Rummut: soittaminen ›

velipesonen: No onhan siellä Maihinnousussa.
 

 
Ai niinku enimmäkseen vai kokonaan huonoja? Ehkä jotain siltä väliltä. Mutt kyllähän jämpti on niin että rumpalitkin voisivat ottaa niskoilleen osasyyn siitä että musiikki on niin huonoa kuin se nyt vaan
 
En lähtisi dissaamaan rumpaleita, mutta musiikista yleensä olen ihan samaa mieltä. Järkyttävän paljon tehdään niin huonoa musiikkia, että toivoisi ihmiskunnan palaavan takaisin meriin.. Valaiden laulukin on ihanaa taidetta peruskaupallisen radiokanavan peruskaupalliseen soittolistaan verrattuna..

hollmi-5: Mahtavaa! Voitaneen sopia, että kaikki suomalaiset huippurumpalit ovat ihan kelvottomia muusikoita, niin pääset sitten vaikka takaisin bassopuolelle, jossa sinusta niin kovin tykätään.
 
Eipä mee turhan hyvin sinullakaan kun tuollaisia rimanalituksia pitää asialliseen keskusteluun tunkea.
 
mukis: En lähtisi dissaamaan rumpaleita, mutta musiikista yleensä olen ihan samaa mieltä. Järkyttävän paljon tehdään niin huonoa musiikkia, että toivoisi ihmiskunnan palaavan takaisin meriin.. Valaiden laulukin on ihanaa taidetta peruskaupallisen radiokanavan peruskaupalliseen soittolistaan verrattuna..
 
Kyllä varsinkin suomalaiset rumpalit voisivat ottaa vähäsen syyllisyyttä päälleen tässäkin asiassa. Meillähän on lähdetty väärille urille jo aikojen alussa eli 70-luvulla kun fuusiojatsista tuli soittamisen perusformaatti joka on sitten olevinaan hyvää. Ei ole! Siks toisekseen suomalaiset opettajat ovat kovia saarnaamaan omaa ajatusmaailmaansa oppilailleen mutteivät piittaa tarpeeksi perusasioista eli perusarvot eivät ole kunniassaan! Näin on marjat. Rumpalit ovat syyllisiä!

velipesonen: Eipä mee turhan hyvin sinullakaan kun tuollaisia rimanalituksia pitää asialliseen keskusteluun tunkea.
 
Näin sinä sen itse ilmaiset.
 

 
Kyllä varsinkin suomalaiset rumpalit voisivat ottaa vähäsen syyllisyyttä päälleen tässäkin asiassa. Meillähän on lähdetty väärille urille jo aikojen alussa eli 70-luvulla kun fuusiojatsista tuli soittamisen perusformaatti joka on sitten olevinaan hyvää. Ei ole! Siks toisekseen suomalaiset opettajat ovat kovia saarnaamaan omaa ajatusmaailmaansa oppilailleen mutteivät piittaa tarpeeksi perusasioista eli perusarvot eivät ole kunniassaan! Näin on marjat. Rumpalit ovat syyllisiä!
 
Velipesonen on nyt kovasti tietävinään asiasta, josta ei näytä mitään tietävän.

velipesonen: Minkäs takia nämä eturivin suomirumpalit sitten ovat niin huonoja ja elleivät ole huonoja niin ainakaan eivä soita mitään sellaista musiikkia mitä viitsisi kuunnella kahteen tai useampaan kertaan.
 
Joskus luin jostain lehdestä jonkun amerikkalaisen rumpuopettajan mielipiteen että suomalaisilla rumpaleilla on hyvä meininki ja henki. Tästä minun on ilo olla täydellisesti eri mieltä; olemme täysiä surkimuksia. Probleema tuntuisi olevan siinä että musiikkia jota ylipäätään kannattaisi kenenkään soittaa on niin vähän ettei sen soittamiseen harjaantuminen kannata missään tapauksessa.
 
Tästä voi päätellä että suomalaisten rumpaleiden kärkijoukko on huonoja soittajia.
 
Kingston Wall, Sami Kuoppamäki, huonoa? Riiiight..

hollmi-5: Näin sinä sen itse ilmaiset.
 
