Bänditoiminta ›

Kolmihenkinen coverbändi, periaatteessa jo pystyssä, mutta hieman takkuilee. Minä rumpalina, tietenkin ;)

Post-rockia niin tekis mieli tehdä. Sellaista rauhallista ja kaunista cleaneilla kitaroilla paisuttelua, kuten Explosions in the Sky.

Man-And-A-Guitar: kuten Explosions in the Sky.
 
Se tylsin ja geneerisin post-rock-bändi? Siistimpää koettaa tehdä jotain omaa.

Progressiivisessä hengessä oleva metal bändi jossa on ajoittain bruutaaliutta ja nopeutta mutta perus idea on se että niit biisei pitää olla vaan helvetin hauska soittaa jne kiinnittämättä sen kummemmin huomiota siihen et sopiiko se tyyliin vai ei.

Apaattista ja tummanpuhuvan urbaania masennuspoppia.

Kaikkea vois tehdä, tekijöitä ja ideoita löytyy, mutta ei vaan jaksa. Kaikki on kuitenkin sitä ihan samaa. Oon menettänyt jo toivon minkään suuren ahaaelämyksen suhteen, ei vaan ole kykyä keksiä mitään repäisevää. Jämähdin muusikkona huomaamattomaksi perustekijäksi, tän kanssa on nyt elettävä vissiin vaan.

1) Sellanen "Neil Young & Crazy Horse meets CCR"-tyylinen rehellinen rokkibändi, jossa mahdollisuuksia myös vähän pidemmille jameille. Tiukkoja biisejä, no bullshit. Bändin jätkillä paskat äänet, mutta intoa karjua taustoja.
 
2) Dylanin Rolling Thunder Revue / Desire -tyylinen yhtye, jossa hirmu paljon eri soittajia (kenties vaihtuviakin kokoonpanoja) ja joskus vähän paskempia keikkoja, mutta kun palaset loksahtaa kohdilleen, niin aivan jäätävä svengi ja intensiteetti soitossa.
 
3) Simon & Garfunkelin alkuvuosien folkia mahtavilla stemmoilla. Ripaus CSN&Y:tä.
 
4) CSN&Y-tyylinen proggis. Ei ehkä tyylillisesti juuri sellainen, mutta kolme tai neljä laulaja-lauluntekijää ja tiukka basisti+rumpali.

Tekisi mieli soitella JOTAIN. Joskus vuosi sitten viimeks ollut bändihommia, lukuunottamatta muutamia satunnaisia jameja jossain. Tärkeintä olisi että olisi hitonmoiset kemiat soittajien välillä niin olisi aineksia pidempiinkiin jamisessioihin.
Nyt kun rupean miettiin niin en ole koskaan soittanut minkään hirveän hyvän rumpalin tai basistin kanssa (kuulostanpas kusipäältä). Aina on ollut sellasia että joudun itse sanomaan että "soita näin" ja niin en halua tehdä.

Sellaisen Garbage:n kuuloisen, jopa härskeillä ja läpinäkyvillä vaikutteilla niin, että ei jää kellekään epäselväksi mistä "laarista on lainattu". Eli haluaisin perustaa "Suomen Garbagen". Sähkökitara(t), synajuttuja&HD-kamaa, sähkörummut/ronskisti trigatut akustiset rummut, basso/synabasso (ehkä mieluummin sähköbasso, niin voisin itse soittaakin omassa perustamassani bändissä...) ja tietenkin karismaattinen naislaulu! Ai että... Vaan haaveeksi jää, sillä saman unelman jakavia ei Suomesta löydy.
 
Joten tyydyn kuuntelemaan Garbagea ja Metriciä ja itken/onanoin itseni uneen...

Joku afrobeat-proggis ja jonkinlainen hillbillyräkäkantri-viritelmä olis ihan mukavia.
Jos ei muuten, niin ainakin jonkinlaisena sivuprojektina, kun noi saisi toteutettua pääbändin ohessa.

Meegs86: Sellaisen Garbage:n kuuloisen - - Vaan haaveeksi jää, sillä saman unelman jakavia ei Suomesta löydy.
 
Sääh, kyllähän mie oikein mielelläni tuollaisessa kitaraa soittelisin.

Semmosen kompaktin ja mobiilin etnopositiivisen yhtyeen haluaisin.

Sellasen hyvistä viinaan ja muihin aineisiin menevistä tyypeistä koostuvan (ehkä vähän visuaalisenkin) urpoiluyrityksen hieman jonkun Mötley Cruen tyyliin. Musa olis sellasta just niin hyvää rokkia kuin mihin taidot riittää.

Jyrken: Voisin, Garbage on älyttömän hyvä bändi. No en ehkä tietoisesti täysin suoraa jäljittelyä mutta silti.
 
No en nyt ehkä aivan suoraa biisien kopiointia tarkoita, mutta lähinnä semmoinen meininki, että jos joku tulisi sanomaan "Hei, tehän kuulostatte aivan Garbagelta!" niin voisi vastata http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=WP_szysHcRk#t=19s

Mä haluaisin laulaa pelkästään bändissä jotta toi lavakarisma kehittyis, kun noita instrumentteja tullu soiteltuu kans. Mutta bändi sais olla tyyliltään kornin tapanen, rujo saundi, mut voitas ettii just jotain uutta, niinkun nyt on toi korn ft. skrillex jne, ja tietenkin vois kokeilla in flames, dreamtheater, trivium, slipknot, mudvayne -tyyppistä matskuu. Oon pitkälti kyllä valmis moneen ton tapaseen juttuun kun toi screamokin avautu mulle tässä vasta, mut kliini laulu sujuu, mutta järkyttäviin korkeuksiin en pääse äänenmurroksen takia.

Tekisi mieli soittaa leijuvaa säröpoppia tyyliin Lush tai Curve, unohtamatta kuitenkaan sellaista uneliaampaa shoegaze-henkistä kaihoa kuten vaikkapa Slowdive tai Cocteau Twins. Paljon efektejä ja kenkiintuijottelua, kaihoa ja elämän pientä kaunista tuskaa.

suomalaisen japanilaisen visual kei hard rock/metallibändin. Toisin sanoen jotain glamia, visuaalista ja femiiniä mutta ilman sitä perinteistä hanoi rocks spedeilyä, rollaricoverointia ja elämäntaparokkariutta mikä kaikkia suomalaisia glam -artisteja ymmärrettävistä syistä yhdistää.

Sellaista ronskisti fuzzahtelevaa, tarttuvaa poppista olisi helvetin mukava vääntää. Dramatiikkaa ja suuria tunteita, paljon kaikua.

Rehellinen hard rock -bändi hitonmoisella riffittelyllä ja kovalla meiningillä. Komppauskin riffittelyä riffittelyn perään tyyliin eddie van halen, ei siis dempattuja powersointuja kuten useimmilla muilla nykyajan samantyylisillä bändeillä on tapana. Hauskanpitoa, alkoholinjuontia ja karjumista. Kuulostaa ehkä geneeriseltä 2000-luvulta mutta ei mitään Bodomia todellakaan, vaikea selittää. Biiseihin kirjoitukseen panostetaan, hienoja koukkuja joista saa vilunväreitä yms. Saa ottaa yhteyttä. PS: olen vähän humalassa.