Aihe: Voimakas soiva soundi vähäisellä säröllä. | |
---|
|
Fender twin, tube screamer ja strato. Näinkö se menee? Vaikka musamaku on vahvasti kallellaan tuonne 70-l heviin ja sen johdannaisiin en voi kun ihailla bluesmiesten perussoundia. Omaa soittamista vaivaa juuri tuo tonen munattomuus jos yrittää säröä vähentää. Samalla katoaa sustaini ja soitosta tulee vaikeaa. Voluumin lisääminen tietenkin auttaa.. Jos siis haluaa soittaa bluespohjaista musaa alkuajoilta stoneriin ja tiukempäänkin asti, pärjäisikö periaatteessa hyvällä Fenderkombolla ja sopivilla pedaaleilla. Meneekö heviriffittelyssä puuroksi? Kermaiset liidit iman korvatulppi? näitä tässä soittokamavuoren keskellä mietin. - The late bird catches a nap - |
hallu 21.01.2012 17:32:31 (muokattu 21.01.2012 17:40:57) | |
|
Laiskiainen: Fender twin, tube screamer ja strato. Näinkö se menee? Vaikka musamaku on vahvasti kallellaan tuonne 70-l heviin ja sen johdannaisiin en voi kun ihailla bluesmiesten perussoundia. Omaa soittamista vaivaa juuri tuo tonen munattomuus jos yrittää säröä vähentää. Samalla katoaa sustaini ja soitosta tulee vaikeaa. Voluumin lisääminen tietenkin auttaa.. Jos siis haluaa soittaa bluespohjaista musaa alkuajoilta stoneriin ja tiukempäänkin asti, pärjäisikö periaatteessa hyvällä Fenderkombolla ja sopivilla pedaaleilla. Meneekö heviriffittelyssä puuroksi? Kermaiset liidit iman korvatulppi? näitä tässä soittokamavuoren keskellä mietin. Fenderit on kyllä hyviä noissa blueshommissa, mutta ei se soundi bluesissa lähde yksin niistä vehkeistä vaan se soittajan kosketus on avainasemassa. Modernissa higain heavyssä kun pelataan ns. masterdynamiikalla, niin soittaja kehittää mahdollisimman ohuen kosketuksen soittoon jolloin soitosta saadaan energiatehokasta => nopeaa ja mättösäröillä sillä kosketuksen leveydellä ei ole samanlaista ilmaisullista merkitystä. Kun sitten säröjä vähennetään, niin siihen soittimen kosketukseen tulee yksi muuttuja lisää elikkä se dynamiikka lähteekin sormista ja voin kokemuksesta sanoa, että se on alkuun hämmentävää kun vehkeet eivät enää soikaan itsekseen ja jokainen pikkuinenkin virhe kuuluu. Toisin sanoen mainitsemasi setti vaatii aktiivisempaa ja tarkempaa soitto-otetta eikä anna juuri mitään anteeksi jolloin soitto oikeasti kuulostaa falskilta jos soittaa falskisti. Ei siihen oikein ole mitään oikoteitä pitää vaan soittaa sillä fenderin setillä ja tottua siihen, että kuulosti se hyvältä tai huonolta, niin se on sun ihan oma autenttinen soundi. Tämä on se syy miksi bluesäijät on sitä mieltä, että soundi lähtee sormista (niillä se lähtee) ja heviäijät on sitä mieltä että soundi lähtee laitteista (niillä se lähtee). Kyse ei ole hyvästä ja huonosta vaan erilaisesta musiikista ja musiikin itsensä mukanaan tuomista lainalaisuuksista ja sopimuksista. E: niin kyselit pärjäisikö Fenderin kombolla ja sopivilla polkimilla humpasta heviin, niin sanoisin että pääpiirteittäin pärjäisi kyllä. Fenderit mun kokemuksen mukaan taipuu aika hyvin noille polkimille esim. BluesDeville tai BluesDeluxe olisi varmaan