Media ja viihde ›

Swan: Tämä ei ole arvostelu vaan eräänlainen rakkauskirje.
 

 
Leijonakuningas 3D
 
Huhhuh saatana, olipa hienosti kirjoitettu. Sun pitäisi ryhtyä kirjailijaksi. Meikäkin meinas tässä jo herkistyä ja vähintäänkin aiheutti vastustamattoman halun nähdä tuo leffa mahdollisimman nopeasti uudestaan, viime kerrasta on varmasti yli kymmenen vuotta aikaa.
 
Plussan paikka.

Dipsetcityboy: Huhhuh saatana, olipa hienosti kirjoitettu. Sun pitäisi ryhtyä kirjailijaksi. Meikäkin meinas tässä jo herkistyä ja vähintäänkin aiheutti vastustamattoman halun nähdä tuo leffa mahdollisimman nopeasti uudestaan, viime kerrasta on varmasti yli kymmenen vuotta aikaa.
 
Plussan paikka.
 
Kiitoksia vaan. Ehkä ammattikirjoittajaa ei meikäläisestä sentään tule, mutta piti päästä tuntemukset jakamaan, kun kerran teatterissa asti tuli lempileffa nähtyä.

tsugaru: Never Ending Story
 
Kysymys on siis 80-luvun fantasia-animoinnista, jonka tunnarikin tullut tunnetuksi. Elokuva-sivuilla hehkuteltu unohtumaton seikkailu osoittautui laimeaksi ja ponnettomaksi tekeleeksi juonellisine epäjohdonmukaisuuksineen. Vaikka katsoiisikin läpi sormien ajan hampaan nakertaman teknisen toteutuksen.
 
1/5
 
Itkin vuolaasti lapsena kohtaukselle jossa hevonen hukkuu. Koskettavaa.

Dyyni
 
David Lynch -sarja jatkuu Frank Herbertin scifi-romaaniin perustuvalla pahamaineisella filmatisoinnilla.
 
Lähdemateriaalia sen kummemmin tuntematta elokuvasta suorastaan huokuu se, kuinka huomattavan laaja tarina erillisine mytologioineen on väkipakolla yritetty survoa reiluun pariin tuntiin. Lopputulos on todella hätäisen oloinen sekasotku, joka keskittyy liikaa pelkän juonen kertomiseen saadakseen mitään dramaattista jännitettä aikaan. Dialogi koostuu lähes ainoastaan ekspositiosta, mikä ei ilmeisesti vielä ollut kuitenkaan tarpeeksi, sillä avainkohtiin on lisätty tahattoman koomisia sisäisiä repliikkejä siltä varalta, ettei olennaisia juonikohtia jäisi epäselviksi. Mitä tapahtui "show, don't tell" -säännölle? Alkuun on vielä liitetty kömpelö pohjustus tarinan kannalta täysin epäolennaiselta hahmolta, sekä oikein kunnolla rautalangasta väännetty graafinen esitys eri planeettojen rooleista.
 
Koska käsikirjoitus on Lynchin itsensä kynäämä, mutta leikkaus jonkun kokonaan toisen, on vaikea osoittaa suoraan, kenen ideoita tietyt käytännön ratkaisut ovat. Se on kuitenkin selvää, että alunperin elokuvan on ollut tarkoitus olla huomattavasti pidempi ja monimuotoisempi, mutta studion painostuksesta lukemattomia kohtauksia on jäänyt leikkaamon lattialle sopivan pituuden säilyttämiseksi. Tästä johtuen elokuva on täynnä juonikuvioita, jotka eivät johda mihinkään, sekä henkilöhahmoja, joiden olemassaolo unohdetaan lähes kokonaan max. kahden juonellisesti olennaisen kohtauksen jälkeen. Stingin hahmo esimerkiksi esitellään jotenkin erityisen vaarallisena pahiksena, mutta sen jälkeen ainoa funktionsa on näyttää höntiltä metallistringeissä, ja kuolla pois lopun puukkotappelussa.
 
Ja mikä yllätys siinä on, että Paulista tulee kapinallisten johtaja, jos siihen mennessä joka toinen sivuhahmo on päivitellyt Kauniit ja rohkeat -monologeissaan, kuinka se ja se ominaisuutensa on kuin suoraan ennustuksista?
 
Enitenhän tässä pännii se, kuinka paljon potentiaalia Dunessa olisi massiiviseksi valkokangassovitukseksi. Tässäkin siitä näkyy häivähdyksiä, eikä yhtään vähiten visuaalisessa mielessä. Vaikka ihan kaikki tehosteet eivät ole ajan hammasta samalla tavalla kestäneet kuin muissa aikalaisissaan spektaakkeleissa, sain mielettömät kiksit mm. massiivisten hiekkamatojen noustessa esiin aavikon pinnan alta, etenkin kohtalaisen jylhän pääteeman pauhatessa taustalla. Kasarisaundien paljastuttua vaskien hiljenemisen jälkeen kikattelin tosin hieman.
 
