Kitarat: akustinen ›

Old Guitar: Itsekin taidan hankkia vielä resonaattorin muiden kitaroiden kumppaniksi ja kiinnostaa nuo Amistarit, kun niitä on niin helposti saatavilla Thomannilta. Etsin puukoppaista versiota, mutta olisi mielenkiintoista kuulla hieman arviotasi tuosta Amistarista.
 
Meinasi ohi mennä aivan... arvioita siis.
 
Työnlaatu hyvää, pitää vireen erittäin hyvin, jämäkän tuntuinen kaikin puolin. Ulkonäössä perinnettä ja modernia meninkiä mukavassa suhteessa. Modernia puolta edustaa lähinnä virittimet. Mitään ylimääräisiä kolinoita tai räminöitä ei kuulu mistään. Aika painava johtuen metallibodysta, mutta ei haittaa istualteen soitellessa. Kaula on itselleni oikein sopiva, joidenkin hc-resonaattori-äijien mielestä Amistareissa on liian kapea kaula, mutta tämä lienee makuasia. Kaula on hieman tuhdimpi kuin esim. omassa akustisessani. Kaularautaa piti kiristää jonkun verran ja vieläkin action on hieman korkea sorminäppäilyyn. Sliden kanssa toimii kuitenkin oikein hyvin. Tallaa viilaamalla saisi varmasti tämänkin hienosäädettyä kohdalleen.
 
Kitara reagoi herkästi soittotatsiin. itse soittelen sormilla avoimessa D-vireessä, joko sliden kanssa tai ilman, ja pelkästään tatsia muuttamalla saa monipuolista soundia. Kevyellä näppäilyllä soundi on pehmeän kuulas ja resonaattoriksi jopa aika hiljainen. Sanoisinko hienostunut, mukanaan hienoa wanhan liiton meininkiä, aivan kuten vinyyleiltä tai c-kasetilta musiikkia kuunnellessa. Kovempaa ja isommalla kädellä räimiessä volume nousee huomattavasti, ääneen tulee mukaan rähinää ja voodoota. Aika maaginen meininki, jenkit sanoisivat varmaan jotain "haunting tone" tms. =)
Tuo herkkyys ja ylimääräisten räminöiden puuttuminen kertonee jotain Amistarien kartioiden hyvästä laadusta. Ja muutenkin hyvästä laadusta.
 
Ei halvin mutta ei kalleinkaan ja laatu kohtaa hinnan kanssa. Kyllä Amistaria uskallan suositella lähes kenelle vaan, joka hakee laadukasta tri-cone -tyyppistä resoa, sikäli kun meikäläisen suosituksella jotain painoarvoa olisi... =)

Kiitos arviosta! Varteenotettava vaihtoehto tämä Amistar!
 
Näissä akustisissa resonaattoreissa laatuerot ovat aika järkyttäviä. Näyttää siltä, että jokainen kynnelle kykenevä perustaa dobro- ja resonaattoriyriyksen ja teetätää Kiinassa kitaransa. Samasta tehtaasta saattaa tulla varmaankin kymmeniä eri malleja, tosin kitarat saattavat olla täysin samanlaisia, merkki vaan muuttuu. Laatu on usein melko huono.
 
Resonaattorien teko taitaa ollakin taitolaji, sillä niin suuret ovat laatuerot näiden tusinatuotteiden ja asiansa osaavien oikeiden resonaattoriyrityste, kuten esim. (Amistar ja National) tuotteita verrattaessa.
 
