Kitarat: kitarakamat ›

fox: Miltähän osastolta ne suvaitsevaiset kitaristit löytyy??
 
Ei sellaisia olekaan >:

Ukko: Ei sellaisia olekaan >:
 
Niin joo, kyllähän totta kai jokaiselle on se oma soitin tärkein, paras ja laadukkain, MUTTA.. =)
Sen verran on kokemus opettanut, että vallan hyviä ja laatuisia soittimia tekee useampikin taho, ja enpä silloin remontti- ja fiksaushommissa suuremmin eroa tehnyt merkkien välillä, saati kenellekään asiakkaalle hänen soitintaan mennyt haukkumaan. Saati sanonut, että "kitaras on ihan paska, hommaa kuule ** (tähän se kenen tahansa suosikki)
Lähinnä nillitin asiattomasti tuota, että täällä tuppaa se kärkevä palaute tulemaan vaan noitten muutaman merkin soittajille (tahi omistajille), kuten edellisestä postauksestani voi noita esimerkkejä lueskella. ;)
Aika harvinaisia sitten muuten on olleet nuo G- ja F- merkkien omistajien kirjoittamat fleimaukset. Kaipa sitten ne on niitä suvaitsevaisempia kitaristeja.. ;)

fox: Aika harvinaisia sitten muuten on olleet nuo G- ja F- merkkien omistajien kirjoittamat fleimaukset. Kaipa sitten ne on niitä suvaitsevaisempia kitaristeja.. ;)
 
Ne eivät ole fleimauksia, niissä vain hehkutellaan sitä kovin kyseenalaista "Mojoa" tms.

T-Stag: Ne eivät ole fleimauksia, niissä vain hehkutellaan sitä kovin kyseenalaista "Mojoa" tms.
 
No, kuten sanottua, kaikkihan niit omiaan kehuu. Tarkoitin, että ko. instrumenttien omistajat kovin harvoin alentuu alatyyliseen perseilyyn ja toisten instrumenttien dissailuun.. vai? =)
Tosin, kyllähän nuo "raastetaanpa Gibson-puristien välilihaa" tms. asiapitoiset kommentit ihan huvittavia ovat ja asettavat ko. kommenttien postaajien suvaitsevaisuuden ym. kapasiteetin täysin asiaan kuuluvalle tasolle. 8)
 
Eli päätelmänä: jos sattumoisin omistaa jonkun jenkkiläisen F- tai G- soittimen, olisi sun mielestä parasta pitää ns. matalaa profiilia, eikä missään nimessä sitä ostamaansa soitinta vallankaan millään "kyseenalaisella", saati sitten muullakaan adjektiivilla kehu. Sen sijaan, jos sattuu omistamaan jonkun itäsillä mailla valmistetun, on täysin hyväksyttävää ellei jopa toivottavaa sitä maasta taivaaseen ylistää, ja etenkin sitä tulee ehdottomasti verrata noihin "halveksittaviin" soittimiin, joiden ominaisuudet, ja etenkin "hinta-laatusuhde" on jo oletusarvoisesti huonompi.
No, miksi sitten niihin pitää ylipäänsäkään verrata? =)
 
Koskapa ne tunnetaan "Industry standard" -tasoisina. Jo yli viidenkymmenen vuoden ajan niihin on verrattu milloin mitäkin.. eli ei se "mojo" kyllä niin kovin kyseenalaista ole... loppujen lopuksi. Vai?? ;)

Et sitten J & D -kitaroita ole tsekkaillut?
 
-näistä mulla omakohtaista kokemusta tuosta ls5 - les paul mallista. joo, nauhat oli matalat ja niin pehmeät että kuluivat hetkessä. huonot tallapalat, kuluivat ja katkoivat kieliä. elektroniikka huonolaatuista ja meni vaihtoon. virittimet ja satula huonot, jouduin vaihtamaan. kaulassa sellainen ongelma että se oli liian suora, eli sitä ei saanut koverammaksi vaikka kuinka kaularautaa löysäili.. tosin kaulan koveruus juuri ja juuri riitti joten varsinaista ongelmaa tästä ei tullut. kaularauta kyllä muuten toimi. kitaran puut eivät ilmeisesti olleet kovin kuivat koska lakka halkeili pahasti jossain vaiheessa.. muita ongelmia tästä ei kyllä tullut, eli kaula ei kieroutunut tms. (käsittääkseni mahonki ei elä kovin paljoa kuivuessaan).
 
