Media ja viihde ›

Rhapa: Black Swan
 
Veti aika sanattomaksi. En osaa koota ajatuksiani näin nopeasti leffan katsomisen jälkeen. Mikä on kyllä aika harvinaista. Hyvinkin erikoislaatuinen leffa. Ehkä palaan joskus jopa arvostelemaankin tämän. Nyt tyydyn vain myhäilemään hiljaa ja nyökyttelemään päätäni hiljaisen hyväksynnän merkiksi.
 
Aronofskyn diggailijana odotin tältä leffalta paljon. Noh, elokuva oli hyvä, mutta siinä se. Turhaan jalustalle nostettu raina.

MV: Aronofskyn diggailijana odotin tältä leffalta paljon. Noh, elokuva oli hyvä, mutta siinä se. Turhaan jalustalle nostettu raina.
 
Natalien suoritus tuon mun mielestä nostaa sinne jalustalle. Ei se leffa itsessään mikään huipputeos ole.

Milkop: Disney-leffat ovat omaan makuun liian söpöjä ja niissä myös lauletaan ihan liikaa. Ei kiitos, anime pyörimään.
 
Lopullinen irtiotto Disneyn kiiltokuvamaailmasta oli kuitenkin Chuck Jonesin rinnalla Tex Avery.
Bad Luck Billy
http://www.youtube.com/watch?v=dVRluE1ZMbY&feature=related
 
Lurppa lienee tuttu.
http://www.youtube.com/watch?v=khe0zhGB0Hs&feature=related
 
Avery loi uuutta mustaa animaatiokerrontaa leuka kenkään -efektein ja kamera-ajoin. Nämä huikean kekseliäisyyden riemuvoitoit sitten poikivat sellaiset kommentit kuin Bambi Meets Godzilla
http://www.youtube.com/watch?v=BXCUBVS4kfQ
tai Billy the Butcher.
 
Japanilaiset ovat animellaan palauttaneet animaatioon kauneuden, jonka ei tarvitse olla
äkkimakeaa.
 
Ranskalainen Bellevillen kolmoset on taas omassa estetiikassaan verraton.

Ocean's Eleven 4/5
 
On kyllä kokonaisuudessaan vallan mainio elokuva. Tämäkin on tullut katsottua vuosien saatossa melko useasti, mutta edelleen toimii. Huikea näyttelijäkaarti ja sopiva "veijarimainen" fiilis toimii kuin nyrkki silmään. Ehdottomasti sarjan paras leffa, ja kirkkaasti parempi kuin kaksi jatko-osaansa
 
A Very Harold & Kumar Christmas 3/5
 
"Ihan kiva"-kuvastanee tätä parhaiten. Ei yllä aikaisempien osien tasolle, mutta varsin mukiinmenevä leffa. Danny Trejosta toki plussaa. Muutamat kunnon naurahdukset ja koko ajan hyvä fiilis.
 
Ocean's Twelve 3/5
 
Sarjan heikoin osa. Huikean ykkösosan jälkeen odotukset oli melko korkealla, mutta ei tämä oikein niihin vastannut. Kyllähän tuon silti katseli ihan mielellään, mutta parempaa odotin. Juoni ei ole yhtä toimiva, eikä sitä ykkösosan "veijarimaisuuttakaan" oikeastaan ole mukana
 
Ocean's Thirteen 3,5/5
 
Nosti selvästi tasoa kakkososan heikon esityksen jälkeen. Nyt toimii jo huomattavasti paremmin. Näyttelijäkaarti loistaa edelleen kovilla nimillä, ja mukana on nyt vähän enemmän fiilistä. Eihän tämä ykkösosan tasolle yllä missään tapauksessa, mutta varsin hyvä kasvojen pelastus kakkososan jälkeen

Secreterial: A Very Harold & Kumar Christmas 3/5
 
"Ihan kiva"-kuvastanee tätä parhaiten. Ei yllä aikaisempien osien tasolle, mutta varsin mukiinmenevä leffa. Danny Trejosta toki plussaa. Muutamat kunnon naurahdukset ja koko ajan hyvä fiilis.
 
