sen, minkä se botnessa häviää, se tunnistettavuudessaan ja sympaattisuudessaan voittaa :). Koolla ei tässä tapauksessa ole niin väliä.
 
Nuo kolme ovat tällä hetkellä omia suosikkejani. Varmasti on monia muitakin hyviä, joita en ole vain päässyt vielä testaamaan. Esim. Yamaha PHX:ää ja Sonor Signaturea olisi kiva joskus tyypata. Itse asiassa yhden iskelmäkalevin Sonor Signature -setillä soitin kyllä kerran kokonaisen keikan, mutta siinä setissä oli kalvot ja vireet niin päin honkia, että se kokemus (tai koettelemus) on parempi jättää pois laskuista. En ole koskaan kuullut Ludwig Black Beautynkaan kuulostavan niin huonolta kuin silloin. Humppamiehillä tärkeintä tuntuu olevan kamat, ei soundit ;).

saako noita yamahan yessejä ostettua jostakin? oon mennyt joskus omasta tomarista semmoisen irrottamaan ja hukkaanhan se on sittemmin tietty mennyt.

hollmi-5: Taitaa niitä olla 16" syvinäkin. Vuodesta 1984 alkaen ainakin niitä tehtiin.
 
Myöhäinen kiitos tiedosta :)
24x16 olisi hakusessa,luulen kuitenkin että aika harva moisesta luopuu...tai jos luopuu niin mukana tulee tomitkin.
 
Tomit ois jo,tosin varsin rock-henkiset koot 14x13 ja 18x16

piipponen: saako noita yamahan yessejä ostettua jostakin? oon mennyt joskus omasta tomarista semmoisen irrottamaan ja hukkaanhan se on sittemmin tietty mennyt.
 
Kuvittelusin että esim F-musiikista sais..

DrmBug: Mikä on ollut paras basari mitä olet soittanut? Odotin paljon DW:ltä, mutta ainakin 20x18" oli monella kalvolla kokeiltuna vähän vaisu. Pearlin Masters MMX 20x16" oli varsin käyttökelpoinen, muttei mikään tajunnan räjäyttävä. Nyt käytössä on Mapex Saturn 20x14", joka on kokoisekseen oikein hyvä. Seuraava taitaakin olla 22" (mahtuuko muuten henkilöautoon?).
 
Omassa 22x18 DW:ssä on tällä hetkellä ihan täsmälleen sellanen moderni hifisoundi mitä siltä odotankin. Botnea on enemmän kuin tarpeeksi (oikeasti, olen joutunut jopa hillitsemään vähän), ja erottuvuutta on juuri sopivasti. Yleisesti ottaen soundi on sellanen muhkea ja tosi puhdas. Mitään vintagehenkistä tästä rummusta on ihan turha edes yrittää kaivaa, mutta niihin tarkoituksiin on sitten omat vehkeensä.
 
Muista soittamistani nostaisin esille Signian 20x16 basarin. Se oli myös pienehköstä koostaan huolimatta sellanen tykki että seinät tärisi kun vähän polkaisi. Monia muitakin on tullu poljettua, mm. Hilite oli myös omalla tavallaan tosi hyvä, mutta sitten taas esim. Pearleista ja varsinkin Kumuista on jäänyt aika vaisut fiilikset.

Weetoz: Muista soittamistani nostaisin esille Signian 20x16 basarin. Se oli myös pienehköstä koostaan huolimatta sellanen tykki että seinät tärisi kun vähän polkaisi. .
 
Jo vain. Muutaman kerran joutunu vähän jotain reppua tai muuta vastaava laittaa etukalvoa vasten, kun on hieman kostean illan jälkeen mennyt treenailemaan. Meinaa nimittäin oikeasti vääntää vatsaa ne alataajuudet.

kincy: Sonor Signature 22"x18". Ihan tajuton pannu. En ymmärrä sitä. Vai mitä sanot, Tamas? ;)
 
Joo pitää se kyllä itsekkin sanoa, että en ehkä noin hyvää basaria ole ennen soittanu. Vähä omakehua, mutta mielestäni ihan suotavaa tälläkertaa. Holmilla oli aika hyvä kuvaus tuohon näköjään jo laitettu. Se on semmonen saatanallinen tykki, millä olen saanut tiputettua parit vesilasit reeniksen hyllyltä. Myös laulajat ovat valitelleet keikkojen jälkeen pohkeiden olleen kipeänä seistessään basarin edessä. Miksaajien ilmeet ovat myös mielenkiintoiset, onnelliset. Mutta eihän tuo kovin monipuolinen ole jos ajatellaan. Tommoseen rokki/hevi hommaan mitä minäki väännän nii siihe se on oiva peli.