hyvinkin toimiva setti jota voisi polkimilla halutessaan kurittaa. Ainoa mikä siinä mättää on kombon avoin kaiutinrakenne josta heviheebot ei oikein tykkää eli alapäähän kaipaavat lisää botnea ja sointi voi puuroutua (jälkimmäisestä ei itselläni kokemusta). Suljetun lisäkaapin jos tuollaiselle kombolle hankkii kaveriksi mikäli kaipaa sitä botnea ja napakkuutta, niin se on varmaan sitten siinä. Totta kai se vahvistimen malli kannattaa omien mieltymysten mukaan katsoa vaihtoehtojahan Fenderillä on ihan pirusti nyt kun kaikkia klassikkojakin saa uudelleen julkaisuina. Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
|
Mulla on jo jonkun aikaa ollut käytössä yhdistelmä Deluxe Reverb(blackface) ja H&K:n tubefactor. Tarkotus oli lähinnä käyttää niitä omaan pimputteluun, mutta siitä lähtikin sen verran monipuoliset säröt että syrjäytti Englin ja Mesan bändikäytössä. Kliinisaundit on kyllä murhaava hyvät. Lespaul burstbuckereilla on käytössä ja siitä huolimatta saa hyvän balanssin molempien saundien välillä. Toisessa lespassa on P90:set joilla saa sitte tarvittaessa vielä erottelevampaa saundia. "pull the trigger on rock'n roll nigger, who's bigger than jesus on a bumper sticker" |
RamoQ 21.01.2012 22:51:19 (muokattu 21.01.2012 22:54:10) | |
|
Kaikki olennainen tuossa ylempään oikeastaan sanottiinkin. Mutta heitän vielä oman laiteidean: Fenderin SuperSonic. Lähtee ne kuulaat Fender-kliinit, ja potikoita ruuvailemalla saa jo melko makiat rutinatkin aikaan. Kuitenkin säilyttää dynamiikan helkkarin hyvin. Toimii, ei välttämättä tarvitse edes purkkeja. E: Niin toki. Mikeillä on tietysti vielä oma tekeminen asiansa kanssa. Ei voi olettaa että ne yksikelaiset paukoisi samanlaisen surinapörinämaton esiin, eikä taaskaan voi odottaa että humbuckereista irtoaisi yhtä erottelevaa tai kirkasta sointia kun yksikelaisilla. Molemmissa puolensa. Olipa turha postaus. Live with it. "Nobody boogie like the boogieman" |
Laiskiainen 21.01.2012 23:23:50 (muokattu 21.01.2012 23:25:53) | |
|
hallu:... Kun sitten säröjä vähennetään, niin siihen soittimen kosketukseen tulee yksi muuttuja lisää elikkä se dynamiikka lähteekin sormista ja voin kokemuksesta sanoa, että se on alkuun hämmentävää kun vehkeet eivät enää soikaan itsekseen ja jokainen pikkuinenkin virhe kuuluu. Toisin sanoen mainitsemasi setti vaatii aktiivisempaa ja tarkempaa soitto-otetta eikä anna juuri mitään anteeksi jolloin soitto oikeasti kuulostaa falskilta jos soittaa falskisti. Ei siihen oikein ole mitään oikoteitä pitää vaan soittaa sillä fenderin setillä ja tottua siihen, että kuulosti se hyvältä tai huonolta, niin se on sun ihan oma autenttinen soundi. Tämä on se syy miksi bluesäijät on sitä mieltä, että soundi lähtee sormista (niillä se lähtee) ja heviäijät on sitä mieltä että soundi lähtee laitteista (niillä se lähtee).... Kiitoksia, luulen että tässä ollaan asian ytimessä! Plussan arvoinen kiteytys. Tavallaan on helpotus että vika on äijässä eikä laitteissa. Luulot pois heti aluksi. Kuitenkin kaasuttaa aina se tavoittelematon laite joka tekee soittamisesta sopivassa suhteessa haasteellista ja palkitsevaa. e: esim. juuri nuo P90 mikit! - The late bird catches a nap - |
