Yleistä keskustelua musiikista ›

Ilmaisena ideana joku voisi ruveta tuottamaan sen näköisiä kovalevyjä, että ne näyttäis hyvältä hyllyssä ja kestäis muutaman tiputuksenkin. Sitten vaikka genreittäin per kovalevy. Tai vaikka vaan kotelo, missä on muistitikku.

Kapane: Ilmaisena ideana joku voisi ruveta tuottamaan sen näköisiä kovalevyjä, että ne näyttäis hyvältä hyllyssä ja kestäis muutaman tiputuksenkin. Sitten vaikka genreittäin per kovalevy. Tai vaikka vaan kotelo, missä on muistitikku.
 
Sellaset on kyllä tosi coolei ku keikkojen jälkeen saa joskus ostaa sen keikan niin cooperin keikalt sai tosi hienossa paketissa olevan muistitikun. Vie tosin hyllys enemmän tilaa ku cd ja mun kakkosautossa ei ole tikun paikkaa autosoittimes ja ajelen sillä enemmän ku ykkösautol kuitenkin.
 
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että se itse CD-levyn painatus on levy-yhtiöltä niin pieni menoerä, että ei pitäisi senkään takia lopettaa. Kyllä joku Metallica aina sen parikyt donaa myy fyysisestikkin. Plus kohta kun netti suljetaan niin levyt käy paremmin kaupaksi niin ei olis kiva jos tuotantolinjat olis siinä vaihees kaatiksella.

Riippuu varmaankin aika paljon myös genrestä ja kohdeyleisöstä, mikä formaatti on paras valinta. Vinyyli + loseless-lataus saattaa olla kovakin sana, mutta taas jossain muussa cd-menee vielä vuosia, sitten on jo varmasti sellaistakin musiikkia joissa molemmat ovat jo auttamattomasti mennyttä maailmaa?
 
Taitaa kohta olla tietokone tms. digiaudiota soittava vehje suuremmalla osalla kuin cd-soitin, saati lp-pyöritin. Samalla kun cd/jne-asemattomat miniläppärit, tabletit ja älypuhelimet valtaavat nopeasti alaa perinteisiltä pöytäkoneilta ja kannettavilta katoaa myös se mahdollisuus soittaa cd-levyjä. dvd/blu-ray -soitin varmasti useimmilta löytyy, mutta cd-levyjen soittaminen niillä on ainakin itsestä melkoisen paljon kankeampaa kuin oikealla cd-soittimella.
 
Itse kyllä suosin edelleen cd-levyjä (ja lp-levyjä), vaikka esim. Spotifysta maksan. Mutta vaikka itse haluaisin säilyttää fyysisen formaatin, niin luulen että suurimmalle osalle varsinkaan nuoremmista listakaman kuluttajista (ne jotka lystin maksavat jos maksavat) ja teollisuudelle fyysinen tallenne on jo jäänne jostain kaukaiselta 1900-luvulta. Klassisen, jazzin, classic-rockin jne. formaattina cd sinnittelee pitempään, mutta volyymitavara muuttuu aineettomaksi.
 
Kodakilta voi kysellä miten käy jos bisnesäijä hirttaytyy vähänkään liian pitkään menneen maailman formaattiin. Ei ole kauaa kun moni vakava harrastaja vielä vannoi ettei koskaan siirry digikuvaukseen, miten kävi?

jra: Mutta vaikka itse haluaisin säilyttää fyysisen formaatin, niin... teollisuudelle fyysinen tallenne on jo jäänne jostain kaukaiselta 1900-luvulta... volyymitavara muuttuu aineettomaksi.
 
Kannattaa nyt kuitenkin pitää käsitteiden ja termien merkitykset selvinä ja kirkkaina.

Ei-fyysistä, aineetonta musiikkiformaattia ei ole vielä keksitty, eikä tulla koskaan keksimään!
 