Weetoz: Omassa 22x18 DW:ssä on tällä hetkellä ihan täsmälleen sellanen moderni hifisoundi mitä siltä odotankin. Botnea on enemmän kuin tarpeeksi (oikeasti, olen joutunut jopa hillitsemään vähän), ja erottuvuutta on juuri sopivasti. Yleisesti ottaen soundi on sellanen muhkea ja tosi puhdas. Mitään vintagehenkistä tästä rummusta on ihan turha edes yrittää kaivaa, mutta niihin tarkoituksiin on sitten omat vehkeensä.
 
En tiedä millä rungolla sun Dw on, mutta itse käytin omaa 22" x 16" VLT-runkoista bassariani todella hyvällä menestyksellä erään laulajan amk-päättökonsertissa, kun haluttiin sellainen pyöreä ja retrokaskin akustinen bassarisoundi. Lyöntikalvoksi coated emperor ja edessä taisi olla suede ambassador ja demppinä molemmin puolin huopasuikaleet. Eräs jazz-rumpali joka on tunnetun tarkka soundien suhteen tuli tsekkaamaan bassaria keikan jälkeen kun oli ollut niin hyvä. Luuli vanhaksi Camcoksi lugien perusteella, ja oli aika yllättynyt kun kerroin mikä oli. :D Samaa set up:ia käytin Malmitalossa, en muista oliko setti mitenkään mikitetty siellä, mutta retro blues-soundi löytyi hyvin sielläkin, eli ei ollut huoneesta kiinni. :)
Mutta tiedän että nää VLT:t menee kiltimmin korkeampaan vireeseen kuin normi Collectors-rungot, joskin en virittänyt noihin proggiksiin kovin korkealle, vaan sellaiseen medium-matalaan.
 
Oma 20" x 16" Dw Jazz series bassari on kalvotuksilla taipunut todella hyvin eri tilanteisiin (mikitetty cover-tömähdys, akustinen cover-tumahdus, mikitetty rhythm and blues tumpsahdus jne.) ja rakastan sitä kyllä paljon.
 
Itselleni yksi parhaiten mieleen jääneitä polkaisuja on kyllä 24" x 14" Dw Jazz series bassari jota erehdyin kaupassa kokeilemaan. Tuli aika paha himotus siihen, vaikka olen omiin pienempiin vehkeisiin olen enemmän kuin tyytyväinen.
 
Edit: Olisko tähän pitäny jotain muitakin merkkejä laittaa ettei ole niin yksipuolista? No ei oikeastaan. Bassarit oli just se suurin syy miksi vaihdoin kyseiseen merkkiin. Kun Boston Promenade Big Band hankki Dw:n setin ja treeniksellä sitä aloin soittamaan, niin juomalasihyllyltä alkoi oikeasti tavaraa tippumaan alas sen bassarin takia ihan tehdasasetuksilla. :D

markkuliini: En tiedä millä rungolla sun Dw on, mutta itse käytin omaa 22" x 16" VLT-runkoista bassariani todella hyvällä menestyksellä erään laulajan amk-päättökonsertissa, kun haluttiin sellainen pyöreä ja retrokaskin akustinen bassarisoundi.
 
VLT minullakin. En tiiä sitten mistä johtu, mutta sillon kun olin just ostanu nämä rummut niin tutustuessani settiin yritin ruuvailla erilaisia soundeja eri kalvoilla, enkä jostain syystä saanut basarista ihan semmosta soundia minkä itse miellän "vintagesoundiksi". Monipuolinen peli se on kyllä ehdottomasti, ja semmosta tietynlaista lämpöä ja pyöreyttäkin löytyi kyllä ihan mukavasti, mutta se oli jotenkin vähän erilaista. Voi olla että johtuu kalvoistakin, esim. tuota coated emperoria ei ollut meikäläisellä sillon saatavilla kun en ole koskaan oikein tykännyt siitä bassorummussa. Tai sitten en vaan osaa, mikä on myös ihan mahdollista. :)
 
Edit. Oikeestaan tää johtuu ehkä siitä, että vaikka oon kokeillut niitä eri vireitä ja kalvoja ja saanut monipuolisesti eri soundeja rummusta irti, niin ne soundit on silti aina kuulostaneet jotenkin tosi moderneilta. Mielestäni DW:n Classics sarjassa on ainakin nettinäytteiden perusteella onnistuttu tosi hyvin häivyttämään sitä moderniutta muutenkin kuin vain ulkonäöllisesti. Sen takia kyseiset rummut aika pahasti kuumotteleekin välillä...

Vallu-Veke: Genistan 20x16 vois sanoa aika tykiksi myös.
 
Musta taas Genistan basari on aika vaisu esitys... Mulla kun oli hetken aikaa Pearlin MMX setti, ennen Genistoja, niin se Genistojen basari oli aika löpö sen MMX-basarin jälkeen, muuten ne MMX:t ei sitten säväyttäneetkään.

