Rock, pop, alternative ›

Johnny Buzz: Tää on ehdottomasti paras versio tähän asti: http://www.youtube.com/watch?v=u8WG8GZSt7s
 
Eei, kyl tää on kovin versio. http://www.youtube.com/watch?v=mG5MdlEhWa8&feature=related

Marlowe: Ihanko tosissasi meinasit ottaa Robinin vertailukohdaksi Dream Theaterin? : )
 
Nämä kaksi taitavat kuitenkin tehdä musiikkia vähän eri lähtökohdista - toinen esittää harmitonta teinipoppista esiteini-ikäisille ja toinen sitten vähän jotain muuta.
 
Se on minusta vähän sama juttu kuin vertailtaisiin urheiluautoa ja rekkaa. Molemmilla pääsee paikasta A paikkaan B ja molemmat ovat todistettavasti autoja, mutta niiden käyttötarkoitukset ovat hieman erilaiset.
 
Mutta se, että joku säveltää tarttuvan ja mieleenpainuvan hittibiisin, on minusta aika hyvä saavutus, olipa genre sitten mikä tahansa. Ja mitä sanoituksiin tulee, niin olisihan se vähän kornia, jos kolmetoistavuotias alkaisi laulaa ihmissuhdeongelmista tai tekisi teemalevyn omasta sisäavaruudestaan.
 
Luitko mitä siinä sanottiin? Viitattiin keskustelukulttuuriin tällä palstalla, joka on hyvinkin samankaltaista Robinin ja Dream Theatrin kohdalla (ja vaikkapa Metallica siihen kaveriksi). Kaikkien kohdalla keskustellaan vähän kaikesta muusta kuin musiikista, eikä mitenkään järkevästi.

Itchy: Luitko mitä siinä sanottiin? Viitattiin keskustelukulttuuriin tällä palstalla, joka on hyvinkin samankaltaista Robinin ja Dream Theatrin kohdalla (ja vaikkapa Metallica siihen kaveriksi). Kaikkien kohdalla keskustellaan vähän kaikesta muusta kuin musiikista, eikä mitenkään järkevästi.
 
Mitäm? Siinä sanottiin, että Dream Theaterin kohdalla puhutaan nimenomaan enemmän siitä musiikista. Sehän nyt on sinänsä aika itsestäänselvyys, kun niillä sitä musiikkia on enemmän tehtynäkin mistä keskustella, joten vähän typerää siinä mielessä vertailla.
 
E: Paitsi tietysti jos tuon viestin lukee paksujen sarkasmilasien läpi.

Itchy: Luitko mitä siinä sanottiin? Viitattiin keskustelukulttuuriin tällä palstalla, joka on hyvinkin samankaltaista Robinin ja Dream Theatrin kohdalla (ja vaikkapa Metallica siihen kaveriksi). Kaikkien kohdalla keskustellaan vähän kaikesta muusta kuin musiikista, eikä mitenkään järkevästi.
 
Ööh? Luitko sinä vai olenko jättänyt vain sarkasmilasini kotiin?
 
Eikös edellä lainaamani kirjoittaja todennut, että siellä DT-ketjussa keskustelu koskee enemmän musiikkia kuin tässä ketjussa esilletuotuja, rahan ynnä muun sellaisen ympärillä pyöriviä ilmöitä. Eikä se minusta mitenkään ihmeellistä ole, Robinin ja DT:n lähtökohdat tehdä musiikkia kun ovat täysin erilaiset.

Marlowe: Eikös edellä lainaamani kirjoittaja todennut, että siellä DT-ketjussa keskustelu koskee enemmän musiikkia kuin tässä ketjussa esilletuotuja, rahan ynnä muun sellaisen ympärillä pyöriviä ilmöitä. Eikä se minusta mitenkään ihmeellistä ole, Robinin ja DT:n lähtökohdat tehdä musiikkia kun ovat täysin erilaiset.
 
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/201 … kelin_scorpionsejaquot_3192124.html
 
"Robin on laulanut pikkulapsesta saakka
 
Vaikka Robin on vasta 13-vuotias, on hän laulanut jo vuosia. Kolme vuotta sitten hän voitti lasten ja nuorten valtakunnallisen laulukilpailun ja edusti seuraavana vuonna Suomea kansainvälisessä laulukilpailussa.
 
