Yleistä keskustelua musiikista ›

Koskas pop-musiikissa joku keksi viimeksi jotain uutta?

Ja sitten vielä sellainen pointti, että tämä vuosikymmen on pahasti kesken. Nirvanasta kaiken maailman britneyspearseihin on menty pitkä matka. Periaatteessa tätä vuosikymmentä voi sanoa musiikinhistorian paskimmaksi vasta vuonna 2011.
 
edit: äh, MacGyver olikin jo asiasta maininnut.
 
Olen tullut siihen tulokseen, että uusi musiikki maistuu puulta siksi, että ajan kuluessa syntyy yhä useampia bändejä ja kappaleita, joihin uutta menestyjää voi verrata. Vertailupohja oli huomattavasti suppeampi 1960- ja -70-luvuilla. Ajan myötä keksitään entistä enemmän mahdollisuuksia musiikille. Keksintöjen mullistavuus valitettavasti heikkenee ajan myötä; yhä useampi asia on jo keksitty. Kuitenkin musiikin pitäisi kuulostaa tuoreelta, jotta ihmiset kuuntelisivat sitä. Tämä ongelma jä meidän muusikoiden ratkaistavaksi.

Pointti olikin siinä että saisi kaikki nämä ihmiset mitkä eivät tiedä näistä muista, kuulemaan tätä oikeaa musiikkia. Kyllä itselläni kuultavaa riittää, olen surullinen muiden puolesta.
 
Aika paha mennä kutsumaan mitään tiettyä musiikin lajia oikeaksi ja muita vääriksi. Sinulla on tietysti subjektiivinen näkemyksesi, jossa joku tietty musiikki on sitä oikeaa ja muista et välitä, mutta niin on myös jokaisella muullakin. Jos sinulle musiikin denotaatio on Yhtye X, jollekin toiselle se on jotain aivan muuta. Ei ole mitään yleispätevää mittaria, jolla musiikkia voisi ryhtyä kategorisoimaan oikeaksi ja vääräksi.

noh on tällä vuosikymmenellä tehty jo enemmän hyvää tavaraa kuin 80-luvulla yhteensä.

Kotimaisia artisteja on tullut paljon pintaan, ja vielä sellaisia jotka tunnu olevan mitään kertasoittopoppia ja joilla on oma soundinsa. Esim:
 
Ultramariini
Liekki
LateBirds
 
ja onhan 2000 luvulla hyviä plattoja ja bändejäkin tullut ihan mukavasti.
 
Egotrippi - Matkustaja
The Jayhawks - Rainy Day Music
Josh Rouse - 1972
Lemonator - Grandpop
Rooney - Blueside
Coldplay - Rush of blood to the head

Ei kai sitä nyt kannata murehtia siitä, mitä muut kuuntelee? Vaika onko jeesustelukohtaus nousemassa pintaan: "Kyllä kaikki olisivat paljon onnellisempia jos kuuntelisivat samaa musiikkia kuin minä." Blaah, mitä jos leikitään sellasta leikkiä että kuunnellaan ihan sitä mistä ite tykätään ja ollaan onnellisia, kun itsellä on niin uskomattoman loistava musiikkimaku?
 
Saman asianhan voi ajatella myös niin, että eikö ole hyvä että maailmassa on niin paljon paskaa musiikkia, koska silloin se hyvä musiikki erottuu paljon paremmin?

Eiköhän tämän threadin aloittajalla ollut mielessä mainstream-musiikki. Koska kyllähän 90-luvulla Gunnarit ja Nirvanat ja muut olivat mainstreamia, mutta silti taiteellisestikin kovia. Nyt ei sitten ilmeisesti mitään tällaista ole. Tällainen pointtiko tässä oli?
 
