Rummut: soittaminen ›

arse: Hyvin muotoiltu toi eka päälause.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=8992504#p8992504
 
Mitä helvettiä?! Copypaskotaan omiin nimiin? Ei mitään rajaa röyhkeydellä...

markkuliini: .... En usko että olen ainoa jolta tuo menee jo täysin yli hilseen.

 
ed. sivulta velipesoselta lainattua:
"... moni ... valmistunut henkilö on musisointinsa perusteella henkinen kommunisti vaikka nykyisin on enemmän muotia kannattaa liberaalia oikeistolaisuutta..."
 
Miten tuon tyylisiä asioita voisi selittää lyhyesti, niin että niistä saa mitään selkoa?
Musiikillinen vajavaisuuteni estää yhdistämästä rumpaloinnin ongelmia tuollaisiin juttuihin, mutta velipesosen ajatus tuli kyllä selväksi. Siksi se plussa.
Lyhyemmin ei voi selittää, kun ongelman juuret on niin syvällä.
Ikäluokkakysymys myös. Nuoripolvi ei voi ymmärtää, mitä nuo Stalinistiset,...
jutut meinaa. Kekkoslandiassa asuneet pääsee heti kärrylle.
Itäblokki ei haise enää monessakaan asiassa, mutta yllätys oli, että se vaikuttaa musiikkioppilaitoksissa vielä noin vahvasti. Tavallaan opetus on saastunutta ja oppilaat myös. He ovat herkässä iässä ja ottavat opit omikseen...
Kapitalistisen systeemin opit ei kait toimi sen kummemmin. Ne on sotkenut luovanajattelun samalla tavalla, kuin Kekkoslandian opit.
 
Kepa on kovasana. Pakko pistää tähän väliin, ihan muuten vaan ja jatkan sitten.
 
Veli laittoi jotain keskittymisohjeita...
Haluisin kuulla enemmän korjaavista toimenpiteistä, jos ongelma on todella noinkin syvällä, mitä käsitin.
Eli miten mennään jatkossa, vai jatkuuko sama meno?
Minkälaisia muutoksia haluatte koulutukseen jne.. Opettajat kiertoon vai?

velipesonen: Kyse on ei enemmästä eikä vähemmästä kuin yksilönvapauden täydellisestä kieltämisestä.
 
Jos joku haluaa lukea asiasta lisää, niin suosittelen lämpimästi Kimmo Lehtosen kirjaa "Maan korvessa kulkevi...; Johdatus postmoderniin musiikkipedagogiikkaan" (2004). Kirja on hieman aikansa tuote, siis samalla konkreettinen puheenvuoro, missä otetaan kauniisti kissapöydälle mitä tulee klassisen musiikin koulutukseen. Ja meidän rytmimusiikkikoulutushan on sekoitus klassisen konservatorion kurssitutkintoperinnettä ja Berkleen sisältöjä lähes soittimesta riippumatta.
 
Nykyisin tosin tuulevat ihan uudet tuulet etenkin toisella asteella, jonkin verran jo ammattikorkeakouluissakin ja toivottavasti joskus myös Sibelius-Akatemiassa.

Vallu-Veke: Veli laittoi jotain keskittymisohjeita...
Haluisin kuulla enemmän korjaavista toimenpiteistä, jos ongelma on todella noinkin syvällä, mitä käsitin.
Eli miten mennään jatkossa, vai jatkuuko sama meno?
Minkälaisia muutoksia haluatte koulutukseen jne.. Opettajat kiertoon vai?
 
