Tykkään kuunnella musiikkia, oikestaan sillä on suuri merkitys minunkin elämässä, vaikka olenkin vain sen "kuluttaja", en siis tuottaja, soittaja kuten varmaankin useat teistä.
Olen joskus kymmeniä vuosia sitten koittanut kitaransoittoa, mutta se jäi.
Muutama vuosi sitten ostin kosketinsoittimen ja se on edellenkin, mutta sekin meinaa jäädä käyttämättä, kun muka muuta puuhaa ja ajankulua on riittämiin.
Sitten varsinaiseen asiani ytimeen.
Tunnen nuotit jotenkin, siis niiden ulkoisen olemuksen merkityksen, sillähän kerrotaan kestoaika. Sitten se, missä kohtaa viivastoa nuotti sijaitsee, siis mikä on sävelkorkeus.
Sitten tuleekin se, mitä noista on hyötyä, jos nuo osaa lukea ja tulkita viivastolta, ellei niitä pysty siirtämään vaikkapa sormiensa avulla soittimelle, kuten kosketinsoittimella tai kitaralla soitettaessa tapahtuu.
Minusta se tuntuu suorastaan ilmiömäiseltä taidolta kun joku, jotkut siihen kykenevät. Käsittämätöntä lähinnä se, että joku voi soittaa ennestään tuntemattoman kappaleen nuoteista, kuinka siinä voi ehtiä analysoida todellakin se kestoajakin. Sen paremmin ymmärrän, että löytää oikean sävelen siitä soittimesta.
Olen miettinyt, voisinko minäkin kyetä tuohon jos vaan kovasti tahtoisin ja alkaisin harjoitella? Tiedän, että näin vanhemmalla iällä tiettyjen taitojen kehittyminen ei enää tapahdu siten kuin nuorena, soittamisessahan tarvitaan myöskin kehon, käsien hyvää motoriikkaa. Voisinkohan vielä kovasti harjoittelemalla päästä siihen, että se lukemani nuotti siirtyisi sukkelasti käsieni kautta koskettimille? Tuohan tarkoittaa sitä, että siinä ei ole kovin paljon aikaa miettiä, että tuo nuotti, sävel on tuossa koskettimessa.
Mutta ei minulla ole tarkoituskaan muuta kuin oppia soittamaan nuoteista omalla kosketinsoittimella omaksi iloksi, niin uskoisin, että tämä ikä ei ole vielä liian korkea tuohon.
Kun olen tietotekniikkasuuntautunut, tehnyt joitakin pieniä ohjelmia, kytkenyt kosketinsoittimeni MIDI-liitännällä tietokoneeseen. Jopa sellaiseen vaiheeseen saakka edennyt, että kun soittimen kosketinta painaa, tietokoneen näytölle piirettyyn viivastoon ilmestyy vastaava nuotti, tai tarkalleen ottaen, sävelkorkeutta vastaavaan kohtaan viivastoa joku nuotti, koska kestoaikahan sen varsinaisen nuotin ulkoisen muodon määrää.
Ja myöskin toisinpäin, kun ohjelma vaikkapa satunnaisesti arpoo nuotin ja lähettää sen MIDI:n kautta soittimelle, se soi soittimen kautta.
Tuosta olisi lyhyt matka enää siihen, että olisi ohjelma joka generoi nuotteja näytöllä olevalle viivastolle tietyin ehdoin, rajauksin ja minun tulisi soittaa se välittömästi koskettimella ja ohjelma tarkastaisi soitinko oikein.
Tuollaisia ohjelmia varmaankin valmiinakin, ilmaisia tai maksullisia.
Mutta kysymys kuuluukin, olisiko tuollainen tietokoneavusteinen nuotinlukemisen opiskelu, harjoittelu yleensäkään tehokasta, vai lukisi vaan laulukirjojen sivuilta nuotteja ja harjoittelisi, harjoittelisi ja harjoittelisi?
Laulaa luikauttaa voin, laulun sanatkin kirjoittaa voin.