Tottakai valtavirran ulkopuolelta löytyy paljonkin hyvää, mutta kyse olikin mainstreamista. Minusta tuntuu, että nykyään isot levy-yhtiöt eivät halua edes panostaa pitkäaikaisiin artisteihin, vaikka nämä myyvätkin onnistuessaan ehkäpä vuosikymmeniä myöhemminkin. Riskit ovat niin suuret... ja on helpompaa tuottaa nopeita voittoja saavaa musiikkia, kuin tehdä vuosien työtä pohjalta tähtiin. Tähän se on mennyt nykypäivänä. Yllättäin nykypäivän "tosirokkia" kuuntelevat eivät kuuntelekaan oman aikansa rockbändejä, vaan ottavat lempibändinsä aikaisemmilta vuosikymmeniltä. 90-luvun alussa suunnilleen kaikki diggailivat näitä Gunnareita ja Nirvanoita, ja edelleen bändien fanikanta on suuri. Kenelle tulee mieleen nykypäivältä samanlaisia, yhtä isoja rokkijätkiä liikuttavia bändejä? Jollain White Stripesilla nyt ei taida olla sentään niin laajaa suosiota kuitenkaan, aika alternative-mainstreamia kuitenkin. Nykypäivänä nuo rokkikundien ihailemat bändit löytyvät valtavirran ulkopuolelta.
 
Ymmärtiköhän kukaan, mitä yritin selittää.. Noh, kuitenkin. Musiikkiteollisuuden markkinointistrategiat ja panostukset näkyvät myös ihmisten mauissa, joko negatiivisesti tai positiivisesti. Se, mikä tuntuu jylläävän kuitenkin ja myyvän vuosikymmenten jälkeenkin, on MUSIIKKI. Joten nämä pikavoittoja tuottavat nykylevy-yhtiöt saisivat mennä itseensä. Tokihan ymmärrän, että kilpailu on kovaa, ja piratismi ja internet syövät levy-yhtiöidenkin leipää. Toista se oli Gunnareitten aikana... joten säälipisteitäkin herutan.

Gary Moore - Back To The Blues (2001)
Halford - Resurrection (2000)
Helloween - The Dark Ride (2000)
Helloween - Rabbit Don't Come Easy (2003)
Iron Maiden - Brave New World (2000)
Iron Maiden - Dance of Death (2003)
Joe Satriani - Strange Beautiful Music (2002)
 
Nämähän ovat aika tuoreita artisteja :-)
 
No ei, hienoa että vanhat jaksavat.
 
Paras musiikki tehdään eilen, tänään ja huomenna, tosin minusta joskus 1996-1999 oli vähän lattea kausi ainakin itselleni. Nyt Radio Helsinki jyrää eetterissä ja webin kautta saa tilattua melkein mitä vaan niin ei mukavan musiikin löytäminen ole ollenkaan vaikeaa. Ns. kaupallinen musiikki on kyllä latistunut koko ajan, luulenpa että tilausta olisi taasen uudelle punk/grunge/jotain - räjähdykselle, joka vähän puhdistaisi ilmaa....

noh on tällä vuosikymmenellä tehty jo enemmän hyvää tavaraa kuin 80-luvulla yhteensä.
 
Yskänkohtaus.

mä kaipaan sitä aikaa...eli 90 lukua....sitä kaipaan...että missä on kaikki hevit....siis..eihän nykyään näytetä niin paljoa heviä ku mitä odotti...voi niitä aikoja....metallica...nirvana....korn....ja kaikki muut bändit....mutta eihän tuossa mitään järkeä ole enään..että näytetään puoli alastomia naisia...ja niitäkin on joka videossa....mutta...tämähän on vain minun mielipide...joten älkää hermostuko.
 
Pitää katsoa pintaa syvemmältä. Radiota ja televisiota seuraamalla ei todellakaan saa hyvästä tehdystä musiikista mitään kuvaa.