Musiikki on aina tallennettu JOHONKIN ja sitä kuunnellaan aina JOSTAKIN FYYSISESTÄ mediasta. Musiikki on aivan kuin kalja:
 
pullokalja = vinyylilevy
tölkkikalja = cd-levy
hanakalja = "digitaalinen", "mp3" -musiikki
lämmin kalja = paska musiikki
kylmä kalja = hyvä musiikki.
 
Digitaalista musiikkia saa ostaa netistä ja hanakaljaa baarista. "Tuoppi" pitää kuitenkin aina olla. JOSTAKIN sitä aina kuunnellaan ja juodaan. Tärkeää ja oleellista on ainoastaan se että kalja on kylmää ja musiikki hyvää.
 
Digitaalista musiikkia ei voi kuunnella - musiikki tulee aina korviimme analogisena.
 
--------
 
Mä en tarkoittanut tätä saivarteluksi, mä oon oikeasti huolissaan siitä miten nykyajan ihmisiltä hämärtyy taju siitä miten asiat oikeasti toimii. Kaupungin kakarat ei juo lehmänmaitoa, ne juo purkkimaitoa. Ipadin käyttäjät ei tiedä mikä on hakemisto ja tiedosto. Pilvipalveluiden käyttäjät eivät tiedä mikä on kovalevy. Visual-koodarit eivät tiedä mitä on konekieli tai komentokehote...

Sinänsä ihan paikallaan oleva tarkennus, vaikka analogiat kyllä yleensä hämärtävät käsitteitä enemmän kuin tarkentavat tai kirkastavat.
 
Aineettomalla tarkoitin vastakohtaa formaatille jossa jokaisella kuuntelijalla on teoksesta fyysinen kopio. Oikeasti atomitasolla aineetonta tallennusmuotoa ei tietystikään ole, eikä tule. Digitaalinen tietysti tuossa yhteydessä viittasi nimenomaan tallennus- ja välitysmuotoon, ja itsellä hieman tökkii se että cd-levyä ei lasketa keskustelussa ja tilastoissa digitaaliseksi tallenteeksi, vaikka mikä muu se on?

jra: Riippuu varmaankin aika paljon myös genrestä ja kohdeyleisöstä, mikä formaatti on paras valinta. Vinyyli + loseless-lataus saattaa olla kovakin sana, mutta taas jossain muussa cd-menee vielä vuosia, sitten on jo varmasti sellaistakin musiikkia joissa molemmat ovat jo auttamattomasti mennyttä maailmaa?
 
Taitaa kohta olla tietokone tms. digiaudiota soittava vehje suuremmalla osalla kuin cd-soitin, saati lp-pyöritin. Samalla kun cd/jne-asemattomat miniläppärit, tabletit ja älypuhelimet valtaavat nopeasti alaa perinteisiltä pöytäkoneilta ja kannettavilta katoaa myös se mahdollisuus soittaa cd-levyjä. dvd/blu-ray -soitin varmasti useimmilta löytyy, mutta cd-levyjen soittaminen niillä on ainakin itsestä melkoisen paljon kankeampaa kuin oikealla cd-soittimella.
 
Itse kyllä suosin edelleen cd-levyjä (ja lp-levyjä), vaikka esim. Spotifysta maksan. Mutta vaikka itse haluaisin säilyttää fyysisen formaatin, niin luulen että suurimmalle osalle varsinkaan nuoremmista listakaman kuluttajista (ne jotka lystin maksavat jos maksavat) ja teollisuudelle fyysinen tallenne on jo jäänne jostain kaukaiselta 1900-luvulta. Klassisen, jazzin, classic-rockin jne. formaattina cd sinnittelee pitempään, mutta volyymitavara muuttuu aineettomaksi.
 
Kodakilta voi kysellä miten käy jos bisnesäijä hirttaytyy vähänkään liian pitkään menneen maailman formaattiin. Ei ole kauaa kun moni vakava harrastaja vielä vannoi ettei koskaan siirry digikuvaukseen, miten kävi?
 
