Rock, pop, alternative ›

Reckless Robin: http://www.youtube.com/watch?v=KAeq0oK213s

kyseinen: Mutta, isompana pointtina: jos kyseessä olisi 13-vuotias tyttö, väitän, että koko hommaan ei olisi kiinnitetty juuri tuon taivaallista huomiota (ainakaan m.netissä). Takuulla se, että kyseessä on poika, aiheuttaa (miespuolisissa) soittajissa jotain tunteita.
 
Jaa, vai että takuulla. On sen verran hatusta heitetty väite, että ei tuohon voi mitään järkevää vastata. Mutta sen verran tietysti voisi vertailla, että se Rebecca Black sai osakseen enemmän vittuilua ihan täällä Suomessakin kuin tämä Robin, vaikka kyse oli nimenomaan samanikäisestä tytöstä.
 
Mitä nyt muuhun viestiin tulee, niin en ymmärrä mitä väärää siinä tuotteistamisen kritisoinnissa on ja miksi siitä sitten puolestaan pitää mielensä pahoittaa, varsinkin kun kritiikki on ollut ihan asiallista. Samaa on tehty lukuisten muidenkin artistien kohdalla ja itse tuossa aiemmin totesin, että mielestäni tuollainen on erityisen arveluttavaa kun sätkynukkena on lapsi.

Askr: Establishment löytyy paitsi kaupallisen tuotteistamisen puolelta niin myös aidan toiselta puolelta, siltä, joka korostaa sitä aitoutta, pyytettömyyttä jne. Se on se yhteinen käsitys, että tällaiaset on "tuotteita" ja "marionetteja" eli siis tunnusmerkistö sille mikä on esimerkiksi "epäaitoa" sen "aidon" vastakohtana. Kyllä nämä ovat myös aikalailla asioita joita voi pitää yhteisen ymmärryksen määritteleminä eli sopimuksenvaraisina ja silloin aina on olemassa jotkut jotka tätä määrittelyä eturintamassa enemmän harrastaa, joita uskotaan, portinvartijoita, vaikkeivät nämä minnekään selkeästi nimettävästi paikantuisikaan.
 
No joo, jos nyt tuolle linjalle lähdetään niin kaikki järkyttävät varmasti jonkun porukan arvomaailmaa tekemällä ja elämällä jotenkin siitä poikkeavasti. Riistoporvari järkyttää ituhippiä ja päinvastoin. Joten se järkyttämisen arvo on nähdäkseni mitätön.

Mitä täällä tapahtuu? :D

Stradlin: Jaa, vai että takuulla. On sen verran hatusta heitetty väite, että ei tuohon voi mitään järkevää vastata. Mutta sen verran tietysti voisi vertailla, että se Rebecca Black sai osakseen enemmän vittuilua ihan täällä Suomessakin kuin tämä Robin, vaikka kyse oli nimenomaan samanikäisestä tytöstä.
 
No kerro mulle, miksi Tiktakista ei koskaan vittuiltu? Koska ei ollut vielä autotunea? Tytöt soitti biisinsä itse (ihan jees kyllä)? Tai Amerikassa ei ollut vastaavia ilmiöitä, joita olisi rumasti täällä sitten kopioitu? Ja Rebecca Blackissa oli vielä se extrapallo-rumuus, että hänen vanhempansa olivat kirjaimellisesti ostaneet hänelle Friday-biisin. Robin on käsittääkseni kuitenkin ihan perinteinen levy-yhtiön bongaama artisti. (Heh, perinteinen... no artisti kuitenkin!)
 
Mitä nyt muuhun viestiin tulee, niin en ymmärrä mitä väärää siinä tuotteistamisen kritisoinnissa on ja miksi siitä sitten puolestaan pitää mielensä pahoittaa, varsinkin kun kritiikki on ollut ihan asiallista.
 
No tämä menee sitten vaan kumpi oli ensin -leikiksi. Jos pilkkua viilataan, niin kritiikkihän tulee ensin ja sitten kritiikin ihmettely. Mutta pidä näkemyksesi, minä pidän omani. (Tosin en tiedä, mitä järin asiallista on, kun aikuiset huutaa mitävittuamitäpaskaa - Facebookissa siis, ei ehkä niinkään täällä.)