Weetoz: VLT minullakin. En tiiä sitten mistä johtu, mutta sillon kun olin just ostanu nämä rummut niin tutustuessani settiin yritin ruuvailla erilaisia soundeja eri kalvoilla, enkä jostain syystä saanut basarista ihan semmosta soundia minkä itse miellän "vintagesoundiksi". Monipuolinen peli se on kyllä ehdottomasti, ja semmosta tietynlaista lämpöä ja pyöreyttäkin löytyi kyllä ihan mukavasti, mutta se oli jotenkin vähän erilaista. Voi olla että johtuu kalvoistakin, esim. tuota coated emperoria ei ollut meikäläisellä sillon saatavilla kun en ole koskaan oikein tykännyt siitä bassorummussa. Tai sitten en vaan osaa, mikä on myös ihan mahdollista. :)
 
Oletko koettanut nimenomaan coated-kalvoilla? Vintagesoundia on mun mielestä turha hakea kirkkaalla, kun siinä on selkeästi enemmän kilahdusta. Coated tuo soundiin lisää "pahvia" niinkuin Kepa asian ilmaisisi. :)
Ja tuo huopasuikaleiden käyttö demppinä tuo soundiin sellaista hyvää retroa "epäsymmetriaa" kun kalvo ei istu koko matkalta reunaviisteen päällä. Siihen tulee matalalla vireellä sellainen hyvä särö jopa, joka auttaa bassaria erottumaan, sellainen haukahdus u nou. Tykkään siitä efektistä.
Toki tuo 18" syvyyskin tuo sitä moderniin suuntaan ja yksilöitähän ne on.

markkuliini: Oletko koettanut nimenomaan coated-kalvoilla? Vintagesoundia on mun mielestä turha hakea kirkkaalla, kun siinä on selkeästi enemmän kilahdusta. Coated tuo soundiin lisää "pahvia" niinkuin Kepa asian ilmaisisi. :)
Ja tuo huopasuikaleiden käyttö demppinä tuo soundiin sellaista hyvää retroa "epäsymmetriaa" kun kalvo ei istu koko matkalta reunaviisteen päällä. Siihen tulee matalalla vireellä sellainen hyvä särö jopa, joka auttaa bassaria erottumaan, sellainen haukahdus u nou. Tykkään siitä efektistä.
Toki tuo 18" syvyyskin tuo sitä moderniin suuntaan ja yksilöitähän ne on.
 
Lyöntipuolella oli coated ambassador ja resona muistaakseni coated PS3 ilman mikkireikää kun tuon suuntaisia soundeja yritin kaivella. Huopasuikaletta en ole kokeillut, pistetään korvan taakse.

Weetoz: Lyöntipuolella oli coated ambassador ja resona muistaakseni coated PS3 ilman mikkireikää kun tuon suuntaisia soundeja yritin kaivella. Huopasuikaletta en ole kokeillut, pistetään korvan taakse.
 
Coated ambassador on kyllä tosi haastava kalvo saada soundaamaan bassarissa. Oon huomannu että joissain huoneissa toimii ihan hyvin, mutta joissain soundi on ihan läps. Siis jos siitä yrittää saada mitään muuta kuin jazz-virettä. Vaatii tosi tarkkaa ruuvausta se.
Jazz series bassarissa oli tehdaskalvona coated amb. ja säädin sen kanssa aikani, kunnes otin SK I:stä ja coated Emperoria kehiin, niin elämä helpottui. Varmaan coated PS III:kin vois toimia, mutta itse oon saanut SK I:stä pyöreämpää soundia.

Weetoz: Huopasuikaletta en ole kokeillut, pistetään korvan taakse.
 
Ei kun se laitetaan juuri siihen rummun viisteiden ja kalvon välille. Tietysti makunsa kullakin...

Huovan käytössä pitää muistaa se, että se missä kohtaa se huopa menee rummun poikki on vaikutusta tosi paljon. Parikin senttiä sivummalle tai keskemmälle vaikuttaa prosenttuaalisesti tosi paljon siihen kuinka isoon osaan kalvosta huopa koskee.

JGroover: Ei kun se laitetaan juuri siihen rummun viisteiden ja kalvon välille. Tietysti makunsa kullakin...
 
Mitä?! Oon aina laittanu moongelit kielen alle ja kaikki muut dempit korvan taakse.

Weetoz: Mitä?! Oon aina laittanu moongelit kielen alle ja kaikki muut dempit korvan taakse.
 
Juuri tyypillinen DW-mies... :D

JGroover: Juuri tyypillinen DW-mies... :D
 
Eng oo Moongee'iä kie'en auue ai'anu!