Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Niin no, mun mielestä Beatlesista on vähän harhaanjohtavaa puhua 60-luvun symbolina koska Beatles oli 60-luvun AIHEUTTAJA, ilman heitä ei mitään 60-lukua olisi ollutkaan.
 
Beatlesin merkitys, vaikutus eri tavoin - musiikillisesti, kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti - on mielenkiintoinen kysymys, aihe.
Mutta varsin laaja, monitahoinen, mutkikas aihe!
 
..................................................................
 
Mutta näkemys, että Beatles olisi YKSIN ollut 60-luvun AIHEUTTAJA on minun mielestäni liian pitkälle menevä tulkinta.
 
......................................................................
 
Musiikillisesti / musiikin alueella Beatles oli 60-luvulla selvä ykkönen.
Voi kysyä, että oliko edes Rolling Stones-yhtye koskaan varteenotettava kilpailija Beatlesille?
Vai oliko tämä enemmänkin brittilehdistön masinoima muka-kilpailu-asetelma näiden kahden bändin välille ?
 
........................................................................
 
Beatles vaikutti omaan aikaansa (myös tuleviin aikoihin) - ja se aika, jolloin Beatles vaikutti vaikutti puolestaan kyseiseen yhtyeeseen ja sen tuotantoon.
 
Miten tämän vuorovaikutuksen sitten kukin tulkitsee niin se kaiketi riippuu kuka tulkitsee !
 
...............................................................................
 
Itse näkisin asian niin, että Beatlesin yksi menestyksen syy, "salaisuus" ehkä olikin siinä, että Beatles (lähinnä John ja Paul) pystyi enemmän tai vähemmän tarkasti huomaamaan oman aikansa (60-luvun) erilaiset merkittävät ilmiöt, muutokset, asiat (joita silloin kulloinkin ajan virrassa oli) , ja ottamaan ne mukaan, muokkaamaan, sulauttamaan ne ilmiöt, muutokset, asiat toimivaksi, onnistuneeksi osaksi omaa musiikkiaa, tuotantoaan. Tämä oli (lähinnä) Johnin ja Paulin eräs tärkeä taito, ominaisuus.

Xan de Wan: Mutta näkemys, että Beatles olisi YKSIN ollut 60-luvun AIHEUTTAJA on minun mielestäni liian pitkälle menevä tulkinta.
 
Ai miten niin. Mielestäni näkemys, että ei olisi yksin aiheuttanut, on hyvin ongelmallinen. Vuosikymmenet kulkevat matkaansa kylminä numeroina, mutta jos jokin vuosikymmen ja sen henki korotetaan käsitteeksi ja tällaiselle uskomukselle on katetta, mitä se tarkalleen ottaen on? Ellei Beatlesia olisi ollut, olisi koko 60-luvun radikalismi saanut erilaisen sisällön, sellaisen mikä näkyi vuodesta 68 alkaen poliittisena ja muuna jäykistymisenä ja poteroihin kaivautumisena. Sepä jäykistyminen ja poteroituminen onkin NORMAALIA siinä missä ennakkoluulottomuus ja arvovapaa keskustelu äärimmäisen epänormaalia. Mitkään sosiologiset seikat kuten sodasta toipuminen ja suurten ikäluokkien aikuistuminen eivät mielestäni lähimainkaan riitä perustelemaan sitä millainen 60-luku oli. Ne riittävät ehkä perustelemaan sen millainen 70-luku oli! Mutta: Tässä katsannossa KOKO 70-LUKUA EI OLLUT OLEMASSAKAAN, kuten ei mitään muutakaan vuosikymmentä 60-luvun jälkeen, paitsi ehkä 90-luvulla saimme nauttia pientä jälkikaiuntaa siitä mikä 60-luvulla oli suoranaista pauhua.
 