Jos nyt hieman pelkistän ja lisään että joillakuilla mnettiläisillä on minua parempi kuva opetuksen tasosta ja luonteesta juuri nyt, niin yksi asia on väärin päin: kontrolloidaan ajattelutapoja kun pitäisi kontrolloida suoritustapoja. Kannatan itämaisten itsepuolustuslajien sukua olevaa lähestymistä musisoinnin liikeratoihin ja tekniikan opettelemiseen. Tällöin oppilaan voi antaa muodostaa käsityksensä asioista täysin itse opettajan tarvitsematta tyrkyttää omaa ajatusmaailmaansa, joka käytännön tasolla ilmenee maneereina, jotka syövät paitsi musiikillista ilmaisua, myös kehollista terveyttä ja sitä kautta ajatuksen vapautta. Jos tällaista opetusmenetelmää sovellettaisiin täysin ehdottomasti ja järkähtämättä ja jotkut oppilaat olisivat silti vastahakoisia eli kverulantteja, todennäköinen syy on että heidät on jo pilattu jollain toisella opetusmenetelmällä (esim. Berkleessä) tai heidät on onnistuttu pilaamaan poliittisella tai uskonnollisella ideologialla.
 
Kokemukseni on, ja tälle en osaa kertoa selitystä, että uskonnollisesti häiriintyneet henkilöt ovat näissä asioissa oppimiskykyisempiä kuin poliittisesti häiriintyneet. Poliittisella ideologialla vammauttaminen on siis jostain syystä pahempi vaihtoehto.
 
Sikäli kuin ymmärrän, pedagogiikassa mennään turhan nopeasti ja suoraan siihen, että oppilaiden mielet ohjelmoidaan kuvioiden, patterns, tuottamiseen ja kuvioiden kohdalla vallitsee aina aikaan sidottu muoti. Ei jakseta odottaa että oppilaat pystyisivät tuottamaan kuvioita, patterns, oppimastaan kehollisesta toiminnasta käsin vaan yritetään edetä latvasta tyveen kuitenkin jääden keikkumaan pää alaspäin jonnekin rungon puoleenväliin. Tämä ei ole tervettä.
 
Vallitseva käytäntö on siis terveydelle vahingollinen ja erittäin todennäköisesti poliittisesti latautunut. Muistakaamme että kasvatusoppi on altis poliittisten ilmiöiden vaikutuksille. Jos opettajat ovat pilanneet itsensä poliittisella ideologialla joka itsestäänselvästi vaatii oppilailtakin tiettyä MALLIOPPIMISEEN, apinointiin, perustuvaa käyttäytymiskoodistoa, ei itse asiankaan oppimiselta voi liikoja odottaa! On vain luonnollista että silloin sovellettava pedagogiikka syöksyy latvasta tyveen vaikka se on käytännöllinen mahdottomuus.
 
Mutta kuten Orwell mainiossa kirjassaan esittää, mikään ei kiinnosta politiikkaa niin paljon kuin käytännöllinen tai peräti teoreettinen mahdottomuus. Tyhmyys on viisautta. Ylpeys on nöyryyttä. Jostain kumman syystä tällaiset älyttömyydet ovat tyypillisiä juuri nousevalle liberaalille oikeistolle joka suurelta osin koostuu entisistä (tai peräti nykyisistä) kommunisteista. Jäljet johtavat alituiseen sylttytehtaalle.
 
Viime kädessä oppilaat kuuluu mielestäni opettaa soittamaan itseään koska itse me olemme musiikkia. Kaikki kuviot, joista musiikki muodostuu, olisi opittava tuottamaan sisäistyneesti jostain toiminnasta käsin, kuitenkin täysin tinkimättä tarkkuudesta. Teatterimaailmassahan on ollut vallalla muoti, että näyttelijät pannaan tuottamaan liikekielensä omasta itsestään ja omasta toiminnastaan käsin mutta ilman tarpeellista kontrollia tai taitoa, jolloin liikekieli on epätarkkaa, epämääräistä ja latteaa. Tämän muodin meille lanseerasi Jouko Turkka, stalinisti ja kommunisti.
 