Stradlin: No joo, jos nyt tuolle linjalle lähdetään niin kaikki järkyttävät varmasti jonkun porukan arvomaailmaa tekemällä ja elämällä jotenkin siitä poikkeavasti. Riistoporvari järkyttää ituhippiä ja päinvastoin. Joten se järkyttämisen arvo on nähdäkseni mitätön.
 
Niin onkin, siis järkyttämisen arvo mitätön. Paitsi silloin, kun joistain tekemisen tavoista muodostuu itseisarvoja tai vielä syvemmälle menevää, joistain tyylipiirteistä esimerkiksi "aitouden" tunnusmerkkejä. Silloinhan kyse on formalismista ja tekemisen kahleista sielläkin, missä nimenomaan tähdätään vapaudesta lähtevään aitoon ilmaisuun. Kyllä minusta on syytä vahtia yhtä paljon näitä kahleita, niistä lähtevää ahdasmielisyyttä, kuin sitä laskelmoivaa kaupallista tuotteistamista.
 
Mutta en kyllä tiedä onko tällä Fronside Olliella mitään sanottavaa oikeastaan yllämainittuun mihinkään suuntaan. Perusteinisuosikki, jolle vaan sattui olemaan juuri nyt isompi aukko ja tilaus.

kyseinen: No kerro mulle, miksi Tiktakista ei koskaan vittuiltu? Koska ei ollut vielä autotunea? Tytöt soitti biisinsä itse (ihan jees kyllä)? Tai Amerikassa ei ollut vastaavia ilmiöitä, joita olisi rumasti täällä sitten kopiotu? Ja Rebecca Blackissa oli vielä se extrapallo-rumuus, että hänen vanhempansa olivat kirjaimellisesti ostaneet hänelle Friday-biisin. Robin on käsittääkseni kuitenkin ihan perinteinen levy-yhtiön bongaama artisti.
 
No ensinnäkin on vähän hassua avautua mnetissä siitä, että Facebookissa joku kiukuttelee. Ei varmasti ole mikään yllätys, että sieltä löytyy jos jonkinmoista idioottia huutelemassa ties mitä, ihan niinkuin jossain Suomi24-palstoillakin. On myös vähän kummallista sitten taas ihmetellä, miksei TikTak saanut osakseen samanlaista vittuilua, koska siihen aikaan ei ollut olemassakaan Facebookia tai ylipäätään mitään vastaavaa törkylaatikkoa. Itse kyllä henkilökohtaisesti muistan hyvinkin bändiä kritisoidun siitä, etteivät tehneet itse biisejään. Siihen aikaan niitä mielipiteitä ei vaan miljoonat ihmiset päässeet tuomaan kaikkien tietoon samaan aikaan, eikä tosin artistillakaan ollut mahdollisuutta nousta koko kansan tietoisuuteen parissa päivässä tyhjästä.
 
Tuota seikkaa en Rebecca Blackista edes tiennyt, enkä usko että suurta yleisöä sellainen edes kiinnostaa. Biisi oli naurettavan hölmö, ei siinä sen kummempaa.

Stradlin: mielestäni tuollainen on erityisen arveluttavaa kun sätkynukkena on lapsi.
 
Ketkä täs kuviossa on niitä häviäjiä?

Stradlin: mielestäni tuollainen on erityisen arveluttavaa kun sätkynukkena on lapsi.
 
Niin edelleen voisi kysyä, että miltä suunnalta se varsinainen uhka asetelmassa tässäkään kysymyksessä tulee? Ajatellaan vaikka Pikku-G:tä. Luulenpa että isoimmaksi ongelmaksi sen kohdalla jatkoa ajatellen on muodostunut se, että sitä "marionettina" oloa ei anneta anteeksi. Tässä mielessä lapsena tekeminen tosiaan on riskaabelia.

Stradlin: Mahdollisesti se lapsi.
 
Ja mahdollisesti ei. Mahdollisesti se tykkää laulaa ja tehdä musaa.
 
Askr: Ajatellaan vaikka Pikku-G:tä. Luulenpa että isoimmaksi ongelmaksi sen kohdalla jatkoa ajatellen on muodostunut se, että sitä "marionettina" oloa ei anneta anteeksi.
 
Mä näen ne kokkelihommat isompana ongelmana kuin sen lapsuusmusat.

Stradlin: No ensinnäkin on vähän hassua avautua mnetissä siitä, että Facebookissa joku kiukuttelee.
 