Mikä sen sitten aiheutti? Taidekahviloiden juopot sekakäyttäjät beatnikitkö? Salli mun nauraa, eivät taatusti, boheemeja taiteilijoita on ollut ennenkin ja heitä kutsutaan eri nimillä kunkin ajan mukaan. Hipit olivat beatnikkien jälkeläisiä mitä nyt CIA:n agentti neropatti Ken Kesey muutti toiminta-ajatusta. Aiheuttivatko hipit 60-luvun? Eivät taatusti koska kommunikoivat ns. normaalin yhteiskunnan kanssa erittäin puutteellisesti. 60-luvun henki syntyi vanhojen rakenteiden haastamisesta niiden omista lähtökohdista, niiden omilla ehdoilla, mikä merkitsee byrokratisoituneen todellisuuden murtamista ajattelukyvyn ja lahjakkuuden avulla, ja sen aloittivat Beatlesit aivan varmasti. Heidän röyhkeytensä oli röyhkeyden täydellinen vastakohta keskellä röyhkeää todellisuutta.
 
60-luku epäonnistui mutta musiikki jäi.
 
Musiikillisesti / musiikin alueella Beatles oli 60-luvulla selvä ykkönen.
Voi kysyä, että oliko edes Rolling Stones-yhtye koskaan varteenotettava kilpailija Beatlesille?
Vai oliko tämä enemmänkin brittilehdistön masinoima muka-kilpailu-asetelma näiden kahden bändin välille ?
 
On mielestäni aika mielikuvituksellista ajatella että Beatlesilla voisi olla kilpailija. Rollarit tekivät joitain asioita Beatlesia paremmin ja loivat oman musiikkinsa joka pärjää omillaan ilman vanhojen bluesmuusikoiden tai brittilehdistön keinotekoisen vastakkainasettelun lainavaloa. Kotimaassaan nämä kaksi yhtyettä olivat 60-luvulla myös kaksi suosituinta, mikä tietysti merkitsee väistämättä kilpailuasetelmaa kaupallisessa mielessä. Tästä johtuen he rajoittivat keskinäistä kilpailuaan tahdistamalla sinkkujen julkaisut niin etteivät ne ihan samaan aikaan kilpailleet ykköspaikasta. Mutta musiikillisesta kilpailusta näiden välillä on ehkä keinotekoista puhua. Rollarit loivat musiikin joka saattaa viittelöidä kauemmas tulevaisuuteen mutta nyt on turhan aikaista sanoa.
 
Jos minulta kysytään niin The Who ja Pete Townshend ovat rockissa sellainen taho johon Beatlesia voi biisiensä puolesta jotenkin koettaa verrata vaikka kappaleet ovat kovin erilaisia myös vertailussa Whohun.
 
Beatles vaikutti omaan aikaansa (myös tuleviin aikoihin) - ja se aika, jolloin Beatles vaikutti vaikutti puolestaan kyseiseen yhtyeeseen ja sen tuotantoon.
 
Miten tämän vuorovaikutuksen sitten kukin tulkitsee niin se kaiketi riippuu kuka tulkitsee !
 
Beatles oli ennen kaikkea eräänlainen roolimalli mutta rooli ei ollut valmiiksi kirjoitettu vaan radikaalisti uusi ja elävä. Sellainen innostaa.
 
Itse näkisin asian niin, että Beatlesin yksi menestyksen syy, "salaisuus" ehkä olikin siinä, että Beatles (lähinnä John ja Paul) pystyi enemmän tai vähemmän tarkasti huomaamaan oman aikansa (60-luvun) erilaiset merkittävät ilmiöt, muutokset, asiat (joita silloin kulloinkin ajan virrassa oli) , ja ottamaan ne mukaan, muokkaamaan, sulauttamaan ne ilmiöt, muutokset, asiat toimivaksi, onnistuneeksi osaksi omaa musiikkiaan, tuotantoaan. Tämä oli (lähinnä) Johnin ja Paulin eräs tärkeä taito, ominaisuus.
 
