Bassot ›

kariffi: Loppujen lopuksi taitaa olla aivan sama minkäikäisellä ja -nimisellä bassolla soittaa, kunhan se sopii hyvin omaan käteen ja saundaa hyvin omiin korvaan. Loppupeleissä soittaja sen saundin tekee.
 
Aamen. Amen. Aminohappo. Arsloch jucken.

kariffi: ...
 
Loppujen lopuksi taitaa olla aivan sama minkäikäisellä ja -nimisellä bassolla soittaa, kunhan se sopii hyvin omaan käteen ja saundaa hyvin omiin korvaan. Loppupeleissä miksaaja sen saundin sitten sotkee.
 
Hyvä kirjoitus, mutta korjasin tuon lopun. ;)

Antti K.: miksasitten sot
 
Hyvä kirjoitus, mutta korjasin tuon lopun. ;)
 
Tuli hauska lainaus. Omaa miksaajaa vaan keikalle mukaan niin ei oo ketään ulkopuolista tahoa sotkemassa saundia.

jars: Tuli hauska lainaus. Omaa miksaajaa vaan keikalle mukaan niin ei oo ketään ulkopuolista tahoa sotkemassa saundia.
 
Pre CBS aikoina ei ollut kun flatwound kieliä tarjolla. Nekin saattoivat olla liian kireitä että meni kaulat banaaniksi. Jazz basson ohuempi kaula on helpompi saada väärin kuin presarin. Pre CBS aikoina oli mikit mitä olivat. Sattuma randomina tuli käämityksiä niihin. Siksi toiset soundas niin hyvältä ja toiset taas...
 
John Entwistlen thunderbird stoori. Osti 10 thunderbirdiä. Mikä selitys? Toisissa oli mikit surkeita, joten ei niitä voinut käyttää. Miksi sitten tehtaalla basso oli ok? Tuotevalvontaa....
 
Once I realized the Thunderbird was the bass I was going to be playing for a few years, I panicked because they stopped making them. I went to Mannys 156 West 48th St., New York, NY 10036, and told them to buy up the whole stock, so consequently I got ten two-pickup Thunderbirds. Some of them had harmonic, microphonic pickups, so I couldnt use them, and with the rest, I just couldnt get the action as low as I wanted.
 
http://www.thewho.net/whotabs/gear/bass/bass7174.html

jars: Tuli hauska lainaus. Omaa miksaajaa vaan keikalle mukaan niin ei oo ketään ulkopuolista tahoa sotkemassa saundia.
 
Jep. Kesällä oltiin Suvi Teräsniskan kanssa samoissa geimeissä, ja pa-firman miksaajat hoitivat meidän miksauksen, enhän minä tieten itse kuullut saliääntä, mutta ilmeisesti oli vähän mössöä. Sitten Suvin miksaajat astuivat kehiin, ja kaikesta sai hienosti selvää, bassokin tuli hyvin. Sandberg 5-kielinen Aguilar ToneHammerin kautta, ei vahvaria ollenkaan, korvanappimonitorit oli kaverilla.
 
Meidän laulajaveikko miksailee yleensä omilla kamoilla kun mennään, ja hänkin tykkää sellasesta "mössöbassosta". Ei sais olla klangia paljoakaan.
 
Tai mitäpä minä nyt mussutan, kaikki on hyvää...
 
E: Sorry, tämähän on vähän offtopic, mutta...

Antti K.: Jep. Kesällä oltiin Suvi Teräsniskan kanssa samoissa geimeissä, ja pa-firman miksaajat hoitivat meidän miksauksen, enhän minä tieten itse kuullut saliääntä, mutta ilmeisesti oli vähän mössöä. Sitten Suvin miksaajat astuivat kehiin, ja kaikesta sai hienosti selvää, bassokin tuli hyvin. Sandberg 5-kielinen Aguilar ToneHammerin kautta, ei vahvaria ollenkaan, korvanappimonitorit oli kaverilla.
 
Meidän laulajaveikko miksailee yleensä omilla kamoilla kun mennään, ja hänkin tykkää sellasesta "mössöbassosta". Ei sais olla klangia paljoakaan.
 
Tai mitäpä minä nyt mussutan, kaikki on hyvää...
 
E: Sorry, tämähän on vähän offtopic, mutta...
 
Se on vaikea laji tuo bassosaundin ruuvaaminen PA:sta. Itselleni selkeästi haastavin rokkibändin yksittäinen palikka vaikka pitäisi olla tuttu instrumentti.

fox: Takaisin aiheeseen: vaikka kuinka vastenmielistä eräille olisikin se, että kyllä niissä vanhoissa soittimissa on loppuviimeksi paremmat puut, ja ne on "tasaantuneet" ja aukisoitetut, niin kirjoitin sen nyt tuohon kumminkin. ;)
 
Ei se puiden vanhuus tai aukisoittaminen ainakaan ollut tuonut noihin Stradivareihin mainittavaa soundieroa. Jos akustiseen instrumenttiin ei ikä ja satojen vuosien aukisoittaminen vaikuta niin, että soundieron jotenkin huomaisi, niin tuskin se ainakaan helpommin sähköllä vahvistettuun soundiin vaikuttaa. Siis se ikä ja aukisoittaminen.
 
