Rock, pop, alternative ›

Narttu palaa ensi kesänä.
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/Soundi+K … y+taas+keikkailemaan/a1305554097464

StJerky: Narttu palaa ensi kesänä.
 
http://www.hs.fi/kulttuuri/Soundi+K … y+taas+keikkailemaan/a1305554097464
 
Paulamäki ja Mattila puuttuvat.

2541: Hyvä kokoonpano varmasti ja oikeastaan aika mielenkiintoinen sekoitus eri Narttuja.
 
Kyllä vain ja komiaa, että kokoonpanossa on kaksi kitaristia+kiipparit. Voi tulla aika hienoja sovituksia. Toivottavasti soittavat myös klubikeikkoja, eikä pelkästään festareita.

2541:
 
Hyvä kokoonpano varmasti ja oikeastaan aika mielenkiintoinen sekoitus eri Narttuja.
 
Joo, kyllä. Heti lähden poikia (ukkoja? vaareja?) katsomaan, jos kohdille osuvat.

Tikka is back! Hitto se on hyvä =D

glx405: Joo, kyllä. Heti lähden poikia (ukkoja? vaareja?) katsomaan, jos kohdille osuvat.
 
Eipä vissiin. Mieli jo hekumoi kaiken maailman Ihmelapsi-levyn ynnä muiden Tyttöjen ystävien parhauksilla.

kyseinen: Eipä vissiin. Mieli jo hekumoi kaiken maailman Ihmelapsi-levyn ynnä muiden Tyttöjen ystävien parhauksilla.
 
Tyttöin ystävät ei oo Narttua!

Suosittelen tilaamaan Röyhkän Facebook-päivitykset. Melkeinpä ainoa pitämäni artisti kenen infotulvaa en ole blokannut kyseisestä mediasta. Tarttuvaa ajatusvirtaa sekä kursailematonta ja häpeilemätöntä mielipiteiden julkituontia. Välillä silkkaa vittuiluakin ja aiheesta.
 
https://www.facebook.com/pages/Kauk … hk%C3%A4-virallinen/160605993987116

Terry Pantheras:https://www.facebook.com/pages/Kauk … hk%C3%A4-virallinen/160605993987116
 
Jep, melkoisen timangia kamaa. Välillä ampuu ohi ja komeesti, välillä taas tippuu niin suolaista ja makeaa, ettei tosikaan.

kyseinen: Jep, melkoisen timangia kamaa. Välillä ampuu ohi ja komeesti, välillä taas tippuu niin suolaista ja makeaa, ettei tosikaan.
Tuosta näkee miten tarkkanäköinen lauluntekijän pitää olla.
Antennit pitää olla 24h viritettynä.
Ja kun Z ei saa siis suomenkielessä käyttää niin...Frank Sappa ei saatana.

8.9. julkaistaan Kaukon ja Nartun viimesyksyisten keikkojen materiaalista koostettu livelevy. Tarkennusta tästä: http://www.rumba.fi/haluatko-palata … nelmiin-uusi-livelevy-auttaa-36836/

Kertokaa Röyhkän parhaat julkaisut ja mikä niissä on mielestänne hienoa. Oon koittanu päästä sisälle musiikkiin, mutta ei onnistu.

Jokapaikanapina: Kertokaa Röyhkän parhaat julkaisut ja mikä niissä on mielestänne hienoa. Oon koittanu päästä sisälle musiikkiin, mutta ei onnistu.
 
En jaksa näin yöllä tarkemmin selittää, mikä näissä on hienoa (paitsi lyriikat kauttaaltaan), mutta nämä on ne vitummoiset Narttu-levyt bändin aivan suvereenilta kulta-ajalta:
 
Maa on voimaa (1985)
Pikku enkeli (1986)
Mielummin vanha kuin aikuinen (1987)
Ihmelapsi (1988)
 
Näistä neljästä suurin osa Röyhkä-faneista lie suunnilleen yhtä mieltä. (Tykkään itse myös Rock'n'roll-kliseestä (1999) paljolti, mutta se menee ihan eri aikakauteen.)
 
Voi tietysti helposti argumentoida, että Vikkula/Vaahtera/Kling-bändin tuotannossa 90-luvulla on tiukkaa kamaa (esim. Jumalan lahja), ja onhan siellä, mutta nuo 4 tuossa edellä on ne "The" levyt, jotka on ymmärrettävä, tai muuten ei vaan tajua.

Kannattaa lukea Röyhkän nuoruudesta kertova kirja "Miss farkku-Suomi". Sitä kautta uskoisin musiikin aukeavan paremmin. Kirjan tapahtumat eivät välttämättä ole 100% faktaa, mutta hienosti se Röyhkän motiiveja ja mielenmaisemaa avaa.
 
Elokuvakin kirjasta on tehty, pitäisi joskus katsoa se.

Jokapaikanapina: Kertokaa Röyhkän parhaat julkaisut ja mikä niissä on mielestänne hienoa. Oon koittanu päästä sisälle musiikkiin, mutta ei onnistu.
 
Olen näköjään todennut tässä ketjussa jo pariin kertaan pitäväni eniten Röyhkän ensimmäisistä levyistä. Pidän kyllä myöhemmistäkin, mutta täysin eri syistä. Itse lähdin kuuntelemaan tuotantoa kronologisesti, ja seuraavia Narttu-levyjä pidän parhaina.
 