|
Marshall-in-a-box tyylisistä pedaaleista voi saada mukavan blues-henkisen pikkumuron ja hyvän 70-luvun heavysoundin. Itselläni on käytössä Catalinbreadin Dirty Little Secret, joka toimii noissa puitteissa varsin hyvin. Dynamiikka ei tietty mikään pedaali korvaa, mutta se oikea saattaa auttaa paljonkin kohti toivottua lopputulosta. "Ain't nobody now can play the blues that I play" - Junior Kimbrough |
Laiskiainen 23.01.2012 00:53:46 (muokattu 23.01.2012 00:54:00) | |
|
Sellainen kutina on että pitäisi nyt hankkia hyvä futsipedaali. Tai trebleboosteri. Sitten volaa riittäväsi ja etuastesäröa vähän alle tarpeeksi ja pedaali kehiin. Olisiko autuus siellä? - The late bird catches a nap - |
|
Kannattaa kokeilla useamman säröttimen yhdistelmää. |
|
hallu: Fenderit on kyllä hyviä noissa blueshommissa, mutta ei se soundi bluesissa lähde yksin niistä vehkeistä vaan se soittajan kosketus on avainasemassa. Modernissa higain heavyssä kun pelataan ns. masterdynamiikalla, niin soittaja kehittää mahdollisimman ohuen kosketuksen soittoon jolloin soitosta saadaan energiatehokasta => nopeaa ja mättösäröillä sillä kosketuksen leveydellä ei ole samanlaista ilmaisullista merkitystä. Kun sitten säröjä vähennetään, niin siihen soittimen kosketukseen tulee yksi muuttuja lisää elikkä se dynamiikka lähteekin sormista ja voin kokemuksesta sanoa, että se on alkuun hämmentävää kun vehkeet eivät enää soikaan itsekseen ja jokainen pikkuinenkin virhe kuuluu. Toisin sanoen mainitsemasi setti vaatii aktiivisempaa ja tarkempaa soitto-otetta eikä anna juuri mitään anteeksi jolloin soitto oikeasti kuulostaa falskilta jos soittaa falskisti. Ei siihen oikein ole mitään oikoteitä pitää vaan soittaa sillä fenderin setillä ja tottua siihen, että kuulosti se hyvältä tai huonolta, niin se on sun ihan oma autenttinen soundi. Itse koin saman järkytyksen, kun vähensin särön määrää. Ensin ihmettelin, että onkos vehkeissä vikaa, kunnes tajusin, että en osaa soittaa. Puhtaammalla saundilla soitto on moninkertaisesti vaikeampaa verrattuna higain-soittoon. Kunnon distortion peittää valtavasti virheitä ja huolimattomia painamisia, kun taas puhdas ei anna mitään anteeksi. Aloittajalle sanoisin saman ongelman kanssa painineena, että ei auta kuin treenata sitä soiton tarkkuutta. Kyllä se sieltä tulee pienen treenin jälkeen, mutta alussa on aika turhauttavaa. Hyvä keino on myös treenata soittoa akustisesti ilman vahvistinta ja keskittyä siihen, että jokainen nuotti soi kuuluvasti ja puhtaasti... Tämä on se syy miksi bluesäijät on sitä mieltä, että soundi lähtee sormista (niillä se lähtee) ja heviäijät on sitä mieltä että soundi lähtee laitteista (niillä se lähtee). Tämä on kyllä niin totta ja selittää miksi hevi/blues-soittajat kinaavat lähteekö saundi sormista vai vehkeistä. Selvää on myös miksei tähän riitaan saada ikinä järkevää lopputulosta - koska molemmat ovat oikeassa. Blues is easy to play, but hard to feel.
