Rummut: rumpukamat ›

RstoU: Mahtaako lievästi pisteittäin rungostaan patinoitunut 14" x 6,5" pronssi-Supra pyöreäkulmallisella B/O-badgella olla missä hinnoissa? Tuon ikäisiä pronssisia vempeleitä ei tunnu liioin pyörivän, mutta tuo lievä hapettuminen harmittaa.
 
Kokeilin pienellä alueella lugin alla sitruunaa, mutta lähti lakkakin samalla. Saako noita hapettumia mitenkään siistittyä? Vehkeitä löytyy niin, että metallipinnalle liuottamisen jälkeen uudelleenlakkaus onnistuu, joskaan se ei ole välttämättä viisas operaatio ns. vintagepurnukan ollessa kyseessä.
 
Jos ei onnistu/alkaa ahdistaa tms niin ota toki yhteyttä enköhän sille käyttöä keksi ;)

Voisivat myydä tuota suoja-ainetta kuluttajillekin, mokomat =(
http://www.amazon.com/Wipe-NProtect … ass-Copper-Protectant/dp/B005H7O56Q
http://www.metalbrite.net/train
http://www.doublehornproducts.com/p … p?productid=21&cat=2&page=1
Oliiviöljy kuulemma toimii;
http://www.ehow.com/way_5837997_homemade-brass-polish.html

Kailis: Voisivat myydä tuota suoja-ainetta kuluttajillekin, mokomat =(
http://www.amazon.com/Wipe-NProtect … ass-Copper-Protectant/dp/B005H7O56Q
http://www.metalbrite.net/train
http://www.doublehornproducts.com/p … p?productid=21&cat=2&page=1
Oliiviöljy kuulemma toimii;
http://www.ehow.com/way_5837997_homemade-brass-polish.html
 
olisko tässä: http://www.thomann.de/fi/heydays_tarnish_protection.htm

markkuliini: http://www.paiste.com/e/support_usagecare.php?menuid=318#cleaning
 
30 sekunnissa löytyi tuollainen tieto. Onko se sitten lakkaa, siitä en tiedä.
 
"Every Paiste Cymbal is treated with a special protective coating, designed to resist fingerprints and light stick marks. It also prevents oxidizing-that all too familiar green color we've all seen on old cymbals. This coating makes it very easy for maintenance. The coating allows fingerprints and light marks to come clean quite easily by wiping in the direction of the grooves with a soft cloth."
 
Ei se lakkaa ole kuitenkaan ;) Joskus paisten peltejä kiillottelin ja laitoin perään autovahaa. Hyvin pysyi pellit kirkkaana. Aikoja sitten kokeeksi lakkasin yhden 2002-pellin ohuelti spraylakalla. Voi pojat! Kyllähän meni kamalan kuuloiseksi. Lakka pois tinnerillä, uusi kiillotus ja vahaa perään ja taas soi...

hollmi-5: Ei se lakkaa ole kuitenkaan ;) Joskus paisten peltejä kiillottelin ja laitoin perään autovahaa. Hyvin pysyi pellit kirkkaana. Aikoja sitten kokeeksi lakkasin yhden 2002-pellin ohuelti spraylakalla. Voi pojat! Kyllähän meni kamalan kuuloiseksi. Lakka pois tinnerillä, uusi kiillotus ja vahaa perään ja taas soi...
 
Lika antaa hyvää muhjua peltiin kun peltiin. Itse tykkään!

Razanez: Lika antaa hyvää muhjua peltiin kun peltiin. Itse tykkään!
 
Mää taas tykkään kun ne on puhtaita ja soivat kirkkaasti.

Razanez: Lika antaa hyvää muhjua peltiin kun peltiin. Itse tykkään!
 
Hautaat ne maahan vuodeksi. Silleen ne isommatkin peltilafkat on tehneet.
Mulla on se periaate että uudet symbaalit pidän puhtaina mutta vanhoja en lähde puhdistamaan.

Kailis: Hautaat ne maahan vuodeksi. Silleen ne isommatkin peltilafkat on tehneet.
Mulla on se periaate että uudet symbaalit pidän puhtaina mutta vanhoja en lähde puhdistamaan.
 