Hei kuule sana on vapaa ja ilmaisut ovat itse kunkin omia. Se mitä sanon on totta.
 
Velipesonen on nyt kovasti tietävinään asiasta, josta ei näytä mitään tietävän.
 
Kyllä minä kerron tässä aivan yksinkertaisia asioita joista kaikki eivät näy välittävän. Kyllä on soittamisen taso mennyt heikoksi ja eräs keskeinen syy on tietenkin väärän jumalan palveleminen kuten aina. Klasu Järvisen jatsikoulu Ågeli voisi ottaa myös syyllisyyttä päälleen, eikä ihan vähän vaan varsin paljon! Nythän on näet niin että Ågelin opit ovat käytössä melkein kaikissa jatsipuolen opinahjoissa ja jälki on ollut surullista jo kymmenin ajastajoin.

velipesonen: Nythän on näet niin että Ågelin opit ovat käytössä melkein kaikissa jatsipuolen opinahjoissa ja jälki on ollut surullista jo kymmenin ajastajoin.
 
Ågelin opetussuunnitelmat ovat paljolti peräisin Berkleen rumpupuolen kehittäjän Alan Dawsonin systeemeistä. Samalla tulee haukuttua koko rumpusettididaktiikka, jos sille tielle lähtee. Sitä ennen oppilaitoksissa ja menetelmissä oli vain ja ainoastaan rudimentteja sekä mestari-kisälli-asetelma huippusoittajien hoteissa.

jazzmies: Ågelin opetussuunnitelmat ovat paljolti peräisin Berkleen rumpupuolen kehittäjän Alan Dawsonin systeemeistä. Samalla tulee haukuttua koko rumpusettididaktiikka, jos sille tielle lähtee. Sitä ennen oppilaitoksissa ja menetelmissä oli vain ja ainoastaan rudimentteja sekä mestari-kisälli-asetelma huippusoittajien hoteissa.
 
Kyllä minä nyt taidan haukkua sen Berkleenkin sitten, olkaa hyvä.

velipesonen: Kyllä minä nyt taidan haukkua sen Berkleenkin sitten, olkaa hyvä.
 
No eihän sitä voi ajatella, että luovanalankoulutuksesta tullaan valmiina, kuin ei muistakaan. Minimi-perustaidot sieltä saadaan ja loppu on itsestä kiinni, jos on älliä.
Ei kaikki Suomen silta-insinöörit pääse suunnittelemaan New Yorkiin siltoja.
Osa pääsee ja osa ei.
Liiikaa takerrut, johonkin puoluejäsenkirjan tuomiin etuihin. Ajat on ohi niiltä osin.

velipesonen: Kyllä minä nyt taidan haukkua sen Berkleenkin sitten, olkaa hyvä.
 
Dawsonin metodista kaksi sanaa. Tony Williams.
Edit: Tai mitä mä tähän puutun. Selvästihän tässä vaan haluat herättää reaktiota keinolla millä hyvänsä. Mä en ainakaan enää tajua noista sun jutuista hirveästi mitään...

Veli taitaa koittaa sanoa, että muut ihmiset Suomessa pitävät huonosta musiikista. Hän itse digaa helvetin hyvästä musiikista. Tähän kun vielä lisäisi omaavansa paljon kokemusta musiikin kuuntelusta, ja tähän kokemukseen viitaten olevansa lähellä totuutta, oltaisiin lähellä J:miehen tarinointia. Taitaa olla trololoo. En kyllä saa päähäni miten huonot biisintekijät liittyvät keskusteluun yliarvostetuista rumpaleista.

velipesonen: Siks toisekseen suomalaiset opettajat ovat kovia saarnaamaan omaa ajatusmaailmaansa oppilailleen mutteivät piittaa tarpeeksi perusasioista eli perusarvot eivät ole kunniassaan! Näin on marjat. Rumpalit ovat syyllisiä!
 
