Etno, proge, latin ›

Mun mielestä Bursting out on periaatteessa ok, mutta vähän turhan pompöösi ja latteasoundinen live. Mutta onhan se sellainen greatest hits. Tosin monet versiot ovat mun makuun vähän turhan laimeita verrattuna studioversioihin. Sain Bursting Outin joululahjaksi v. -78, ja kyllä sitä tuli aikoinaan veivattuakin. Mä tykkään eniten siitä livestä, joka julkaistiin osittain Living in the pastilla ja kokonaisuudessaan Stand Upin viimeisimmällä painoksella. No, olihan bändikin alkuvuosinaan hyvin erilainen, kuin 70-luvun lopulla. Mä tykkään enemmän alkuvuosien Tullista.

jazzbass-73: mm. Mother Goose on nasta piisi soittaa Martinilla .. me like , sekä muut Andersonin ns. ' kitarapiisit '.
IA:n kitarasoundin jujuhan piilee Martin - kitarassa sekä capon käytössä , jolloin saadaan se mandoliinimainen viilinki ;)
)
 
Eiks Ianilla ole vielä osa nylon -kieliä?
 
Andersonin kitarabiisit on tosiaan hienoja, miun suosikkeja ovat "Cheap Day Return", "Under Wraps 2" ja "Dungringill". Jotkut "Life's A Long Song" EP:n biisit kuulostavat ihan Roy Harperilta, mikä ei myöskään ole huono asia.

Tuota nylonkieli - hommaa en oo kyl ees aatellu ... mut enivei yksi ehdoton helmi on myös ' Jack-In-The-Green ' SFTW - albumilta ; siinä on kyllä niin erikoisia tahtilajijuttuja , että Anderson varmaan päättikin soittaa sen takia kaikki instrumentit IHA ITE ;) Ei ois varmaan ukoilta taittunu ( ja tähän hymiö )

StJerky: http://www.presstelegram.com/lifestyle/ci_19496664
 
No eipä sieltä mitään uutta olekkaan melkein kymmeneen vuoteen tullut, eli sinällään tuo ei yllätä...

StJerky: http://www.presstelegram.com/lifestyle/ci_19496664
 
Kukakohan mahtaa korvata Andersonin tuossa Barren kokoonpanossa.

2541: Eiks Ianilla ole vielä osa nylon -kieliä?
 
Eiköhän ne kaikki ole. Nykyisin soittelee erittäin pienikoppaisella ja teräskielisellä, vaan eihän se sama soundi olekaan. Itselläkin tulee monesti ihasteltua noita Ianin kitarabiisejä. Mainittakoon vielä Minstrel in the gallerylta One white duck.

Qoshovius: Kukakohan mahtaa korvata Andersonin tuossa Barren kokoonpanossa.
 
Sinänsä hassua, että Barre mainitsi jossain haastattelussa Ianin haluavan nykyisin soittaa enemmän ja laulaa vähemmän (jonka nyt ymmärtää, kun ei oikeen tuo äänikään samaan tapaan vanhalla kulje), mutta Anderson lähtee Thick as a brick-soolorundille ja tuon albumin esittäminen kokonaisuudessaan saattaa vaatia miehen äänentuottoelimiltä aika paljon.

http://www.youtube.com/watch?v=q7jZMCBEsZM
 
Kova! Thick as a Brick 2?? :O

kaapuäijä: http://www.youtube.com/watch?v=q7jZMCBEsZM
 
Kova! Thick as a Brick 2?? :O
 
Jännää!
 
http://j-tull.com/discography/taab2/iancomments.html
http://www.stcleve.com/

Ohhoh, hieno homma! Tulipa yllätyksenä.