Steppaillen
Uusia tansseja
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet
Onnenpäivä
Maa on voimaa
Pikku enkeli
Mielummin vanha kuin aikuinen
 
Kolme ensimmäistä levyä olivat positiivisessa mielessä täynnä näyttämisen halua. Energistä, virtaavaa, piikikkään humoristista ja riemastuttavan ilkikurista tulitusta henkilökohtaisten ja kollektiivisten ihanteiden yhteentörmäyksestä. Sovitukset olivat särmikkäitä ja monipuolisia. Uusia tansseja -levyllä pidän suuresti Heikkisen ja Mattilan vimmaisten riffien vuoropuhelusta muutamassa kappaleessa (Ei ole helppoa olla Jumala, Marimekkoverhojen takaa yms.). Mikki Hiirellä on muutamia kyrptisiä, surrelismin huuruisia tekstejä, ja vuoden 2003 cd-julkaisussa mukana mainio Herra presidentti -single, johon yksi aikakausi päättyy - ehkä harkitusti Viiltäjän protagonistin tappaessa itsensä.
 
Onnenpäivällä vaihtui suunta, ja tilalle tulivat elokuvamaisen visuaaliset, pienoisnovellimaiset kuvaukset lapsuuden muistoista ja niiden heijastumista myöhempään aikaan. Aluksi uudenlainen tyyli kuulosti aiempaan verrattuna yksinkertaisesti laimealta, ja sisäistäminen vaati asian tarkastelua eri kulmasta. Sovitukset ovat ilmavampia, ja kappaleet tuntuvat linjakkaammilta ja kypsemmiltä. Majuri Thompson, Onnenpäivä, Kanavaan hukkunut sekä monet muut huippubiisit löytyvät tältä.
 
Maa on voimaa, mutaista, tymäkkää sointia, tarinoita henkisiltä juurilta. Huomattavasti jyräävämpää kamaa kuin edellinen levy Lauralle, joka mielestäni meni miellyttämishalussaan ajoissaan jo munattomuuden puolelle.
 
Ajatusvirtaa muutamasta levystä tässä, nyt ei ehdi kirjoittaa enempää. Nartun levyt ovat kauttaaltaan tutustumisen arvoisia, ja palkitsevat kyllä jossakin vaiheessa kuuntelijansa, kun pää mukautuu Röyhkän yksityiskohtaisiin pienoismaailmoihin. Älä jätä kolmea ensimmäistä levyä kuuntelematta ajatuksella.

Zed:
Mikki Hiiren myöhemmät vaiheet
 
Mikki Hiirestä ovat bändin jäsenet itsekin sanoneet, että ei mennyt ihan putkeen se levy. En noita alkupään levyjä kyllä muutenkaan niputtaisi samaan kastiin edellä mainitsemieni kanssa.

kyseinen: Mikki Hiirestä ovat bändin jäsenet itsekin sanoneet, että ei mennyt ihan putkeen se levy. En noita alkupään levyjä kyllä muutenkaan niputtaisi samaan kastiin edellä mainitsemieni kanssa.
 
Ihan eka levy on tuoreudessaan edelleen mainio. Kaksi seuraavaa tuntuivat sen jälkeen vähän väkinäisiltä, mutta voi olla että nyttemmin löytäisi hyvät puolet niistäkin.

kyseinen: Mikki Hiirestä ovat bändin jäsenet itsekin sanoneet, että ei mennyt ihan putkeen se levy. En noita alkupään levyjä kyllä muutenkaan niputtaisi samaan kastiin edellä mainitsemieni kanssa.
 
Minua kiehtoo Mikki Hiiressä se, että se on outo, erilainen, ja pysynyt tarkoitukseltaankin jotenkin täytenä mysteerinä. Mietitään vaikka kappaletta 'Missä viipyy armaani?'. Kappaleesta tulee selkeä mielikuva muinaisasutusta lumisesta vuorenrinteestä, jonka yhdessä mökissä keroja odottaa armastaan. "Lumi putoaa, kimaltelee maa, heläytti herramme lasivasaraa" ja "Oveltani kuulen kynsiensä rapinan" yms. Ei tuollaisia fraaseja, kielikuvia ja näkökulmia löydy mistään muualta. Siinä olet oikeassa, ettei muitakaan alkupään levyjä voi lukea samaan kastiin luettelemiesi kanssa, mutta minusta ne ovat vain erilaisia, eivät missään nimessä huonompia: niissä on se tietty asenne ja meininki, mikä myöhemmistä puuttuu. Naiset ja parisuhteet ovat usein aiheena ensimmäisilläkin levyillä, mutta tapa käsitellä aihetta on minusta helvetin paljon mielenkiintoisempi, kuin näissä myöhemmissä Pikku Tiinoissa ja Pauliinoissa yms.
 
E: Subjektiiviseksi ja sekavaksi menee. Tiivistän aiempaa viestiäni siten, että varhaisimmista Steppaillen riittää melko hyvin uudelle kuuntelijalle esittelemään, mistä on kysymys. Sen jälkeen Onnenpäivä, Maa on voimaa ja vaikka Mielummin vanha kuin aikuinen. NRGM:n artikkeli aiheesta: http://www.nrgm.fi/artikkelit/kauko-royhka-koira-ja-messias/

Onnenpäivä. Käsittämättömän hieno levy. Soitin kiertuebändissä -91 ja muistan että sound-checkissä tai jopa jollain keikallam tapailtiin Jumalan lahjaa. Vaikea kusipää. Sillä oli just menossa se heikosti perusteltu saatananpalvontakausi. Vaadin sitä tilille siitä. Ei tullut jatkopestiä =D