Aika naurettavia yleistyksiä heittelet tiskiin. Minulla on ollut soittourani aikana kolme eri opettajaa, joista kaksi on Jyväskylän konservatoriolla. Näistä kolmesta yksikään ei kyllä sovi millään tavalla kuvaukseesi. Ok, yrität selkeästi tahallaan provosoida ihmisiä, mutta tarinasi menevät mielestäni joiltakin osin jo aika alhaiselle tasolle. Sinuna en puhuisi mitään riman alituksista keskustelussa.
 
Nykyajan musiikista sanoisin sen verran, että sitä tehdään aika saakelin paljon kaikenlaista. Jos siitä tarjonnasta ei löydä mieleistään, niin vika on hyvin suurella todennäköisyydellä siinä, ettei vain osaa etsiä oikeista paikoista. Toki tästä tarjonnan laajuudesta seuraa myös se, että maailmasta löytyy varmaan kaikille myös paljon täysin sietämätöntä musiikkia, mutta sellaista ei ole pakko kuunnella.

Olli: Veli taitaa koittaa sanoa, että muut ihmiset Suomessa pitävät huonosta musiikista. Hän itse digaa helvetin hyvästä musiikista. Tähän kun vielä lisäisi omaavansa paljon kokemusta musiikin kuuntelusta, ja tähän kokemukseen viitaten olevansa lähellä totuutta, oltaisiin lähellä J:miehen tarinointia. Taitaa olla trololoo. En kyllä saa päähäni miten huonot biisintekijät liittyvät keskusteluun yliarvostetuista rumpaleista.
 
Mun mielestä rumpaleillakin on jotain vastuuta esittetävään materiaaliin. Ei suinkaan aina ole se tilanne, että studiorumpali soitetaan paikalle ja määräätään soittamaan huonoon tekeleeseen hyvä rumpuraita. Kyllähän biisejä ja musaa tehdään paljon bändi-ilmastossakin.
 
Yllä mainittiin KW. Siinä on mun mielestä juurikin esimerkki musiikista, jossa ei itketty vallitsevien formaattien perään. Mun mielestä on todella rasittavaa, kun tulevaisuudessa tehtävästä musasta tietää jo esim. rakenteen valmiiksi.
 
Yks ongelma on ehkä se, että musantekijät yrittävät tehdä kaikkensa miellyttääkseen kuulijoita, kun, sen sijaan pitäisi tehdä kaikkensa miellyttääkseen itseään, ja antaa kuulijoille mahdollisuus löytämiseen..

Kyllä tämä koskee lähinnä rumpaleita ja kritiikkini kumpuaa tietenkin vain siitä mitä omin korvin kuulen. Tiivistetysti moitteet ovat seuraavat (ei tärkeysjärjestyksessä):
 
- fuusiojatsin ottaminen musiikillisen ajattelun perusformaatiksi
- ajattelutapojen yhdenmukaisuus, monokromaattisuus (liittyy edelliseen)
- koulutuksessa ilmiselvä fysiologisten tekijöiden laiminlyönti (koskee myös klassista puolta)
 
Oikeastaan näihin kolmeen kohtaan sisältyykin ainakin melkein kaikki mitä tahdon sanoa. Ensimmäistä kohtaa voisi pysähtyä ihmettelemään hieman. Mikä siinä fuusiojatsissa on niin ihanaa että koko lössi ryhmittyi kuin taikaiskusta sen taakse? On kuin siinä nähtäisiin jonkinlainen kattava ja menestyksellinen, yleispätevistä yleispätevin tulkinnallinen ja ajatuksellinen kokonaisuus, sanalla sanoen uskonto. Käytin tässä ketjussa jo aiemmin vertausta väärän jumalan palvelemisesta ja avot, siinä teille.
 
