Kitarat: soittaminen ›

Karipiirto: Motivaatiokriisiin ei biisit auta ainakaan minulla. Enemmänkin inspiroi esim jonkun hyvän keikan katsominen. Kun näkee hyvän bändin lavalla ja aistii onnistuneen keikan, tulee aina hirvittävä halu napata se skitta käteen.
 
Näinhän se on, että hyvät keikat innostavat soittamaan ja treenaamaan. Samoin hyvät biisit ja hyvä soittaminen vahvistavat tätä tunnetta myös.
 
Itselläni on yhdeksän vuoden soittamisen jälkeen on ollut viisi pääsääntöistä opettajaa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että hyvä opettaja tietää asiansa ja osaa opettaa sen oppilaalleen ymmärrettävällä tavalla. On kuitenkin tärkeää, että opettaja on tarpeeksi tiukka, mutta kuitenkin innostava. Minulla on kokemuksia molemmista ääripäistä; opettajaista, jotka ovat todella lepsuja eivätkä takerru mihinkään yksityiskohtiin sekä opettajista, jotka ovat tyrannimaisen tarkkoja jokaisesta pienestäkin yksityiskohdasta, mutta eivät tsemppaa oppilasta ollenkaan. Tällä haluan sanoa, että hyvä opettaja on tärkeä osa soittajan motivaatiota. Opettaja, joka ei pästä oppilasta helpolla, muttei kuitenkaan lyttää tämän motivaatiota. Itse ainakin huomaan omalla kohdallani, että hyvän opettajan tunnin jälkeen tekee mieli vielä treenata vähän kotona. Huonon opettajan (ainakin siis motivoinnin suhteen) tunnin jälkeen voi helposti tulla sellainen olo, ettei enää samana päivänä huvita palata kitaran pariin.
 
Tietysti on useita yksilöitä, jotka ovat itsestään niin motivoituneita, että he treenaavat hulluna ihan omastakin takaa. Olen minäkin ollut niin ankaran opettajan tunneilla, että aluksi oli sellainen olo, että haluaa lopettaa soittamisen kokonaan. Tässä vaiheessa kuitenkin löytyi niin paljon motivaatiota omasta takaa, että treenaaminen jatkui samoin kuin tunneilla käynti, vaikka joka tunnilla saikin kylmää rättiä kasvoilla - vertauskuvauksellisesti.
 
On tärkeä muistaa, että se ei ole motivaation puutetta, jos joku päivä tuntuu siltä, ettei vaan yksinkertaisesti soitto suju. Kaikille muusikoille tulee huonoja päiviä, jolloin ei vain jaksa soittaa, tai jostain syystä soittaminen ei ota sujuakseen. Syyt tähän ovat moniselitteiset. Motivaatio-ongelma on pitkäaikaisempi ilmiö. Se tarkoittaa, että ei ylipäätänsä oikein tee mieli harjoitella tai soittaa. Tällöin on syytä niin sanotusti katsoa tarkasti peiliin. Tärkeää on ensinnäkin miettiä syitä omaan soittoon; jotkut haluavat yksinkertaisesti vain "soitella", ja heille ehkä intensiivinen harjoitteleminen sovikaan. Sitten on yksilöitä, jotka syystä tai toisesta haluavat parantaa musiikillisia taitojaan. Tällaisen ihmisen motivaatiopuute on tietysti ongelmallisempi, koska lähtökohtaisesti tämä ihminen haluaa kuitenkin oppia soittamaan paremmin, eikä tähän ole muuta ratkaisua kun harjoitteleminen.
 
Mitä siis voi tehdä? Yllä on mainittu ainakin se, että on tärkeää, että on inspiroiva opettaja. Iso määrä treenaamista, suuret tavoitteet ja riittämättömyyden tunne saattavat tappaa motivaation harjoitella. Tällöin on suositeltavaa pienen tauon (ainakin yhden tai useamman päivän) pitäminen ja rentoutuminen. On tärkeää myös muistaa, että ahkera työ ja harjoitteleminen tuottavat oikeasti tulosta vaikka sitä ei omasta mielestä huomaisikaan. Sitä on vaikea usein huomata omaa kehitystään, koska sitä on itse läsnä koko prosessin ajan, ja muutos ja kehitys on usein hidasta ja huomaamatonta. Monet suosittelevat myös oman soittamisen äänittämistä, joka auttaa oman edistyksensä seuraamista. Hyödyllistä on myös miettiä kunnolla retrospektiivisesti, että miksi sitä on aloittanut soittamisen, ja mikä siinä viehättää. Tässä kuvaan astuvat ne biisit ja videot, jotka saavat tuntemaan musiikin taianomaisuuden ja inspiroivat yksilöä luomaan ja tavoittelemaan samanlaisia sfäärejä.