Näistä meidän pitäisi päästä rohkeasti ja pystyssä päin eroon. Opettajakunta on osittain uudelleenkoulutettavissa mutta ei tietenkään täysin. Matka on erittäin pitkä.

velipesonen: ...Kannatan itämaisten itsepuolustuslajien sukua olevaa lähestymistä musisoinnin liikeratoihin ja tekniikan opettelemiseen. Tällöin oppilaan voi antaa muodostaa käsityksensä asioista täysin itse opettajan tarvitsematta tyrkyttää omaa ajatusmaailmaansa, joka käytännön tasolla ilmenee maneereina, jotka syövät paitsi musiikillista ilmaisua, myös kehollista terveyttä ja sitä kautta ajatuksen vapautta.
 
Ihan pysyin kärryllä tähän asti, mutta tuo yo. vertaus omien kokemuksieni takia sotki koko pakan lähtökuoppaan.
Ajattelen täysin päinvastoin itämaisista kamppailulajeista, niin meni hieman sekavaksi nyt. Niiden opit on juuri sitä, mistä haluaisit eroon. Eli tehdään robotteja, jotka eivät ajattele omilla aivoilla. No kokemukseni on siltä Japanilaisemmalta kuin japanilaiset itse- kaudelta Helsingistä.
Vasta vuosi -93 avasi silmät robottiajattelulta, kun porukka huomasi, että Brasiliassa annetaan mielen virrata vapaasti...
Toivon, että selität tuon vertauksen tarkemmin?

Ompas taas mopo lähteny rasasta porukalla. Politiikaks meni yliarvostetuin rumpaliosastokin:)
Ois kiinnostavaa tai ehkäpä vähän pelottavaakin nähdä joku muusikoiden.net rumpaliosaston saunailtapikkujoulu. Kauhee kilpahuuto vähintään:)
Ääni Joey Jordisonille...

Vallu-Veke: Ihan pysyin kärryllä tähän asti, mutta tuo yo. vertaus omien kokemuksieni takia sotki koko pakan lähtökuoppaan.
Ajattelen täysin päinvastoin itämaisista kamppailulajeista, niin meni hieman sekavaksi nyt. Niiden opit on juuri sitä, mistä haluaisit eroon. Eli tehdään robotteja, jotka eivät ajattele omilla aivoilla. No kokemukseni on siltä Japanilaisemmalta kuin japanilaiset itse- kaudelta Helsingistä.
Vasta vuosi -93 avasi silmät robottiajattelulta, kun porukka huomasi, että Brasiliassa annetaan mielen virrata vapaasti...
Toivon, että selität tuon vertauksen tarkemmin?
 
Tarkoitan että suoritustekniikka ajetaan lihasmuistiin ilman liian pitkälle vietyjen kuvioiden tankkaamista. Jos vertaukseni itämaisiin lajeihin ontuu niin ehkä se sitten vähän ontuu; sisältö kuitenkin on että tempoon ja rytmiin liittyvät perustavampaa laatua olevat asiat olisi ajettava kehoon sisään, saatava keho toteuttamaan niitä, ennen kuin laitetaan sitä toteuttamaan kuvioita, jotka ovat lähtökohtaisesti kuolleita, eivät eläviä.
 
Olen julkituonut perinpohjaisen inhoni kaikkea totalitarismia kohtaan ja rivien välissä pyrkinyt myös osoittamaan sen mädännäisyyden lähteen, se on: pattern recognition above living ability. Vaikka terve järjestys olisi living ability above pattern recognition. Toisin sanoen pidän vallitsevaa opetuskäytäntöä ja ajattelutapaa totalitarismin ilmentymänä ja siitä tämä poliittisuuskin suurelta osin kumpuaa.
 