Fuusio merkitsee jatsin kuolemaa ja musiikin kivettymistä. Raamatussakin kehotetaan palvelemaan elävää jumalaa. Kehotetaan siellä tietysti muuhunkin mutta antaa sen nyt olla. Toinen kohtani on ajattelun monokormaattisuus, yksitoikkoinen yhdenmukaisuus. Tämä merkitsee esim. sitä, että vaikka ihmiset jo luonnostaan pyrkivät muodostamaan ajattelutapansa mukaan ryhmiä ja kuppikuntia, siihen ei pitäisi erikseen enää rohkaista. Meillä on eduskunnassa kahdeksan puoluetta ja lisäksi joukko pienempiä; tuntuu kuin rumpalien eduskunnassa olisi yksi tai korkeintaan kaksi puoluetta, joista toinen on kalifin asemassa ja toinen on se populistinen räksyttäjä joka riittävästi valtaa saatuaan muuttuu kalifiksi kalifin paikalle ja osat vaihtuvat. Tällainen yksitoikkoisuus ei mielestäni ole uskottavaa, etenkin kun on kyse viimeisten 40 vuoden synnyttämästä tilanteesta!
 
Fysiologisten tekijöiden laiminlyönti tietenkin näkyy muusikoiden keski-iän alanvaihtoina ja työkyvyttömyyseläköitymisinä. Se näkyy myös yksipuolisena tai välinpitämättömänä kosketuksena instrumenttiin. Mielipiteeni on, että se mikä nyt on harvojen lahjakkaiden ominaisuus, pitäisi olla suuren enemmistön ominaisuus ettei tulisi näitä vammautumisia ja ennen kaikkea että musiikki, jota rummuilla tuotetaan, olisi vivahteikkaampaa.
 
Dynaamisen ja sointivärikirjon sekä kosketustapojen yksipuolisuus nähdäkseni palautuu näihin mainitsemiini kolmeen ikävään asiaan, joista jokainen on jo itsessään perin kuohuttava, täydellisen ikävä ja kolkko. Muita rumpalien heikkouksia ovat keskittyminen rytmikuvioihin vaikka pitäisi mennä niiden taakse, jolloin aivot kuormittuvat väärällä tavalla, väärillä asioilla. Tämä liittyy ajattelutapojen yhdenmukaistamiseen, joka, uskokaa minua, on täysin turhaa, sataprosenttisen hyödytöntä.
 
Lisää syntejä: Mihin ovat kadonneet ne rumpalit jotka soittavat melodian mukaan? Mainitsin tuossa aiemmin että Kepa Kettunen on ollut Wigwamissa huono. Tämä johtuu siitä että Ronnie soitti melodian mukaan mutta Kepa soittaa ilmeisesti jollain muulla algoritmilla. Tämä on vain yksi esimerkki, on valtava määrä muitakin ja vielä parempia esimerkkejä.
 
On surullista että tilanne, jota tässä koetan kuvailla, johtaa maailmaan jossa mielenköyhän nomenklatuuran kyseenalaistaminen onnistuu vain ns. sikailulla. Miettikääpä sitä!

Weetoz: Nykyajan musiikista sanoisin sen verran, että sitä tehdään aika saakelin paljon kaikenlaista. Jos siitä tarjonnasta ei löydä mieleistään, niin vika on hyvin suurella todennäköisyydellä siinä, ettei vain osaa etsiä oikeista paikoista. Toki tästä tarjonnan laajuudesta seuraa myös se, että maailmasta löytyy varmaan kaikille myös paljon täysin sietämätöntä musiikkia, mutta sellaista ei ole pakko kuunnella.
 
On aika nähdä metsä puilta, hyvä mies.

Vallu-Veke: No eihän sitä voi ajatella, että luovanalankoulutuksesta tullaan valmiina, kuin ei muistakaan. Minimi-perustaidot sieltä saadaan ja loppu on itsestä kiinni, jos on älliä.
 
Nyt täytyy puuttua. Nuorena ja varhaisaikuisena koulunpenkillä saadut kokemukset ja opit ydinlajissa ovat niin merkittäviä, että niistä on vaikea päästä myöhemmin aikusiällä. Kun 19-vuotiaana tulee sydän ja korvat auki musiikkikoulutukseen, auktoriteetti saa yleensä myytyä käytetyn auton uutena. Vastaavia, lähes elämäniän kestäviä kokemuksia, ovat nuoruusikänä identiteettiä muokanneet levyt ja kriittiseen kasvuvaiheeseen osuneet musiikkityylit.
 