Tässä on tämänhetkinen suosikkini, ainakin tällä videolla aivan mahtava sointi! :
 
http://www.youtube.com/watch?v=7-42fpNOkEA&feature=related
 
ja ilmeisesti samalla kitaralla lauluaan vauhdittaa minulle täysin uusi tuttavuus Charlie Parr, loistoesitys! :
 
http://www.youtube.com/watch?v=VPUz9tPZboI&feature=related

Tässä on tämänhetkinen suosikkini, ainakin tällä videolla aivan mahtava sointi! :
http://www.youtube.com/watch?v=7-42fpNOkEA&feature=related
Bob Brozman ei ihme.Hyvänkuuloinen tuo puukoppanen Dobro,säröä siitä ei saa niin hyvin kuin metallikoppasesta(jos nyt sellaista haluaa).

Itse haen yleiskäyttöistä resonaattoria slideen ja ihan normaalinäppäilyyn tai vaikkapa ihan plektrallakin soitettavaksi.
 
Parhaimmillaan resonaattorissa on hieno kaiku ja omaperäinen sointi, jonka avulla tietyt folk- ja blueskappaleet saavat hienon menneiden aikojen juurevan vivahteen ja tunnelman.
 
Puukantista suosin, koska se on kevyt, sekä siinä on pehmeämp sointi kuin metallisissa resonaattoreissa, useimmiten ulkonäöltäänkin puukoppaiset kitarat miellyttävät silmää enemmän kuin metallisest virkaveljensä.
 
Uskon puukantisen resonaattorin virittävän minutkin em. musiikkityylien juurille, ehtymättömille lähteille rikastuttamaan omaa soittoani ja luovuuttani.
 
Amen

Mites on harrastaako kukaan sylidobron soittoa squareneck dobroilla vai onko se sen verran harvinaisempi soitin? Olen tuollaisen perään jonkun aikaa haikaillut. Onko kellään kokemusta et mikä ois hyvä merkki? Ja mistä kannattaisi etsiskellä?

Soittelen itse kaikenlaisia lapslideja joihin "kulmakaula" dobrokin kuuluu. Minulla on yksi kulmakauladobro (kiinalainen) nimetön RD-40 Regalin tehtaalla tehty. Sitten minulla on lapslidesoittoon muunnettu pyöreäkaulainen Johnson Delta Blues, jossa on eurooppalainen continental kartio ja voin suositella!! Siitä on kulmakaulaversiokin saatavilla, omani ostin joskus huutonetistä 200€lla enkä ole katunut!
Katso lapsteel keskusteluja akustisen osastolta! Lapsteeliksi kutsutaan kaikkia sylikitaroita olkoonpa ne sähköisiä tai akustisia ts. myös sylidobrot! Johnsoniin laitatin messinkisen yläsatulan korotettuna ja soundi sen kun vaan parani. RD-40 on pehmeämpi mutta ok ja se on vaahteraa.

Mulla on n. 10 vuotta sitten UK:sta ostamani Vintagen resonaattori, joka on tyyliin 1935 National Style 0 roundneck. Vintagen resonaattori on pohjimmiltaan suht hyvä, mutta kaipaisin hieman rämisevämpää soundia. Nyt sen soundi on liian puhdan ja volumea tulee liiankin kanssa.
 
Onko kokemusta conen vaihdoista resonaattoriin?
Mitä muita modauksia kannattaisi kokeilla?

Yksi konsti parantaa dobron soundia on ainakin tallapalan vaihtaminen eben/vaahtera versioon tai ainakin urien viilaaminen kuntoon, jos ne on liian syvät ja ahtaat. Ja yläsatulan vaihto luiseen tai yllämainittuun messinkiseen. Noi vaikuttaa mun mielestä ihan selkeästi soundiin. Kennon vaihto parempaan vaikuttaa varmasti myös. Tietääköhän kukaan saako suomesta mistään merkki kennoja, ehkä kitarapaja? Mulla on continentalin roundneck tricone ja koivulaminaatti runkoinen omatekemä squareneck spider kennolla varustettu dobro. Ja yksi kokopuinen mahonkinen roundneck dobro spider kennolla sekin. Kaikissa on erillainen soundi ja fiilis. Joskus mulla oli myös epiphonen bisquit dobro, mut se ei ollut omaan makuun ja möin sen pois.

