Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hyvältä vaikuttaa. Paha sanoa onko tässä bändin paras levy, muttei taso ainakaan ole laskenut. Nyt vain rahaa jostain ja valkoinen tuplavinyyli haltuun.

Huhhuh, onpas kaunista kuunneltavaa taasen. Jäänyt ihan koukkuun etenkin tohon Cathedral Walssiin.

Aivan mahtavan kuulonen tuotos kyllä. Hearts Wide Shut, Labyrinth of London iskee nyt koviten ytimeen. Hiton hienoa! Ainoa joka ei iha samoihin sfääreihin ylety on kakos biisi..ehkä sekin vielä. Pitää nyt yrittää olla kuuntelematta liikaa ennen ens keskiviikkoa :D CD/LP/T-paita pitää käydä noutamassa taltteen. Hienoa musaa, kiitoksia jälleen upeasta musiikista StS:lle. Helpottaa talvea huomattavasti. Cheers mates!

Potki kyllä toi ennakkokuuntelu ihan tolkuttomasti. Pitänee tilailla levy pikimiten.

Pakko se oli ennakkokuunnella ja aivan loistavaa settiä. Mukavasti erilaisempaa sävyä sävellyksissä. Ei tässä enään voi sanoa mikä on paras levy. Jokainen on omalla sarallaansa hieno elämys ja loistavia kokonaisuuksia.

Tämä uusi levy tuli täysin puskista, kun en ole bändiin sen kummemmin tutustunut. Todella kovaa kamaa! Varsinkin levyn alkupuolisko on melkoista tykitystä, loistavia sävellyksiä. Loppupuolisko ei ole jostain syystä tarjonnut samanlaisia fiiliksiä, mutta ehkä sekin siitä aukeaa lisäkuuntelulla.

Rupee jo vähän tuntumaa, et olisikoha tää paras levy bändiltä. Tosi hienoa, et on vähän monipuolisempaaki ja kevyempääkin linjaa saatu sävellyksiin. Meitsi tykkää, vaikka onha aikasemmatki levyt ollu iha täysiä kymppejä.

Jeh, valakonen vinyyli pyörii.
Sen verran täytyy kritiikkiä ladella heti alkuun, että on kyllä pohjaäänensä puolesta niinku lautasella ois kuvalevy. Ja todella diskanttivoittonen saundi. Tai sitte meikällä on neula menossa paskaksi/tai paska kipale sattu. Cd:tä en vielä oo kuunnellu, mutta uskoisimpa että se tulee viihtymään soittimessa enemmän kun tämä. En tiä mikä on, mutta en kovin tyytyväinen ollut Svartin taannoiseen Katatonian Dance of December Souls painokseenkaan. Ei löydy semmoista vinyylin lämpöä/syvyyttä ei.
 
Hemmetin komia tuo Gatefold on kyllä, tuommosta mattakartonkipintasta meisinkiä. Ja T-paita vaikuttaa varsin muikealta.
 
Niin ja sisältöhän levyllä on, kuten todetukin, täyttä rautaa. Keikkoja odotellessa.

Lebowski: Jeh, valakonen vinyyli pyörii.
Sen verran täytyy kritiikkiä ladella heti alkuun, että on kyllä pohjaäänensä puolesta niinku lautasella ois kuvalevy. Ja todella diskanttivoittonen saundi. Tai sitte meikällä on neula menossa paskaksi/tai paska kipale sattu. Cd:tä en vielä oo kuunnellu, mutta uskoisimpa että se tulee viihtymään soittimessa enemmän kun tämä. En tiä mikä on, mutta en kovin tyytyväinen ollut Svartin taannoiseen Katatonian Dance of December Souls painokseenkaan. Ei löydy semmoista vinyylin lämpöä/syvyyttä ei.
 
Hemmetin komia tuo Gatefold on kyllä, tuommosta mattakartonkipintasta meisinkiä. Ja T-paita vaikuttaa varsin muikealta.
 
Niin ja sisältöhän levyllä on, kuten todetukin, täyttä rautaa. Keikkoja odotellessa.
 
Hmm, aika oudolta kuulostaa nuo äänenlaadulliset ongelmat. Svart on kuitenkin yksi harvoista, jota on aika varauksetta kehuttu, että heiltä tulee erittäin laadukkaita vinyyliversioita levyistä.

Cathi777: Hmm, aika oudolta kuulostaa nuo äänenlaadulliset ongelmat. Svart on kuitenkin yksi harvoista, jota on aika varauksetta kehuttu, että heiltä tulee erittäin laadukkaita vinyyliversioita levyistä.
 
Niin, ehkäpä meikälle sattu vaa heikompi sorvaus :) Muita mielipiteitä odotellessa.
Mielenkiintoista ois kyllä tietää esim. tämänkin levyn kohdalla millaista prosessia tuossa vinyylinteossa on noudatettu. Tätä nyt tuskin erikseen on vinyylille masteroitu, varmaan vedetty sama kun cd:lle ja sitten tuo valkoinen vinyylimateriaali voi vain olla hivenen heikompaa, en tiiä, vaikeapa tuo on lähtä arvailemaan. Tasavärinen vinyyli kuulopuheiden perusteella pitäisi kyllä olla samanlaatusta, sama se onko musta tai mikälie, roiskevinyylit sitten erikseen..
Harmi vaan, odotti sellaista massiivista jyräystä tältä vinnyyliltä.
 
E: Nonii, cd kuulostaa siltä kuin pitääkin.
Korviin sattuu kun vinyyliä luukuttaa, is that right, no :) En valita enempää. Onhan tämä hemmetin upeaa matskua.