Mullakin tuli tämä joku aika sitten katseltua ja juuri tällaisen arvostelun meinasin tänne kirjoittaa sanasta sanaan. Arvosanaa tosin tiputtaisin puolella pisteellä.

slipkorn: Pidettiin parin kaverin kanssa Nicolas Cage -arvostusilta kolmen elokuvan merkeissä.
 
http://www.slashfilm.com/votd-dont-go-see-nicolas-cage-movies-psa/

Rhapa: http://www.slashfilm.com/votd-dont-go-see-nicolas-cage-movies-psa/
 
Kukaan noista ei vaan tajua, mitä on olla hyvä näyttelijä.

Tucker and Dale vs Evil
http://www.imdb.com/title/tt1465522/
 
Hyväntuulinen kauhukomedia jossa leikiteltiin genren punaniskojen stereotyypillä. Olihan tuo kelpo viihdettä krapulaisella porukalla aamukaljat kourassa ja aivot narikassa.
 
7/10

Todd Philips: Due Date
 
Onnistunut valinta lähikaupan dvd-hyllystä, kun etsittiin lapsiystävällistä mutta ei hyvän mielen kokoperheen elokuvaa sunnuntain iltapäivälle.
 
Keskinkertainen road movie -hassuttelu, jossa kaksi persoonallisuudeltaan päinvastaistaista miekkosta sattuman kautta toisiinsa sidoksissa taittavat matkaa pitkin amerikanmannerta. Käytetty teema, mutta toimi kuin toimikin.
 
3/5

Rise of the Planet of the Apes
 
Lievä pettymys. En alkuperäisen kaltaista klassikkoa odottanutkaan ja tokihan tämä Burtonin raiskauksen pieksää, mutta ei tätä toistamiseen tule katsottua. Ensinnäkin, vaikka CGI oli ihan kohtuullisen onnistunutta, niin tässäkin se aiheutti pientä hylkimisreaktiota ja esti koskettavimpien kohtausten täyden purevuuden. Jotenkin leffa tuntui myös kokonaisuutena kuin jonkun suuremman elokuvan venytetylle prologille. Tämän fiiliksen varmaan aiheuttaa sekin, että alkuperäinen leffasarja ja sen tapahtumat ovat syvällä muistissa. Mutta jostain syystä olen kokenut tuota samanlaista fiilistä monen muunkin uudemman leffan kohdalla, Predators tulee esim. mieleen. Eli leffan loputtua tuntuu kuin jostain käsikirjoituksesta olisi otettu 1/3 näytöksistä ja venytetty se kokopitkäksi leffaksi. En tiedä ymmärtääkö tätä kukaan muu, vai onko tämä vain jotain meikäläisen nostalgiakaipailua.

Up (2009)
Disneyn ja Pixarin taattua laatua jälleen. Kaunista katseltavaa, ja juoni oli aivan keskinkertainen. Pientä miinusta suomidubbauksesta, mutta toimi se noinkin harvinaisen hyvin. Elokuvan kaksi ensimmäistä minuuttia antoivat kuvan, että kannattaakohan edes katsoa koko leffaa, mutta jatkoin katsomista ja tällä kertaa se ehdottomasti kannatti. Monessa kohdin sai nauraa hörähdellä pienille vitsinpoikasille puoliääneen, ja elokuvasta jäi käteen lähinnä hyvä mieli. Ei mikään maailmaa mullistava Disneyn animaatioleffa, mutta loistavaa ajanvietettä tosin.
8/10
 
Likainen tusina (The Dirty Dozen, 1967)
Klassikkoelokuva, jossa 12 vankeuteen ja kuolemaan tuomittua vankia rekrytoidaan vapaaehtoisella pakolla sotilastehtävään. Ajattelin tämän olevan sotaelokuva, mutta eipä tässä oikeastaan sotaa käsitelty kuin sivuavalla teemalla. Lopussa tosin lahdattiin natseja noin puolen tunnin ajan. Käsikirjoitus eteni soljuvasti, kuvaus oli ajankohtaan nähden tyypillistä. Elokuvan värimaailma miellytti omaa silmää, jostakin syystä minulle ainoat oikeat sotaelokuvat ovat tehty juuri väritelevision alkuaikoina, ja tähän aikakauteen tämänkin elokuvan tekeminen sijoittuu. Miinuksena elokuvassa oli päähenkilöiden laaja kavalkadi, 14 päähenkilöä on hieman liikaa. Vaikka vain muutama päähenkilöistä oli enemmän esillä, ei heidänkään nimiä oppinut elokuvan aikana muistamaan.
8/10
 