-joka tapauksessa, nauhojen ja metalliosien sekä elektroniikan vaihdon jälkeen olen hyvinkin tyytyväinen kitaraan ja sen soundiin. minulle tämä riittää hyvin les paul - tyyppiseksi kepiksi eivätkä kokeilemani muut merkit ole tuntuneet mitenkään ihmeellisen hyviltä/paremmilta tähän verrattuna.
 
-sanoisin että näitä joutuu usein virittelemään mutta jos sellainen luonnistuu niin saahan noista soittopelin. tosin varmaan yksilökohtaisilla vaihteluilla voi olla suurta eroa etenkin näissä halvoissa kitaroissa.
 
-eräs esimerkki yksilökohtaisesta vaihtelusta: mulla esim. harley benton sg johon olen hyvinkin tyytyväinen (arvostelu siitä huonosti tehtyine soittonäytteineen on mun profiilissa.). ilmeisesti aika hyvä yksilö kun olen muilta kuullut paljon haukkuja ja jopa soittekelvottomaksi on kyseisen mallin kitaroita haukuttu.
 
-miten muuten nuo uudet ja halvat ibanezit.. ne arc ja art - mallit ja mitä niitä nyt oli. nehän ovat edullisia ja ehkä yksi vaihtoehto. kokemuksia?

fox: Niin joo, kyllähän totta kai jokaiselle on se oma soitin tärkein, paras ja laadukkain, MUTTA...
 
Onhan siinä soittimen laadussa ynm. aika paljon soittajakohtaisia asioita. Kenenkä käteen mikäkin kaula sopii, kuka tykkää minkälaisista mikeistä, mikä on bodyn istuvuus per soittaja ynm....

Moro,
 
Kirjoitit, että nauhojen ja metalliosien sekä elektroniikan vaihdon jälkeen olet ollut tyytyväinen. Minusta tämä näyttää siltä, että silloin koko kitara on uusittu. Eli kitara ei ole ollut hyvä alkuperäisillä osilla. Kaiken lisäksi lakka oli halkeillut.
 
Tällaisessa "tuunaamisessa" ei ole mitään tolkkua. Eikö kannattaisi ostaa valmiiksi niin hyvä kitara, ettei tarvitse alkaa vaihtelemaan osia? "Ladasta ei saa virittelemällä mersua" vaan se on yhä lada vaikka kuinka vaihtelisi osia.
 
300-400 eurolla pitäisi jo saada käytettynä tosi hyvä Les Paul- kitara. Halpiskitaran virittäminen ja vaiva maksavat jo ties kuinka paljon. Lähtökohtaisesti huonojen kitaroiden kannattaa antaa olla huonoja. Jos on huono niin parempi on siirtyä suoraan parempaan kitaraan.
 
jpjanhun: -näistä mulla omakohtaista kokemusta tuosta ls5 - les paul mallista. joo, nauhat oli matalat ja niin pehmeät että kuluivat hetkessä. huonot tallapalat, kuluivat ja katkoivat kieliä. elektroniikka huonolaatuista ja meni vaihtoon. virittimet ja satula huonot, jouduin vaihtamaan. kaulassa sellainen ongelma että se oli liian suora, eli sitä ei saanut koverammaksi vaikka kuinka kaularautaa löysäili.. tosin kaulan koveruus juuri ja juuri riitti joten varsinaista ongelmaa tästä ei tullut. kaularauta kyllä muuten toimi. kitaran puut eivät ilmeisesti olleet kovin kuivat koska lakka halkeili pahasti jossain vaiheessa.. muita ongelmia tästä ei kyllä tullut, eli kaula ei kieroutunut tms. (käsittääkseni mahonki ei elä kovin paljoa kuivuessaan).
 