Kuinka niin? Mitä jos haen täältä vaikka "syvempää" ymmärrystä musabisneksen kuvioista, joita muilla foorumeilla on hankala ellei jopa turha yrittää esiin kaivaa? Mutta ei, samaa kiukuttelua, hivenen asiallisemmin esitettynä vain. Tai no, en voi noinkaan sanoa. Ihan hyvää keskustelua enimmiltä osin.
 
Tuota seikkaa en Rebecca Blackista edes tiennyt, enkä usko että suurta yleisöä sellainen edes kiinnostaa. Biisi oli naurettavan hölmö, ei siinä sen kummempaa.
 
"Ei siinä sen kummempaa" mutta silti vertaat Robinia häneen voimakkaasti. Robinissakaan ei sitten ole muusta kyse kuin naurettavan hölmöstä biisistä?

Numb: Ja mahdollisesti ei. Mahdollisesti se tykkää laulaa ja tehdä musaa.
 
Varmasti tykkääkin, en ole muuta väittänytkään.

kyseinen: Kuinka niin? Mitä jos haen täältä vaikka "syvempää" ymmärrystä musabisneksen kuvioista, joita muilla foorumeilla on hankala ellei jopa turha yrittää esiin kaivaa? Mutta ei, samaa kiukuttelua, hivenen asiallisemmin esitettynä vain.
 
"Ei siinä sen kummempaa" mutta silti vertaat Robinia häneen voimakkaasti. Robinissakaan ei sitten ole muusta kyse kuin naurettavan hölmöstä biisistä?
 
Niin, siis kaikki paitsi kehuminen on automaattisesti kateutta ja kiukuttelua, tai ainakin se on taustalla motiivina jokatapauksessa. Keskustele tässä nyt sitten, kun mielipide on jo valmiiksi päätetty.
 
Sinä sanoit, ettei samanikäistä tyttöä takuulla kritisoitaisi, mainitsin Blackin joka todistaa väitteen vääräksi. Ei siinä sen kummempaa.
 
E: Tää on oikeasti vähän hämmentävää, kun musta nyt selkeästi yritetään kaivaa jotain viitteitä siitä jonkunlaisesta kateudesta tätä kaveria kohtaan. Ikäänkuin olisi aivan mahdoton ajatus, että joku ei arvostaisi tätä biisiä ellei sitten ole tosiaan kauhean kateellinen.

Stradlin: Niin, siis kaikki paitsi kehuminen on automaattisesti kateutta ja kiukuttelua, tai ainakin se on taustalla motiivina jokatapauksessa.
 
Ei tarvi kehua. Voi kohauttaa olkapäitään ja olla hiljaa. Näin jäisi Robinkin vaille huomiota. Se olisi varmaan kaikista meistäkin paras ratkaisu.
 
Sinä sanoit, ettei samanikäistä tyttöä takuulla kritisoitaisi, mainitsin Blackin joka todistaa väitteen vääräksi. Ei siinä sen kummempaa.
 
Oikeassa olet, mutta edelleen väitän, että kritiikki ei olisi yhtä laajaa eikä kovaa. Tytöltä Frontside Ollie menisi ilman muuta paremmin läpi. Ja edelleen väitän, että Rebecca ja Robin eivät ihan täysin ole vertailukelpoisia, koska A) ollaan eri maissa/kulttuureissa ja jos Rebeccaa koko länsimainen viihdeteollisuus (eli USA käytännössä) mollaa, niin tarttuuhan se väkisin meihinkin, B) Rebeccalle ostettiin biisi, Robin on "oikea artisti", C) Rebeccan biisi on kuitenkin astetta hölmömpi kuin Robinin.
 
Tää on oikeasti vähän hämmentävää, kun musta nyt selkeästi yritetään kaivaa jotain viitteitä siitä jonkunlaisesta kateudesta tätä kaveria kohtaan.
 
Ööö. Sori, mutta tämän keskustelun aihe on Robin, ei muusikoiden.netin käyttäjä Stradlin. Nyt kyllä otetaan aivan liian rajusti itseensä.

kyseinen: Ei tarvi kehua. Voi kohauttaa olkapäitään ja olla hiljaa. Näin jäisi Robinkin vaille huomiota. Se olisi varmaan kaikista meistäkin paras ratkaisu.
 
Mun mielestä tämä ei olisi paras ratkaisu. Harvinaisen tylsä foorumi tämä olisi, jos artisteista ei saisi esittää erilaisia mielipiteitä ja keskustella niistä.
 
kyseinen: Ööö. Sori, mutta tämän keskustelun aihe on Robin, ei muusikoiden.netin käyttäjä Stradlin. Nyt kyllä otetaan aivan liian rajusti itseensä.
 