Mielenkiintoista kyllä. Tämä taitaa klippien perusteella olla sellainen samanlainen jatko-osa kun oli aikanaan Tubular Bells II. Eli musiikillinen rakenne on jopa ärsyttävänkin samanlainen kuin ykkösosassa. Mutta ehdottomasti hienoa, että hra I. Anderson edelleen jaksaa progeillakin, vaikka itseasiassa nythän kylläkin retroillaan :-)

Minusta tuosta jää kyllä aika outo maku suuhun, kun soololevynä tuon Thick as a brick kakkosen julkaisee. Olisi nyt edes Barre mukana. Liekö sillä poiskin, ettei halua lähteä tuohon mukaan. Alkuperäisessä TAAB:ssä sen progeilun ohella vahvat laulumelodiat ovat tunnistettava elementti. Ne voivat jäädä tällä kertaa puuttumaan. Kesän Keitelejazz-keikalla Tulli nykykokoonpanon versioinnissa pisti härskisti korviin Digitaalipianosta otetut urut. Toivon, että sitä Hammond-soundia tulisi tuolle studiolevylle, jos urkua aikovat käyttää. Toisaalta urkuosasto jäi vähemmälle huomiolle heti 70-luvun jälkeen Ianin jutuissa.

Icy-Sun: Minusta tuosta jää kyllä aika outo maku suuhun, kun soololevynä tuon Thick as a brick kakkosen julkaisee. Olisi nyt edes Barre mukana. Liekö sillä poiskin, ettei halua lähteä tuohon mukaan.
 
Kieltämättä syö fiilistä, kun porukka vaihtuu Andersonin ympärillä jatkuvasti. Tietysti tämä on sooloprojekti, mutta raja Tullin ja tämän välillä on muuttunut kovin epäselväksi. Barre ja Doane Perry kun olisivat mukana, niin olisi edes vähän tunnetta pelissä. Joka tapauksessa hienoa, kun jaksaa vielä vääntää kakkososaa klassikolle.

Icy-Sun: Minusta tuosta jää kyllä aika outo maku suuhun, kun soololevynä tuon Thick as a brick kakkosen julkaisee.
 
Jossain sanoi, että kun tekee asioita Jethro Tullina niin yleisölle kelpaa vain rokki. Soolona kelpaa akustinen tunnelmointikin.
 
Ianin haastattelu TAAB2 tiimoilta ja näytteitä levyltä:
 
http://www.planetrock.com/music/
 
On Demand nappi, Nicky Horne, Wed. Feb.1. Haastattelu alkaa 20:43.

Melkein puolen tunnin haastattelu
 
http://www.youtube.com/watch?v=IAr0hmt72ms

Rämppy: Mun mielestä Bursting out on periaatteessa ok, mutta vähän turhan pompöösi ja latteasoundinen live. Mutta onhan se sellainen greatest hits. Tosin monet versiot ovat mun makuun vähän turhan laimeita verrattuna studioversioihin. Sain Bursting Outin joululahjaksi v. -78, ja kyllä sitä tuli aikoinaan veivattuakin. Mä tykkään eniten siitä livestä, joka julkaistiin osittain Living in the pastilla ja kokonaisuudessaan Stand Upin viimeisimmällä painoksella. No, olihan bändikin alkuvuosinaan hyvin erilainen, kuin 70-luvun lopulla. Mä tykkään enemmän alkuvuosien Tullista.
 
Minä kyllä jostain syystä tykkään kyseisestä lätystä. Eihän se soundeiltaan kyllä mikään huippu ole, mutta jotain siinä on mikä vetää puoleensa. Itselle Bursting Out on Aqualungin ohella se ensimmäinen kosketus Jethro Tulliin. Kaverin isällä oli se vanhalla C-kasetilla ja tuli lainattua se joskus yläasteikäisenä. Taitaapa olla muuten vieläkin lainassa se: Pitäisköhän palauttaa? DSiitä se meikäläisen Tull-fanituskin on aikoinaan lähtenyt.

Toi TAAB2 tubepätkä lupaili kyl aika hyvää kamaa, odottelen innolla.

Tullia vähän nopeutettuna.
 
http://www.youtube.com/watch?v=29B22GmWmHc&feature=player_embedded