Eiköhän tässä tultu asian ytimeen. Suurimmalle osalle kuluttajia formaatti on ollut vain tapa saada kuunnella musiikkia, mutta on olemassa - ehkä kuitenkin aika pienehkö joukko - intohimoisia musiikinkuuntelu-harrastajia, joille on erityistä merkitystä kokonaisuudelle, on se sitten albumikokonaisuus itse tai media, jossa teos on tallennettu.

Niin ja onhan niin, että media tavallaan luo myös itse taideteoksen muodon. Ennen mekaanisen tallennuksen aikaa, sinfoniat olivat ehkä korkein säveltaiteen muoto. Koska teos voitiin kuunnella vain kerran, sinfonia piti rakentaa tiettjen sääntöjen mukaan ja periaatteessa asiat pidettiin yksinkertaisina, koska kuulija saattoi kuulla teoksen mahdollisesti vain kerran.
 
Kun singlet yleistyivät, muodostui 2-3-minuutin poplaulun formaatti puolestaan pääasialliseksi teosmuodoksi musiikissa.
 
LP-levyjen myötä oli lopulta mahdollisuus luoda vaikeammin avautuvia kokonaisuuksia, koska albumin ostamalla teos oli mahdollista kuunnella uudelleen ja uudelleen.
 
CD on puolestaan ollut todellakin välimuoto, nyt teos voitiin koostaa ilman ajallista rajoitetta joka vinyylillä oli eikä siinä ollut myöskään tuota levynpuolen vaihtoa, joka on usein olennainen osa vinyylialbumia.
 
Nykyisessä musiikissa fokus on oikeastaan hyvin pelkistetyssä kokonaisvaikutelmassa, johon pyritään massiivisella äänenkäsittelyllä ja toistokertojen suurella määrällä, eli teoksissa ei ole oikeastaan varsinaista rakennetta, vaan jonkinlaista äänimassaa, jota voi kuluttaa radion tai tietokoneen välityksellä tai vaikkapa puhelimen soittoäänenä.

Disclaimer. Tuli niin hajanainen vuodatus, että siitä on syytä varoittaa lukijaa jo etukäteen. Mieli tekisi jättää julkaisematta, mutta kun kerran kirjoitin niin menkööt.
 
Nurkassa pönöttävät cd-levytelineet on olohuoneen kauhistus. Ihan helvetisti pölyäkin niissä on. Joku 300 levyä siellä on ollut. Nyt ne telineet on otettu pois ja lätkin levyt tuollaisiin "fläppikansioihin", mitä lie ovatkaan viralliselta nimeltään. Vituttaa vaan kun ei saa mahtumaan levyn kanssa samaan väliin sitä levyn kansilehteä, niin joutuu ne jemmaamaan jonnekin toisaalle. No, ei voi mitään. Hirveästi muoviroskaa noista koteloista tulee.. ja miten paljon tilaa ne kotelot asunnosta loppujen lopuksi vievät!
 
Selvä kehityssuuntahan tuo spotify yms on. Uskoisin että tulevaisuudessa ei osteta enää levyjä vaan käyttöoikeuksia tietyksi aikaa. Sittenpä saa kuunnella mitä haluaa, eikä pidä levyä käydä soittimessa koko aikaa vaihtamassa. Mielestäni tuo on hyvä uudistus. On täysin aikansa elänyttä julkaista joku 10:n biisin "albumi" ja tuottaa siihen jotain kyllästyneen oloisia väsyneitä kansipapereita. Muutenkin joku "yhtyeen nimi" ja sitten mollottavia karvanaamoja rivissä happaman näköisinä "asiaan kuuluvana levykantena" ja vielä parempaa "kansitaiteena" on kulunut juttu. Ja formaattien vaihtuminen ja aina saman levyn ostaminen uudestaan.. mukamas remasteroituna ja bonus-trackseilla yms yms on rahastamista. Ja sitten tältä albumilta "lohkotaan singlejä". Voi ristus.. singlet kuuluu 50-70 -luvuille. Tämänkin käsitteen voisi haudata. Artisti tuottakoot vaikka biisin kerrallaan jonnekin, josta sitä voi kuunnella. Ja tuo, että vain passiivisesta streamista (radio) voisi kuunnella musiikkia, on vanha formaatti myös. Nämä "playlist related artists" -tyyliset soittolistat randomilla on aivan loistava keksintö. Genre on kohdillaan ja tulee uuttakin tuttavuutta seassa välillä.
 