Kyllähän StS on totutulla tasolla. Hearts wide shut ja this cut is the deepest jäi nyt ekalta parilta pyöräytykseltä mieleen. Monta muuta timanttiaki oli mut näitä piti ihan ruveta kattoon kesken kaiken et mikäs piisi tää on.

Lebowski: Tätä nyt tuskin erikseen on vinyylille masteroitu
 
Kyllä sen pitäisi olla erikseen masteroitu, harmi jos ei toimi niin hyvin kuin pitäisi. Mulla ei ole ikävä kyllä mahdollisuutta vertailla, kun ei ole soitinta, eikä kyllä ole vielä omaa kappaletta vinyylistäkään :)
 
EDIT: Ja ainiin, kiitos kaikille palautteesta, kiva kuulla että levy kelpaa! :)

Itse taas eilen ihmettelin miten hyvältä tuo vinyyli (valkoinen) kuulostaakaan? Tuli fiilis ettei montaa yhtä hyvin soivaa vinyyliä ole tullut vastaan.

Eilen pyörähti cd soittimessa sen lähemmäs kymmenen kertaa :) Eikä kyllästymisen merkkejä ole näkyvissä, uusia juttuja löytyy vieläkin.
Nyt taas välillä tuota vinyyliä piti kokeilla. Huomaa muuten nyt, että vinyylillä on aikalailla samat tasot kun cd-versiossa, yleensä kun vinyylille saa paukauttaa volanuppia paljo reippaammi kaakkoon. Voiha tuo olla, että meikälle on tosiaa sattunu muanantaitsipale, yksilöitä jokainen kun on :) Keräilykappaleppa tämä meikälle on ennen kaikkea, tuplavinyyleistä kun en koskaan oo niin paljoa tykänny tihiän puolenvaihtelun vuoksi, monesti mukavampi nauttia matka keskeytyksettä.
 
Nyt alkanut toimia kyllä paremmin levyn viimonenkin biisi ja aiemmin heikoimpana lenkkinä pitämäni This Cut is the Deepest. April 14th on noussut Labyrinth of Londonin ja Hearts Wide Shutin kanssa kirkkaimpaan kärkeen.
:D Hmph, niin mitäpä tässä noita erottelemaan, kokonaisuus toimii helevatan hyvin.

Kyllähän tämä uus lätty hyvin toimii, pakko myöntää. Toivon vain ettei noita puhtaita ainakaan enää tulevaisuudessa lisätä vaikka hyvin toimivat. Nyt ollaan aika rajoilla minun makuuni. Kun StS mielestäni parhaimmillaan raskailla kitaroilla ja örinällä. Mutta hyvä levy tosiaan, ei muita moitteita :)

Lebowski: Niin, ehkäpä meikälle sattu vaa heikompi sorvaus :) Muita mielipiteitä odotellessa.
 
Kyllä sulla nyt vaan kävi paska tsäkä. Mun valkoinen vinyyli soi kuin unelma. Korva kiinni kajarissa koitin siitä ylimääräistä mölyä löytää mut aikas puhtoinen on. Ja musiikillinen sisältö vaikuttaa myös loistavalta. Mä diggailen just nimenomaan näistä puhtaista vokaaleista ja seesteisistä kohdista, ja nyt viimeistään tuli wanhaa Opethia ikävä. Tää dynamiikka on niin pirun siistiä. Ei ole tarkoitus näitä kahta vertailla, mut kun en ole vieläkään päättänyt mitä mieltä oon tästä jazz-Opethista. Mut nyt kun tämä sytyttää, niin ikävä tuli bändiä jossa oli samanlaista upeaa dynamiikkaa.
En keksi mitään huonoa sanottavaa tästä.
 
Menee melodisella Suomi-metallilla paremmin kuin koskaan mun mielestä. Kiitettävän arvosanan levyjä Swallow The Sunilta, Insomniumilta ja Barren Earthinkin maistiainen on lupaava.
 
E: löysin huonoa, joudun ostamaan tämän kahdessa formaatissa.

Ai että, edelleen nousee iho kananlihalle April 14th:ista. Wau. Ja Labyrinths of London. Tämä on mestariteos. Ajattelin että New Moonin jälkeen on vaikeaa nostaa tasoa, mutta tämä on älyttömän hieno levy. Tulee melkeen pisara silmäkulmaan!
 
..ja Äxän kautta myyty t-paita on myös makee.
 
..en keksi tästä mitään huonoa. Tulee kyllä vanhaa Opethia ikävä tätä kuunnellessa.

Niin, kyllä tämän levyn luulisi kaikille Katatonian ja Opethin ystäville uppoavan. Aikaslailla näiden bändien parhaita puolia StS yhdistelee omaksi herkulliseksi sopakseen. ...jopas meni :D
Juu ei oo vielä kyllästymisen merkkejä havaittavissa. Eilen tuli kuunneltua Plague of Butterflieskin pitkästä aikaa. Kyllähän Kotamäen vokaalit on noista ajoista aikalailla kehittyneet, varsinkin puhtaalla alueella.
Mimmostahan settiä meinaavat tourneella nyt vedellä? Toivottavasti tulee semmonen parin tunnin tykitys. :P Viime kerrasta onkin jo aikaa. Liian kauan.

Odotus kyllä palkittiin, niin vahvoja fiiliksiä tästä levystä aiheutuu. New Moonin intensiteettiin ei ihan mielestäni ylletä, mutta paikoin tulee Ghosts of Loss mieleen ja se on todella hyvä asia. Kuulostaa kuitenkin omaltaan. Anette Olzonin laulusuoritus on parempi kuin odotin, olin kuuntelematta sinkkubiisiä ja sekin tuntuu siksi edelleen tuoreelta. Kotamäellä on kyllä yks Suomen parhaista murinoista/rääynnöistä. Tällä hetkellä suosikkibiisi Hate, lead the way.