Kitarat: kitarakamat ›

Sakmongkol: Ei alkuunkaan. Andalusialainen koira on surrealistinen.
 
No se on kyllä. Tosin kyllä sun ehdottomat opastukset tuntuu myös siltä. Ensiksi ne on ainoita oikeita, koska ne on laskettu ja vedotaan fysiikkaan. Sitten ne onkin jotain arvioita. Sitten et itse ole edes kokeillut kun et viitsi ostaa ollenkaan irtokieliä. Sitten ootkin ostanut irtokieliä...

0101978: No se on kyllä. Tosin kyllä sun ehdottomat opastukset tuntuu myös siltä. Ensiksi ne on ainoita oikeita, koska ne on laskettu ja vedotaan fysiikkaan. Sitten ne onkin jotain arvioita. Sitten et itse ole edes kokeillut kun et viitsi ostaa ollenkaan irtokieliä. Sitten ootkin ostanut irtokieliä...
 
Jos luette huolella niin saatatte löytää tietyn logiikan jutuista. En takaa mitään.

Sakmongkol: Jos luette huolella niin saatatte löytää tietyn logiikan jutuista. En takaa mitään.
 
Voitko ihan kertoa sen logiikan? Kun en välttämättä löydä, kun en ole tähän mennessä löytänyt.

Sakmongkol: Jos luette huolella niin saatatte löytää tietyn logiikan jutuista. En takaa mitään.
 
Tietyn logiikan? Logiikka taitaa asustaa nyt vain siellä sinun pääsi sisällä. Ei noissa sinun jutuissa ole muuta logiikkaa kuin Ympäripyöreät vastaukset ja tilanteen mukaan vaihtelevat selitykset...

Sakmongkol: Jos luette huolella niin saatatte löytää tietyn logiikan jutuista. En takaa mitään.
 
Mitens muuten luulet... Räjähtääkö Linnunata jos vihdoinkin kerrot sen oikean kielisetin speksit jollekin skaalalle ihan kielikohtaisesti e:stä -E:hen.. Sulla on kuitenkin se salainen laskukaava hallussasi. Lienee kuitenkin liian salattua tietoa, kaava ja setti?

Muistakaa sitten digitönärillä mitata kielten halkaisija TARKASTI. Selvittäkää myös rasitustestissä oikea jännite, sillä nuo laskukaavat koskevat ainoastaan D'Addarion kieliä. Ei esim. DR:n 9-50 kielisatsia.
 
Koska materiaalit ovat erilaisia, lejeeringin prosentit muuttuvia, laadunvalvonta erilaista yms., niin voi käydä äkkiä niin ettei laskukaava olekaan ihan 100% oikein. Ts. virhe kertautuu joka kielelle jos samaa laskukaavaa käytetään kaikille "evil brändeille". Joko kaavaa täytyy muuttaa, tai sitten empiirisesti tutkia ja mitata vetolujuus, murtolujuus yms. arvot.
 
Onnea valitsemallanne tiellä.
 
PS. Mikäli kielten jännite on lineaarisesti kasvava paksuinta kieltä kohti mentäessä, niin pitäisikö kaularaudan paikka kaulan sisällä optimoida sijaintinsa suhteen. Sehän ei voi olla keskellä, jos kaulan toiselle puolelle kohdistuu enempi jännitystä kuin toiselle (olettaen keskipisteeksi kaularaudan lokaation). Ts. pitäisi olla käytössä kaksi kaularautaa, joista toinen on "bassokielten" puolella omalla säädöllä ja toinen rauta "diskanttikielten" puolella omilla säädöillä. Joissain vanhoissa 12-kielisissä ja parissa bassossa olen nähnyt tupla-kaularautaa käytettävän.
 
Ja jos käyttää lineaarisesti kasvavalla jännityksellä olevia kieliä niin kuinka optimoidaan vibratallaisten kitaroiden asetukset ja säädöt (esim. ne jouset perspuolella? Onko tähän fysiikan mestareilla hyviä laskukaavoja?