-joka tapauksessa, nauhojen ja metalliosien sekä elektroniikan vaihdon jälkeen olen hyvinkin tyytyväinen kitaraan ja sen soundiin. minulle tämä riittää hyvin les paul - tyyppiseksi kepiksi eivätkä kokeilemani muut merkit ole tuntuneet mitenkään ihmeellisen hyviltä/paremmilta tähän verrattuna.
 
-sanoisin että näitä joutuu usein virittelemään mutta jos sellainen luonnistuu niin saahan noista soittopelin. tosin varmaan yksilökohtaisilla vaihteluilla voi olla suurta eroa etenkin näissä halvoissa kitaroissa.

marco_albertz: Tällaisessa "tuunaamisessa" ei ole mitään tolkkua. Eikö kannattaisi ostaa valmiiksi niin hyvä kitara, ettei tarvitse alkaa vaihtelemaan osia?
 
Mutta jospa osa porukasta nimenomaan haluaa "tuunata" ja kunnostaa niitä halpoja keppejä?

Ehkä sitten niin. Siihen voi tulla myös jonkinalaista tunnearvoa eikä raaski myydä suht asiallista skebaa tosi edullisesti. Jälleenmyyntiarvo tuunatuilla halpisskeboilla ei useinkaan vastaa käyttöarvoa. Ehkä siksikin jotkut virittelevät yhä vain lisää, kun eivät malta luopua ja ostaa kerralla parempaa.
 
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä, että ostetaan ensin esim. ESP LTD 100- sarjalainen, johon laitetaan sitten lopulta lähestulkoon samat kamat kiinni kuin 400-sarjalaisessa. Kaiken järjen mukaan se viritelty ei siltikään ole yhtä hyvä kuin se parempi malli.
 
Miksi ihmeessä ei voi ostaa suoraan sitä parempaa tai myydä ensin se huonompi malli pois ja sitten hankkia sen paremman? Onko se siitä, ettei ole rahaa kuin aina johonkin pieneen modifikaatioon? Tai sitä, että harjoitellaan kitaran virittämistä?
 
Wradlin: Mutta jospa osa porukasta nimenomaan haluaa "tuunata" ja kunnostaa niitä halpoja keppejä?

marco_albertz: Ehkä sitten niin. Siihen voi tulla myös jonkinalaista tunnearvoa eikä raaski myydä suht asiallista skebaa tosi edullisesti. Jälleenmyyntiarvo tuunatuilla halpisskeboilla ei useinkaan vastaa käyttöarvoa. Ehkä siksikin jotkut virittelevät yhä vain lisää, kun eivät malta luopua ja ostaa kerralla parempaa.
 
Näinpä. Eipä mullakaan kiinnosta myydä korean skebaa ihan vaan sen tunne- ja käyttöarvon vuoksi. Raha tai virtuaalipeeniksen kasvaminen ei aina korvaa kaikkea (:
 
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä, että ostetaan ensin esim. ESP LTD 100- sarjalainen, johon laitetaan sitten lopulta lähestulkoon samat kamat kiinni kuin 400-sarjalaisessa. Kaiken järjen mukaan se viritelty ei siltikään ole yhtä hyvä kuin se parempi malli.
 
No joo, tän voi ajatella näinkin. Enemmän itse tarkoitin sitä että ostetaan vaikka Duncanin mikkiä, japanilaista sähköosaa, eriväristä rautaa yms. vastaavaa jolloin siitä tulee persoonallinen.
 
Kukin tavallaan.

Sixi: Eli itellä olisi tiedossa uuden kitaran ostamista ja Les Paul-mallit miellyttävät kovasti, elikkäs hommaanko Epiphonen vai Tokain Les Paulin? Ja pakkohan tänne oli laittaa kysymys kun en tiädä kitaroista kovinkaan paljoa : D
 
laita pari sataa enemmän niin saat laadukkaan gibsonin ei kannata ostaa nuita kopioita kun tappavat soitto halun

Niin toki pienet virittelyt voivat olla ihan perusteltujakin olipa kitara sitten kallis tai halpa. Kaverin oli pakko saada PRS:n Tremontiin EMG:n mikit ja Bad Ass talla.
No sitten vaan vaihtamaan varsinkin jos se oli pakko olla se platinamalli eikä sitä saanut sellaisilla osilla kuin itse halusi.
 
