Kitarat: kitarakamat ›

Nostetaas tää. Tosiaan tuo Reissue alkanut kiinnostaa. Vaikuttaisi sopivan ärhäkkäältä fenkulta noise rockiin / poppiin. Mut onkos kellään kokemuksia princetonin käytöstä fuzzien kanssa? Kaveri sanoi ettei hänellä oikein tuntunut toimivan fuzzit jostain syystä.

Itselläni oli kyseinen vahvistin noin 2 vuotta, kunnes luovuin siitä. Lähes kaikissa on sellainen ominaisuus, että elementti/kotelo joku muu resonoi vähän ikävästi sopivalla volumella. Ja mitä tulee säröihin niin juurikin niin, että OD-pedaalit toimii joten kuten, mutta mitään rankempaa osastoa on turha haaveilla. Ei ollut ensimmäinen Fenderini ja niissä kaikissa on se sama ongelma, että ei tahdo oikein löytyä sopivaa säröpedaalia. Jos tarkemmin vahvistimen soundia analysoi, niin siinä on mukavasti alapäätä varsinkin noin pienikokoiseksi vahvistimeksi. Yläpäätäkin löytyy Fendermäisesti, eli on aika kirkas. Keskiäänet ovat pääosin hukassa, joka mielestäni aiheuttaa sen säröpedaaliongelman. Mutta makuasioitahan nämä. Studiotonea en ole omistanut, mutta tyypittänyt. Särö on kyllä melkoisen eksoottinen. Voi olla, että pedaalilla toimii. Fenderissä hienointa oli tremolo ja kaiku. Niitä jäin kaipaamaan. Nykyisin soitan Egnater Rebel 30-vahvistimella. Siinä on hinta/laatu/soundi enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen.

petrip: Itselläni oli kyseinen vahvistin noin 2 vuotta, kunnes luovuin siitä. Lähes kaikissa on sellainen ominaisuus, että elementti/kotelo joku muu resonoi vähän ikävästi sopivalla volumella. Ja mitä tulee säröihin niin juurikin niin, että OD-pedaalit toimii joten kuten, mutta mitään rankempaa osastoa on turha haaveilla. Ei ollut ensimmäinen Fenderini ja niissä kaikissa on se sama ongelma, että ei tahdo oikein löytyä sopivaa säröpedaalia. Jos tarkemmin vahvistimen soundia analysoi, niin siinä on mukavasti alapäätä varsinkin noin pienikokoiseksi vahvistimeksi. Yläpäätäkin löytyy Fendermäisesti, eli on aika kirkas. Keskiäänet ovat pääosin hukassa, joka mielestäni aiheuttaa sen säröpedaaliongelman. Mutta makuasioitahan nämä. Studiotonea en ole omistanut, mutta tyypittänyt. Särö on kyllä melkoisen eksoottinen. Voi olla, että pedaalilla toimii. Fenderissä hienointa oli tremolo ja kaiku. Niitä jäin kaipaamaan. Nykyisin soitan Egnater Rebel 30-vahvistimella. Siinä on hinta/laatu/soundi enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen.
 
Kiitos! Tää oli harvinaisen kuvaava ja selkeästi perusteltu arvio.

petrip: Itselläni oli kyseinen vahvistin noin 2 vuotta, kunnes luovuin siitä. Lähes kaikissa on sellainen ominaisuus, että elementti/kotelo joku muu resonoi vähän ikävästi sopivalla volumella. Ja mitä tulee säröihin niin juurikin niin, että OD-pedaalit toimii joten kuten, mutta mitään rankempaa osastoa on turha haaveilla. Ei ollut ensimmäinen Fenderini ja niissä kaikissa on se sama ongelma, että ei tahdo oikein löytyä sopivaa säröpedaalia. Jos tarkemmin vahvistimen soundia analysoi, niin siinä on mukavasti alapäätä varsinkin noin pienikokoiseksi vahvistimeksi. Yläpäätäkin löytyy Fendermäisesti, eli on aika kirkas. Keskiäänet ovat pääosin hukassa, joka mielestäni aiheuttaa sen säröpedaaliongelman. Mutta makuasioitahan nämä. Studiotonea en ole omistanut, mutta tyypittänyt. Särö on kyllä melkoisen eksoottinen. Voi olla, että pedaalilla toimii. Fenderissä hienointa oli tremolo ja kaiku. Niitä jäin kaipaamaan. Nykyisin soitan Egnater Rebel 30-vahvistimella. Siinä on hinta/laatu/soundi enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen.
 
Et vaan taida olla Blackface -miehiä, sillä kyllä Princeton Reverb RI mielestäni kuulosti aika pitkälti siltä miltä sen kuuluukin, kun sellaista kokeilin :) Usein noille tykätään syöttää keskialueelta korostunutta pedaalia juurikin tuon middlen tasoittamiseksi.

Butterscotch: Et vaan taida olla Blackface -miehiä, sillä kyllä Princeton Reverb RI mielestäni kuulosti aika pitkälti siltä miltä sen kuuluukin, kun sellaista kokeilin :) Usein noille tykätään syöttää keskialueelta korostunutta pedaalia juurikin tuon middlen tasoittamiseksi.
 