Näitä muuten alkaa nähdä kahdeksankielisissä kitaroissa.. siis noita tuplakaularautoja.

Decadetroll: Näitä muuten alkaa nähdä kahdeksankielisissä kitaroissa.. siis noita tuplakaularautoja.
 
Juu. Kielissä alkaa olemaan sen verran paljon kiloja takana että toinen kaularauta vahvistaa kaulaa. Mm. 8-kielisessä bassossa (4-kielinen tuplakielillä) säätelin itse vastaavaa kun olin ns. alan hommissa :)

McNulty: Muistakaa sitten digitönärillä mitata kielten halkaisija TARKASTI. Selvittäkää myös rasitustestissä oikea jännite, sillä nuo laskukaavat koskevat ainoastaan D'Addarion kieliä. Ei esim. DR:n 9-50 kielisatsia.
 
Koska materiaalit ovat erilaisia, lejeeringin prosentit muuttuvia, laadunvalvonta erilaista yms., niin voi käydä äkkiä niin ettei laskukaava olekaan ihan 100% oikein. Ts. virhe kertautuu joka kielelle jos samaa laskukaavaa käytetään kaikille "evil brändeille". Joko kaavaa täytyy muuttaa, tai sitten empiirisesti tutkia ja mitata vetolujuus, murtolujuus yms. arvot.
 
Onnea valitsemallanne tiellä.
 
PS. Mikäli kielten jännite on lineaarisesti kasvava paksuinta kieltä kohti mentäessä, niin pitäisikö kaularaudan paikka kaulan sisällä optimoida sijaintinsa suhteen. Sehän ei voi olla keskellä, jos kaulan toiselle puolelle kohdistuu enempi jännitystä kuin toiselle (olettaen keskipisteeksi kaularaudan lokaation). Ts. pitäisi olla käytössä kaksi kaularautaa, joista toinen on "bassokielten" puolella omalla säädöllä ja toinen rauta "diskanttikielten" puolella omilla säädöillä. Joissain vanhoissa 12-kielisissä ja parissa bassossa olen nähnyt tupla-kaularautaa käytettävän.
 
Ja jos käyttää lineaarisesti kasvavalla jännityksellä olevia kieliä niin kuinka optimoidaan vibratallaisten kitaroiden asetukset ja säädöt (esim. ne jouset perspuolella? Onko tähän fysiikan mestareilla hyviä laskukaavoja?
 
Minusta tämä "progressiivinen jännite"- teoria on todella vahva yksinkertaistus.
 
Siinä on pari kysymystä, mitä kannattaa miettiä:
 
1) kielen pituuden(skaala) ja virityksen välinen suhde. Tässä on olemassa joukko lainalaisuuksia, joka koskee sitä, samanoituinen eri korkeudelle viritetyn kielen muodostama ääni ja ominaisuudet ovat erilaisia riippumatta siitä, minkä paksuinen kieli on ( 25" pitkän yksisäikeisen kielen voi virittää noin suunnilleen a':han, sitten se katkeaa.
 
Kielen sointi ja käytettävyys lasketaan suhteessa tuohon katkeamistaajuuteen, eli suositus on että se on esim. 30-80 % välillä. Jos kitarassa käytetään punomatonta g-kieltä ,se soi varsin eri tavalla kuin muut kielet, koska se on suhteessa tuohon katkeamiskohtaan niin paljon löysempi. Samoin e'-kieltä on aina vaikeampi venyttää todella paljon, koska sitä kiristettäessä katkeamistaajuuteen venyvyys lakkaa lopulta kokonaan.
 
HUOM: punottujen kielten suhteen kysymys on monimutkaisempi, siinä katkeamistaajuus määrittyy sen mukaan, mitä teräksinen ydin kestää vetoa, mutta toinen muuttuja, kielen massa on relevantti sellaisenaan.
 