En ole samaa mieltä.

velipesonen: 60-luku epäonnistui mutta musiikki jäi..
 
tämähän on kiteytetysti "Revolution In The Head"-kirjan alkupuheen sanoma. 60-luvun henkenä ymmärrettävää aatemaailmaa noudatti kourallinen muusikoita ja muita boheemielämään kykeneviä ihmisiä, suuri väestö otti näistä aatteista oikeastaan vain hedonismin, joka johti mm. juppi-ilmiöön.

Beatlesin breikkaus mahdollisti omia sävellyksiä esittävien bändien esiinvyöryn, ilman Lennon-McCartneyn esimerkkiä Jagger-Richards-biisit olisivat saattaneet jäädä syntymättä, tai ainakaan niitä ei olisi saatu esille sillä painolla kuin onneksi kävi.
Omien biisien levyttämiseen olivat tietysti jo päässeet useat sooloartistit, mutta ehkä ilman Beatlesia merkittävien tienraivaaja olisi ollut Bob Dylan, joka taas ilman Beatleseista vaikuttunutta Byrdsiä ei olisi kenties siirtynyt sähköiseen ilmaisuun.

Xan de Wan: Mutta näkemys, että Beatles olisi YKSIN ollut 60-luvun AIHEUTTAJA on minun mielestäni liian pitkälle menevä tulkinta.
 
velipesonen: Ai miten niin. Mielestäni näkemys, että ei olisi yksin aiheuttanut, on hyvin ongelmallinen.
 
Näkemys, tulkinta, että Beatles olisi YKSIN AIHEUTTANUT 60-luvun on minusta liian pitkälle menevä ja epäuskottava siksi, koska se on LIIAN YKSINKERTAISTETTU näkemys, tulkinta. Maailma kun on monitahoinen, monisyinen, monimutkainen paikka. Samoin kuin maailman ilmiöt ja niiden aiheuttajat ovat usein ja yleensäkin enemmän tai vähemmän monitahoisia, monisyisiä, monimutkaisia.
 
..........................................................................................................
 
Xan de Wan: Beatles vaikutti omaan aikaansa (myös tuleviin aikoihin) - ja se aika, jolloin Beatles vaikutti vaikutti puolestaan kyseiseen yhtyeeseen ja sen tuotantoon.
 
Miten tämän vuorovaikutksen kukin tulkitsee niin se kaiketi riippuu siitä kuka tulkitsee !
 
velipesonen: Beatles oli ennen kaikkea eräänlainen roolimalli mutta rooli ei ollut valmiiksi kirjoitettu vaan radikaalisti uusi ja elävä. Sellainen innostaa.
 
Xan de Wan: Itse näkisin asian niin, että Beatlesin yksi menestyksen syy, "salaisuus" ehkä olikin siinä, että Beatles (lähinnä John ja Paul) pystyi enemmän tai vähemmän tarkasti huomaamaan oman aikansa (60-luvun) erilaiset merkittävät ilmiöt, muutokset, asiat (joita silloin kulloinkin ajan virrassa oli) ja ottamaan ne mukaan, muokkaamaan, sulauttamaan ne ilmiöt, muutokset, asiat toimivaksi, onnistuneeksi osaksi omaa tuotantoaan, musiikkiaan. Tämä oli (lähinnä) Johnin ja Paulin tärkeä taito, ominaisuus.
 
velipesonen: En ole samaa mieltä.
 
Eräs seikka mikä minua kiinnostaa tässä aiheessa on se VUOROVAIKUTUS, joka tapahtui Beatlesin ja sen ajan (ja sen ajan erilaisten ilmiöiden, asioiden) välillä !
 
Koska kyllä tällaista MOLEMMINPUOLISTA VUOROVAIKUTUSTA TÄYTYI OLLA - ja sen ajan myös TÄYTYI vaikuttaa eri tavoin Beatlesiin ja yhtyeen tuotantoon, musiikkiin ! Tätä tosiasiaa ei voi minusta millään kiistää.
 
