Koskettimet ›

Musta on pyyhkeiden värinä edustavin, mutta ei kannattavin(musta kerää valoa ja pölyä). Sopinee kuitenkin aika monen huushollin sisustukseen paremmin kuin hirveän räikeät ja/tai läpinäkyvät värit peitteissä. Ei uusille tyttökamuille/säädöille kehtaa mitään synia esitellä muutenkaan kun ne kelaa samantien jonain nörttinä jos sellasen roudaa joskus himaansa. Tämän takia suosin vakisuhteita ja että nainen ehtii ajan kanssa totutella näihin peitteisiin ja vitkuttimiin jotka sitten sitä omaa yksiötä pelkästään "koristavat". Parastahan on kuitenkin aina punkata tyttökamun luona niin järjestyy ilta ja aamupalatkin siinä kätevästi samalla. Sitä voi sitten yksinään punkata ja seurustella niiden soittimien kanssa, ilman häiriötekijöitä(Lue: Ei kasaannu turhaa pölyä soittimiin)
 
Tuli muuten mieleen eräs asia. Jos omistaa vanhempia analogeja jotka ovat olleet pidemmän ajan samassa asennossa liikkumattomana, kannattaa ensin zekata onko niiden ympärille/sisälle kerääntynyt pölyä ennen kuin lähtee niitä siirtelemään yhtään mihinkään. Pahin virheliike on tuossa vaiheessa kääntää soitin ex tempore nopeasti ylösalaisin(vaikka soitin ei olisi edes päällä) jolloin pölyt luonnollisesti voi liikkua sellaisiin paikkoihin mihkä niiden ei saisi mennä ja seuraava vaihe onkin sitten rätinä yms piuhoja kytkiessä/ soitinta kytkettäessä päälle. Mulla on käynyt pari kertaa näin ja on saanut avata soittimen ja puhdistaa(kun ei noita soittimia viitsisi hirveen paljon käännellä ja väännellä ylösalaisin pelkkien pölyhaittojen takia). Kyllä peitteet on hyviä. Halpa ja hyvä vaihtoehto on myös tilata T-kaupasta noita Thomannin halpoja softcase rutkulaukkuja(jotka ei kelpaa keikkailuun = heikkoa tekoa) ja säilyttää soittimia niiden sisällä pinottuna nurkkaan. Käyvät myös hyvin muuttotouhuissa. Toisaalta, hyvän laatuisia softcaseja rupeaa jo saamaan nykyään 45-60 euroon joten ei siinä nyt kamalan iso ero ole sitten noihin Thomannin 30 euron softcaseihin. Thomannin omissa on se hyvä että sielä on aika paljon valinnanvaraa casejen mittojen suhteen.
 
Se on muuten jännä juttu että yleensä ne halvimmat(lue:paskimmat) vanhat koticasiot jostain 90-luvulta sinnittelee olosuhteissa kuin olosuhteissa ja vaikka koira/kissa/lapsi nukkuis vuosikausia sellasen päällä. Toimii silti. Mulla on yksi 90-luvun koticasio(käytän midinä) ja se on kärsinyt vaikka mitä pöly ja valohaittoja ihan taatusti mutta on aina toiminut täydellisesti ilman vikoja, ja sitä soitinta on myös aikanaan roikotettu pitkin maita ja mantuja. Jännä juttu että noi halvat digitaaliset kestävät kyllä vaikka kuinka paljon pölyä, likaa ja rasitusta. Monet Casiotonet jo n. 30 vuotta vanhoja soittimia ja toimivat edelleenkin kun niitä toisinaan ostaa tuolta kirpputoreilta polkuhintaan kotia testi/laboratoriokäyttöön/jälleenmyynti tarkoituksessa.
 
Mutta kaikista kusisinta on pitää soitinta patterien lähellä, mutta kun yksiössä ei monesti ole sitä valinnanvaraa että pitääkö soitinta metrin päässä patterista vai 10 metrin päässä patterista. Tämän takia kesällä soittimet saavat erityistä huomiota ja talvella pitää toisinaan kattoa että ei ole patterit liian lujalla ettei rupea "vanha pöly" liikoja "tuoksumaan". Kerrostaloasunnossa usein saa ite vaikuttaa pattereiden säätöihin mutta eri asia on jos asuu vanhassa puutalossa jonka lämpöä säätelee jatkuvasti vanhuspariskunta jonka tuntoaistit on depannut jo vuosikymmeniä sitten. Monesti vanhukset huudattaa pattereita sellasilla lukemilla että se on nuoremmalle ihmiselle ja vanhemmalle synalle aika ylitsepääsemätön asia. Maaseudulla taas on totuttu elämään pakkasessa ja takkalämmön armoilla koska sähkö maksaa yleensä ihan pirusti isoissa talouksissa. Yleensä myös maaseudun mukulat päätyvät mielummin kitaraan ja rumpuihin, jonka jälkeen myyvät ne pois ja ostavat auton tilalle. Varmasti toki poikkeuksiakin mahtuu mukaan mutta nämä vaan perustuvat omiin huomioihin.
 
Kyllähän näitä tulee ihan selkeesti mietittyä, ja ajan kanssa..