Hyvä vaan kun CD katoaa. Kadotkoon samalla moni muukin joutavuus maailmasta. Itse haluan silti säilyttää omat levyni, mutta mieluusti mp3-formaatissa. Pitäisi vain ripata ne kaikki koneelle. Onko ehdotuksia helpoksi/hyväksi softaksi, joka tekee tuon työn vain levyä vaihtamalla? Real playerin joku muinainen versio oli tosi hyvä tuossa, mutta mikä on nykyään paras? Kopiosuojattujen levyjen kohdalla tietenkin on pieni ongelma... mutta katsoo nyt mitä parhaaksi niiden kohdalla näkee. Näen vain asian siten, että jos olen levyn itse rahalla kaupasta ostanut, niin minä saan kuunnella sitä myös mp3-formaatissa, kuten saisin kuunnella vaikka kasetilta (kuten aikanaan piti tehdä, kun autossa oli vain kasettisoitin). Musiikin roudailu usb-tikulla on aika kätevää muutenkin.

Mikko_-Procyon-: Hyvä vaan kun CD katoaa. Kadotkoon samalla moni muukin joutavuus maailmasta. Itse haluan silti säilyttää omat levyni, mutta mieluusti mp3-formaatissa.
 
Vaihdat siis vain levystä toiseen: CD-levystä KOVA-levyyn. Mikä asia lopulta muuttuu?
 
On täysin aikansa elänyttä julkaista joku 10:n biisin "albumi" ja tuottaa siihen jotain kyllästyneen oloisia väsyneitä kansipapereita. Muutenkin joku "yhtyeen nimi" ja sitten mollottavia karvanaamoja rivissä happaman näköisinä "asiaan kuuluvana levykantena" ja vielä parempaa "kansitaiteena" on kulunut juttu.
 
Ja uudistus on että bändin visuaalinen tuotos löytyy levykannen sijaan nettisivulta? Kuinka omaperäistä ja uutta!
 
---
 
Kun mietit asioita hieman tarkemmin huomaat että lopulta mikään oleellinen ei muutu vaikka tekniikka kehittyy. Musiikin kuuntelussa kolme asiaa on ja pysyy, ne ovat: hyvä vahvistin, hyvät kaiuttimet ja hyvä tila. Lopulta on sangen yhdentekevää mistä tai mitä kautta musiikki sinne vahvistimelle tulee.
 
PS. Naiminenkin on pirun vanha ja kulunut juttu, mutta mä veikkaan että vielä tuhannen vuoden päästäkin siitä innostutaan ja sen lieveilmiöistä - kuten rakkaudesta - inspiroidutaan mm. tekemään uutta musiikkia.
 
Ei mitään uutta auringon alla. sigh. ;)

Jake Nyman puolusti (minusta hieman yllättäen) CD-levyä ammattikäytössä jossakin suht tuoreessa musiikkialan julkaisussa, olisikohan ollut peräti Soundissa. Se oli hänen mielestään radiotoimittajan kannalta huomattavasti kätevämpi kapistus kuin vinyyli (kansitaiteella yms. ei niin väliä), ja taisipa hän todeta, että CD sopii myös sellaiselle ihmiselle joka kerää musiikkia, ei niinkään esineitä.