Tässä on nyt keskusteltu lähinnä ihmisten mielipiteistä ja motiiveista tuoda niitä esille. Ja nimenomaan sitä kateuskorttia on otettu esille jatkuvasti, koskipa kritiikki mitä vaan. Tästä syystä keskustelu on kovin hedelmätön.

Stradlin: Tässä on nyt keskusteltu lähinnä ihmisten mielipiteistä ja motiiveista tuoda niitä esille.
 
Niin, mutta viitekehys on kuitenkin Robin, tuo iljettävä (tai yhdentekevä, näkemyksestä riippuen) nuori artistinalku.

Stradlin: Tässä on nyt keskusteltu lähinnä ihmisten mielipiteistä ja motiiveista tuoda niitä esille. Ja nimenomaan sitä kateuskorttia on otettu esille jatkuvasti, koskipa kritiikki mitä vaan. Tästä syystä keskustelu on kovin hedelmätön.
 
Kateuskorttikin on validi, koska ei näy näin paljon muiden artistien ketjuissa kritisoijia. En mä kyllä tiedä itekään, miks tänne kirjotan.

Bongowing: Kateuskorttikin on validi, koska ei näy näin paljon muiden artistien ketjuissa kritisoijia. En mä kyllä tiedä itekään, miks tänne kirjotan.
 
Ei mikään "kortti" ole validi, mikäli sitä heilutellaan täysin asiallisten ja perusteltujenkin mielipiteiden kohdalla. Mutta joo, ehkä tää oli tässä.

Parin päivän mediahypen jälkeen mitä jäi käteen? Tylsä biisi tylsillä saundeilla, mutta joka ei kuitenkaan perustu mihinkään hokemaan (vrt. Friday). Poika osaa laulaa, vaikka jotkut nettivideonsa kailottamisen puolelle menivätkin. Ikä tekee hyvää äänelle - ja tekniikalle.
 
Mutta sitten...mitä sitten? Teinitähti voi olla vain kerran eläessään ja sen jälkeen olisi hyvä tehdä ihan vakavastikin otettavaa mussiikkia, joka jäisi elämään muillakin kuin ratsastusleirien mp3-soittimissa. Robin kuuntelee ikäistensä tavoin tämän hetken listapoppista ja tulee ehkä viemään biisejään eteenpäin ottamalla niiltä vaikutteita. Näin ei kait voi tulla muuta kuin tylsiä ja kliinisiä pakkohittejä ilman oikeita koukkuja. Tulevaisuus näyttää helvetin ankealta. Tosin, jostainhan tähänkin tilaan ollaan jouduttu...
 
Siinä vaiheessa kun teinitähti kasvaa liian isoksi, tehdään tästä joku "X:n kanssa Afrikassa"-itsensätutkiskeluohjelma, jossa artisti kiistää fanien vähenneen, sillä "fanit ymmärtävät, että nyt X:n pitää olla Afrikassa". Sitten tulee viimeinen oljenkorsi, joululevy kera greatest hitsin, ja jos sekään ei myy, ollaan pulassa. Tässä vaiheessa vaihdetaan levy-yhtiötä, sillä edellisellä lafkalla ei ollut enää mitään annettavaa - asia, jonka artisti itse tajusi viisi vuotta myöhässä. Uusi levy-yhtiö kasaa tähden ympärille rokkibändin, joka koostuu tunnetuista muusikoista, ja uutta levyä markkinoidaan hirveällä volyymilla. Mutta jälleen kerran jäävät biisit säveltämättä ja artisti laulaa samoilla maneereillaan niin rokkia kuin poppiakin.
 
Tässä kohtaa tulee mieleen se kliseinen "rauhassa puhjeta kukkaansa"-hokema. Ja voihan olla, ettei tämä löydä ikinä sitä omaa juttua. Tai se ei löydy teini-iässä. Kunnianhimoinen lahjakkuus tekee kuitenkin töitä sen aikaa, kun ikäisensä sensaatiot tahkoavat levy-yhtiöille varantoja. Silloin jää teinitähteys kokematta, mutta siinä ei ole kuin pelkkää hyvää tulevaisuutta ajatellen. Ylhäältä tullaan kuitenkin putoamaan - ja lujaa. Parempi pudota vanhempana, jos on pakko pudota.