Jos studio olisi ottanut riskin, ja julkaissut Dyynin joko asianmukaisemmassa pituudessa tai edes useammassa osassa, koko projektin pointti ei olisi välttämättä valunut viemäriin samalla tavalla. Ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun laajamittaista materiaalia siirretään filmille onnistunein tuloksin, eikä missään tapauksessa ollut viimeinen.
 
**

Swan: Tämä ei ole arvostelu vaan eräänlainen rakkauskirje.
 
Leijonakuningas 3D
 
Plussan täräytin.
 
Ite katoin Tropa de Eliten, eli Elite Squadin eilen. Oli ihan asiallinen leffa, mutta kärsi hieman liikaa sekavuudesta, tosin en ole tottunut latinalaisen amerikan tyyliin ajatella ja tehdä asioita ja elokuvia. Tuntu kuitenkin hyvin aidolta kuvaukselta huumeidenvastaisesta sodasta.
 
3,5/5

jigsore: The Sentinel (1977)
****
 
Nyt vasta tuli tämä klassikko tsekattua. Erittäin vahvatunnelmainen kauhuleffa Rosemary's Babyn ja Vuokralaisen tyyliin, sopivan painostavaa hidastempoista piinaavuutta.
 
Meillä on varmaan aika samanlainen leffamaku. Olettaisin, että kovin moni palstalta ei ole edes kuullut koko leffasta, saatika nähnyt. Pitäisi antaa varmaan leffasuosituksia puolin ja toisin :)

Itse katsoin Leijokuningaan jouluna, mutta kyllä Kaunotar ja hirviö - jonka myös pitkästä aikaa katsatin tässä taannoin - on se Disneyn paras edelleen. Näin aikuisiällä tarkasteltaessa Leijonakuninkaan ilmiselvät Jeesus-allegoriat ja muut mauttomuudet irvistyttivät aika lailla, siinä missä Kaunotar ja kulkuri on ihan klassinen rakkaustarina ilman jeesusteluja.

Ali: siinä missä Kaunotar ja kulkuri on ihan klassinen rakkaustarina ilman jeesusteluja.
 
Onhan se:)

Disney-leffat ovat omaan makuun liian söpöjä ja niissä myös lauletaan ihan liikaa. Ei kiitos, anime pyörimään.
 
---
 
Viimeksi katselin:
 
Tappava Ase -quadrilogia
 
Tuli pidettyä reilu viikko sitten maratoni, jossa katsoin nämä helmet putkeen. En nyt sen tarkemmin lähde leffoja yksi kerralla erittelemään, sillä kaikkihan nämä varmasti ovat nähneet useaan kertaan. Ykkönen ja varsinkin kakkonen ovat edelleen hauskoja ja toiminnantäytteisiä elokuvia, mutta näitä katsoessa tulee väkisinkin ajatelleeksi kuinka huonoja nykyiset toimintaelokuvat ovatkaan. Rytinää ja räiskettä löytyy toki, mutta se "jokin" puuttuu. Ehkä näiden elokuvien kohdalla se on Gloverin ja Gibsonin hupaisa sanailu tai ehkä sittenkin ne nostalgiset muistot pentuvuosilta. Oli miten oli, tänään ilmestyviä toimintaleffoja tuskin muistaa kukaan enää huomenna, mutta nämä tulevat kestämään aikaa ja vielä useita katselukertoja. "I'm not getting too old for this shit!"
 
1: *****
2: ****
3: ****
4: ***

Milkop: niissä myös lauletaan ihan liikaa.
 
Ainaki niissä lauletaan hyviä biisejä eikä mitään simpsonit/family guy -kuraa. >:)

Milkop: Disney-leffat ovat omaan makuun liian söpöjä ja niissä myös lauletaan ihan liikaa. Ei kiitos, anime pyörimään.
 
Plussan nakkasin. Kun löysi animeleffat lapsena niin ei sen jälkeen enää niitä Disneyn kuramusikaaleja jaksanut katsoa.
 
Ianuarius: Ainaki niissä lauletaan hyviä biisejä eikä mitään simpsonit/family guy -kuraa. >:)
 
Ja sinulle varoitusta. Simpsoneissa ainakin ne laulut on paikoitellen ihan hyviä eikä niitä ole joka jaksoon tungettu.

Ali: Näin aikuisiällä tarkasteltaessa Leijonakuninkaan ilmiselvät Jeesus-allegoriat
 
Jos tälle linjalle lähdetään, niin allegoriat on Mooses-osastolla, ei niinkään Uuden Testamentin. Mutta sekään ei ole niin ilmiselvää kuin Hamlet-vertaukset. Loppua lukuunottamatta juoni on lähes 1:1, joten teatraalisuus yms. paisuttelut kuuluu vain asiaan.

