Kitarat: kitarakamat ›

jpjanhun: ...jos satula, virittimet, kielet sekä tallapalat ovat kunnossa niin kitara noin kutakuinkin pitää vireen.
 
Noinpa se pähkinänkuoressa on.
 
Saako siis minkä tahansa kitaran pitämään vireen melko pienellä rahallisella satsauksella? Vaikka harley bentonin, ratapölkkykitaran, risteilyohjuksesta tehdyn kitaran, erittäin jykevästä löylykauhasta tehdyn kitaran tms. Oletetan vielä että kitara ei ole tehty kuttaperkasta, sämpylästä, pahvista tai ole muuten liian hento.
 
Saa saa. Jos ei saa, niin kyseessä ei ole kitara, vaan joku muu esine. Kitaran kitaruuteen kuuluu se, että se kutakuinkin pitää vireen. Samoin kuin kitaran kitaruuteen kuuluu myös se, että sitä pitää virittää useammin kuin vaikkapa flyygeliä.
 
Mikko L:n ilmeisesti täydellisen oman kokemuksen puutteen tuomista jaarituksista sen verran, että minulla on ollut kaksi Gibsonia, joista toinen edelleen. Niitten kaulaprofiileissa ei ole paljoakaan samaa.

Jep. Ja tosiaan itse heitin puolihuumorilla tuossa aiemmin tästä asiasta mielipiteeni, mutta se ei aina pure näin tekstimuodossa.
 
Pitää vähän tarkentaa mistä puhuin. Eli Gibsonilla on ollut tosi hyvä laatu jos löytyy vanhempaa ikäkastia olevia yksilöitä esim. 80 lukua. Jos Standardeista puhuu niin ilmeisesti 98-2005 (en muista oliko juuri nämä) vuosina tuli ns. viimeiset huippulaatuiset Gibson Standardit. Sen jälkeen tulleet ovat olleet siitä versiosta säästöllisempiä versioita ja nykyään se on ilmeisesti erin niminenkin.
 
En tarkoita että kaikki 2005 jälkeen tulleet on huonoja. Fakta vain on se että puumateriaalit huononevat (ei voida enää kaataa puita jotka saa kasvaa vanhoiksi ja koviksi vaan kaadetaan aina melko tuoreita puita = kitarat on nykyään kevyempiä kuin ennen) koko ajan ja meininki ihan kaikilla kitarapajoilla menee koko ajan enemmän industrialimmaksi kilpailun takia. Itse omistin 2002 vuoden Gibsonin ja sen finish/setup oli kauttaaltaan virheetön. Se alkoi pitämään melko hyvin virettä kun viilasin nutin kolot ja laitoin väliin grafiittia eli siis suomen kielellä lyijykynää. Voin rehellisesti sanoa että tykkäsin siitä kitarasta paljon.
 
Viime vuonna minulle tuli Gibson-himo, menin paikalliseen kitaraliikkeeseen katselemaan nuita usia Gibsoneita ja kitaroiden topit ei ollut kyllä kovin hienoja. Siellä oli kärpästä seassa (eli kärpäsen toukan ulostetta lahoavista puista) ja ilmaa lakan välissä (lakka tulee rapisemaan ajan myötä) yms. joista huomaa tuon laadun epätasaisuuden. Myöskin yksi kaveri oli tilaamassa Gibsonin tehtaalta suoraa jotain erikoisempaa lespaulia ja kun kitara tuli perille pickguard kiinnitettynä ja kaveri halusi sen pois, niin pickguardin alta kitaraa ei oltu edes maalattu ja siinä oli sahapurun ja lakan sekoitusta. Tässä puhuttiin Custom sarjan yli 3 tuhannen Gibsonista... mielestäni tuo on aika hyväksymätöntä.
 
Eli nykyään ei ehkä voi aina olettaa että jos on Gibson niin se on automaattisesti kovalaatuinen kitara vaan itse ainakin haluaisin nähdä kyseessä olevan kitaran ennenkuin maksan siitä mitään.
 