- Oon tykänny laulaa jo ihan pienestä asti, jo turvaistuimessa laulelin Scorspionsien Lonely Nights -kappaletta. Oon pari vuotta käynyt musiikkiopistolla soittamassa pianoa ja big bandissäkin olen laulanut ja rämpytelly kitaraa silloin kun silt tuntuu, sanoo Robin Packalen Ylelle antamassaan ensimmäisessä tv-haastattelussa menestyksen jälkeen."
 
Robin tekee selvästi työtään intohimosta musiikkia kohtaan, kun taas Dream Theaterilla musiikin tekeminen lähtee kahdesta asiasta: pitää päästä urheilemaan soitinten kanssa tai sitten rahastamaan ja tuosta rahastuksesta kielii ne lukemattomat livelevyt ja dvd:t.
 
Robin on parempi ja rehellisempi.

Tämä nyt on toki vähän semmoista mutuista heittelyä, mutta ajattelin tässä, että tämän biisin aihehan on tosi tärkeä. Kun olen melko varma, että aika monta kättä nousisi jos kyselisin täällä, että kuinka montaa vitutti teininä kun paras kaveri alkoi seurustelemaan jonkun tytön kanssa ja sit tällä kaverilla ei riittäny enää muille kavereille aika. Sehän on ihan perseestä, mutta kyllähän niistä jutuista yli pääsee. Ja sehän tuon piisin perusviesti on. Ja iät ajat musiikkia ja kaikennäköstä muuta taidetta on käytetty omien tunteiden käsittelyn apuvälineenä. Se on sit eri asia, että kuinka moni teini saa helpotusta tunteilleen tästä teoksesta, mutta ainakin teoriassa homma vois mennä noin.

Kaiken lisäksi annetaan lopussa olettaa, että kertojahahmo itsekin rikkoo aivan samalla tavalla "ei kiire mihinkään" -idyllinsä ja astuu isojen poikien maailmaan. Kukaan ei ole turvassa lapsuuden loppumiselta. Saattaa olla että me vähän vanhemmat näemme lyriikoissa jotain elämänironiaa mitä laulaja itse ei välttämättä sisäistä täysin ja joutuu vielä kokemaan vuosia. Onhan tässä tarina kerrottu. Ei ihan turha kappale.
 
...c-osa lähtee hyvin mutta jää kuitenkin vajaaksi. Oisin ehkä lisänny yhden siirtymäsoinnun.

CrissValley: Tehtiin tästä biisistä oma versio, käykäähän kuuntelemas :D
 
http://www.youtube.com/watch?v=_UAvEZAfflw
 
Biisi on kokonaisuudessaan äänitetty ja miksattu itse. Tuotanto ja mixaus on basistimme käsialaa.
 
Niin, tätä ketjun aiheena olevaa Robiniako syytettiin laskelmoivaksi?

aivokuolio: HEVIN TULEVAISUUDESTA
 
Hevillä ei ole kuin menneisyys. Vähän sama käynyt räpin kanssa.

Veksu: Hevillä ei ole kuin menneisyys. Vähän sama käynyt räpin kanssa.
 
Millä genrellä on tulevaisuus? Hymiö.

Stiiq: Millä genrellä on tulevaisuus? Hymiö.
 
Turboahdetulla nuorisolle ja nuorille aikuisille suunnatulla soittolistakelpoisella autotunemusiikilla.
 
Ja sitten on tietysti klassinen musiikki.

Stiiq: Millä genrellä on tulevaisuus? Hymiö.
 
Bluescorella!

Dubstep- johdannaiset. Kerran PA:ssa oli jossain klubilla jotain häikkää ja kaverini kanssa keksittiin että tuolta musa pian kuulostaa. Kaikella kunnioituksella konemusaa kohtaan. Jollei sellasta alagenreä oo jo, rupean pian tahkoamaan rahaa musal missä on massiivinen penetroiva kaaoksellinen (ei välttämättä mikään soitin tai edes rytminen ääni) low-end -myrsky yhdistettynä kirkuviin ääniin ja breakbeatiin.
 
Osaan käyttää sulkuja loogisesti.

Terry Pantheras: Bluescorella!
 
Hittolainen tässähän on påtentiaalia. Mietin ite progressiivista punkia tässä hiljattain.

Jyrken: Mietin ite progressiivista punkia tässä hiljattain.
 
http://www.youtube.com/watch?v=8clGuSJLP5w

aivokuolio: http://www.youtube.com/watch?v=8clGuSJLP5w
 
Refused! Meinasin linkittää tätä kans kaks sekuntia sitten. Menee musta progressiivisesta punkista kyllä.