Swan: Jos tälle linjalle lähdetään, niin allegoriat on Mooses-osastolla, ei niinkään Uuden Testamentin. Mutta sekään ei ole niin ilmiselvää kuin Hamlet-vertaukset. Loppua lukuunottamatta juoni on lähes 1:1, joten teatraalisuus yms. paisuttelut kuuluu vain asiaan.
 
Leijonakuningas on plagioitu Kimba the White Lionista:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Kimba_ … hite_Lion#The_Lion_King_controversy
http://www.kimbawlion.com/rant2.htm

carnation: Leijonakuningas on plagioitu Kimba the White Lionista:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Kimba_ … hite_Lion#The_Lion_King_controversy
http://www.kimbawlion.com/rant2.htm
 
Tästä sitten jaksetaan jauhaa. Leijonakuningas ei ole plagioitu Kimba the White Lionista.
 
http://thatguywiththeglasses.com/vi … ick/nostalgia-chick/32930-lion-king

Swan: Leijonakuningas ei ole plagioitu Kimba the White Lionista.
 
Perustele. En aio kiduttaa itseäni Nostalgia Chickin videolla.

Swan: Tästä sitten jaksetaan jauhaa. Leijonakuningas ei ole plagioitu Kimba the White Lionista.
 
Etkö kestä totuutta?

Meadow: Perustele. En aio kiduttaa itseäni Nostalgia Chickin videolla.
 
Visuaaliset vaikutteet on toki ilmiselviä, mutta siihen samankaltaisuudet jääkin. Toki, nimi kuulostaa samalta, mutta Leijonakuninkaassa lähes kaikkien avainhahmojen nimet on swahilinkielisiä sanoja, joista Simba on suora käännös leijonalle, eli en välttämättä moisesta ratkaisusta tuomitsisi.
 
Tarinoissa ei sitten juuri mitään samaa olekaan. Okei, molemmissa on eläimiä, ja molemmissa asioita tapahtuu viidakossa. Molemmissa isähahmo kuolee, mutta Kimban tapauksessa metsästäjän luotiin jo ennen päähenkilön syntymää, eikä siihen liity täten syyllisyyden sivuteemaa. Molemmissa päähenkilö päätyy lopulta johtaja-asemaan, mutta Kimba tekee sen Robin Hoodin reittiä, Simba taas Hamletin, tosin ilman traagista loppua.
 
Sitä taas en tiedä, kuinka paljon projektin alkuvaiheessa on Disneyllä Kimbaa mietitty, mutta aika kauas on mahdollisesta lähdemateriaalista menty, että tuo millään tasolla enää plagiaatista menisi.

Melancholia
 
Olihan tämä jäätävän komee leffa, mutta jätti vähän semmosen "meh" -fiiliksen. Leffan päähenkilöt jäi itselleni jokseenkin etäisiksi, niin ei se niiden kohtalokaan oikein mitään tavoiteltuja tunteita herättänyt. Juoneltaan toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus jokatapauksessa.
 
7/10

Robocop 3 (1993)
Jatketaan samalla linjalla. Elokuva oli alusta loppuun silkkaa THV:tä. Siinä missä kaksi edeltäjäänsä olivat edes keskinkertaisia, tämä on oikeasti kaikin puolin jo huono leffa. Tässä Robo vain menee pisteestä A pisteesen B ja tappaa kaikki pahikset, jne. Juoni jää todella ohueksi. Lopun kohta, josso Robo lentää jetpackillaan, aiheutti pahoja hörähdyksiä.
4/10
 
Inception (2010)
Visuaalisesti äärimmäisen hieno elokuva, tosi hienosti kuvattu, ja kameroilla oikeastaan leikitään läpi koko elokuvan. Varmasti ollut ohjaajalla hieman suunnittelemista joidenkin kohtauksien kuvaamisessa. Henkilöt sopivat rooleihinsa, ja elokuva oli juoneltaankin hyvä. Juoni tosin oli hieman monikerroksinen, elokuvan alussa tuntui siltä, että juoni on vaikea, mutta loppua kohden asiat selkeytyivät. Ehkä koko elokuva olisi pitänyt katsoa "ajatuksella" alusta loppuun, mutta itse katsoin tätä useissa pätkissä, ja tämän vuoksi välillä oli hieman vaikea pysyä kärryillä. Pitää ehkä katsoa tämä alusta loppuun paremmalla aikaa. Siltikin sanon, että loistava elokuva. Ihmettelen tosin, mitä sieniä elokuvan idean keksijä on vetänyt, sillä esim. toimintaelokuvien, komedioiden ja trillereiden juonet ovat hyvinkin monesti edes jokseenkin realistisia, mutta tässä on lähdetty scifityylisesti melko abusreihin sfääreihin, leikitellään alitajunnalla. Mielenkiintoinen idea, sitä ei voi kiistää.
9/10