Continental kartio on eurooppalainen ja, en ole varma, niitä valmistaa eurooppalainen continental resonaattorikitaroiden tekijä. Miillbrookilta saa ainakin Hoscon kartioita ym. sälää mutta kannattaa varmaan googlata "resonator guitar cone" niin sitten löytyy!
Tsekatkaapa www.republicguitars.com Niitten reonaattorit ovat hyviä ja niitä löytyy jokaiseen makuun:on triconeja,kulmakaulaisia ym. Minulla on oiva Republic Miniolian parlour ja siinä on continentalin biscuit kartio! Todella hyvä. Republicin lähin jälleenmyyjä on Ruotsissa kts. Republicin sivut!

darrell:.. mutta kaipaisin hieman rämisevämpää soundia. Nyt sen soundi on liian puhdan ja volumea tulee liiankin kanssa.
 
Pienenä poikani tipautteli metallikuulia ja pieniä magneetikuulia resonaattorikitarani sisällä. Senm jälkeen oli hetken rämisevä soundi. En tosin suosittele.
 
Onko tuo muuten vain omaa harhaani vai soivatko dobrot ja resot paremmin avovireissä kuin tavanomaisesa?

Hei vaan ,Olen tässä nyt tutkinut lähes kaksiviikkoa netissä eri Resonaattoreita ja tutkimusteni tuloksella uskallan suositella hyvän hinta-laatusuhteen omaavaa
Paul Beard Gold Tone Resonator kitaroita-( Usa Made)Yhdysvalloissa noin 600-700$Shipping>70-100$ ja sitten ,naturally 22%alv+ja tullit,euroopassa toistaiseksi ainoana vähittäismyyjänä toimii Espanijalainen www.weissborn.es toimitukset Suomeen noin 20-30e Löytyy Square Neck-Californian-Round neck>näissä Spider cone.
 
Have a look see at >beardguitars.com >Goldtoneguitar.com ja Hyvänä keskustelu ja tietopaikkana www.bigroadblues.com
 
itsehän olenkin aloittelija,mutta aloitinkin suoraan halvemmalla resonaattorilla käyttämällä sitä akustisen kitaran asemasta,tuntuu Suomessa vähänlaisesti tietotaitoa tähän ennen(20-40luvuilla) aika yleiseen soittimeen euroopassa.
Metallikoppaisista Tri-coneista en nyt uskalla puhua mitään kun ei perehtymistä.
Ai niin ja yksi hyvä Resophonic sivu löytyi Hollannista www.palmguitars.com ,myy ostaa ja tuo Hyviä(ei halpoja tuotteita)
(Australiassa ilmeisesti myösyksi hyvä tilaus rakentaja Michael Palm)
 
Palataan asiaan ja tutkitaan,

Osaisiko joku jolla on kokemusta "laadukkaammista"resonaattoreista kertoa, ovatko esim. Amistar National ja Dobro todella melko suolaisen hintansa väärttejä. Onko niiden soundi todellakin ylivertainen muihin verrattuna, vai nostaako hintaa lähinnä viimeisely ja nimi? Itseltä löytyy Vintagen karvalakkimalli AMG-1 ja hyvin sillä on pärjännyt. Alkaa kuitenkin tuntua siltä että jokaisen itseään kunnioittavan country blues henkilön tuisi omistaa Natikka. Pitäisikö siis suosiolla ruveta säästämään Natikkaan tai Amistariin vai yrittää parannella Vintagea uudella kartiolla yms. ?