Tämän vuoksi eri kielimerkit ovat erilaisia, eikä D'Addarion antamia arvoja voi niissä soveltaa.
 
2) toinen kysymys on se, että mitä suurempi massa kielessä on, sitä kovempaa se soi. Yleisesti ottaen hyvä vertailusuure on akustinen impedanssi, joka lasketaan kaavalla
 
z = NELIÖJUURI( m * f )
 
jossa m on kielen massa soivalla pituudella ja f on taajuus, johon kieli on viritetty.
 
Perinteinen kielisarja pyrkii siihen, että impedanssi pysyisi mahdollisimman vakiona, ikään kuin kompressoidaan soittimen voimaa.
 
HUOM: sähkökitarassa impedanssiin vaikuttaa myös kielen materiaali. "Täysnikkeli"-kielet ovat vähemmän magneettisia kuin vaikka "Teräs"-kielet, joten ne soivat hiljempaa.
 
Käytän joissakin kitaroissa "progressiivista settiä" ja joissakin en.
 
En osaa muuten säätää Straton tallaa mieluiseksi, jos setti on 9,5 - 49, eli tässä on hiukan setvittävää.
 
LP:ssa aloin käyttää sekä "progressiota" että "kompressiota" soveltavaa settiä 10-13-16-26-36-46, joka oli muuten loistava, mutta g-kieli katkeili koko ajan.
 
Silti olen huomannut, että kun kitara säädetään hyvin ja harjoittelen kovasti, soitto kuulostaa paremmalta, riippumatta siitä, minkälainen kielisetti minulla on.
 
Ai niin edittiä:
 
Klasari-puolella on käyty tätä samaa "progressiiviisuus"-debattia kai parisataa vuotta. Monet modernit kielisetit soveltavat *laskevan* jännitteen periaatetta niin, että e:stä g:hen jännite laskee hieman, D-kielellä on hyppäys ylöspäin ja taas alkaa negatiivinen progressio.
 
Minusta hyvä kompromissi, jota voisi soveltaa sähkökitarassakin.
 
Laskujeni mukaan joku setti 10 13 16.5 26 36 47 (D'Addario-kielet) voisi siis olla toimiva.

GiovanniDiRondo: Minusta tämä "progressiivinen jännite"- teoria on todella vahva yksinkertaistus.
 
Siinä on pari kysymystä, mitä kannattaa miettiä:
 
1) kielen pituuden(skaala) ja virityksen välinen suhde. Tässä on olemassa joukko lainalaisuuksia, joka koskee sitä, samanoituinen eri korkeudelle viritetyn kielen muodostama ääni ja ominaisuudet ovat erilaisia riippumatta siitä, minkä paksuinen kieli on ( 25" pitkän yksisäikeisen kielen voi virittää noin suunnilleen a':han, sitten se katkeaa.
 
Kielen sointi ja käytettävyys lasketaan suhteessa tuohon katkeamistaajuuteen, eli suositus on että se on esim. 30-80 % välillä. Jos kitarassa käytetään punomatonta g-kieltä ,se soi varsin eri tavalla kuin muut kielet, koska se on suhteessa tuohon katkeamiskohtaan niin paljon löysempi. Samoin e'-kieltä on aina vaikeampi venyttää todella paljon, koska sitä kiristettäessä katkeamistaajuuteen venyvyys lakkaa lopulta kokonaan.
 
HUOM: punottujen kielten suhteen kysymys on monimutkaisempi, siinä katkeamistaajuus määrittyy sen mukaan, mitä teräksinen ydin kestää vetoa, mutta toinen muuttuja, kielen massa on relevantti sellaisenaan.
 
Tämän vuoksi eri kielimerkit ovat erilaisia, eikä D'Addarion antamia arvoja voi niissä soveltaa.
 