Näistä kokemuksista johtuen minulla on vähän huono kuva Gibsonista nykyään. Niillä ei noudateta samaa käytäntöä kuin esim. Music Man/ PRS tehtaalla että jos kitara ei ole "täydellinen" niin se sahataan kahtia niinkuin näin: http://www.youtube.com/watch?featur … detailpage&v=0B-iIbrIMZ0#t=412s

Mikko L: Myöskin yksi kaveri oli tilaamassa Gibsonin tehtaalta suoraa jotain erikoisempaa lespaulia ja kun kitara tuli perille pickguard kiinnitettynä ja kaveri halusi sen pois, niin pickguardin alta kitaraa ei oltu edes maalattu ja siinä oli sahapurun ja lakan sekoitusta. Tässä puhuttiin Custom sarjan yli 3 tuhannen Gibsonista... mielestäni tuo on aika hyväksymätöntä
 
Sattuko kuvaa näppäseen tuosta?

nannne: Sattuko kuvaa näppäseen tuosta?
 
En ole varma mutta voin antaa kaverin yhteystiedot niin voit kysyä häneltä suoraa. :)

Jännän paljon on näitä kavereitten ja tuttujen sysipaskoja Gibsoneita, joista ei sitten kuitenkaan ole tullut otettua kuvaa. On tosin myös niitä, joista kuviakin on - ei kuitenkaan yhtä roiseja tapauksia kuin ne josta ne kuvat nyt vain jotenkin jäivät ottamatta.

Numb: Jännän paljon on näitä kavereitten ja tuttujen sysipaskoja Gibsoneita, joista ei sitten kuitenkaan ole tullut otettua kuvaa. On tosin myös niitä, joista kuviakin on - ei kuitenkaan yhtä roiseja tapauksia kuin ne josta ne kuvat nyt vain jotenkin jäivät ottamatta.
 
Sitäpä mieki mietin, ei toki niin kummastuta että olisi tarmoa kaverille rinpautella.

Mikko L: Fakta vain on se että puumateriaalit huononevat (ei voida enää kaataa puita jotka saa kasvaa vanhoiksi ja koviksi vaan kaadetaan aina melko tuoreita puita = kitarat on nykyään kevyempiä kuin ennen)
 
(E: Äh, ei jaksa vääntää puista...)
 
Vaan van... taas aivan karmeita yleistyksiä laadun putoamisesta ja epätasaisuudesta - ja toki kaikkien kavereiden kaikki Gibsonit ovat olleet enemmän tai vähemmän sutta ja sekundaa, mutta mitään konkreettista näyttöä ei taaskaan ole tarjota. Eikö sua yhtään edes hävetä tämä tekstisi?
 
Muuten, näille kaikille löytyy vaivatta suomenkieliset, paljon paremmat termit:
... finish/setup ...
... nutin kolot ...
... kitaroiden topit ...
... pickguard kiinnitettynä ...
Englanninkielisten termien viljely suomenkielisen tekstin seassa näyttää todella urpolta.

Numb: Jännän paljon on näitä kavereitten ja tuttujen sysipaskoja Gibsoneita, joista ei sitten kuitenkaan ole tullut otettua kuvaa. On tosin myös niitä, joista kuviakin on - ei kuitenkaan yhtä roiseja tapauksia kuin ne josta ne kuvat nyt vain jotenkin jäivät ottamatta.
 
Liekö tuo ihme, ne paskat Gibsonit kun on jätetty toivottavasti kauppaan. Minulle ei ihan heti tule mieleen toista kitaramerkkiä, joka myy 2000+ euron skeboja joissa työn jälki ja materiaalit eivät tosiaan ole vastaavan hintaluokan kilpailijoiden tasoa. Ei niissä mitään mojopölyä ole joka saisi minut ostamaan lavan merkin takia hinta-laatusuhteeltaan kyseenalaista skebaa.
 
Kyllähän se Gibsonkin välillä onnistuu, eli laatu on omien kokemuksien mukaan välillä "miten tää on päässy tehtaalta" ja "moitteeton". Jos firmassa panostettaisi enemmän laatuun eikä lifestyleen, määrään ja huonoon tuotekehitykseen, sieltä tulisi varmaan tasaisemmalla tahdilla noita moitteettomia kepukoita. Valitettavasti niistäkin suuri osa tuntuu menevän ihan muihin maihin kuin Suomeen.