Velipesosen mainitsema fuusiojazzin eetos rumpukulttuurimme pohjana pitää paikaansa, sillä Suomessa vasta 1970-luvulla Love Recordsin ynnä muiden vaikutuksesta rumpalointi alkoi ottaa suuntaansa fuusion ja progen esitellessä rummuttamisen vesittyneen ytimen, mikä tarkoittaa kovin kuvio- ja tahtilajilähtöistä tekemistä. Rumpukulttuurimme on nuorta, eikä jazzin, soulin ja brittirocin kultakaudella yhteisöllisyys soittajapiireissä vielä ollut niin tiivistä kuin Loven taiteen kulminoduttua suomalaisen rytmimusiikin airueeksi. Näin ollen svengi-, groove- ja melodialähtöinen rumpalointi korvautui kuvioinnilla. Vielä kun Suomi oli suljettu kekkoslovakia, niin etnisetkään vaikutteet eivät tavoittaneet soittajakuntaamme suoraan, vaan lähinnä englantilaisten ja amerikkalaisten soittajien suodattimien kautta.
 
Rummuttamisen hegemonia onkin ollut puritanistista leireihin jakautumista, eikä tekijälähtöistä taiteellisen vapauden varauksetonta, tasa-arvoista hyväksyntää ja tukemista. Kuppikuntaistuminen ja vahvojen näkemyksensä tuputtajien seuraaminen on ollut silmiinpistävää niin kauan kuin minä alalla olen ollut. Kaikenlaista kuppikuntien ulkopuolella operointia järjestöt ja instituutiot pitävät lähtökohtaisesti kornina, mauttomana, erikoisuudentavoitteluna tai huonona, ja helposti syntyy instituutioiden välillä konsensus olla reagoimatta millään tavalla uuteen tulokkaaseen. Ainut tapa saada instituutioiden hyväksynnän, on esimerkiksi ottaa osaa johonkin kilpailuun, missä on instituution vahva edustaja istumassa pj:n pallilla. Sitten vasta julkisuutta voi tuntematon saada ja paikalliset toimijat uskaltaa luottaa omaan korvaansa tuotteen laadusta ja rekrytoida keikalle.

VePelle ja Jazzmiehelle pojot. Itse keskusteluun en ota kantaa.

Vallu-Veke: Mutta mikä tuohon olis sitten se lääke rumpaleille?
Nyt on ongelma selvitetty niin miten kannattais toimia, jotta tullaan arvostetuksi rumpaliksi?
 
En tiedä miten tullaan arvostetuksi rumpaliksi todellisuudessa jonka arvot ovat täysin vääristyneet. Se todellisuus on kuulkaas suloinen Suomemme maa. Ummehtuneisuus on kansainvälinen ilmiö mutta Suomella on historian saatossa, autonomian ajoista lähtien, ollut kyvykkyys kristallisoida sekä myönteiset että kielteiset ajatussuuntaukset. Nyt puhutaan ikävä kyllä niistä kielteisistä.
 
Hengitä. Vie joka ikinen liike selän lihaksiin, hiljaisin pianissimokin. Huolestu jännityksistä ja ruhjomisesta. Mieti mikä on kaikkein rennoin tapa soittaa koska niin saat tarvittaessa aikaan myös suurimman voiman. Keskity vetävään liikkeeseen, älä rumupua lähestyvään. Älä opettele rytmikuvioita ilman niiden luontaista asuinympäristöä. Ole äärimmäisen huolellinen kaikessa. Arvosta yksityiskohtia.
 
Siinä siis minun ohjeeni. Mutta meillä Suomessa on paha tilanne näiden rytmiasioiden kanssa koska olemme omaksuneet liikaa vaikutteita venäläisestä laahaamisesta ja saksalaisesta jäykkyydestä. Kun nämä yhdistetään, saadaan tavallinen suomalainen muusikko eli jäykkä laahaaja. Tähän pohjaan, tältä laukaisualustalta, on helppo tehdä rahaa millä tahansa halvalla konstilla koska mikä tahansa on kiinnostavaa.
 
