| Aihe: Kysymys duurin ja mollin erosta | 1 |
|---|
|
Tämmöinen aloittelijamainen kysymys on vaivannut päätä viime aikoina, kun olen innostunut näin myöhäisheräänneenä (ikää 36) kiinnostumaan musiikin soittelusta, sävellyksestä ja teoriasta. Eli miksi joku kappale kuulostaa duurilta ja toinen mollilta vaikka olisi soitettu samoilla koskettimilla? Eli siis jos melodia on vaikka a-mollissa tai c-duurissa niin miksi se kuulostaa siltä? Yritin kysellä vaimolta, joka on käynyt musiikkikoulut lapsena ja harrastanut sitä enemmän, kun oma musiikki"harrastus" on jäänyt muutamaan pianotuntiin ala-asteiässä, ennenkuin nyt olen alkanut kiinnostua aiheesta, mutta ei vaimokaan osannut sanoa mitään.
Netistä yritin sitä katsoa, muttei mitään kauhean selkeää selitystä annettu. Lähinnä aina selitettiin, että jos on käytetty paljon a-molli-sointua niin on a-mollissa jne. Mutta jos puhutaan vaan melodiasta ilman sointuja niin miksi se silti kuulostaa tietyltä sävellajilta? Johtuuko siitä mitä säveliä painotetaan enemmän eli c-duurissa C:tä, ja ehkä F:ää ja G:tä? Ja a-mollissa A:ta, D:tä ja E:tä.
Auttakaa tyhmää, niin pääsen pätemään vaimolle :) |
 baron
05.05.2011 17:23:10 (muokattu 05.05.2011 17:24:32) | |
|
Kappale on paitsi melodia myös ne soinnut, joilla melodiaa säestetään.
Piisin säveltäjä on tehnyt nää valinnat.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 levesinet
05.05.2011 17:32:39 (muokattu 05.05.2011 20:23:10) | |
|
sakrra: Johtuuko siitä mitä säveliä painotetaan enemmän
Kyllä, siitä se johtuu, että mitkä melodian sävelet painottuvat. On rytmi ja vallitsevan teorian mukaan ajateltuna tahteja ja tahdeilla on vahvoja ja heikkoja osia. Tavallisesti tahtien alussa soivilla melodian sävelillä on suuri painoarvo. Helpoimmat rytmit (esim. marssi tai valssi tai polkka) antavat tasaiskuille painoa. Ne vaikuttavat ratkaisevasti sävellajin tulkintaan. Asian voi ajatella käänteisestikin: melodian oma rytmi voi aika tarkkaan määrätä tanssirytmin. Usein (tonaalisessa kolmisointuharmonian musiikissa) melodia päättyy loppujen lopuksi toonikaan, esim. a-mollibiisin melodia päättyy useimmiten a:han (ja Am-sointuun). Yleensä a-mollibiisin melodia ei pääty c:hen eikä varsinkaan loikkaa g:stä c:hen. c ja g ovat c-duurin ja c-mollin tunnusmerkkejä. C-duuribiisin melodia jää usein c:hen ja on tavallisempaa että C-duuribiisi päättyy duuriterssiin (e) kuin että a-mollibiisi päättyisi molliterssiin (c). Toisaalta mikään ei estä säveltämästä vastoin yleisiä taipumuksia. Ei ole tavatonta aloittaa a-mollitangoa E7-soinnulla. Ja parisataa vuotta sitten oli tavallista lopettaa mollibiisi duurisointuun (Picardin terssi).
Sitten on erilaisia harmonioita, tonaalista, modaalista, atonaalista... Jazzin maailmassa duurit ja mollit saattavat käyttäytyä tyystin eri tavoin kuin reilut 100 vuotta vanhassa suomalaisessa kevyessä laulumusiikissa. Jos lopetan biisin Cmaj-sointuun, niin en kyllä jätä melodiaa c:hen, koska se olisi rumalla tavalla dissonanttia. Säveltäminen on mahdollista aloittaa soinnuista ja tehdä niiden päälle melodia tai ensin voi tehdä melodian ja sitten soinnutuksen. Noh, sinulla oli lähtökohtana melodia ja sen harmonisointi. Homofoniset melodiat ovat ainakin populaarin laulumusiikin ytimessä.
Teoriagurut puhuu metristä ja muoto-opissa ajatellaan säkeitä tai fraaseja jne. On monenlaisia näkökulmia. Yksi kuuntelee, toinen säveltää, kolmas soittaa vapaasti tulkiten. Ja on erilaisia musiikinlajeja. pläp pläp |
|
Kiitoksia vastauksista. No, en sitten ihan pieleen ollut asiaa ymmärtänyt. Senkin ymmärrän, että kappaleessa voidaan vaihtaa sävellajia duurista molliin ja niin usein tehdäänkin... |
|
Mutta jos puhutaan vaan melodiasta ilman sointuja niin miksi se silti kuulostaa tietyltä sävellajilta?
Johtuu ehkä siitä, että duuri-ja mollisävellajeissa on sama intervallikaava, esimerkiksi C-duuri:
C D E F G A B C
1-2-#3-4-5-#6-#7
A-duuri:
A B C# D E F# G# A
C-molli:
C D Eb F G Ab Bb
1-2-b3-4-5-b6-b7
A-molli:
A B C D E F G A
# = suuri terssi (3.), seksti (6.) tai septimi (7.sävel)
b = alennettu 3., 6. ja 7.sävel |
|
Peter Spiegelmann: Mutta jos puhutaan vaan melodiasta ilman sointuja niin miksi se silti kuulostaa tietyltä sävellajilta?