Itse en omista Gibsonia enkä PRS:ä, mutta olen molempia kitaroita soittanut muutamaa yksilöä. Yhtenä pikaisena yleisfiiliksenä mulle on jäänyt mieleen, että Gibsonit on olleet soundimaailmaaltaan jotenkin "kesyttämättömämpiä" ja PRS:t jotenkin "hillitympiä" tai "kompressoidumpia". Esimerkiksi Marshallin läpi Gibson Les Paul (tais olla Standard) oli yllättävän kiertoherkkä ja sähköinen soundi oli tosi dynaaminen (yllättävänkin dynaaminen akustiseen "tasaiseen" soundiin verrattuna). Ne pari made in USA PRS:ää joita olen soittanut ovat puolestaan olleet aika "hifi" ja "hallittuja". Molemmat omalla tavallaan hyviä, mutta erilaisia.
 
Mites te jotka ootte näillä keikkailleet ja enempi soitelleet, vahvistatteko havaintoni, vai onko nää olleet vaan yksilökohtaisia sattumia?

Mikko L: Pitää vähän tarkentaa mistä puhuin. Eli Gibsonilla on ollut tosi hyvä laatu jos löytyy vanhempaa ikäkastia olevia yksilöitä esim. 80 lukua. Jos Standardeista puhuu niin ilmeisesti 98-2005 (en muista oliko juuri nämä) vuosina tuli ns. viimeiset huippulaatuiset Gibson Standardit. Sen jälkeen tulleet ovat olleet siitä versiosta säästöllisempiä versioita ja nykyään se on ilmeisesti erin niminenkin.
 
En tarkoita että kaikki 2005 jälkeen tulleet on huonoja. Fakta vain on se että puumateriaalit huononevat (ei voida enää kaataa puita jotka saa kasvaa vanhoiksi ja koviksi vaan kaadetaan aina melko tuoreita puita = kitarat on nykyään kevyempiä kuin ennen) koko ajan ja meininki ihan kaikilla kitarapajoilla menee koko ajan enemmän industrialimmaksi kilpailun takia. Itse omistin 2002 vuoden Gibsonin ja sen finish/setup oli kauttaaltaan virheetön. Se alkoi pitämään melko hyvin virettä kun viilasin nutin kolot ja laitoin väliin grafiittia eli siis suomen kielellä lyijykynää. Voin rehellisesti sanoa että tykkäsin siitä kitarasta paljon.
 
Miten tuo "Gibsonin tosi hyvä laatu ennen vanhaan" ilmenee? Itse olen kuullut ja nähnyt paljon enemmän väitteitä esimerkiksi Norlin -aikakauden (n. 1974-86, netistä löytyy paljon juttua asiasta) epätasaisesta ja heikosta laadusta kuin esimerkiksi nyky-Gibsonien huonoudesta. Mutta kai nämäkin on niitä mielipide- ja mutuiluasioita. Tuohon Standard -asiaan sellainen kommentti, että Standardiinhan tehtiin suurempia muutoksia vuoden 2008 paikkeilla Traditionalin jatkaessa perinteisempää linjaa, ehkä muistelet näitä tapauksia säästöllisemmistä ja eri nimisistä versioista puhuessasi?
 
Ja muuten, keveä paino johtuu harvemmin tässä tapauksessa itse puulajista (tai no, puun lajikekin on aika laaja käsite), yleisimmin kyseessä ovat esimerkiksi kevennysporaukset. Eikä myöskään kitaran valmistusvuosi tee siitä kevyttä tai painavaa, kuin ei myöskään aika jolloin puu on hakattu. Asian voi todeta perehtymällä soitinrakennukseen. Lisäksi kannattaa muistaa se asia, ettei paino tee soundia paremmaksi tai huonommaksi; kitaran soundi rakentuu ihan muistaa seikoista. Ehkä tiedätkin sen jo.
 
En sano yhtään aikakautta huonoksi tai hyväksi, kunhan vain keskustelen.