2) toinen kysymys on se, että mitä suurempi massa kielessä on, sitä kovempaa se soi. Yleisesti ottaen hyvä vertailusuure on akustinen impedanssi, joka lasketaan kaavalla
 
z = NELIÖJUURI( m * f )
 
jossa m on kielen massa soivalla pituudella ja f on taajuus, johon kieli on viritetty.
 
Perinteinen kielisarja pyrkii siihen, että impedanssi pysyisi mahdollisimman vakiona, ikään kuin kompressoidaan soittimen voimaa.
 
HUOM: sähkökitarassa impedanssiin vaikuttaa myös kielen materiaali. "Täysnikkeli"-kielet ovat vähemmän magneettisia kuin vaikka "Teräs"-kielet, joten ne soivat hiljempaa.
 
Käytän joissakin kitaroissa "progressiivista settiä" ja joissakin en.
 
En osaa muuten säätää Straton tallaa mieluiseksi, jos setti on 9,5 - 49, eli tässä on hiukan setvittävää.
 
LP:ssa aloin käyttää sekä "progressiota" että "kompressiota" soveltavaa settiä 10-13-16-26-36-46, joka oli muuten loistava, mutta g-kieli katkeili koko ajan.
 
Silti olen huomannut, että kun kitara säädetään hyvin ja harjoittelen kovasti, soitto kuulostaa paremmalta, riippumatta siitä, minkälainen kielisetti minulla on.
 
Ai niin edittiä:
 
Klasari-puolella on käyty tätä samaa "progressiiviisuus"-debattia kai parisataa vuotta. Monet modernit kielisetit soveltavat *laskevan* jännitteen periaatetta niin, että e:stä g:hen jännite laskee hieman, D-kielellä on hyppäys ylöspäin ja taas alkaa negatiivinen progressio.
 
Minusta hyvä kompromissi, jota voisi soveltaa sähkökitarassakin.
 
Laskujeni mukaan joku setti 10 13 16.5 26 36 47 (D'Addario-kielet) voisi siis olla toimiva.
 
Kiitos... varsin mielenkiintoinen kirjoitus. Tuo kielen massa on tosiaan aiheellinen ottaa huomioon. Tästä pari sivua takaperin olikin jo lievästi ohimennen mainittu tuo Dean Markleyn Helix HD-kielisarja, jossa punoslanka on ellipsin muotoinen, ts. punoslankaa saadaan ydinlangan päälle tiiviimmin ja enemmän. Kielessä on siis enemmän massaa.
 
Otan kiinni sen verran tuohon viimeiseen lauseeseen, että itselläni on käytössä esim. Optiman 10-46 setti, jonka kielivahvuudet ovat: 10-13-17-26-35-46. Voisiko olla niin, että tuossa A-kielellä on haettu samaa "tuntumaa" E-kielen kanssa, kuin olisi tuossa D'Addarion laskutavan mukaan 36 ja 47 pariskunnassa?
 
Muuta en tiedä, kuin että varsin hyvin toimii minun käytössäni ko. setti. Vielä kun oppisi soittamaan kunnolla.

Heitin just roskiin 14 avaamatonta pakettia .011 -.049 kielisettejäni. Eihän noilla voikaan soittaa ollenkaan :P

Mitä nyt tapahtuu?

Terry Pantheras: Mitä nyt tapahtuu?
 
Odotellaan mestaria paikalle kertomaan että GiovanniDiRondon mainitsema setti on väärä.

Kaveri on jo myrkyttämässä toista ketjua. Jonkinlainen AntiMidaksen kosketus?

Minun mielestä meidän kaikkien olisi nyt syytä katsoa vähän peiliin ja huomata oma vastuumme tästä keskustelun tasosta. Vaikka joku trollaisikin (mikä ei sekään ole ihan varmaa), niin kyllä kaikkeen inttämiseen riitelyyn tarvitaan vähintään kaksi osapuolta eikä kukaan yksin jaksa inttää.
 