Arcturus - The Sham Mirrors (2002)
Bloodbath - Resurrection Through Carnage (2002)
Cephalic Carnage - Exploiting Dysfunction (2000)
Dark Tranquillity - Damage Done (2002)
Darkane - Insanity (2001)
Darkane - Expanding Senses (2002)
Eidolon - Coma Nation (2002)
Electric Wizard - Dopethrone (2000)
Evergrey - In Search of Truth (2001)
Helloween - The Dark Ride (2000)
Helloween - Rabbit Don't Come Easy (2003)
Iron Maiden - Brave New World (2000)
Iron Maiden - Dance of Death (2003)
Opeth - Blackwater Park (2001)
Opeth - Deliverance (2002)
Opeth - Damnation (2003)
Sentenced - Crimson (2000)
Vader - Litany (2000)
Vader - Blood (2003)
Zyklon - World ov Worms (2001)
 
MUHAHAHAAA!!!

Oon vasta nytten ite heränny tarkkailemaan nykymusiikin piirteitä, mutta niin. kaikki hittibiisit kuullostavat jotenkin niin samalta. oiskohan se, että mitä yksinkertaisempaa, sitä paremmin myy. Toki kaikki imagot ja tämmöset vaikuttaa todella paljon, mutta nykymusiikissa kuuluu se pelkistetty juttu, ja akustisuus on kaukana tästä musiikista. onkohan se sitten uus mainstream en tiijä.
 
Mikä on nykypäivänä se juttu?
Tuolla yks mainitsikin että melodia on hävinny.
Enpä usko. Epäilen että musiikki on painottunut tähän looppi pohjaiseen hookkien etsimiseen. Toisto on kieltämättä päivän sana.
 
Harmoniaa ei tosin kovin paljoa löydy, mikä on sinänsä aika harmillista. Tuntuu että kaikki harmonia uppoaa sinne terässoundimellakan alle.
Minulla ainakin kutittaa mukavasti vatsanpohjassa sellaset kirpasevat sointukäännökset mitkä ekalla kerralla kuulostaa kauhealta epäsoinnilta, mutta muutaman toistokerran jälkeen jopa järkevältä, ja mullistavalta.
 
On vähän jääty I-IV-V-I linjalle liikaa, mikä johtaa taas yksinkertaisuuteen, joka johtaa siihen että ihmiset pystyvät kuuntelemaan sellaista musiikkia kokoajan taustamusiikkina, joka johtaa siihen, että se myy...

Tottakai valtavirran ulkopuolelta löytyy paljonkin hyvää, mutta kyse olikin mainstreamista.
 
Kyllä mainstreamista löytyy vieläkin ainakin minulle mieluisia yhtyeitä, kuten CMX, RHCP, Kotiteollisuus, System of a Down, Niskalaukaus, jne. Mutta onhan nuokin kaikki joidenkin mielestä itsensä myyneitä poppirenkutuksia.

Eiköhän tämän threadin aloittajalla ollut mielessä mainstream-musiikki. Koska kyllähän 90-luvulla Gunnarit ja Nirvanat ja muut olivat mainstreamia, mutta silti taiteellisestikin kovia. Nyt ei sitten ilmeisesti mitään tällaista ole. Tällainen pointtiko tässä oli?
 
Juuri tämä oli pointti.

Tämänhetkisellä tahdilla näyttää siltä, että mä alan innostua tuosta tällä hetkellä tehtävästä rock-musiikista tuossa vuoden 2025-2030 paikkeilla.

kyllä nykysin on enemmän hyvää musiikkia kuin 80-luvulla
 
"KIMPPUUN JÄTKÄT"

noh on tällä vuosikymmenellä tehty jo enemmän hyvää tavaraa kuin 80-luvulla yhteensä.
 
Jeps, kyllä se vaan näin on.

Minäkin laitan listan 2000-luvulla ilmestyneistä HYVISTÄ levyistä:
 
Hanoi Rocks: Twelve Shots on the rocks
Michael Monroe: Whatcha want
 
Eli ei hyvältä näytä.
No kesällä tulee Velvet Revolverilta toivottavasti hyvä kiekko.

On Danny sulla vähän kapea musamaku ilmeisesti? Jos tuossa kaikki on...