-Jimi Hendrix |
|
Laulava Kylätohtori: Itse koin saman järkytyksen, kun vähensin särön määrää. Ensin ihmettelin, että onkos vehkeissä vikaa, kunnes tajusin, että en osaa soittaa. Puhtaammalla saundilla soitto on moninkertaisesti vaikeampaa verrattuna higain-soittoon. Kunnon distortion peittää valtavasti virheitä ja huolimattomia painamisia, kun taas puhdas ei anna mitään anteeksi. Täytyy liittyä tähän kerhoon. Oma soittoelämänkerta on keskittynyt ensimäiset 10 vuotta pääosin heavimetalliin, kuolonkorinaan ja muuhun yliäänijunttaan ja nyt on sitten tullut oltua pari vuotta myös iskelmäyhtyeessä mukana (miten niin tavallinen tarina?). Olihan tuo melkonen kulttuurishokki kun jokainen epäpuhtaus soitossa kuuluu ns. loud and clear. Toisaalta, ehkäpä tässä on jotain oppinu kitaran soitosta. Aika monet metallimusiikin jututkin kuulostaa yllättäen paremmalta tarkemmin soitettuna. :) Saundipuolesta nuo tube screamer-johdannaiset ainakin toimii särökanavan päälle ajettuna hienosti. Molemmat tietenkin todella pienellä. Tai vaihtoehtoisesti pari erilaista säröpurkkia päällekkäin. Jälleen kerran jos kolvi pysyy kädessä, Musikdingin Der Screamer rakennussarja on hinta-laatu-suhteeltaan hyvä. Itse ainakin tykkäsin saundeista. Tällä hetkellä kylläkin soitan ADA MP-1:n ja Marshallin 20/20 päätteen kanssa niin hevit kuin humpatkin. Kaikua ja kompuraa väliin niin toimii ainakin mulla. Ei ehkä ihan perinteisin valinta iskelmään mutta silti. Jonkunlainen fuzz ois tarkoituksena kans ottaa testiin. Ehkä sekin tuolta Musikdingiltä rakennussarjana. |
Puavali 23.01.2012 10:30:34 (muokattu 23.01.2012 10:35:01) | |
|
Pistänpä oman kommenttini otsikon "Voimakas soiva soundi vähäisellä säröllä" mukaan: Mulla oli aikoinaan soittimena strato ja vahvistimena Fender Bassman '59 reissue. Soundissa oli voimaa ilman säröäkin. Kaverin mielestä soittoni kuulosti Jimmy Pagelta. Joskus olen miettinyt, että pari kitaristia tuollaisilla vahvareilla ja basisti rantasaunoineen voisi olla säröallergikkojakin miellyttävä ja silti todella raskaan kuuloinen kombinaatio. ed: tai sitten melko puuroisen kuuloinen... Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni. kalamies#19 >-)))> ; ESTR #2 ; Relic #5 |
ReBeat 23.01.2012 11:05:21 (muokattu 23.01.2012 11:26:25) | |
|
Jonku vanhan mesa boogien laittaa ja mahonkisella PRS:llä soittaa kaapin edessä niin luulis laulavan. Sellainen Santana-soundi missä ei särö kuitenkaan paljoa kuulu. Ainiin, ne korvatulpat edelleenkin... |
|
Muuan Angus Younghan oli sanonut että mitä vähemmän sulla on säröä, sitä isommalta ja kovaäänisemmältä se saundaa ;) |
|
Tuolla pari sälliä ehdotteli paria säröpurkkia yhtäaikaa käyttöön? Voisko tästä saada vielä täsmäohjeistusta? Ittellä on nimiitäin vähän aloittajan kaltainen ongelma. Pitkään oon käyttäny multilautaa ja aina on paskat soundit, vaikka välineinä on fenderin putkivahvistin + texas specialeilla ladatut stratot. Voi se olla omasta säätämisen osaamattomuudestakin kiinni, mutta kyllähän se syö soundia, jos on multsarissa kaikenmaailman muljuttimia ja noisegateja päällä? Nyt aion siivota lattian ja siirtyä perusasioiden äärelle. Eli siis aitoa voimakasta overdrivie pitäis saada eri annoksina parilla -kolmella purnukalla: clean, kommpisärö ja soolosärö. Bad Monkey on jo - mitä muuta tarvin? :-) Blues is allright! |
FreshPots 23.01.2012 16:50:31 (muokattu 23.01.2012 16:54:38) | |
|