Joskus sopivassa tilanteessa, laulattaa, rallatuttaa, sanoja tulee mieleen ja niiden esityksen rytmi, siis tavallaan musiikin sävelkin.
Säveltämisen taito olisi aivan mahtavaa, osaisipa edes soittaa.
Musiikin osaajia ihasteleva. |
Itseasiassa rytmit (nuottien kestoajat) on yleensä aika paljon nopeampaa oppia lukemaan nopeasti kuin sävelkorkeus. Mä jakaisin ongelman kahtia ja harjoittelisin rytmilukua erikseen. Sitten sun täytyy valita joku soitin, jonka kanssa alat harjoitella sitä oikean sävelen löytämistä. Mielummin ehkä soittamalla yksinkertaisia kappaleita kuin vain pakottamalla päähäsi, mistä nuotit löytyy. Silloin ymmärsin, että kansan suurin riemu on saada huutaa yhdessä eikä ole paljon väliä sillä, minkä vuoksi huudetaan, vaan huutaessaan muiden kanssa jokainen tuntee itsensä väkeväksi ja asian, jonka vuoksi huutaa, ainoaksi oikeaksi asiaksi. - M. Waltari |
Kumiankka: Mites sitten joku tabulatuuriohjelma, ne on kehittyneet eteenpäin, esim tuxguitar on ilmainen ja jonkunlainen nuottinäyttö siinä on myös
Jos nuotteja opiskellaan niin ne tabulatuurit voi työntää perseeseen. Mulle ainakin oli kitaran kanssa vaan harmia niistä. Silloin ymmärsin, että kansan suurin riemu on saada huutaa yhdessä eikä ole paljon väliä sillä, minkä vuoksi huudetaan, vaan huutaessaan muiden kanssa jokainen tuntee itsensä väkeväksi ja asian, jonka vuoksi huutaa, ainoaksi oikeaksi asiaksi. - M. Waltari |
Kiitoksia vaan jo noista vastauksista.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tabulatuurit liittyy kitaralla soittamiseen, ja minä ajattelin paneutua opettelemaan nuotinlukua&kosketinsoittimella soittamista.
En tiedä merkitseekö se yhtään musikaalisuutta, mutta olen sen huomannut, kun kuuntelen jotain mieleeni passelia musiikkia ja istun kosketinsoittimen äärelle ja alan tapailla sitä kappaletta, niin ihmettelen itsekin, kuinka se vaan joidenkin kappaleitten kohdalla tuntuu onnistuvankin, siis korvakuulolta, ja kuinka ne oikeat koskettimetkin tuntuvat joskus löytyvän helpommin.
Ja kun eilen illalla katsoin erästä tiedeohjelmaa, jossa oli kyse ihmisen aivoista ja niiden vaurioitumisen jälkeen tapahtuvasta "korjaantumisesta",
tulin siihen johtopäätelmään, että ehkä kovalla harjoittelulla musiikillisesti, erityisesti soittamisessa kehittymättömästä voi tulla parempi.
Ja se seikka, jota olen ihmetellyt, ja josta mainitsin tuossa avauksessakin, niin kaiketi se menee niin, että se soitin tulee tavallaan osaksi ihmistä, ei siinä tarvitse kuin nähdä ne nuotit, niin ne siirtyvät lähes automaattisesti aivojen auttamana, käsien välityksellä siihen instrumenttiin. Eli ketju, jossa näköaistilla havaitaan, aivoissa päätellään ja käsillä toteutetaan, se tapahtuu kovan harjoittelun jälkeen niin sulavasti, että se on "automaattista".
Sain sentään illalla jotakin aikaan. Kun kuuntelin kuulokkeiden kautta kosketinsoittimen ääntä, siinä oli mukana voimakas hurina. Soittimen virtalähde meni vaihtoon ja sitten ei kuulunut mitään, ennen kuin painoi kosketinta.
Eli virtapuoli soittimessa kunnossa, kun vaan itselläkin riittäisi virtaa paneutua aiheeseen. |
sep@deus
jp8000
Janus
Jaava