No ei vain jostain syystä kolahtanut. Varmasti vahvistin kuulustaa sille, mille pitääkin. Itseäni kyllä se keskiäänikuoppa häiritsee. Mutta tästä päästään taas siihen, että toiset tykkää äideistä ja toiset tyttäristä... :) Kovasti yritin pitää siitä, vaihdoin pariin kertaan eri elementinkin siihen. Mutta mutta. Vuodet ovat pikku hiljaa alkaneet opettaa siihen, että ensivaikutelma kertoo paljon. Jos joku ei säväytä sillä, että kun piuhan laittaa kiinni ja potikat keskiasentoon (tai hieman säätää), niin parempi antaa olla. Säätämistä voi jatkaa loputtomasti. Samoin on todella tärkeää kiinnittää huomiota signaalin kokonaisketjuun. Vahvistimen tai kitaran vaihtaminen aiheuttaa yleensä ketjureaktion koko hässäkkään. Ei toki aina.

author: Sellaista voisin vielä kysyä, että miten tuo Princetonin soundi eroaa esim. Super Reverbistä, Deluxe Reverbistä tai Twin Reverbistä?
 
Tässä OMIA mielikuviani viime aikoina omistamistani fenkuista:
 
Super Reverb Reissue: Hienosoundinen kone puhtailla, hyvä kaiku mutta tremolo ei oikein vakuuttanut ainakaan omistamassani yksilössä. Toimii myös kotona, soi hyvin hiljaisellakin mutta oli ehkä hifistejä häiritsevä aavistuksenomainen verkkohurina taustalla. Reissue edellytti säröpedaaleilta keskialuevoittoista soundia ja siltikin ilmeisesti Jensenin ämyreistä johtuva diskanttipiikki varsinkin kaiutinlinjalla vaivasi. Kamala roudattava.
 
Super Reverb -76 (ei ultralineaarinen): Taivaalliset puhtaat, pehmeämpi kuin reissue, hyvä kaiku ja loistava tremolo. Toimii myös kotona, soi hyvin hiljaisellakin ja on täysin häiriötön. Myös tämä edellytti säröpedaaleilta keskialuevoittoista soundia. Hirvittävä (=kamala) roudattava.
 
Tweed Deluxe 5E3-klooni: Soittajan vahvistin, vastaa soittotatsiin erittäin tarkasti, Nautinnollinen soitettava juurikin em. syystä. Soundi terve, kitara kuulostaa kitaralta sekä hiljaisella että kovaa soitettaessa. Toimii melkein missä tahansa musiikkilajissa. Tweed poikkeaa merkittävästi uudemmista fenkuista ollen paljon keskialuevoittoisempi. Tweedistä löytyy kohtuuvolalla nautittava pikkuroso ja volaa kasvatettaessa mennään Neil Young-osastolle saakka. Puhdistuu kitaran volapotikalla hienosti, samoin soittotatsilla. Syö tyylikkäästi vaikka millaisia säröpedaaleja. Epäherkällä elementillä (esimerkiksi Fenderin käyttämillä Jenseneillä) ei anna kovinkaan paljoa puhdasta ääntä, nykyaikasilla elementeillä (itselläni Eminence Lil' Texas) volaa riittää peruskäyttöön hienosti. Volasäätö mielenkiintoinen, makuuhuonevolaa vaikea saada kun potikkaa hipaisemalla huutaa jo kovaa. Kolmosen jälkeen särö vain lisääntyy. Kuulostaa Suurelta Vahvistimelta, paino alle 10 kg ko. neodynaamisella elementillä => roudarin unelma.
 
Princeton Reverb Blackface-klooni: Erittäin kaunis, pehmeä, terve ja sivistynyt Fender-soundi. Korostaa Fenderin tyyliin matalia ja korkeita, mutta ainakaan omasassani olevalla 12" (poikkeaa alkuperäisestä) Eminence Cannabis Rex-elementillä ei lainkaan piikikäs. Pitää kuitenkin keskialuevoittoisista pedaaleista, ei kranttu. Sävy muuttuu merkittävästi käyttämällä Lil' Texas-elementtiä, mutta en osaa sanoa, kumpi on parempi. Kaiku paras, mitä olen jousikaikuosasatolta kuullut, samoin tremolo. Toimii myös kotona, soi hyvin hiljaisellakin ja on täysin häiriötön. Helppo roudattava, alle 15 kg.
 
Princeton Reverb Reissue (kaupan testin perusteella): Diskanttivoittoinen kaunis Fender-soundi. Kirkkaus johtui varmaan reissuessa olevasta 10" halvasta Jensen-elementistä ja lähentelee piikikästä. Volaa nostettaessa tuntui, että elementti huusi leipää matalien taajuuksien osalta. Epäilys jäi myös desibelien riittävyydestä, matalien röpötys alkoi aika helposti. Kaiku ja tremolo jäivät mieleen erinomaisina. Toimii varmaan myös kotona. Reissue paranee varmaankin merkittävästi vaihtamalla elementit ja luultavasti putketkaan eivät edusta parhaimmistoa. Helppo roudattava, alle 15 kg.
 
Kaikki ovat hienoja laitteita ja itselleni on jäänyt suosikiksi ehkä subjektiivisista syistä tekemäni Tweed Deluxe ja Princeton Reverb. Toinen syy on se, että nämä alkavat elää käyttämälläni volatasolla, Supereita pääsi harvoin avaamaan kunnolla.

itelläni kävi aika sama jutska, ja nimenomaan kitarapajassa, tosiaan kokeilin princetonia ja olin aika samoilla linjoilla, iso ja pehmee hyvä kokonaisuus soundissa, mutta päädyin silti kattelee Deluxe Reverbiä ja ihastuin entistä enemmän, meni muutama viikko eteenpäin ja menin uudelleen pedaalilauta kourassa kokeilemaan miten Deluxe reverbi syö pedaaleja, itselläni säröttiminä toimii Bossin SD-1 Keeley modi ja Suhr Riot. ja kappas, aivan loistava kokonaisuus ja vahvistin lähti mukaan.
 
Tosin Deluxe reverb taitaa muutaman satasen maksaa enemmän, mutta vahvistin on vieläkin käytössä ja en oo kyllä lähivuosina myymässä pois. Kantsii kokeilla : )