Marlowe: Jake Nyman puolusti (minusta hieman yllättäen) CD-levyä ammattikäytössä jossakin suht tuoreessa musiikkialan julkaisussa, olisikohan ollut peräti Soundissa. Se oli hänen mielestään radiotoimittajan kannalta huomattavasti kätevämpi kapistus kuin vinyyli (kansitaiteella yms. ei niin väliä), ja taisipa hän todeta, että CD sopii myös sellaiselle ihmiselle joka kerää musiikkia, ei niinkään esineitä.
 
Taisi puhua MP3:sista, ei CD-levyistä. Joku söi mun Soundin, joten en voi tarkistaa. :)

jra: Kodakilta voi kysellä miten käy jos bisnesäijä hirttaytyy vähänkään liian pitkään menneen maailman formaattiin. Ei ole kauaa kun moni vakava harrastaja vielä vannoi ettei koskaan siirry digikuvaukseen, miten kävi?
 
Heh, jep.
 
(Ehkä vähän offtopic, mut menköön.)
 
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin että alkaisi tyrkyttämään musiikkiaan jollekin levy-yhtiölle ja antais niiden hoitaa pähkäily ja me tehtäis vaan biisejä mutta tietty nauhotettas silti kaikki itse. Se vaan että mua ei oikein kiinnostas osallistua mihkään varsinaiseen "levyteollisuuteen". Mitään rock-tähtee en itsestäni sentään ole tekemässä kun nuo vaikutteet on aina ollut vähän muualla.
 
Mulla on vaan aina ollut tällänen DIY patoutuma mut ongelmana on tietty et silloin pitäis olla sitä RAHAA. Jos jostain kesätöistä säästäis joskus sen tonnin et sais muutaman lätyn painettua cd:nä vaikka varsinaisesti älppäristä tykkäänkin enemmän vaikka myös siksi kun siinä on se kaks puolta sun muuta.
 
Ehkä syynä miksi haluan julkaista levyn kokonaisuutena (ei siis vaan biisiä biisin perään) jonkinlaisella fyysisellä formaatilla on että se on mun ajatusmaailman mukaan silloin valmis teos. Tosiaan ostin tietokoneen vasta muutama vuosi sitten ja sitä ennen olen kuunnellut cd-levyjä, älppäreitä ja kasetteja.
 
Aika harvoin vieläkään tulee ladattua torrentteja muuta kun keikkoja, bootleggejä sun muuta. Lähinnä levyt tulee kopattua mukaan levymessuilta tai ebayltä.

Hanatarashi: Heh, jep.
 
(Ehkä vähän offtopic, mut menköön.)
 
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin että alkaisi tyrkyttämään musiikkiaan jollekin levy-yhtiölle ja antais niiden hoitaa pähkäily ja me tehtäis vaan biisejä mutta tietty nauhotettas silti kaikki itse. Se vaan että mua ei oikein kiinnostas osallistua mihkään varsinaiseen "levyteollisuuteen". Mitään rock-tähtee en itsestäni sentään ole tekemässä kun nuo vaikutteet on aina ollut vähän muualla.
 
Mulla on vaan aina ollut tällänen DIY patoutuma mut ongelmana on tietty et silloin pitäis olla sitä RAHAA. Jos jostain kesätöistä säästäis joskus sen tonnin et sais muutaman lätyn painettua cd:nä vaikka varsinaisesti älppäristä tykkäänkin enemmän vaikka myös siksi kun siinä on se kaks puolta sun muuta.
 
Ehkä syynä miksi haluan julkaista levyn kokonaisuutena (ei siis vaan biisiä biisin perään) jonkinlaisella fyysisellä formaatilla on että se on mun ajatusmaailman mukaan silloin valmis teos. Tosiaan ostin tietokoneen vasta muutama vuosi sitten ja sitä ennen olen kuunnellut cd-levyjä, älppäreitä ja kasetteja.
 
Aika harvoin vieläkään tulee ladattua torrentteja muuta kun keikkoja, bootleggejä sun muuta. Lähinnä levyt tulee kopattua mukaan levymessuilta tai ebayltä.
 