Missä vaiheessa uudet muuttuvat vanhoiksi?
Itsehän pidän tummuneista ja patinoituneista, sormenjälkiä täynnä olevista symbaaleista. Tosin tällä hetkellä osassa meikäläisen symbaaleista on kirkkaitakin kohtia, poistin vastikään tekstit ym. tuhrut Istanbuleista.

Mulla ero on selkeä; kaikki 40-70 luvun symbaalit on vanhoja ja 2000 luvulla hankitut uusia =D Noissa vanhoissa ei edes sormenjäljet näy.

Kailis: Mulla ero on selkeä; kaikki 40-70 luvun symbaalit on vanhoja ja 2000 luvulla hankitut uusia =D Noissa vanhoissa ei edes sormenjäljet näy.
 
Niin, kyllähän niitä sormenjälkiä pidemmän päälle alkaa olla sellainen määrä ettei sieltä enää yksittäisiä näe. Silloin aletaan lähestyä sopivaa törkymäärää. Mites tuota ko tuossa on tuollainen 30 vuoden väli jolloin symbaalit eivät enää ole vanhoja tahi saatika uusia, apua apua apua en tajua? Entäs 2000-luvulla hankitut mutta 1950-luvulla tehdyt symbaalit? Entäs saivartelu?

Jos olen hankkinut vanhan symbaalin 2000 luvulla niin ei se symbaali siitä nuorru. Ainoastaan jazzmies voi venyttää aikakäsitteitä.
Mulla ei vaan satu olemaan mitään tuolta 30:n vuoden väliltä.

Laitoin setin coated emperoreja tilaukseen DW:n päällysteeksi kun se sai eniten ääniä. Mulla on myös huisin jännittävä (mun mittakaavassa) tomiprojekti aluillaan, siinä tehdään DW:lle vaahterarungosta mahdollisimman paljon setin näköinen ja samansoundinen 16" räkkitomi.

Kailis: Ainoastaan jazzmies voi venyttää aikakäsitteitä.
 
Kiitos. Allekirjoitukseen meni.

Kailis: Ainoastaan jazzmies voi venyttää aikakäsitteitä.
 
Kun tekee musiikkia postmodernilla otteella, tulee musiikista automaattisesti tulevaisuuden musiikkia, ja soitinten on pystyttävä vastaamaan siihen huutoon. Nykyaika on modernia ja tuleva postmodernia, mennyt "uusi" taide on modernismia ja mennyt menneen uuden jälkeinen aika postmodernismia.

Postmodernismi on synnyttänyt hyvinkin hassuja asioita. Kun tarpeeksi huitoo, osuu aina joku johonkin. Mutta mielestäni tietoisesti tulevaisuuden luomisen yrittäminen vie energiaa asioista joita itse arvostan.

Kailis: Mutta mielestäni tietoisesti tulevaisuuden luomisen yrittäminen vie energiaa asioista joita itse arvostan.
 
No, osaltani jokainen kappale, mitä alan valmistaa, on tietoista astumista johonkin suuntaan, minne ylipäätänsä hieman prosessin alkua en olisi edes uskonut astuvani. Suuntanani on viime aikoina aina ollut asioiden - musiikinlajien, tekniikoiden, teorioiden ja sointien - intuitiivinen yhdistely, ja sitä sitten pääsee valitettavasti myös kiroilemaan yhtyeharjoituksissa valmisteluprosessin päätyttyä. Mutta sehän on vain esittämisen ongelma ja harjoittelukysymys.
 
Tämä tulevaisuuden musiikin ja sointien metsästäminen antaa minulle energiaa uuden luomiseen ilman kontekstipaineita. Postmodernismi ja postmoderni taide ei ole varsinainen tyylisuunta, vaan suvaitseva mielenlaatu mennä eteenpäin ja uskoa paremman olevan vasta tulossa. Historiaan ja estetiikkaan käpertyminen saa vain syrjintää ja hyvä/huono-keskustelua aikaan. Se on kaikki pois sisällöntuottamiselta.
 