Puut ja rakenne ja laadukas rakentamistyö kai sitten ovat ne, jotka tekevät soittimesta hyvän/huonomman yksilön.
 
Voisko tästä tehdä jonkin johtopäätöksen, että sekä Stradivareissa että vanhoissa Fendereissä on huonoja/normiyksilöitä/paremmin soivia ? Joissain on vain oikeanlaiset puut oikeissa kohdissa hienomman soinnin kannalta(ja ne on ehkä tehty huolellisemmin)? Siltä se nyt ainakin puolueettomasti arvioiden tuntuisi olevan.

Kertokaapa miksi olette luopuneet vanhoista fenderbassoistanne. Onko olleet pettymyksiä vai jäänyt kaivelemaan että olisihan tuon voinut pitääkin?

rattledad: Kertokaapa miksi olette luopuneet vanhoista fenderbassoistanne. Onko olleet pettymyksiä vai jäänyt kaivelemaan että olisihan tuon voinut pitääkin?
 
Mä luovuin yhdestä 60-lukulaisesta presarista pakon edessä kun Kela karhusi takaisin n.3000euron verran opintotukia, joita olin tyhmänä nostanut. Vois sanoa, että jäi kaivelemaan, siis "olishan tuon voinut pitääkin".

absqua: Mä luovuin yhdestä 60-lukulaisesta presarista pakon edessä kun Kela karhusi takaisin n.3000euron verran opintotukia, joita olin tyhmänä nostanut. Vois sanoa, että jäi kaivelemaan, siis "olishan tuon voinut pitääkin".
 
Joo, siis soittimena meinasinkin oliko pettymys vai soiva peli. Vähän epätarkka tuo kysymykseni.

Olen aikoinaan pannut menemään seuraavat Fenderit:
- 73 Jazz Bass
- 75 Precision Bass
- 78 Jazzz Bass
 
Kaikki hyviä soittimia, niitä vaan on liika ja kaksi kutakin lajia on riittävä määrä.

rattledad: Aikoinaan vaihdoin 70-l loppupuolen (?) presarini kehnoon jazzkopioon kun presarista ei saanut yläpäätä tarpeeksi peukutteluun. Alkoi kaduttaa vasta muutaman vuoden päästä.
 
Onko muita pettymyksiä vanhojen fendereiden kanssa?
 
Ei tule pettymyksia kun haet uuden kaupasta. Tarjolla vaikka mitä. Halvempikin voi yllättää. Mikin vaihto jo voi tehdä ihmeitä.
 
Ja muuten menee fenderi konkkaan jos ei kukaan osta niitä:)

käki: En ihan ihan varmaks mee sanomaan, onko tossa flattikielet vai ei. Ehkä on, se vaikuttaa myös kyllä.
 
Soittajan tatsi vaikuttaa paljon. Mutta en ite tarvii 60-luvun soitinta ton soundin saamiseksi.
 
En tiedä onko tossa pätkässä efektejä, voi olla että on, vo olla että ei.
 
Fenderin Precisionin ns. perus ontto-mutta pyöreä lankkusoundi on tunnistettavissa aina ja sinne päin sen saa monen kaksimikkisen basson etumikistä.
 
edit: roundwoundit näyttää olevan
 
en tiedä, mutta aika saman´laisen soundin sai, kun käytin Fender Jazzin `74 tallamikkiä ja laitoin sävynsäädön ihan tummalle. Kielet Roton 66, vahvistin vanha Hartke 3500, eq lievä v-asento ja kaappina EBS Neo112...

Sori, en lukenut ketjua läpi, mutta ajattelinpa siihen silti osallistua.
 
Pidän itseäni onnellisenä sen suhteen, että jo nuorena teiniviiksenä ymmärsin hyvien bassojen päälle. Heti kun ensimmäiseen kunnon kesätyöhön pääsin, niin olin päättänyt ostaa rahoilla mahdollisimman hyvän presarin. Ja niinhän siinä kävikin, että tori-ilmoituksen kautta minulle tuli tarjous vanhasta Fenderistä. Kyselin tarkemmin, ja selvisi, että kyseessä oli muistaakseni -76 presari, ilmeisesti hyvässä kunnossa, ei kulumaa yms, mutta lähtökohtaisesti hiukkasen huono. Näet kaulan ja bodyn välissä oli pahamainen kolo, joka ei ilmeisesti tuohon aikaan kovin harvinaista ollut, fenderin laatupolitiikan ollessa luottettavaa kuin populistipolitiikka. Sitten selvisi hintakin, joka ylitti rutkasti sen, mitä kirjastoapulainen voisi tienesteillään tuhlata.
 