Tsugu Way: Tuolla pari sälliä ehdotteli paria säröpurkkia yhtäaikaa käyttöön? Voisko tästä saada vielä täsmäohjeistusta? Ittellä on nimiitäin vähän aloittajan kaltainen ongelma. Pitkään oon käyttäny multilautaa ja aina on paskat soundit, vaikka välineinä on fenderin putkivahvistin + texas specialeilla ladatut stratot. Voi se olla omasta säätämisen osaamattomuudestakin kiinni, mutta kyllähän se syö soundia, jos on multsarissa kaikenmaailman muljuttimia ja noisegateja päällä? Nyt aion siivota lattian ja siirtyä perusasioiden äärelle. Eli siis aitoa voimakasta overdrivie pitäis saada eri annoksina parilla -kolmella purnukalla: clean, kommpisärö ja soolosärö. Bad Monkey on jo - mitä muuta tarvin? :-) Mun ajatus on seuraava: Etsit suoraan siitä vahvarista hyvän puhtaan saundin. Sen jälkeen etsit käsiisi mieluisan kuuloisen säröpedaalin, joka toimii sulla "pohjasärönä". Sen jälkeen voit lisäillä saundiin erillaisia säröjä, esim. vaikka boostaamalla Tubescreamerilla. Ja jos haluaa, voi ostaa pari erilaista lisäsäröä sntistä laajemman saundikirjon aikaansaamiseksi. Tämä nyt sitten riippuu millaista säröä haluat.. Marshall-henkistä räimettä, Fenkkusäröä vai mitä. Ei muuta kun pedaalikauppoihin ihmettelemään ja koittamaan :) |
|
Eli siis aitoa voimakasta overdrivie pitäis saada eri annoksina parilla -kolmella purnukalla: clean, kommpisärö ja soolosärö. Bad Monkey on jo - mitä muuta tarvin? :-) Vaikka toisen Bad Monkeyn. Itselläni oli muinoin kaksi Tube Screameria Marshallin edessä ja jos oikein halusi vonkunaa, molemmat päällä. Silloin särön määrä tuntui kovalta mutta eihän se ollut lähelläkään tätä nykyistä high gain-käsitettä. Noita erilaisia od-spedujahan on varmaan kymmeniä, ellei satoja. Jos on enemmän budjettia, kokeile esim. Mad Professorin Little Green Wonderia Apinan kaverina. Oli miten oli, näin on! |
|
Crossfire96: Tämä nyt sitten riippuu millaista säröä haluat.. Marshall-henkistä räimettä, Fenkkusäröä vai mitä? Niitä nyt on niin monta mitä haluais.. Mutta bluesbändissä SRV:tä - ja rokkibändissä pitäis saada Albert Järvisen Roadrunner-soundi :-O Blues is allright! |
FreshPots 23.01.2012 17:09:52 (muokattu 23.01.2012 17:46:35) | |
|
Tsugu Way: Niitä nyt on niin monta mitä haluais.. Mutta bluesbändissä SRV:tä - ja rokkibändissä pitäis saada Albert Järvisen Roadrunner-soundi :-O Boss Blues Driver, Fulltone OCD, Fulldrive2, Tubescreamer, Lovepedalin säröt, Mad Professor Sky Blue Overdrive, Little Green Wonder, Catalinbredin säröt, MI Audio Blues Pro, Blue Boy Deluxe jne jne. Googlettamaan, ja varmasti löytyy kymmeniä säröbokseja, mitä kiinnostaisi kokeilla ;) Itsellä toimii kotisoitossa seuraava setti. Vahvarina joko wanha Marshall JMP tai Fender Deluxe Reverb. Perussärönä Lovepedal Kanji 9. Siihen lisäilen Tubescreameria tai Lovepedalin Amp 50:iä tuomaan erillaisia vivahteita. Siihen lisäksi vielä Fuzzia, jos tuntuu siltä että pitää pöristellä. Näin mulla on jalkojeni alla laaja saundipaletti, josta tarvittaessa revin itseäni miellyttävät saundit. Mutta saundien etsiminen voi olla todella rasittavaa puuhaa. Mulla meni vuosia ennenkuin löysin itseäni miellyttävät palaset. Nyt tuntuu, että on hetkeksi löytynyt oikeat polkimet. |
|
Siirryin kuukausi sitten yhdistelmään Twin+ Fulltone OCD+Strato/Tele. Ensin olin aivan pihalla kun oli tosiaan tottunut siihen että laitteet soivat puoliautomaattisesti. Kun oivalsi mistä on kyse voin sanoa on nauttinut soittamisesta ihan eri tavalla.Soundi tosiaan lähtee omista käsistä ja soittotapaa pitää muuttaa aikalailla niinkuin joku tuossa kirjoittikin. y.m settiä voi varmasti suositella. |
|
Siitä overdrivestä sit volaa ihan reilusti auki sit :) http://www.mikseri.net/artists/croowed.99773.php |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|