No joo, tän voi ajatella näinkin. Enemmän itse tarkoitin sitä että ostetaan vaikka Duncanin mikkiä, japanilaista sähköosaa, eriväristä rautaa yms. vastaavaa jolloin siitä tulee persoonallinen.
 
Kukin tavallaan.

Moro,

Kirjoitit, että nauhojen ja metalliosien sekä elektroniikan vaihdon jälkeen olet ollut tyytyväinen. Minusta tämä näyttää siltä, että silloin koko kitara on uusittu. Eli kitara ei ole ollut hyvä alkuperäisillä osilla. Kaiken lisäksi lakka oli halkeillut.

Tällaisessa "tuunaamisessa" ei ole mitään tolkkua. Eikö kannattaisi ostaa valmiiksi niin hyvä kitara, ettei tarvitse alkaa vaihtelemaan osia? "Ladasta ei saa virittelemällä mersua" vaan se on yhä lada vaikka kuinka vaihtelisi osia.

300-400 eurolla pitäisi jo saada käytettynä tosi hyvä Les Paul- kitara. Halpiskitaran virittäminen ja vaiva maksavat jo ties kuinka paljon. Lähtökohtaisesti huonojen kitaroiden kannattaa antaa olla huonoja. Jos on huono niin parempi on siirtyä suoraan parempaan kitaraan.

 
-joo, kyllä tosiaan voi sanoa että koko kitara tai ainakin puoli kitaraa on lopulta uusittu. olen pitkälti samaa mieltä kanssasi enkä olisikaan ostanut kitaraa jos olisin tiennyt etukäteen mitä kaikkea joudun kitaralle tekemään. eli tapauksessani olisi kyllä kannattanut ostaa jokin 300-400 euron les paul tyyppinen käytetty kitara. mutta toisaalta näiden halpisten laatu saattaa vaihdella paljonkin ja joku toinen yksilö ehkä olisi ollut omaani paljon parempi. eli kyllä noita halpiksia mielestäni saattaa olla kannattavaa ostaa "riskillä" jos varautuu pahimpaan tapaukseen eli rakentamaan puoli kitaraa uudelleen. usein tuo pahin tapaus ei välttämättä kuitenkaan realisoidu. toisaalta esim. 400 euron käytetyn kitaran ostamisessa on myös puolensa, ainakin jos itse pääsee kokeilemaan soitinta. toisaalta, välttämättä sitä 400 euroa ei ole aina käytettävissä. kaikki riippuu olosuhteista, siitä haluaako ottaa riskejä jne. eli tähän kitaran ostoon ei liene olemassa mitään yhtä oikeaa ja kaikkia tyydyttävää tapaa.
 
-mielestäni tarinan opetus oli pitkälti se että ei kannata ostaa halpaa kopiota jos ei ole varautunut riskien realisoitumiseen. jos ei halua ottaa riskejä lienee parasta ostaa jotakin muuta kuin kiinan halpiksia.

marco_albertz: Ehkä sitten niin. Siihen voi tulla myös jonkinalaista tunnearvoa eikä raaski myydä suht asiallista skebaa tosi edullisesti. Jälleenmyyntiarvo tuunatuilla halpisskeboilla ei useinkaan vastaa käyttöarvoa. Ehkä siksikin jotkut virittelevät yhä vain lisää, kun eivät malta luopua ja ostaa kerralla parempaa.
 
Erityisen ihmeellisenä pidän sitä, että ostetaan ensin esim. ESP LTD 100- sarjalainen, johon laitetaan sitten lopulta lähestulkoon samat kamat kiinni kuin 400-sarjalaisessa. Kaiken järjen mukaan se viritelty ei siltikään ole yhtä hyvä kuin se parempi malli.
 
Miksi ihmeessä ei voi ostaa suoraan sitä parempaa tai myydä ensin se huonompi malli pois ja sitten hankkia sen paremman? Onko se siitä, ettei ole rahaa kuin aina johonkin pieneen modifikaatioon? Tai sitä, että harjoitellaan kitaran virittämistä?
 