Sen voisi vielä lisätä, että ilman tuottavaa työtä, mitä siis uuden musiikin tekeminen on, niin musiikista tulee museotuote.

Kailis: On myös se mahdollisuus että elää hetkessä eikä tuijota taakse eikä eteen.
 
Taiteen tekemisen kannalta on eteenpäin menemisen tae miettiä kaksi sekuntia eteenpäin muttei sen pidemmälle. Tietysti on hyvä olla olemassa jokin ajosuunnitelma tai hypoteesi lopputulemasta, mutta siihen ei saa jäädä jumiin, koska tuolloin jää monet mahdollisuudet käyttämättä.
 
Taakse tuijottaminen muuttuu helposti jäljennökseksi jostakin aikaisemmin tehdystä, mikä toimii hienosti tekniikoiden opiskelumenetelmänä. Parhaimmillaan jäljennökset voivat olla myös esikuvaansa parempia. Jäljennöksissä rajataan paljon mahdollisuuksia teoksen potentiaalin ulkopuolelle, mitä työn alkuinspiraatio mahdollistaisi lentoon päästettynä.
 
Hetkessä eläminen on yhtä kuin tämä hetki, preesens. Preesens on konkreettisesti tekemisen tätä hetkeä, mikä vaihtuu dramaattisesti koko ajan. Joogassa tarraudutaan tähän hetkeen, mikä on puhdistava ja tyhjentävä mielentila. Jooga ei synnytä suoranaisesti mitään, vaan mahdollistaa uuden tekemisen jälkeen ajattelutyhjiön. Eli hetkessä eläminen ei suoranaisesti ota huomioon mitään muuta kuin kyseisen tovin.
 
Eteenpäin tuojottaminen - olkoon se kaksi sekuntia, seuraava sointu, melodian kulkusuunnan vaihtaminen tai lähestyvä taite - on ns. laajennettu preesens, minkä tarkoituksena on luoda tekemiselle ns. lentokeli. Se vastaa ns. flow tilaa, missä työ ikään kuin alkaa tekemään itseään, ajantaju katoaa, työ etenee vauhdilla, seuraava siirto syntyy vaivattomasti jne.
 
Myös soitinrakentamisessa on vastaavia piirteitä. On 1:1 replicoja menneen ajan soittimista (World Max), on bulkkisoittimia preesensissä (Tama Starclassic) ja on suuntaa näyttäviä tulevaisuuden soittimia (Yamaha PHX), ja vielä postmoderneja tekniikoita yhdistäviä soittimia (Yamaha Club Custom - menneisyyden viisteet, uusi puulaji).

jazzmies: Joogassa tarraudutaan tähän hetkeen, mikä on puhdistava ja tyhjentävä mielentila. Jooga ei synnytä suoranaisesti mitään, vaan mahdollistaa uuden tekemisen jälkeen ajattelutyhjiön. Eli hetkessä eläminen ei suoranaisesti ota huomioon mitään muuta kuin kyseisen tovin.
 
Eikös joogan alkuperäinen ja perimmäinen tarkoitus ole kuitenkin pyrkimys vapautua kaikesta maallisesta ja sitä kautta pyrkimys irroittautumiseen reinkarnaatio-helvetistä. Länsimaalaislässytykset ovat sitten ihan oma lukunsa.
 
Nyt ollaan rummuttamisen ytimessä:)

jazzmies:... ja on suuntaa näyttäviä tulevaisuuden soittimia (Yamaha PHX)..
 
Onko olemassa joku aikaraja, minkä ajan kuluttua, jollakin soittimella soittaminen, on jo tavallaan taaksepäin tuijottamista? Siis tulevaisuuden taiteen kannalta katsottuna?
Nimittäin PHX:istä on vouhotettu jo ainakin vuoden ajan.
Niillä soittaminen on käsittääkseni takertumista lähimenneisyyteen.
Vaikka miten joogais, niin soundit on jo vanhat.
Eli matkimista. ===> Menneisyyden tuotteita ;)