Eri asia on, että MITEN ERI TAVOIN ja MITEN VAHVASTI tämä vuorovaikutus tapahtui ?
Tästä kaiketi on sitten erilaisia tulkintoja, näkemyksiä.

Mulle Beatles on kuin Harry & Paul-sarjasta - huumeeton ja mauton poppis-pänti, joka lauleskeelee "laav, laav mii duu" ja näyttää siistiltä joka kotiin sopivalta koristeelta.
 
Enfieldin Bono-tsoukit naurattavat minua myös. Joskus koomikotkin osaavat!

Xan de Wan:
Voi kysyä, että oliko edes Rolling Stones-yhtye koskaan varteenotettava kilpailija Beatlesille?

Ei se oo ollu koskaan varteenotettava kilpailija millekään, Beatleseistä nyt puhumattakaan.
Jos minulta kysytään, Beatlesiä voisi verrata Kinks-yhtyeeseen.

Xan de Wan: Näkemys, tulkinta, että Beatles olisi YKSIN AIHEUTTANUT 60-luvun on minusta liian pitkälle menevä ja epäuskottava siksi, koska se on LIIAN YKSINKERTAISTETTU näkemys, tulkinta. Maailma kun on monitahoinen, monisyinen, monimutkainen paikka. Samoin kuin maailman ilmiöt ja niiden aiheuttajat ovat usein ja yleensäkin enemmän tai vähemmän monitahoisia, monisyisiä, monimutkaisia.
 
Eräs seikka mikä minua kiinnostaa tässä aiheessa on se VUOROVAIKUTUS, joka tapahtui Beatlesin ja sen ajan (ja sen ajan erilaisten ilmiöiden, asioiden) välillä !
 
Koska kyllä tällaista MOLEMMINPUOLISTA VUOROVAIKUTUSTA TÄYTYI OLLA - ja sen ajan myös TÄYTYI vaikuttaa eri tavoin Beatlesiin ja yhtyeen tuotantoon, musiikkiin ! Tätä tosiasiaa ei voi minusta millään kiistää.
 
Eri asia on, että MITEN ERI TAVOIN ja MITEN VAHVASTI tämä vuorovaikutus tapahtui ?
Tästä kaiketi on sitten erilaisia tulkintoja, näkemyksiä.
 
Sori mä en tajuu. Ei se näkemys että Beatles aiheutti 60-luvun ole mitenkään yksinkertaistettu niin kauan kun muita aiheuttajia ei ilmaannu. Se mitä silloin "oli ilmassa" on tietenkin vain pintaa, eikä sosiologiselta kannalta voi asiaa lähestyä ollenkaan. Jos tahtoo tarkastella pintatason ilmiöiden vaikutusta toisiinsa niin siitä vaan mutta se on nähdäkseni pinnallisuutta.
 
Haluaisin esittää pikemminkin kysymyksen, miten on edes ajateltavissa että 60-luvulle voisi olla enemmän kuin yksi aiheuttaja?

velipesonen: Sori mä en tajuu.
 
Mä selitän:
Ilman Beatleseitä me oltais voitettu 10 vuotta ja tultu suoraan 50-luvulta 70-luvulle.
Ne on olleet varsinaisia kehityksen jarruja!

velipesonen: Sori mä en tajuu. Ei se näkemys että Beatles aiheutti 60-luvun ole mitenkään yksinkertaistettu niin kauan kun muita aiheuttajia ei ilmaannu. Se mitä silloin "oli ilmassa" on tietenkin vain pintaa, eikä sosiologiselta kannalta voi asiaa lähestyä ollenkaan. Jos tahtoo tarkastella pintatason ilmiöiden vaikutusta toisiinsa niin siitä vaan mutta se on nähdäkseni pinnallisuutta.
 
Haluaisin esittää pikemminkin kysymyksen, miten on edes ajateltavissa että 60-luvulle voisi olla enemmän kuin yksi aiheuttaja?
 