Kyllä diy-meininingillä voi edelleen tehdä levyjä, kuten Vesa ja Tytöt http://www.emi.fi/jukebox/play/1741/huomenna_on_jo_toisin Ja on radiosoittoaikaa ja kaikkea. Kaikki tehty itse. Okei Bluenote suostui levittäjäksi, mutta miskipä ei olis suostunut?

Hanatarashi: Onhan tätä jo ennustettu ainakin 10-vuotta että cd-levy tulisi kuolemaan. En silti usko että ihan lähiaikoina vielä kuitenkaan. Onhan totta että ihmiset eivät nykyään ole innostuneita maksamaan jostain jonka ovat tottuneet saamaan ilmaisesksi (torrentit sun muut). Ja että mahdollisesti pelkästään vinyyli jäisi tietyn pienen piirin jutuksi, siis jos haluaa omistaa tekeleen fyysisessä muodossa.
 
Juttu kiinnostaa minua siksi että ollaan ajateltu missä formaatissa omakustannelevy kannattaisi julkaista kun tuota rahaa ei oikein ole. Vinyylilevyt saisi painettua muutamalla satasella (tosin kuulopuhetta) kun taas pienin määrä cd-levyjä mitä voi painaa maksaa käsittääkseni vähän päälle tonnin. Johon meillä ei ole varaa.
 
Silti kuitenkin ennemmin julkaisisin levyn cd:nä koska vielä tällä hetkellä melkein jokaisella on jonkinlainen vehje jolla näitä voi kuunnella. Itselläni ei ole juuri nyt yhtään toimivaa levysoitinta vaikka jonkin verran vinyylejä ja harvinaisuuksia löytyy.
 
Eli jos täytyisi valita yksi fyysinen formaatti jolla meidän uusin levy julkaistaan olisi se vielä cd-levy.
 
Tietty toinen vahtoehto olisi vinyyli jossa olisi levyn latauskoodi "lossless" formaattina tai vastaavana. Ongelmana on vaan se että mun mielestä internetin ja tietokoneiden ei pitäisi olla PAKOLLISIA normaali kaduntallaajalle. Mäkin "myin" itseni vasta muutama vuosi sitten ja hankin ekan koneen.
 
Entäs jos julkaisisi omakustanteen vinyylinä sekä usb-tikulla? Tätä olen itse ajatellut bändini tulevan julkaisun suhteen.
 
Eli kun ostat vinyylin, saat samaan hintaan usb-tikun, johon on ladattu biisit hyvälaatuisena kansitaiteineen päivineen. Usbia voisi myydä myös erikseen ja siihen ois painettuna bändin logo ja yhteystiedot - palveluntarjoajia on ainakin pari ja tikun hinta liikkuu 3-5 € korvilla...
 
Näkisikö arvon raati tässä toimivaa idean tynkää, tai miten sitä voisi kehittää?
 
Karsastan jotenkin CD:n julkaisua näinä aikoina, mutta mikäli joku haluaa levyn siinä muodossa, sen kun polttaa rompulle tikulta...

http://www.solotuotanto.com/?p=41
 
Tsekatkaas mitä Solotuotanto tästä asiasta miettii.
Nää julkaisee "kansitaiteen", jossa latauskoodi. Asiakas saa biisit pakkaamattomana, ekologisena ja biisien sanat ja tekijätiedot ja mitä noita nyt CD:vihon tärkeitä juttuja on. Olisiko siinä jakeluun tulevaisuutta?
 