Tulipa sitten puheeksi toinenkin vaihtoehto. Myyjämiehellä oli myös toinen presarista, joka tosin oli ollut keikkakäytössä jo vuosikymmeniä, ja jonka "vitangearvo" ei ollut kummoinen, sillä kyseessä oli ensimmäisiä reissueita '62 presarista, jostain 80-luvulta. Sitähän oli päästävä kokeilemaan. Täydellinen sointi, täydellinen, vuosien keikkailun muokkaama tatsi, kaulalakka hiottu yms. Huhhuh mikä vehje. Kaula ei ole todellakaan halko, vaan miellyttävin, mihin olen koskaan törmännyt. Huvittavintahan on, ettei tätä vielä silloin n. 7 vuotta sitten pidetty niinkään vintagena, mutta nykyäänhän jo vähitellen kasareita aletaan sillä nimellä nimitellä. Tästä bassosta en koskaan luovu.
 
Mutta siis itse asiaan. En siis tiedä oman fenderinin ikää(en uskalla irroittaa kaunokaiseni kaulaa), veikkaaisin 80-luvun alkua. Alkaakos sen ikäluokan vehkeessä jo huomata näitä iän tuomia etuja puun sointiin, vai onkohan messevän soundin syy pääasiassa kova keikkailu ja tunteikkaat sormenpäät?

Bassolow: Kyselin tarkemmin, ja selvisi, että kyseessä oli muistaakseni -76 presari, ilmeisesti hyvässä kunnossa, ei kulumaa yms, mutta lähtökohtaisesti hiukkasen huono. Näet kaulan ja bodyn välissä oli pahamainen kolo, joka ei ilmeisesti tuohon aikaan kovin harvinaista ollut, fenderin laatupolitiikan ollessa luottettavaa kuin populistipolitiikka.
Monissa 70-luvun fenkuissa on suht. väljät kaulataskut, mutta enpä ole sen havainnut soundiin vaikuttavan. Kolmen ruuvin kaulaliitoksessa kaulataskun väljyys aiheuttaa sellaista ongelmaa, että kaula saattaa liikahtaa sivusuunnassa turhan herkästi. Sen sijaan Precisionissa, jossa kaula on kaikissa vuosikerroissa kolmella ruuvilla kiinni, ei tuotakaan ongelmaa ole ainakaan yleisesti. Eli presarin kohdalla kyseessä on lähinnä vähäinen kosmeettinen vika eikä soittamiseen vaikuttava ongelma. Mun mielestä 70-luvun jälkipuoliskon fenkuissa pahin vika on monia yksilöitä vaivaava liiallinen paino sekä mikkien ja metalliosien laadusta tinkiminen.

Jeps. Kyseisessä soittimessä löyty myös muistaakseni aika tujakka deadspotti. Eikä "mojo" vaan jotenkin ollut kohdalla. Mututuntuma on meikällä yhä ykköstekijä soitinvalinnoissa, ja tähän asti se on toiminut ihan kohtuullisellä menestyksellä.

Bassolow: Mutta siis itse asiaan. En siis tiedä oman fenderinin ikää(en uskalla irroittaa kaunokaiseni kaulaa), veikkaaisin 80-luvun alkua. Alkaakos sen ikäluokan vehkeessä jo huomata näitä iän tuomia etuja puun sointiin, vai onkohan messevän soundin syy pääasiassa kova keikkailu ja tunteikkaat sormenpäät?
 
Kaulan irrottaminen Presarista on ihan standardihomma, ja vähintään ruuvien reilu löysääminen jopa pakollinen jos kaularautaa haluaa säätää. Ei ole mitään syytä miksi sitä ei pitäisi tehdä.
 
AVRI-bassojen valmistus alkoi 1982. Sarjanumeron perusteella voi haarukoida valmistusaikaa, mutta ainut tarkka keino on tsekata kaulan päähän kirjoitettu päiväys. Potikoiden perusteella saa myös jotain osviittaa aikaisemmasta mahdollisesta ajasta, mutta ne on voitu asentaa huomattavasti potikoiden valmistusta myöhemmin.
 
Itse en pidä kasaribassoja vintagena, mutta yksi määritelmä on 25 vuoden ikä jonka tuo jo todennäköisesti täyttää. En myöskään osaa sanoa onko sisäänsoittaminen todella merkittävä tekijä saundin suhteen, vai onko puiden vanhenemisella isompi merkitys. Moni kauan soittamatta ollut vintage-soitin soi hienosti ja moni paljon soitettu on aika tukossa.

Kaulan irrottaminen Presarista on ihan standardihomma, ja vähintään ruuvien reilu löysääminen jopa pakollinen jos kaularautaa haluaa säätää.
 
Hetkinen. Mitäs tämä tarkoittaa? Miksi kaulan ruuveja pitäisi löystää kaularaudan säädön yhteydessä?

nappo: Hetkinen. Mitäs tämä tarkoittaa? Miksi kaulan ruuveja pitäisi löystää kaularaudan säädön yhteydessä?
 
Varsinkin vanhoissa Fenderin bassoissa säätöruuvi oli kaulan bodyn päässä puoliksi bodyn reunan takana/alla. Jotta saat kunnolla tasapäisellä ruuvarilla käännettyä ruuvia tulee sinun löysätä kaulaa.
 
E: Tuosta ylösalaisin olevasta kuvasta voi vähän päätellä:
http://www.jamescarr.net/basses/55_trussnut.JPG