Kitarat: kitarakamat ›

AngieRainbow: Mikäköhän tuossa Gibson-merkissä on, kun se tuntuu herättävän niin paljon tunteita ihmisissä?
 
Kait se johtuu siitä, että se kelpaa monelle puolihullulle tanssimuusikollekkin kepiksi, tulevat sitten Tanssimusiikki-palstalta tänne meuhkaamaan asiasta.

balanced1: No eikös noissa Atlas-kitaroissa ole juurikin myös ilmentynyt alkuun "kuivumis-ilmiötä" talvella?
 
Nauhanpäät vaativat hieman viilausta ekana talvena, kyllä. Mutta saapuessaan kaikki kolme kitaraa on olleet täydellisessä kunnossa. Ilmeisesti samaa ei voi sanoa Gibsoneista, itse en tosin moista ole omistanut. SG kiinnostaisi.

McNulty:
Eli... testatkaa nyt hyvänen aika ne ostamanne soittimet ja laitteet ensin, tai varmistukaa siitä että laite on 100-varmasti mieluinen.
 
Just näin. Ihmetyttää että kitaristit tekee ostopäätöksiä sen perusteella mitä joku muu siitä tuotteesta on mieltä.
Kokeilkaa, testatkaa, fiilistelkää miettikää omalla päällänne mitä ees ootte hakemassa. Ennen kaikkea niiku svilo jossain tuolla sanoikin. Soittakaa enemmän ja kelatkaa vähemän.
Jaaah kamawänkkärit, tää lässytys sit ei koske teitä ;)

lavaamo: Kait se johtuu siitä, että se kelpaa monelle puolihullulle tanssimuusikollekkin kepiksi, tulevat sitten Tanssimusiikki-palstalta tänne meuhkaamaan asiasta.
 
;)
 
Tunnettuin merkki, kai se aiheuttaa ihailun lisäksi myös vastakkaisia reaktioita. Mutta ei kai tässä nyt vielä kovin rankasti ison G:n tuoetteita mollattu?

jyrkalt: Just näin. Ihmetyttää että kitaristit tekee ostopäätöksiä sen perusteella mitä joku muu siitä tuotteesta on mieltä.
Kokeilkaa, testatkaa, fiilistelkää miettikää omalla päällänne mitä ees ootte hakemassa. Ennen kaikkea niiku svilo jossain tuolla sanoikin. Soittakaa enemmän ja kelatkaa vähemän.
Jaaah kamawänkkärit, tää lässytys sit ei koske teitä ;)
 
Mä luulen että wanhan polven kitaristit enemmänkin gibsonia arvostaa niitä wanhojen legendojen tarinoita muistellen. Gibsonin legenda kuuluu siihen aikaan miten esim Iommi joutui dumppaamaan stratonsa koska tallamikki lopetti toiminnan, silloin ei ollut varaosakauppiaita, täyty ottaa sg kouraan. Nykyään ei tarvi poistaa stratoa käytöstä jos tallamikki ei toimi, voi laittaa kuntoon. Siihen aikaan ei valitettu, jos löytyi kiva sähkökitara niin siitä tuli legenda julkkiksen käsittelyssä ja sitä muistellaan tänä päivänä jonain standardina hyvään, oikeaan sähkökitarasoundiin, samalla kuunnellen sitä aitoa oikeaa 60- ja 70-luvun nuorisomusiikkia :).

trih: Mä luulen että wanhan polven kitaristit enemmänkin gibsonia arvostaa niitä wanhojen legendojen tarinoita muistellen. Gibsonin legenda kuuluu siihen aikaan miten esim Iommi joutui dumppaamaan stratonsa koska tallamikki lopetti toiminnan, silloin ei ollut varaosakauppiaita, täyty ottaa sg kouraan. Nykyään ei tarvi poistaa stratoa käytöstä jos tallamikki ei toimi, voi laittaa kuntoon. Siihen aikaan ei valitettu, jos löytyi kiva sähkökitara niin siitä tuli legenda julkkiksen käsittelyssä ja sitä muistellaan tänä päivänä jonain standardina hyvään, oikeaan sähkökitarasoundiin, samalla kuunnellen sitä aitoa oikeaa 60- ja 70-luvun nuorisomusiikkia :).
 
Miten tämä väittämä on validi, kun en koe itseäni vanhaksi enkä varsinkaan "wanhan polven kitaristiksi" ja silti pidän suuresti monesta G-pajan tuotteesta?