Me tunnutaan aika äkkiä hahmottavan sävelkulusta mikä alkaa tuntua stabiililta perussäveleltä. Se naulaa kiinni tuntuman siitä mikä on sävellaji.
Soita pianolla g - c ylöspäin. Nyt jo tuntuu että c on vakaa perussävel.
Mutta soita g - d. Nyt jää vähän epäselväksi.
Jos jatkat: c - h - c niin ei jää epäselvää että c:hän se on.
Mutta jos jatkat fis - g, niin g hahmottuu perussäveleksi.
Tai sitten ei.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
levesinet
21.01.2012 22:40:51 (muokattu 21.01.2012 22:40:57) | |
|
Klezberg: Me tunnutaan aika äkkiä hahmottavan sävelkulusta mikä alkaa tuntua stabiililta perussäveleltä. Se naulaa kiinni tuntuman siitä mikä on sävellaji.
Soita pianolla g - c ylöspäin. Nyt jo tuntuu että c on vakaa perussävel.
Se on kauheaa. Sellainen vaikutelma pitää heti rikkoa. Modulaatiota kehiin. :D |
 Klezberg
21.01.2012 22:43:13 (muokattu 21.01.2012 22:45:10) | |
|
levesinet: Se on kauheaa. Sellainen vaikutelma pitää heti rikkoa. Modulaatiota kehiin. :D
Sait plussan.
Jatkammekin ...cis - d, ähäkutti!
Verfremdungseffekt!
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
|
g c cis d... kuulostaa jotenkin eksoottiselta. Kun mietin, että millä tavalla eksoottiselta, niin mieleeni juolahtaa kysymys, että pystyykös shofarilla liu'uttamaan ton c:n d:hen? :) |
|
levesinet: g c cis d... kuulostaa jotenkin eksoottiselta. Kun mietin, että millä tavalla eksoottiselta, niin mieleeni juolahtaa kysymys, että pystyykös shofarilla liu'uttamaan ton c:n d:hen? :)
En soita shofaria enkä vaskiakaan joiden sukulainen se on. Ainoa sensukuinen soitin mulla on kaverilta lahjaksi saati lehmänsarvi, josta en saa kunnon ääntä.
Eikä minusta tuossa sävelkulussa ole sen suunnan vaikutteita? Itse kun kävin pianon ääressä, tuntuu että eksoottisuus tai sen puute riippuu aivan siitä millaisella rytmillä ja painotuksella sen soittaa. Ta daa daa da!
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
levesinet
22.01.2012 14:20:56 (muokattu 22.01.2012 14:36:50) | |
|
Kuuntelin äsken Shlomo Gronichin soittoa. Kyllä nuotit taipuvat kivasti, mutta todellakin yhdistin sävelkulun väärään osoitteeseen, mistä olen pahoillani.
Siispä kaivoin esiin Microsoft Musical Instruments -softan (vuodelta 1993) ja paikansin ääninäytteen, joka oli iskostunut muistiini: kyseessä onkin intialainen shanai. Heti löysin Youtubesta samankaltaisen intervallirakenteen.
http://www.youtube.com/watch?v=R9_Fkbg7QBY
0:42. Mutta tuossakin pienen terssin ympäristö painottuu selkeämmin kuin kvartti. Ylinouseva kvartti on kuitenkin läsnä liu'utuksissa kvinttiin ja takaisin alaspäin.
Alkaa mennä ohi aiheen, mutta kun siis maailmassa on muitakin systeemejä kuin duuri ja molli, niin ilmeisesti joskus vähälläkin kuuntelulla joitain ominaispiirteitä rekisteröityy harmaaseen aivomassaan, enemmän tai vähemmän virheellisesti. :D
Ammattimainen ehkä tietäisi ragasta enemmän. |
|
levesinet: Se on kauheaa. Sellainen vaikutelma pitää heti rikkoa. Modulaatiota kehiin. :D
...Useiden uskaliaiden modulaatioiden jälkeen palaamme tietysti takaisin alkuperäiseen sävellajiin, ja tämä loistelias paluu tuntuu korostetun lopulliselta ja oikealta, koska ollaan käyty niin etäisissä sävellajeissa ja musikaalinen korva (aivo...) kuitenkin muistaa, mistä oltiin lähdetty.
Tästä aiheesta (ja aika monesta muustakin aiheesta) kiintoisaa pohdintaa löydämme Douglas Hofstadterin lekentaarisesta nörttiraamatusta "Gödel, Escher, Bach: An Eternal Golden Braid" (GEB).
"Lekentaarinen" oli laskelmoitu kirjoitusvirhe, ettei vaikuttaisi liian korkealentoiselta ;) |
Klezberg
27.01.2012 15:33:03 (muokattu 27.01.2012 15:34:59) | |
|
levesinet:
Siispä kaivoin esiin Microsoft Musical Instruments -softan (vuodelta 1993)
Haa! Mullakin on se. Ei siitä ole monta vuotta kun viimeksi kokeilin sitä. Tuo oli sitä aikaa kun tuli kauheasti tuommoisia romppuja, vähän niinkuin "coffee table"-kirjoja mutta rompulla ja tietsikalle. Kaupoissa oli niille aika isotkin osastot. Sitten muutamassa vuodessa ne katosivat.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
|
Orbiter:
Tästä aiheesta (ja aika monesta muustakin aiheesta) kiintoisaa pohdintaa löydämme Douglas Hofstadterin lekentaarisesta nörttiraamatusta "Gödel, Escher, Bach: An Eternal Golden Braid" (GEB).
Lisää nörttinostalgiaa! Plussa tulee.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