P.P.King: Osaisiko joku jolla on kokemusta "laadukkaammista"resonaattoreista kertoa, ovatko esim. Amistar National ja Dobro todella melko suolaisen hintansa väärttejä. Onko niiden soundi todellakin ylivertainen muihin verrattuna, vai nostaako hintaa lähinnä viimeisely ja nimi? Itseltä löytyy Vintagen karvalakkimalli AMG-1 ja hyvin sillä on pärjännyt. Alkaa kuitenkin tuntua siltä että jokaisen itseään kunnioittavan country blues henkilön tuisi omistaa Natikka. Pitäisikö siis suosiolla ruveta säästämään Natikkaan tai Amistariin vai yrittää parannella Vintagea uudella kartiolla yms. ?
 
Kyllä niissä hinnalle saa katetta, ainakin Amistarissa. Soundi, vireen pitävyys, viimeistely... Lue tuo arvioni tuosta ylempää ^^
 
Uusista Dobroista en osaa sanoa mitään. National onkin jo huomattavasti kalliimpi, mutta varmasti laatupeli. Omaan tarpeeseeni Natikka oli kuitenkin liian kallis, siksi päädyin Amistariin. Siinä mielestäni hinta ja laatu kohtaavat hienosti. Koska itse en ole mikään virtuoosisoittaja saati asiantuntija alalla, päättelin, että sijoittamalla riittävän summan rahaa saan itselleni laadukkaan soittimen loppuelämäkseni eikä sitä tarvitse heti alkaa parantelemaan esim. kartioita vaihtamalla. Päätelmä osui kohdalleen ja olen ollut erittäin tyytyväinen hankintaani.
 
Jos Vintage täyttää tarpeesi niin hyvä juttu. Aika paljon soittimien hyvyys on myös korvien välissä ja jos siinä joku asia mieltä kaihertaa, lähtee skeba äkkiä kiertoon tai ilmestyy toinen rinnalle. Tällä ilmiöllä on myös nimi, G.A.S =)

Luin brittiläisetä slidekitaristista nimeltä Pete Woodman, joka on kokeillut budjettiresonaattoreihin parempia kartioita. Ovat monet muutkin samaa ehdotelleet ja otaksun, että juuri hyvä kartio esim. Qartermann ja Continental ovat sellaisia, että kannattaa varmasti ihan kokeilumielessä asentaa sellainen. Suomessa Millbrook myy japanilaisia Hosco kartioita mutta niistä ei minulla ole kokemust. Onko teistä joku kokeillut Hoscon kartioita vs. joku halpamalli?

Hoscon kartioista ei itselläni ole kokemusta, mutta tuskin niillä ihmeitä saa aikaan. Ko. kartiot ovat kaiketi japanilaisia (korjatkaa jos olen väärässä), enkä olisi yllättynyt vaikka niitä löytyisi liki jokaisen halpisreson sisältä. Budjettiresojen valmistajat tuskin tuottavat kartioitaan itse. Kitarat tehdään pääosin Aasiassa joten kopan sisältä saattaa hyvinkin löytyä Hosco tms.
 
Kartion vaihto tuskin pelastaa huonosoundista budjettiresonaattoria. Halpis resonaattoreiden heikon soundin suurimpana syynä on heikko suunnittelu ja rakennusjälki (oman Vintageni sisällä on varmaan 5 kg:n painoiset, lievästi sanoen "innovatiiviset" vaneriviritelmät tukemassa kartiota). Resonaattoreihin erikoistuneilla valmistajilla (National, Amistar, Dobro...) lienee huomattavasti enemmän tietotaitoa ko. instrumenttiin liittyen. Budjettiresot puolestaan ovat useimmiten jonkin suuremman valmistajan (esim. Fender, Dean) tuotteita ja näin ollen ikään kuin malliston laajentajia. Näissä tapauksissa lopputulokseksi riittänee "vähän sinnepäin".
 
Oikea kielisetti puolestaan vaikuttaa soundiin paljon. Oman Vintageni soundi parani tuntuvasti vaihdettua siihen itse kootun kielisetin. Näppäilysoitossa eritoten metallisista sormiplektroista saattaisi olla apua. Resonaattorikitaran soitto vaatii melko tuntuvasti voimaa, enkä ainakaan itse saa järin mehevää soundia paljailla sormilla soittaessani.
 