Mikko L: Fakta vain on se että puumateriaalit huononevat (ei voida enää kaataa puita jotka saa kasvaa vanhoiksi ja koviksi vaan kaadetaan aina melko tuoreita puita = kitarat on nykyään kevyempiä kuin ennen)
 
Totta on että hyvät puut vähenee, ja ne tuskin ensimmäisenä menee sarjatuotantoon. Sitten toi ainainen keskustelu kitaran painosta hieman hämmästyttää mua. Onko se lähemmäs 5kg painava lankku jotenki autuaaksi tekevä? Onhan se tietty miehekästä roikottaa semmosta mut tollain saundillisesti hieman mietityttää. Luulis että sointi syttyy huonosti ja saundi on tukkoinen. Enhän mä oikeestaan tiedä näistä asioista mitään, kunhan heitin omat 2 centtiä..
 
e. Siellä joku ehtikin jo hieman valaista asiaa.

Tuo puun paino on minulle myös mysteeri. Ensinnäkin on paljon sen koulukunnan kitaristeja joiden mielestä puumateriaaleilla ei ole mitään merkitystä sähkökitaroissa ja mikit määrittää 90% soundeista. En itse oikein tiedä mihin koulukuntaan kuulun tässä asiassa, mutta kyllä ehdottomasti mikeillä on suurempi vaikutus asiaan kuin puulla, jos minulta kysytään. Puhutaan kuitenkin sähkökitarasta.
 
Se puulaadun "huononeminen" on asia jonka kuulin ollessani viilutehtaalla töissä jossa itse olen tutustunut paljon eri puiden laatuihin. Maailmassa eletään jossain määrin uusia aikoja, nimittäin vielä esim 80-90 luvulla käytetyt puumateriaalit tuli oikeista metsistä luonnollisesti kasvaneista puista. Tällä hetkellä melkeinpä kaikki käytetyt puumateriaalit tulee viljellyistä puista, eli niitä on lannoitettu yms. ja nuori puumateriaali on oikeasti kevyempää kuin ns. sata vuotta vanha puu.
 
Se mikä vaikutus tällä asialla on kitarasoundeihin... en tiedä onko ollenkaan. Tiedän vain että tykkään itse soittaa kitaraa kun sen kaula ja body on sopivassa tasapainossa niin että kitara pysyy oikeassa asennossa ilman väkivaltaa. :) Joskus on niin painava kaula että se painaa kaulan alaspäin ja joskus taas runko on niin painava että kitara ei pysy polvella.
 
Sanoisin että tämä asia on hyvin kummassakin PRS-kitarassa mitä minulla on tässä viereisessä telineessä. Löytyy vuodelta 89 CE-24 ja sitten tämä Dave Navarro Custom 24 joka on about 2000 vuoden paikkeelta. Huomautanpa kuitenkin että tämä CE-24 on näistä kitaroista soitannollisesti ja soundillisesti mielestäni parempi. En tiedä johtuuko puista vai mikeistä.

Mikko L: En itse oikein tiedä ... mutta kyllä ehdottomasti
 
Hetkinen... siis, mitenkä?
 
Soitinrakentajat ovat sitä mieltä, että kitaran puut ovat kaikki kaikessa. Puhutaan nyt kuitenkin puisesta soittimesta, jonka ominaissoundin ja kielten värähtelyn mikit vahvistavat.
 
Jos ois mahdollista testata samoja mikkejä muutamassa täysin eri puista tehdyissä, mutta muutoin samanlaisissa kitaroissa, olisi helpompaa sanoa, että "ehdottomasti" puut eivät merkkaa niin paljon ja "ehdottomasti" mikit merkkaavat enemmän. Ilmeisesti tällaisen testin oletkin päässyt tekemään, koska "ehdottomasti"...

Jucciz: Hetkinen... siis, mitenkä?
 
Soitinrakentajat ovat sitä mieltä, että kitaran puut ovat kaikki kaikessa. Puhutaan nyt kuitenkin puisesta soittimesta, jonka ominaissoundin ja kielten värähtelyn mikit vahvistavat.
 
Jos ois mahdollista testata samoja mikkejä muutamassa täysin eri puista tehdyissä, mutta muutoin samanlaisissa kitaroissa, olisi helpompaa sanoa, että "ehdottomasti" puut eivät merkkaa niin paljon ja "ehdottomasti" mikit merkkaavat enemmän. Ilmeisesti tällaisen testin oletkin päässyt tekemään, koska "ehdottomasti"...
 