Marlowe: Ööh? Luitko sinä vai olenko jättänyt vain sarkasmilasini kotiin?
 
Eikös edellä lainaamani kirjoittaja todennut, että siellä DT-ketjussa keskustelu koskee enemmän musiikkia kuin tässä ketjussa esilletuotuja, rahan ynnä muun sellaisen ympärillä pyöriviä ilmöitä. Eikä se minusta mitenkään ihmeellistä ole, Robinin ja DT:n lähtökohdat tehdä musiikkia kun ovat täysin erilaiset.
 
Rahanteko ja vilpittömistä lähtökohdista ponnistava musiikin luominen on kaksi täysin eri asiaa. Levylafkat ovat nykyään ahdingossa ja heidän päätavoite on sinnitellä bisneksessä ja tehdä rahaa, keinolla millä hyvänsä. Ei tuossa vaiheessa mietitä mitään muuta puhumatta mistään musiikin syvyys, tavoite ja aitoustasoista. Kylmää bisnestä vain. Kun taas monille itsenäisille bändeille ja artisteille vielä tuppaa merkitsemään se itse musiikki(sekä moraaliteetti sen mukana) enemmän kuin rahan ja suosion pakonomainen tavoittelu keinolla millä hyvänsä. Täten he julkaisevat levynsä itse.
 
Musiikkia toki tehdään rahan takia mutta kun otetaan musiikki käsitteenä ja sanana tarkemmin haaviin(ja mistä se on alunperin syntynyt ja mitä se tarkalleen tarkoittaa historiankirjoissa) niin voidaan todistaa se että Robinin lähtökohdat tällä hetkellä artistina eivät makaa musiikillisesti rehelliselle kaikupohjalle. Täten voidaan puhua epämusiikista ja musiikista. Kummassakin silti on melodioita ja harmonioita mutta epämusiikin lähtökohdat taidemuotona eivät nojaa sille perustalle ja pohjalle mistä musiikki on alunperin syntynyt ja mitä se käsitteenä sanatarkasti tarkoittaa sekä ennenkaikkea, mistä se on syntynyt.
 
Suvaitsevaisuus on myös hieno asia, kunhan se on vain perusteltua eikä syö aidolta asialta todellisuuspohjaa pois.

pekka montin: Rahanteko ja vilpittömistä lähtökohdista ponnistava musiikin luominen on kaksi täysin eri asiaa. Levylafkat ovat nykyään ahdingossa ja heidän päätavoite on sinnitellä bisneksessä ja tehdä rahaa, keinolla millä hyvänsä. Ei tuossa vaiheessa mietitä mitään muuta puhumatta mistään musiikin syvyys, tavoite ja aitoustasoista. Kylmää bisnestä vain. Kun taas monille itsenäisille bändeille ja artisteille vielä tuppaa merkitsemään se itse musiikki(sekä moraaliteetti sen mukana) enemmän kuin rahan ja suosion pakonomainen tavoittelu keinolla millä hyvänsä. Täten he julkaisevat levynsä itse.
 
Musiikkia toki tehdään rahan takia mutta kun otetaan musiikki käsitteenä ja sanana tarkemmin haaviin(ja mistä se on alunperin syntynyt ja mitä se tarkalleen tarkoittaa historiankirjoissa) niin voidaan todistaa se että Robinin lähtökohdat tällä hetkellä artistina eivät makaa musiikillisesti rehelliselle kaikupohjalle. Täten voidaan puhua epämusiikista ja musiikista. Kummassakin silti on melodioita ja harmonioita mutta epämusiikin lähtökohdat taidemuotona eivät nojaa sille perustalle ja pohjalle mistä musiikki on alunperin syntynyt ja mitä se käsitteenä sanatarkasti tarkoittaa sekä ennenkaikkea, mistä se on syntynyt.
 
Suvaitsevaisuus on myös hieno asia, kunhan se on vain perusteltua eikä syö aidolta asialta todellisuuspohjaa pois.
 
Mites sellaset köyhät ihmiset, jotka huomaa, että ruoan saamisen edellytyksenä olevan rahan hankinta onnistuu joko tiskaamalla tai kitaraa rämpyttämällä ja valitsevat näistä kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäisen? Tässä hypoteettisessa tilanteessa motiivi musiikille (lähinnä sen julkaisemiselle) on enemmän raha kuin mikään muu - miten kaltaisesi aito muusikko tällaiseen suhtautuu? Tämä vain kysymyksenä.