P.S. Oma soundiongelmani on ratkeamassa sangen tehokaalla, muttei järin taloudellisella tavalla. Muutaman päivän päästä pääsen käsiksi käytettyyn Amistarin resonaattoriin. Viimeistään tässä vaiheessa soundi paranee tuntuvasti =)

P.P.King: Hoscon kartioista ei itselläni ole kokemusta, mutta tuskin niillä ihmeitä saa aikaan. Ko. kartiot ovat kaiketi japanilaisia (korjatkaa jos olen väärässä), enkä olisi yllättynyt vaikka niitä löytyisi liki jokaisen halpisreson sisältä. Budjettiresojen valmistajat tuskin tuottavat kartioitaan itse. Kitarat tehdään pääosin Aasiassa joten kopan sisältä saattaa hyvinkin löytyä Hosco tms.
 
Myös itse epäilen näin. Tämän hintaluokan soittimet osittain selittyy sillä, että osat on bulkkia.
 
Kartion vaihto tuskin pelastaa huonosoundista budjettiresonaattoria. Halpis resonaattoreiden heikon soundin suurimpana syynä on heikko suunnittelu ja rakennusjälki (oman Vintageni sisällä on varmaan 5 kg:n painoiset, lievästi sanoen "innovatiiviset" vaneriviritelmät tukemassa kartiota). Resonaattoreihin erikoistuneilla valmistajilla (National, Amistar, Dobro...) lienee huomattavasti enemmän tietotaitoa ko. instrumenttiin liittyen. Budjettiresot puolestaan ovat useimmiten jonkin suuremman valmistajan (esim. Fender, Dean) tuotteita ja näin ollen ikään kuin malliston laajentajia. Näissä tapauksissa lopputulokseksi riittänee "vähän sinnepäin".
 
En ole avannut omaa Vintageani (ostettu 2001 UK:sta), mutta alkoi kiinnostamaan siihen malliin, että taidan seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä kurkata. Olen itsekin ihmetellyt kitaran painoa. Oletin aikaisemmin, että se on peltisysteemit kun painaa, mutta jos siellä on sisällä vielä vaneriviritelmät, niin ei ihme.
 
Oikea kielisetti puolestaan vaikuttaa soundiin paljon. Oman Vintageni soundi parani tuntuvasti vaihdettua siihen itse kootun kielisetin. Näppäilysoitossa eritoten metallisista sormiplektroista saattaisi olla apua. Resonaattorikitaran soitto vaatii melko tuntuvasti voimaa, enkä ainakaan itse saa järin mehevää soundia paljailla sormilla soittaessani.
 
Mitä kieliä käytät (merkki, materiaali, setti)?

darrell: Myös itse epäilen näin. Tämän hintaluokan soittimet osittain selittyy sillä, että osat on bulkkia.
 
Jep. Poikkeuksena tosin on Johnson, jota en aiemmassa kirjoituksessani nostanut esiin. Valmistajan omien sanojen mukaan Johnsoneissa käytetään nykyään Continentalin kartioita. Pahoittelen aiempaa karkeaa ja virheellistä yleistystäni ja sen mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa Johnsonin soittajille sekä valmistajille.
 
En ole avannut omaa Vintageani (ostettu 2001 UK:sta), mutta alkoi kiinnostamaan siihen malliin, että taidan seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä kurkata. Olen itsekin ihmetellyt kitaran painoa. Oletin aikaisemmin, että se on peltisysteemit kun painaa, mutta jos siellä on sisällä vielä vaneriviritelmät, niin ei ihme.
 