Likainen partio (Too Late The Hero. 1970)
Samalta tuotantotiimiltä elokuva, josta haluttiin jonkin sortin itsenäistä jatko-osaa edelläolevalle elokuvalle. Tyynen valtameren saarella toisen maailmansodan aikana pieni partio saa tehtävän, ja he törmäävät moniin vaikeuksiin, löytävät yllättävän vihollistukikohdan, saavat japsit peräänsä ja koittavat ehtiä kertomaan omille joukoille löydöksestään, ennen kuin japsit lahtaavat heidät. Samalla tyylillä kuvattu ja kerrottu kuin esikuvansa. Melkoisen mielenkiinnoton ja yllätyksetön juoni latisti elokuvan.
6/10
 
Kova kuin kivi (True Grit, 2010)
Coenin veljesten versio John Wayne-klassikosta, josta Wayne sai elämänsä ainoan Oscarin. Alkuperäinen elokuva on loistava, ja niin on tämäkin. Suurta ihmetystä aiheuttaakin se, että mikseivät Coenin veljekset ole tehneet mitään omaperäistä koko elokuvaan? Vaikka elokuva onkin uudelleenfilmatisoitu versio, niin mielestäni Coenin veljekset olisivat voineet jättää ns. "mestarin kädenjäljen" elokuvaansa, elokuvan näkemisen jälkeen tuntuu vain siltä, että elokuva olisi kuvattu uudestaan, tismalleen samalla tavalla kuin esikuvansa. Miksi siis tämä on pitänyt tehdä uudestaan? Liian identtinen kopio esikuvastaan. Henkilöt kyllä sopivat rooleihinsa, mutta ei kukaan voi pärjätä Waynen suoritukselle Rooster Cogburnin roolissa.
5/10

Tuomoo: Henkilöt kyllä sopivat rooleihinsa, mutta ei kukaan voi pärjätä Waynen suoritukselle Rooster Cogburnin roolissa.
 
Bridges kyllä veti roolin paremmin. John Wayne näytteli John Waynea.
 
Elokuva muuten perustuu romaaniin, ei edelliseen elokuvasovitukseen.

Meadow: Bridges kyllä veti roolin paremmin. John Wayne näytteli John Waynea.
 
Elokuva muuten perustuu romaaniin, ei edelliseen elokuvasovitukseen.
 
Joo, tiedän tämän että se romaaniin perustuu, mutta siltikin, uudempi versio on melkein identtinen aikaisemman kanssa. Olisi ehkä ollut parempi, että Coenin veljekset eivät olisi nähneet lainkaan Waynen elokuvaa, ja tehneet itse omannäköisensä version siitä.

Tuomoo: Joo, tiedän tämän että se romaaniin perustuu, mutta siltikin, uudempi versio on melkein identtinen aikaisemman kanssa. Olisi ehkä ollut parempi, että Coenin veljekset eivät olisi nähneet lainkaan Waynen elokuvaa, ja tehneet itse omannäköisensä version siitä.
 
Onhan siinä se duon kirjoittama aloitus, joka ei liity yhtään mihinkään mitenkään eikä taida oikein tarkoittaakaan mitään. Elokuvan luonteesta löytyy myöskin Coeneille tyypillistä huumoria, mikä poikkeaa originaalin tunnelmasta vahvasti. Mistään yks-yhteen-vedosta ei todellakaan ole kyse.
 
Meadowia kyllä komppaan siitä, että Bridges teki roolissa hieman enemmän juttuja kuin maneereissaan uinut John Wayne. John Wayne -asteikolla ihan kelpo suoritus kyllä.
 