Musta se on näissä ladattavissa jutuissa just tyhmintä (tietysti pakatun formaatin lisäksi) ettei saa tekijätietoja ja sanoituksia. Mulle ne on oleellista informaatiota ja esim. biisien tekijätietoja tai vaikka levyn äänittäjää voi olla hankalaa löytää netistä ja sanoitukset on usein netissä tulkinnanvaraisia.

gibsonette: http://www.solotuotanto.com/?p=41
 
Tsekatkaas mitä Solotuotanto tästä asiasta miettii.
Nää julkaisee "kansitaiteen", jossa latauskoodi. Asiakas saa biisit pakkaamattomana, ekologisena ja biisien sanat ja tekijätiedot ja mitä noita nyt CD:vihon tärkeitä juttuja on. Olisiko siinä jakeluun tulevaisuutta?
 
Musta se on näissä ladattavissa jutuissa just tyhmintä (tietysti pakatun formaatin lisäksi) ettei saa tekijätietoja ja sanoituksia. Mulle ne on oleellista informaatiota ja esim. biisien tekijätietoja tai vaikka levyn äänittäjää voi olla hankalaa löytää netistä ja sanoitukset on usein netissä tulkinnanvaraisia.
 
Ei riitä kyllä tälläiselle materialistelle noi.
 
Paljon parempi ku Dope stars inc. Teki uusimman levynsä kanssa niin, että sai tilata CD-kotelon bookletteineen päivineen ja tyhjä CD oli sisässä. Ja se makso joku 5e. Sit sai ilmatteeks ladata matskus niitten nettisivuilt ja polttaa siihen CD:eeseen.

reaper666: Ei riitä kyllä tälläiselle materialistelle noi.
 
Paljon parempi ku Dope stars inc. Teki uusimman levynsä kanssa niin, että sai tilata CD-kotelon bookletteineen päivineen ja tyhjä CD oli sisässä. Ja se makso joku 5e. Sit sai ilmatteeks ladata matskus niitten nettisivuilt ja polttaa siihen CD:eeseen.
 
Mitä järkeä tuossa sitten on?

StJerky: Mitä järkeä tuossa sitten on?
 
Joku siin oli mut oon liian väsynyt miettimään.
 
Eiku joo sitä levyä ei tullut kauppoihin myyntiin ollenkaan. Ainoastaan ilmaisena(sai vissiin maksaakkin jos halusi).
 
Niin sitten levydiggarit saivat halpaan hintaan tilata ne kannet yms, että olisi jotain hypisteltävääkin. Niin se tais mennä juu.

StJerky: reaper666: Ei riitä kyllä tälläiselle materialistelle noi.

Paljon parempi ku Dope stars inc. Teki uusimman levynsä kanssa niin, että sai tilata CD-kotelon bookletteineen päivineen ja tyhjä CD oli sisässä. Ja se makso joku 5e. Sit sai ilmatteeks ladata matskus niitten nettisivuilt ja polttaa siihen CD:eeseen.

Mitä järkeä tuossa sitten on?
 
Jos ne oli doupeissa?
 
Terry Pantheras: Entäs jos julkaisisi omakustanteen vinyylinä sekä usb-tikulla? Tätä olen itse ajatellut bändini tulevan julkaisun suhteen.
 
Eli kun ostat vinyylin, saat samaan hintaan usb-tikun, johon on ladattu biisit hyvälaatuisena kansitaiteineen päivineen. Usbia voisi myydä myös erikseen ja siihen ois painettuna bändin logo ja yhteystiedot - palveluntarjoajia on ainakin pari ja tikun hinta liikkuu 3-5 € korvilla...
 
Itse mietin että julkaisisin levyn formaatilla jota mahdollisimman moni voisi kuunnella. Siksi juuri cd olisi vielä ainakin nyt mun mieleen. Levysoittimia (vinyyli) kun ei ole kaikilla ja mun mielestä tosiaan tietokoneiden ei pitäisi olla pakollisia normielämässä. Jätetään ne koulunkäyntiin ja töiden tekoon.
 
Mutta silti jos pidän jostain levystä todella paljon (the who live at leeds, boris amplifier worship, husker du zen arcade.. No tajuutte varmaan pointin) omistan sen mielummin vinyylinä. Siinä mielessä vähän ristiriitaista.