Kuunnelkaa sukulaistemme virolaisten kansanlauluja ja ihmetelkää kuinka vapaita he ovat siitä jäykästä laahaamisesta joka meitä vainoaa. Eikä karjalainen kanteleensoittokaan tunne sellaista, se on vain meidän Suomenniemellä asujien aivoissa tämä vamma. Ja paha vamma onkin. Kun tähän yhdistetään kolme asiaa: saksalainen byrokratianrakastaminen, pienen kulttuuripiirin luontainen herkkyys kuppikuntaiselle taantumiselle ja 70-luvun strategisesti ratkaisevina, hyvin tärkeinä vuosina jazzpiireissä vallinnut STALINISTINEN hegemonia niin aletaan olla jo oikeilla taajuuksilla.
 
Valitettavasti moni S-s-Akatemian jazzlinjalta valmistunut henkilö on musisointinsa perusteella henkinen kommunisti vaikka nykyisin on enemmän muotia kannattaa liberaalia oikeistolaisuutta. Ei se kommunismi sillä mihinkään katoa, se on samaa roinaa uusissa kehyksissä. Minun ei tässä ole tarkoitus kriminalisoida erästä poliittista mielipidettä vaan kyseenalaistaa erään poliittisen mielipiteen määräävä asema suhteessa taiteeseen, jonka pitäisi olla tällaisesta vapaa.
 
Eikä stalinismin perintöä ole perattu meillä, ei lähimainkaan. Ei lähimainkaan kaikkea sitä pahaa mitä sen kannattajat varsinkin kulttuurielämässä ovat saaneet aikaan ja saavat tänäkin päivänä. Kyse on ei enemmästä eikä vähemmästä kuin yksilönvapauden täydellisestä kieltämisestä.
 
Nykyisin on suosittua uskoa että kapitalismi johtaa lopulliseen onneen. Nähtäväksi jää. Nalle Wahlroosin tavoin moni stalinisti myös kulttuuripuolella on vaihtanut liberaalioikeistolaiseen moodiin. Se ei enää ole marxilainen mutta se on sitäkin enemmän orwellilais-freudilainen utopian ja dystopian vähäjärkinen sekoitus.
 
George Orwell ei ollut tyhmä mies. Kirjassa 1984 on paljon näitä sloganeita kuten "tyhmyys on viisautta" ja "tietämättömyys on voima", jotka ovat sataprosenttista kouraantuntuvaa todellisuutta armon vuonna 2012 (ja olivat sivumennen sanoen jo 1984). Jenkit uskovat tähän ja pelaavat tällä. Minun mielestäni meidän pitäisi pistää täyskielto kaikelle amerikkalaiselle mitä tulee kasvatusalaan, siltä suunnalta ei muuta kuin pahaa. Tämä on hätätilanne ja hätätilanteen sanelema äärimmäistoimi.
 
Olen viljellyt poliittisia vertauskuvia ja nyt menin politiikan sisältöön asti. Jenkit väittävät edistävänsä vapautta mutta ainakaan minun vapauttani he eivät ole onnistuneet edistämään, ei ainakaan Berklee, pikemminkin päin vastoin. Sama mikä tässä koskee minua, koskee suurinta osaa teistä ellei peräti kaikkia.

onkohan suomessa tämä sama ilmiö varsinkin konservatorioissa että "Rumpalirumpalit" opettelevat helposti ihan liikaa kaikenmaailman rudimentti-, polyrytmi- ja millisekuntipaskaa tajuamatta mitä taidoillaan tehdä, ja tuloksena on kylmiä temppu-esoja, jotka eivät osaa muuta kuin lyödä eri rumpuja nopeasti eri järjestyksessä. Niitä heppuja on tuo YouTube-ketju pullollaan.

Jos tekniikka on korkeammalla tasolla kuin tyylitaju, voi harhakuvitella että joitain juttuja on pakko soittaa ihan vaan siksi, että osaa. Tämä tuo maailmaan lisää mautonta tulkintaa ja pahimmassa tapauksessa rumpalien soololevyjä.

Mä nyt en tajua, et mikä fuusiojaskassa on vikana. http://www.youtube.com/watch?v=KxBkmMOh0Uc