Luulisin kyllä että tykkään originaalista enemmän, vaikka molemmista nautin. Coen-veljesten teos oli jossain määrin hyvinkin valju, kun taas originaalissa jo autenttinen länkkärifiilis toi riittävän kiinnekohdan.

Pontypool ****1/2
 
Erittäin harvinainen leffa minulle siinä mielessä, että melkein välittömästi ensimmäisen katselun jälkeen on tehnyt mieli katsoa tämä uudestaan. Tiedän nyt toisen katselun jälkeen, että tulen tämän vielä montakin kertaa nautiskelemaan uudelleen. Leffa sijoittuu lymimyrskyn valtaaman pienen kylän radioasemalle, jossa Stephen McHattien esittämä radioääni alkaa saada hälyttävän kuuloisia soittoja kylällä riehuvista ihmisjoukkioista. Kyseessä on nopeasti leviävä virus, mutta miten virus tarttuukaan?
 
Teknisesti kyseessä ei ole zombie-leffa, mutta sellaiseksi tämän kai voisi silti laskea. McHattie tekee yhden uskottavimmista kauhuleffan pääosasuorituksista ikinä, joka toisaalta korostaa hieman eroa muiden näyttelijöiden suorituksiin. Lopussa oli myös vähän viilaamisen varaa, katsoin ekalla kerralla muutaman oluen siivittämänä ja hurmostelun vallassa kaiketi miinukset jäivät vähän pimentoon.
 
Mutta silti, aivan helvetin hyvä leffa, jonka käsikirjoituksesta voi löytää syvempiäkin ajatuksia mediasta ym. jos jaksaa pohdiskella. Huumoriakin löytyy jännityksen seasta sopivasti, pari kertaa tuli ääneenkin hörähdettyä. Harmittaa melkein antaa tälle alle viisi tähteä, koska fanitan tätä kyllä viiden edestä.

Leffassa käytiin kaverin kanssa katsomassa tuo uusin Mission Impossible. Käypää viihdettä parin tunnin annoksena. Nää on näitä leffoja, jotka mielellään katsoo sen kerran, mutta ei jää mitään hinkua uusintakierrokselle. Ehkä tuon vuosien päästä voi tiirailla jos telkusta sattuu tulemaan sopivalla hetkellä.
 
3,5/5

Tuomoo: Up (2009)
Disneyn ja Pixarin taattua laatua jälleen. Kaunista katseltavaa, ja juoni oli aivan keskinkertainen. Pientä miinusta suomidubbauksesta, mutta toimi se noinkin harvinaisen hyvin. Elokuvan kaksi ensimmäistä minuuttia antoivat kuvan, että kannattaakohan edes katsoa koko leffaa, mutta jatkoin katsomista ja tällä kertaa se ehdottomasti kannatti. Monessa kohdin sai nauraa hörähdellä pienille vitsinpoikasille puoliääneen, ja elokuvasta jäi käteen lähinnä hyvä mieli. Ei mikään maailmaa mullistava Disneyn animaatioleffa, mutta loistavaa ajanvietettä tosin.
8/10
 
Likainen tusina (The Dirty Dozen, 1967)
Klassikkoelokuva, jossa 12 vankeuteen ja kuolemaan tuomittua vankia rekrytoidaan vapaaehtoisella pakolla sotilastehtävään. Ajattelin tämän olevan sotaelokuva, mutta eipä tässä oikeastaan sotaa käsitelty kuin sivuavalla teemalla. Lopussa tosin lahdattiin natseja noin puolen tunnin ajan. Käsikirjoitus eteni soljuvasti, kuvaus oli ajankohtaan nähden tyypillistä. Elokuvan värimaailma miellytti omaa silmää, jostakin syystä minulle ainoat oikeat sotaelokuvat ovat tehty juuri väritelevision alkuaikoina, ja tähän aikakauteen tämänkin elokuvan tekeminen sijoittuu. Miinuksena elokuvassa oli päähenkilöiden laaja kavalkadi, 14 päähenkilöä on hieman liikaa. Vaikka vain muutama päähenkilöistä oli enemmän esillä, ei heidänkään nimiä oppinut elokuvan aikana muistamaan.
8/10
 