Sori mä en tajuu :)
 
Taitaa olla niin, että ajattelutapamme ja lähestymistapamme tähän aiheeseen ovat niin kaukana toisistaan ettei tästä taida syntyä - ainakaan tämän pitempää - keskustelua välillämme ....(?)

baron: Mä selitän:
Ilman Beatleseitä me oltais voitettu 10 vuotta ja tultu suoraan 50-luvulta 70-luvulle.
Ne on olleet varsinaisia kehityksen jarruja!
 
Mielestäni tämä pitää paikkansa. Beatles häivytti kymmenen vuotta kuudessa vuodessa. Tähän perustuu myös tunnettu sanonta "Jos muistat jotain kuusikymmenluvusta, et ollut siellä".

Beatles-levy vuodelta 1971 kun olivat pitäneet vuoden taukoa Let it ben jälkeen rinnakkaistodellisuudessa:
 
A-puoli
 
Imagine
Maybe I'm amazed
Working class hero
Too many people
Jealous guy
Isn't it a pity
 
B-puoli
 
My sweet lord
How do you sleep?
Beware of darkness
The back seat of my car
Oh my love
All things must pass

"Too many people" herättää kysymyksen, olisiko onnistunut? Siinähän Paul naljailee JohnandYokolle.

Calliope: "Too many people" herättää kysymyksen, olisiko onnistunut? Siinähän Paul naljailee JohnandYokolle.
 
Vastavetonahan on Johnin "How do you sleep?" jossas tämä naljailee Paulille.

Kävinpä viikonloppuna Tampere Beatles Happeningin pääkonsertissa kuuntelemassa Tony Sheridania (of the Beat Brothers fame). En ole kertaakaan aikaisemmin kävellyt keikalta tai konsertista kesken kaiken ulos, mutta nyt se täytyi tehdä, sen verran rajuksi kävi myötähäpeän puuska veteraanirokkaria kohtaan. Luojan kiitos japanilaisen the BlueMargaretsin coverveto oli sentään mainio ja pelasti mitä pelastettavissa oli.
 
mikainen: Beatles-levy vuodelta 1971 kun olivat pitäneet vuoden taukoa Let it ben jälkeen rinnakkaistodellisuudessa:
 
Ei kelpaa, Ringon laulama biisi puuttuu! : )

Marlowe: Ei kelpaa, Ringon laulama biisi puuttuu! : )
 
Niin. It Don't Come Easy mukaan.

Marlowe: Kävinpä viikonloppuna Tampere Beatles Happeningin pääkonsertissa kuuntelemassa Tony Sheridania (of the Beat Brothers fame). En ole kertaakaan aikaisemmin kävellyt keikalta tai konsertista kesken kaiken ulos, mutta nyt se täytyi tehdä, sen verran rajuksi kävi myötähäpeän puuska veteraanirokkaria kohtaan. Luojan kiitos japanilaisen the BlueMargaretsin coverveto oli sentään mainio ja pelasti mitä pelastettavissa oli.
 
Juu ei kyllä ollut kovin vakuuttava. Siis sinänsä ihan kelvollisesti lauloi ja soitti tuossa iässä, mutta mielestäni Sheridanista (myös myöhemmin jutellessa) huokunut ylimielinen(?)/katkera(?) asenne oli epämiellyttävä.
 
Oli hauska päästä soittamaan The Fifth Floor Bandin riveissä Fixing A Hole Pubiin ja palautekin oli varsin positiivista. Tämänvuotinen tapahtuma taisi silti olla viimevuotista jonkin verran pienempi? Toivottavasti ei perinne pääse loppumaan!

Ei oikein kiinnosta mennä luentosaliin kattomaan bändejä, olisi mukavampi jos homma järjestettäisiin ns. aidommassa ympäristössä. Mutta tuolla tavoinhan se on tietysti jossain määrin helpompaa.

Flash: Niin. It Don't Come Easy mukaan.
 
Joo, Ringo unohtui.
 
Jos olisivat Beatlesina jatkaneet niin saattaisivat How do you sleep ja Too many people olla eri teksteillä.