Totta kai meillä kaikilla on tunteet, mutta jos joku sanoo että olet tyhmä, niin ei sitä kannata heti oikeaksi todistaa;-).

hallu: Minun mielestä meidän kaikkien olisi nyt syytä katsoa vähän peiliin ja huomata oma vastuumme tästä keskustelun tasosta. Vaikka joku trollaisikin (mikä ei sekään ole ihan varmaa), niin kyllä kaikkeen inttämiseen riitelyyn tarvitaan vähintään kaksi osapuolta eikä kukaan yksin jaksa inttää.
 
Totta kai meillä kaikilla on tunteet, mutta jos joku sanoo että olet tyhmä, niin ei sitä kannata heti oikeaksi todistaa;-).
 
Täysin totta! On vaan välillä hankala katsoa vierestä kun joku suoltaa ei niin järkevää tietoa tai mielipiteitä asiasta josta ei ole juurikaan kokemusta. Itse olen montaa kertaa seurannut keskustelua sivusta, mutta tähän aiheeseen nyt tuli taas tartuttua.
 
Ja ainahan on olemassa se mahdollisuus että joku ottaa jonkun asian todesta.

hallu: Minun mielestä meidän kaikkien olisi nyt syytä katsoa vähän peiliin ja huomata oma vastuumme tästä keskustelun tasosta. Vaikka joku trollaisikin (mikä ei sekään ole ihan varmaa), niin kyllä kaikkeen inttämiseen riitelyyn tarvitaan vähintään kaksi osapuolta eikä kukaan yksin jaksa inttää.
 
Totta kai meillä kaikilla on tunteet, mutta jos joku sanoo että olet tyhmä, niin ei sitä kannata heti oikeaksi todistaa;-).
 
Tottakai asia on näin. Ajankuluksi kai täällä immeiset kirjottelee ja väittelee. Ainaki omalta kohdaltani voin näin sanoa. Ihan hauskaahan tässä on ollut vääntää, eikä oo tarvinu täällä tietokoneen tai kännykän toisella puolella ollenkaan kiristellä hampaita.
 
Saa ainakin naureskella joillelkin "faktoille".

Mut hei. Tämähän on keskustelupalsta eikä mikään tietosanakirja. Täällä saa väitellä, inttää, vääntää ja olla väärässäkin. Kyllä vastuu on aina lukijalla, joka keskustelufoorumin "neuvoja" lueskelee. Ja onhan se niin, että väittely ja vääntäminen on välillä ihan terapeuttista toimintaa. Saa nostattaa adrenaliinia ja sykettä :D Kuitenkin tämä inttämisketju on sikäli pysynyt aiheessa, että tunteenpurkauksista ja joistakin persoonaan menevistä arvioista huolimatta fokus on ollut kitarankielissä. Näinhän ei monilla netin paskafoorumeilla ole, vaan homma menee nopeasti alatyyliseksi herjaamiseksi.
Onhan tämä ollut viihdyttävää seurattavaa. Vähän niinkuin tositeeveetä sovellettuna nettikeskusteluun.
Tosin pahempiakin kielisotia on maailmanhistoriassa koettu.

McNulty: Ja jos käyttää lineaarisesti kasvavalla jännityksellä olevia kieliä niin kuinka optimoidaan vibratallaisten kitaroiden asetukset ja säädöt (esim. ne jouset perspuolella? Onko tähän fysiikan mestareilla hyviä laskukaavoja?
 
Minun käsittääkseni tuohon jousien säätämiseen ei varsinaisesti kuulu se missä keskinäisessä suhteessa kielien jännitykset ovat, vaan pelkästään setin kokonaisjännitys. Vai olenko kovasti väärässä?
 
GiovanniDiRondo: En osaa muuten säätää Straton tallaa mieluiseksi, jos setti on 9,5 - 49, eli tässä on hiukan setvittävää.
 
Hyvää asiaa mutta huomioni kiinnittyi tuohon, mikäs siinä on?