Likainen partio (Too Late The Hero. 1970)
Samalta tuotantotiimiltä elokuva, josta haluttiin jonkin sortin itsenäistä jatko-osaa edelläolevalle elokuvalle. Tyynen valtameren saarella toisen maailmansodan aikana pieni partio saa tehtävän, ja he törmäävät moniin vaikeuksiin, löytävät yllättävän vihollistukikohdan, saavat japsit peräänsä ja koittavat ehtiä kertomaan omille joukoille löydöksestään, ennen kuin japsit lahtaavat heidät. Samalla tyylillä kuvattu ja kerrottu kuin esikuvansa. Melkoisen mielenkiinnoton ja yllätyksetön juoni latisti elokuvan.
6/10
 
Kova kuin kivi (True Grit, 2010)
Coenin veljesten versio John Wayne-klassikosta, josta Wayne sai elämänsä ainoan Oscarin. Alkuperäinen elokuva on loistava, ja niin on tämäkin. Suurta ihmetystä aiheuttaakin se, että mikseivät Coenin veljekset ole tehneet mitään omaperäistä koko elokuvaan? Vaikka elokuva onkin uudelleenfilmatisoitu versio, niin mielestäni Coenin veljekset olisivat voineet jättää ns. "mestarin kädenjäljen" elokuvaansa, elokuvan näkemisen jälkeen tuntuu vain siltä, että elokuva olisi kuvattu uudestaan, tismalleen samalla tavalla kuin esikuvansa. Miksi siis tämä on pitänyt tehdä uudestaan? Liian identtinen kopio esikuvastaan. Henkilöt kyllä sopivat rooleihinsa, mutta ei kukaan voi pärjätä Waynen suoritukselle Rooster Cogburnin roolissa.
5/10
 
Katso semmoinen kuin Kellyn sankarit. Se on hieno vanha paukutteluleffa. Mulle tulee siita aina mieleen likainen tusina.

V for Vendetta
 
Tuli katseltua tämä nyt vihdoin ja viimein toistamiseen. Vaikutus oli suuri jo ensimmäisellä kerralla aikoinaan mutta väittäisin, että nyt kolahti vielä kovempaa. Hugo ja Natalie tekevät uskomattoman hyvät roolisuoritukset. Leffa ei jätä kylmäksi ja jännitys ja tunnelma kestävät loppuun saakka. Jos en olisi raavas miesss, niin olisin tirauttanut kyyneleen jos toisenkin lopussa. Upea elokuva. Tällaista kaipaan lisää teattereihin. Ei kuitenkaan aivan yllä täysille pisteille. Ehkä jotain pientä. En tiedä mitä.
 
4,5/5

Vuosaari
 
Tästä leffasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta se saattoi olla hurjan ansiokas kurjuuden kuvaus, Aku Louhimiehen oma Melancholia. Toisaalta taas Paha Maa 2. Jälkimmäisessä tapauksessa ihan ok leffa Suomesta, jossa mikään ei ole hyvin. Kaikki menee päin vittua. Huoran vittua. On nuorta narkkarinaista. Prostituutio on elokuvassa useimmin kuvattu tienaamismuoto. Perhetragediaa ja julmia aikuisia - ja lapsia. Tosi-tv-saasteessa marinoidut suomalaisvihannekset haluavat julkkikseksi keinolla millä hyvänsä, ja tekevät mitä tahansa. Tekevät mitä tahansa. Kansansairaudet kinostuvat lumen lailla kaupunkien kävelyteitä tukkimaan. Mikko Kouki yrittää runkata alastomana sängyllä. Elokuvan jälkeen tarvitsin drinkin, eli taisin olla osa kuvaa, tai sitten juhlistin sille, etten kuulunut sittenkään millekään elokuvan edustamalle ihmiskohtalon lokerikkoon.
 
* * 1/2
 
E: Kirjoitin sadatta kertaa "Aku Louhivuori". Aku, vaihda sukunimesi.