Metallikin saattaa selittää kitaran raskauden, mutta kyllä sitä vaneria on aika surutta käytetty ainakin omassa Vintagessani. Kopan sisään, kaulan liitoskohtaan, on isketty sangen miehekäs puurima. Kuvatun kaltaista työjälkeä näkee usiemmiten ala-asteen veistotunneilla, harvemmin kitarapajoilla. Ero testaamaani Amistariin oli huima. Amistarin sisäiset puurakenteet oli koottu erillisistä pienemmistä kiekoista ja rimoista. Rakenteita oli oikeasti suunniteltu huolella, minkä huomasi kitaran soundissa ja keveydessä.
 
Mitä kieliä käytät (merkki, materiaali, setti)?
 
Paikallisen musiikkiliikkeen kielivalikoima rajaa mahdollisuuksia runsaasti. Käytän pohjana .13 paksuista DR:n Rare Phosphor Bronze Settiä. Vaihdan ylä E- ja H kielet paksumpiin, mikä tasapainottaa settiä ja parantaa slidesoundia. Kielten paksuudet ovat siis 15-18-26-34-45-56. Tosin ala E ja A kaipaisivat vielä tohtorointia, kun tuppaavat jäämään etenkin avoimella G-virityksellä soittaessa kuminauhaksi. Soundin pyrin vaikuttamaan myös slideputken materiaalilla; käytän tarpeen mukaan lasia, messinkiä kromia tai keraamisia (Moonshine & Mudslide) putkia.

Nostellaas vähäse vanhaa ketjuu. Käväsin tossa perjantaina testailemassa soitinliikkeessä tällästä http://www.epiphone.com/Products/Bl … bro-Hound-Dog-Deluxe-Roundneck.aspx , ja ainaski itse tykästyin vempeleeseen. Käväs vaan mielessä, et millanen peli tuo on sitten vaikkapa tähän http://www.fender.com/en-FI/products/search.php?partno=0955000032 verrattuna? Kellään kokemusta molemmista? Sillä vaan, et tekis resonaattoriskebaa mieli, muttei ole omaisuuksia siihen laittaa. Ja käytettyä olen hakemassa. Ja ymmärrän, et markalla saa markan tavaran, niin ei tarvitse tällä kertaa ehdotella mielettömän kalliita vempeleitä. Muitaki ehdotuksia resonaattoreista, jotka vois käytettynä saada hintaväliin 300-350€ saa ehdottaa.
 
Niin ja viel, onkos tää hintansa väärti? http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=600847

Jotakin tuollaista Epiphonen Dobroa on tullut testatua, en muista oliko kyseessä juuri sama malli. Itseeni ei ainakaan ko. kitara suurempaa vaikutusta tehnyt. Soundi oli jotenkin tukkoinen, eikä kitara soinut järin hyvin. Testailin sitä kuitenkin niin standardivireessä ilman slideä, kuin sliden kanssa avoimessa D:ssä ja G:ssä. Omaan käteeni tuo Hound dog ei sopinut ensinkään. Mielestäni sen kaula oli jotenkin palikkamainen ja soittomukavuus loisti poissaolollaan. Hintaakin taisi olla joku 550 €, joten jätin kitaran suosiolla liikkeeseen.
 
Testasin hiljattain Fenderin metallikoppaista resonaattoria, enkä itse suosittelisi sitä kenellekään. Nopealla testauksella en ainakaan itse löytänyt siitä ulkonäön lisäksi mitään muita resonaattoikitaran ominaisuuksia. Mielestäni se oli puhtaasti huono kitara, niin resonaattorina kuin akustisena yleensäkin.
 
Tuolla 350 € budjetilla ei välttämättä saada vielä ihmeitä aikaan, mutta kyllä sillä kelpo resonaattori pitäisi löytyä. Itse unohtaisin suosiolla ainakin tuon Fenderin ja katselisin vielä muita vaihtoehtoja ennen Epiphonen ostamista. Kannataa ehdottomasti harkita vielä myös Vintagen, Johnsonin, Regalin, ja Recording Kingin malleja, joista ainakin osa käytettynä mahtuu budjettiisi.