Väärään ketjuun meni viestini.

fox:
Koskapa ne tunnetaan "Industry standard" -tasoisina. Jo yli viidenkymmenen vuoden ajan niihin on verrattu milloin mitäkin.. eli ei se "mojo" kyllä niin kovin kyseenalaista ole... loppujen lopuksi. Vai?? ;)
 
Juu. Mä vaihdan oman Gibsonini heti parempaan, jos löydän - en ole löytänyt vaikka helvetin kalliita ja hyviä on tullut vastaan.
 
Mojoa tai ei, mutta se tone.

Kyllä tuossa on totuuden siemen, että ei kai se hyvin rakennettu kitara mihinkään muutu sitten käytössä paitsi kaula kuluu. Vuosien saatossa nauhat kuluvat, sitten ne hiotaan, kielet vaihdetaan, jos kitaraa käyttää ahkerasti niin otelauta kuluu. Otelaudan voi myös vaihtaa. Meikäläisen -78 Gibson Les Paul toimii yhä himputin hyvin vaikka nauhat ovat puolet alkuperäisistä jumboista.
 
Pointti on vain se perinteinen, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Halpaan pitää laittaa aina ties mitä eikä se silti ole verrattavissa siihen, mikä on alunperin tehty jo huolella.
 
Toisaalta 300 euron korealainen Aria Pro II Les Paul Bigsbyn lisenssi-kammella 90-luvulta on mielettömän hyvä soitin eikä siihen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eli miksi ostaa esim. joku melko hyvä "halpa merkki" uutena 250eur ja vaihtaa siihen kallis bigsby ja ehkä jotain muutakin jos saa suoraan hyvän käytetyn mihin ei tarvitse tehdä mitään. Virittimet ovat merkittömät, mutta silti aivan mahtavat parhaasta päästä mitä löytyy. Tori on täynnä mitä mainioimpia soittimia.
 
Luotan myös siihen jonkin verran, että soittimien rakentajat ovat miettineet meikäläisen Gibsonia rakentaessa miten se toimisi käytössä niin, ettei siihen tarvitse vaihtaa mitään. Nykyään kikkaillaan niin mielettömästi noilla mikkien vaihdoilla yms. ettei mitään rajaa. Olen itse myös kokeillut tätä. Totta kai sillä on vaikutusta, mutta monesti saman vaikutuksen saa myös vahvistimesta ja pedaaleista jos kitara on vain hyvä soittaa.
 
Tuntuu jotenkin outolta tuo alkuperäinen kysymys, että onko Epi parampi kuin Tokai. Hyviä kommentteja on ollut puolesta ja vastaan, mutta kandeis kokeilla ensin sitä, että onko se hyvä handuun ja sitten miten toimii omalle vahvarille. Jos ei ole omaa vahvistinta niin sitten kokeilee kaupassa jonkun paskan vahvistimen kautta, ettei tule liian ruusuista kuvaa.
 
Dinorocker: Juu. Mä vaihdan oman Gibsonini heti parempaan, jos löydän - en ole löytänyt vaikka helvetin kalliita ja hyviä on tullut vastaan.
 
Mojoa tai ei, mutta se tone.

kävin tossa vähä aikaa sitte testailemassa tollasta korean tokaita eikä se mikään huono ollu mikit ei epiphonelle vedä vertoja mutta muuten iha asiallinen skitta...

Nostoa...
 
Gibson-kuume yllätti ja joko tuollaisen perus Epiphonen stankun tai Tokain ALS-48 -mallin voisi hommata näin alkuhätään. Kummat noista on nykyisin parempia? Epiphonessa ainakin on mahonkirunko ja -kaula kun taas Tokaissa vissiin jotain muita puita. Liikkeessä testailin Epiphonea ja mielestäni oli hintaansa nähden ihan suht hyvä. Kuinka nuo Tokain halvemmat mallit eroaa niistä? Tokaita en pääse tähän hätään testaamaan.
 
Myös käytetty Les Paul voisi kiiinnostaa (hintakatto n. 400e) ainakin jos laadullisesti saisi oleellisesti paremman luutun. Ehdotuksia?

Kannattaa tsekata myös Grass Roots -merkin LP-henkiset kitarat. Noissa on tullut kaupassa vastaan aivan asiallisia yksilöitä. Ja ne puut pitäis myös olla "mitä pitää".