McNulty: Miten tämä väittämä on validi, kun en koe itseäni vanhaksi enkä varsinkaan "wanhan polven kitaristiksi" ja silti pidän suuresti monesta G-pajan tuotteesta?
 
sä olet vanha, mä taas haluaisin optekin straton, koska ne vilkkuvat ledit on makeita, mutta mä olenkin nuori, vaikken iältään.
 
niin ja floydi kanssa, ja tallahumppari niinkuin yamaha teki, eli tehdään se kahdesta oikeasta singlecoilista, niin loppuu valitus huonosta soundista puolitettuna.

Minulla kävi hyvä tuuri kun tilasin Thomannilta Gibsonin, ei ole valituksen aiheita ilmennyt. Tosin omani on malliston halvimmasta päästä, mutta jos lähtisin Les Paul Standardia ostamaan niin sen kyllä haluaisin testata tarkasti ennen ostopäätöstä.

McNulty: Miten tämä väittämä on validi, kun en koe itseäni vanhaksi enkä varsinkaan "wanhan polven kitaristiksi" ja silti pidän suuresti monesta G-pajan tuotteesta?
 
Luuloma, ei väittämä. Mutta hyvä jos g-piste tarjosi eniten rahoille vastinetta kilpailijoihin nähden ilman mitään 'mojoa'... ;)

jomppu: Minulla kävi hyvä tuuri kun tilasin Thomannilta Gibsonin, ei ole valituksen aiheita ilmennyt. Tosin omani on malliston halvimmasta päästä, mutta jos lähtisin Les Paul Standardia ostamaan niin sen kyllä haluaisin testata tarkasti ennen ostopäätöstä.
 
Seuraa vasurin valitusta: Itellä ei ole just vaihtoehtoja, eli niitä kitaroita ei ole lähikaupan hyllyllä ja jos niitä sinne haluaa, pitää tehdä ostopäätös ennen kuin näkee tuotteen. Thompalta tuote sentään tulee suoraan ja siinä on 30 päivän palautusoikeus. Aika no-brainer siis omalla kohdalla.
 
Kaksi Gibsonin LP:tä olen Tompalta tilannut ja molempiin olen ollut erittäin tyytyväinen. Tompan hyvyyttä tai huonoutta kitaroissa ei varmaan ole yhtään - mutta hyvin välittivät, homma hoitui kuten piti.

McNulty: Miten tämä väittämä on validi, kun en koe itseäni vanhaksi enkä varsinkaan "wanhan polven kitaristiksi" ja silti pidän suuresti monesta G-pajan tuotteesta?
 
Jos löydät itsesi hyräilemästä yli kolmesta eri sävelestä koostuvaa melodiaa, olet "wanhan polwen" kitaristi.

Vladi: Nauhanpäät vaativat hieman viilausta ekana talvena, kyllä. Mutta saapuessaan kaikki kolme kitaraa on olleet täydellisessä kunnossa. Ilmeisesti samaa ei voi sanoa Gibsoneista, itse en tosin moista ole omistanut. SG kiinnostaisi.
 
Tuo nauhanpäiden hiota on kyllä kiusallista uudessa kitarassa, mutta vika on erillaisessa ilmastossa eikä huonosti tehdyssä kitarassa.

Ziggy Bubba: Seuraa vasurin valitusta: Itellä ei ole just vaihtoehtoja, eli niitä kitaroita ei ole lähikaupan hyllyllä ja jos niitä sinne haluaa, pitää tehdä ostopäätös ennen kuin näkee tuotteen. Thompalta tuote sentään tulee suoraan ja siinä on 30 päivän palautusoikeus. Aika no-brainer siis omalla kohdalla.
 
Kaksi Gibsonin LP:tä olen Tompalta tilannut ja molempiin olen ollut erittäin tyytyväinen. Tompan hyvyyttä tai huonoutta kitaroissa ei varmaan ole yhtään - mutta hyvin välittivät, homma hoitui kuten piti.
 
Nojoo, tuo on varmaan hyvin totta, kun katselee musiikkiliikkeen seiniä niin hyvin kitsaasti siellä vasuri kitaroita roikkuu. Ja just sylissä kokeilin niin vähän hankalan oloinen Les Paulista tulisi jos kielet kääntäisi ylösalasin =)

Tämä ketju on lukossa ennen kun mirri ehtii maukua, mutta lisäänpä sen verran, että mulla on ollut harvinaisen paska tuuri uusien Gibsonien kanssa parin viime vuoden aikana. Nyt ei puhuta mistään törröttävistä nauhoista tai tahmeasta lakasta kaulassa.
 