Hakaristi on kuvio, pattern, samoin kuin ristiin lyödyt sirppi ja vasara on kuvio, pattern. Kuvioiden palvojista tehdään kuvioiden palvojia. Kuvion tunnistamisen kyky lienee älykkyytemme perusta, mutta ilman elämää ei olisi älyäkään.

tomboarmageddon: Ompas taas mopo lähteny rasasta porukalla. Politiikaks meni yliarvostetuin rumpaliosastokin:)
Ois kiinnostavaa tai ehkäpä vähän pelottavaakin nähdä joku muusikoiden.net rumpaliosaston saunailtapikkujoulu. Kauhee kilpahuuto vähintään:)
Ääni Joey Jordisonille...
 
Luulisin, että rumpaleiden saunaillassa olisi ihan eri reilu meininki ilman kinaa. Täällä palstalla vain hiukan erimielisyyksiä joskus ...

velipesonen: Tarkoitan että suoritustekniikka ajetaan lihasmuistiin ilman liian pitkälle vietyjen kuvioiden tankkaamista. Jos vertaukseni itämaisiin lajeihin ontuu niin ehkä se sitten vähän ontuu; sisältö kuitenkin on että tempoon ja rytmiin liittyvät perustavampaa laatua olevat asiat olisi ajettava kehoon sisään, saatava keho toteuttamaan niitä, ennen kuin laitetaan sitä toteuttamaan kuvioita, jotka ovat lähtökohtaisesti kuolleita, eivät eläviä.
 
Itsellänikin joskus vähän kohtasivat budolajit ja musiikki ajatuksissa. Budolajien suorituksia (heittoja ym.) harjoitellaan hyvin systemaattisesti ja toistoa toiston perään... Usein näkee tatamin reunalta, kuinka hyvä suoritus on itseasiassa erittäin rytmikäs. Kömpelöiden junnujen kohdalla tuli välillä ajateltua, että musiikin kautta rytmi kroppaan niin varmasti rupeaisi heitto osumaan kohdilleen.
 
Mutta tuo tankkaaminen ja heittojen ym. hyvin pikkutarkkakin analysointi, sitähän ne budolajit justiinsa ovat. Kyllä niihin pätee ihan samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhunkin treenaamiseen. Tämä ilmiö vielä korostuu Suomen kaltaisissa pienissä maissa, joissa harrastajamäärät ovat pieniä ja yksilöllinen valmennus on äärimmäisen tärkeää. Aikalailla erilaista meininkiä edustaa sitten esim. Japani ja judo. Siellä on harrastajamäärät ihan mielettömiä ja hommaa tehdään usein kunnon putkiaivoilla, "näin nää hommat on aina tehty..." mentaliteetilla. Mutta ei haittaa, ihan sama miten vedetään niin kyllä sieltä massasta nousee aina uusia huippuja...
 
Budolajien taustalla on paljon hienoa ajatuksia, mutta äärimmilleen viety kilpailu on kyllä melkoisen rajua touhua ja usein jo vähän turhankin kaukana alkuperäisistä ajatuksista. Esimerkkinä vaikkapa tuo judo, joka tarkoittaa "pehmeä tie". Nykyinen kilpajudo on kuitenkin kaikkea muuta kuin pehmeää, se on erittäin brutaalia vääntöä.

velipesonen: Tarkoitan että suoritustekniikka ajetaan lihasmuistiin ilman liian pitkälle vietyjen kuvioiden tankkaamista. Jos vertaukseni itämaisiin lajeihin ontuu niin ehkä se sitten vähän ontuu; sisältö kuitenkin on että tempoon ja rytmiin liittyvät perustavampaa laatua olevat asiat olisi ajettava kehoon sisään, saatava keho toteuttamaan niitä, ennen kuin laitetaan sitä toteuttamaan kuvioita, jotka ovat
 
Juu no tuo on oikeastaan kait se alkuperäinen päämäärä noissa itämaisissa jutuissa. Onhan niitä hiippakuntia, joissa on tuollaiset päämäärät aidosti.
Kyllä kait se vertailuna passaa mun puolesta.
Eli kärryillä olen toistaiseksi :)
Passe tuossa mainitsikin, niin minun mielikuva perustuu vastaaviin kokemuksiin.
Kyynärpää ja niska muistuttaa menneestä joka hetki. Eli hikoilun ja rääkin kautta haettiin sitä "valaistumista". Hommaa ei erottanut enää painista ja nyrkkeilystä.
 