Psst..älä lankea trolliölöön. Sovitaan vaan, että puilla ei ole mitään merkitystä mihinkään vaan kuuma kaula ja nopeat mikit on se juttu ja Gibsonhan tekee kuraa ja Alexi rulaa :)
P.S Netti on muuten paras paikka testailla kalliimman luokan soittimia.

Mikko L: Tuo puun paino on minulle myös mysteeri. Ensinnäkin on paljon sen koulukunnan kitaristeja joiden mielestä puumateriaaleilla ei ole mitään merkitystä sähkökitaroissa ja mikit määrittää 90% soundeista. En itse oikein tiedä mihin koulukuntaan kuulun tässä asiassa, mutta kyllä ehdottomasti mikeillä on suurempi vaikutus asiaan kuin puulla, jos minulta kysytään. Puhutaan kuitenkin sähkökitarasta.
 
Jep. Mitä itse olen huomannut, niin puun lajikkeella (siis mänty, mahonki, leppä jne.) on paljonkin merkitystä soinnin kanssa, puun painolla taas ei. Mikit ne toki sähköjen kanssa soittaessa merkitsevät kenties eniten, vaikka kitara kuin kitara onkin osiensa summa.

Jucciz:Soitinrakentajat ovat sitä mieltä, että kitaran puut ovat kaikki kaikessa. Puhutaan nyt kuitenkin puisesta soittimesta, jonka ominaissoundin ja kielten värähtelyn mikit vahvistavat.

Jos ois mahdollista testata samoja mikkejä muutamassa täysin eri puista tehdyissä, mutta muutoin samanlaisissa kitaroissa, olisi helpompaa sanoa, että "ehdottomasti" puut eivät merkkaa niin paljon ja "ehdottomasti" mikit merkkaavat enemmän. Ilmeisesti tällaisen testin oletkin päässyt tekemään, koska "ehdottomasti"...
 
Ei muuta kun sokkotestiä kehiin. Kuka erottaa minkäkin puun, ja vielä kun laitetaan siihen vahvarit, efektit, kaiuttimet, yms eri säätö mahdollisuuksineen, niin ei varmaan ihan jokainen siihen kykene. Itellä ainakin parhaiten akustisesti soi mun piha/sauna Ltd. Ei pärjää Usa Jacksoni eikä Gibsoni.

kitarat on nykyään kevyempiä kuin ennen. Siellä oli kärpästä seassa (eli kärpäsen toukan ulostetta lahoavista puista) ja ilmaa lakan välissä (lakka tulee rapisemaan ajan myötä)sahapurun ja lakan sekoitusta.
 
Eipä tämmöseen F tai G säikeeseeen mitään kannattais kirjoittaa, mutta on sinänsä hauska huomata miten sitä aina uusia lähestymiskulmia asiaan löydetään. Enpä ole ennen kuuulutkaan näistä ilma/kärpäs/toukka/uloste ongelmista. Uusien kitaroitten liiallinen keveyskin on minulle ihan uusi ongelma. Monesti olen soitinpuita ollut valitsemassa, mutta vielä kertaakaan puun keveys ei lähtökohtaisesti ole ollut huono ominaisuus (toki kevyt puu voi olla huonoakin.) Painavimmat palikat ovat kyllä jääneet myyjälle.

kyllä paperimassabody graniittikaulalla on paras :D
(ei tähän keskusteluun nyt parempaakaan osannu sanoa :D)

Niin siis itsekin tuossa mainitsin että tykkään soittaa kevyemmällä kitaralla joka on myös yksi niistä syistä miksi itse valitsisin PRS:n. Olen törmännyt sellaisiin Gibson puristeihin m.net torilla jotka mittailee sitä painoa ja pitää kuulemma olla tosi painava yksilö 80-luvulta että on "hyvä les paul". En tiedä mihin tämä perustuu.
 
Puun laatu ei ole suorassa yhteydessä puun sointiin. Voihan se olla että puu jossa on kärpästä soi jopa paremmin. Yleisesti ottaen sitä puulajia kuitenkin pidetään huonompilaatuisena puuteollisuudessa. Soitinpuuna asia voi olla toisin. En ole testannut eroa.