Mulla tulee mieleen ainakin viisi surkeaa tapausta, näistä ääriesimerkkeinä susivino kaula (CS R7 Gold Top), huomattavan vinoon poratut mikit ja kehykset (SG '61 RI), sekä luultavimmin kanadanmajavan viimeistelemä otelauta (Custom ES-335). Ei mitään ihan halvimpia malleja kuitenkaan. Näistä viidestä kaksi oli uutena myynnissä suomalaisessa putiikissa (Hki).
 
e: typo

Jos teetät tai ostat Les Paul -mallisen kitaran, oli se sitten merkiltään mikä tahansa niin se ei ole Gibson Les Paul vaan vain sen mallinen kitara.
Stankku Gibsoneistakin löytää varmasti hyviä, en tarkoita että vain CS Gibbonit olisivat hyviä. Hinnallahan ei ole merkitystä jos peli on hyvä mutta kyllä CS Gibson hinnoittelussa on varmaan Zakk Wylde/Slash -lisää.

Mikä tässä on nyt niin vaikeata? Jos kitarassa on vikaa tai laadussa parantamisenvaraa niin kitara vaihtoon vaan.

Grugi: Mikä tässä on nyt niin vaikeata? Jos kitarassa on vikaa tai laadussa parantamisenvaraa niin kitara vaihtoon vaan.
 
Vois ne tietty olla kohillaan jo valmiiksi, ei kai ihan liikaa vaadittu - siis merkistä riippumatta.
 
Nauhanpäistä: Itellä ei ole yhdessäkään ruusupuuotelautaisessa kitarassa törröttänyt yksikään nauha, mutta vaahteraisissa taas melkein järjestäen. Näissä halvimmissa Gibsoneissa (Faded ym.) tota kyllä bongaa kaupassa yhtenään. Taitavat säästää myös puiden kuivatuksessa, viimeistelyn lisäksi?

Mulla on G-pajan SG standardi minkä viimeistelyyn ja laatuun olen ollut ihan tyytyväinen , mutta jostain syystä kaula menee muutaman kuukauden välein notkolle. Tätä ei tapahdu mun japanin ibassa eikä jenkki Jacksonissa. Kaikkia säilytetään samassa paikassa ja näkevät käyttöä yhtä paljon. SG:ssä on E-standardi vire ja kielet perus 10-setti. Onkohan tämä nyt vika vai ominaisuus?
 
En tälle nyt viittinyt omaa ketjua avata. Kai tämä nyt sen verran aihetta sivuaa, että tähän sopii.

trih: Mä luulen että wanhan polven kitaristit enemmänkin gibsonia arvostaa niitä wanhojen legendojen tarinoita muistellen. Gibsonin legenda kuuluu siihen aikaan miten esim Iommi joutui dumppaamaan stratonsa koska tallamikki lopetti toiminnan, silloin ei ollut varaosakauppiaita, täyty ottaa sg kouraan. Nykyään ei tarvi poistaa stratoa käytöstä jos tallamikki ei toimi, voi laittaa kuntoon. Siihen aikaan ei valitettu, jos löytyi kiva sähkökitara niin siitä tuli legenda julkkiksen käsittelyssä ja sitä muistellaan tänä päivänä jonain standardina hyvään, oikeaan sähkökitarasoundiin, samalla kuunnellen sitä aitoa oikeaa 60- ja 70-luvun nuorisomusiikkia :).
 
No kyllä ite kuuntelen ihan myös tämän vuosituhannen nuorisomusiikkia, jota on myöskin Gibsoneilla toteutettu. Tai emmä tiä onko tuo In Flames nuorisomusiikkia vai mitä se on... vanhojen partojen musaa. Mut ei se nyt ainakaan sitä kultaista seventies-musaa ole.
 
Yks hyvä puoli mikä tuossa omassa Gibsonissa ainakin on, niin paino. Eipä nuo stratot tai Ibanezit tunnu enää miltään, kun on tuolla LP:llä kauhonut. Niinhän se on, että soundi painaa! Mun täytyy sanoa, ettei mua kiinnosta Tokait tai mitkä vaan kepukat. Ihan sama vaikka niistä joku pitää, ei se ole multa pois. Mutta onhan se hienoa, että Les-setä on 50-luvulla vääntänyt ton muotin tohon skebaan. Sitäkin arvostan, ettei firma ole tehnyt samalla merkillä kaukoidän paskaa. Vaikka kopiofirmat suoltaa edullisia kopioitaan markkinoille. Enkä aio pyydellä täällä anteeksi, että oma Gibsoni tuntuu käteen juurikin sopivalta.