Kommenttina sanoisin, että ei täällä kukaan ole juuri inttänyt ja riidellyt.
Toimin keskustelun katalysaattorina, tyhmine kysymyksineni, koska toivon aidosti, että samanlaista juttua tulis lisää.
Tunnustan etten osaa yhdistää näitä ongelmia esim. Suomalaiseen musiikkiin, jota kuuntelen. Silti kiinnostaa lukea kokeneempien juttuja ja yritän ymmärtää, mistä on kyse.
Tällaistahan se oikea keskustelu pitää ollakkin.

Olen julkituonut perinpohjaisen inhoni kaikkea totalitarismia kohtaan.
 
En itsekään pidä totalitarismista, oli se sitten uskontoa tai politiikkaa, tai jotain muuta. Kuitenkin, eikös totaalinen inho ole jo itsessäänkin jonkin sortin totalitarismia? Ihan kuten ateismikin on jo uskonto itsessään.

Filosofit kahvilassa:
http://www.youtube.com/watch?v=DBaeBsJHmnU&

VeKrio: Filosofit kahvilassa:
http://www.youtube.com/watch?v=DBaeBsJHmnU&
 
Touche!
 
Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus! Ei näillä naista saa.

mukis: En itsekään pidä totalitarismista, oli se sitten uskontoa tai politiikkaa, tai jotain muuta. Kuitenkin, eikös totaalinen inho ole jo itsessäänkin jonkin sortin totalitarismia? Ihan kuten ateismikin on jo uskonto itsessään.
 
Onko sinulla tapana nähdä maalaus, jossa ei ole lainkaan punaista väriä, kokonaan punaisena?

velipesonen: Onko sinulla tapana nähdä maalaus, jossa ei ole lainkaan punaista väriä, kokonaan punaisena?
 
Polyrytmisestä kudoksesta, jossa perussykettä ei ilmaise yksikään soitin, alkaa ennen pitkää pulssi hahmottua, koska siihen viitataan. Sama koskee putkikelloja (tubular bells), joissa perussävel hahmottuu pelkän yläsävelsarjan kautta. Väitän!

VeKrio: Filosofit kahvilassa:
http://www.youtube.com/watch?v=DBaeBsJHmnU&
 
Helmi, en ookaan nähnyt aikaisemmin :)
 
Edit: mulla taitaa kuitenkin olla vielä matkaa moiseen kompetenssiin.. Ongelmat on tietysti monesti samanluonteisia..

velipesonen: Onko sinulla tapana nähdä maalaus, jossa ei ole lainkaan punaista väriä, kokonaan punaisena?
 
Mielestäni ei ole. Miettinen kuitenkin yllä mainittua maalausta tuijotellessani, että vihreiden ja sinertävien sävyjen vastavärinä, tai täydennysvärinä on olemassa punainen skaala.
 
Ja edellä mainittuun väitteeseen:" Living ability above pattern recognition", kommentoisin, että hieno ja kannatettava idea, mutta ei liian totalitäärisenä.

mukis: Mielestäni ei ole. Miettinen kuitenkin yllä mainittua maalausta tuijotellessani, että vihreiden ja sinertävien sävyjen vastavärinä, tai täydennysvärinä on olemassa punainen skaala.
 
Ja edellä mainittuun väitteeseen:" Living ability above pattern recognition", kommentoisin, että hieno ja kannatettava idea, mutta ei liian totalitäärisenä.
 
It's democratic fallacy to avoid totalitarianism by giving it a chance.

hollmi-5: Laita linkki, kun noita on aika monta ja en kehtaa kahlata tuossa suossa.
 
Mitä tekemistä hänen musanäytteellään on hänen mielipiteensä kanssa?