Rock, pop, alternative ›

krautio: Mä kattelin Monroen keikkaa telkkarista muutama päivä sitten vartin verran. Päällimmäisenä jäi mieleen todella keskinkertaiset kitaristit ja niiden "vinguttelu"-soolot. Poseraaukset olivat kyllä opeteltu, mutta todella ankeata blues-skaalan pyörittelyä. Eikö Mikelle tosiaan löydy muita kepinveivaajia kuin nuo?
 
Musta olisi aika outoa jos Monroen bändissä joku alkaisi vetää jotain neoklassisia progesooloja tai jotain sweepailua. Kyllä mun mielestä blueskaalat ja vinguttelusoolot sopii parhaiten Michael Monroen musaan.

Micah Moore on paljo parempi.
https://encrypted-tbn0.google.com/i … b_FG8cCez82oNEy2WoykvoJw_WfULAndH_C

No onpas nyt negatiivista nihkeyttä ilmassa.
 
En nyt halua kuulostaa alentuvalta tai ilkeältä tms, mutta eikö keskustelu käsitteestä 'epävireinen' laulu tällaisen musiikin kohdalla kuulosta teistä itsestännekin aika huvittavalta?
 
Toinen juttu on se, että rock keikkojen live taltioinnit ja telkkarissa näyttämiset pitäisi mun mielestä lailla kieltää. Eihän niitä ikinä saada kuulostamaan samalta kun paikan päällä tai levyllä, eli ne jotka haluaa kokea livenä haalatkoon persiinsä paikan päälle.
 
Mä olen keksinyt konstin yliannostuksen säätelyyn; kaukosäädin. Ei ole sen jälkeen Mickey Boy tai muutkaan tulleet meille meuhkaan... :-D

Eihän niitä ikinä saada kuulostamaan samalta kun paikan päällä
 
No ei samalta tietenkään koska livetilanteeseen liittyy kokonaisvaltainen psykofyysinen kokemus. Mutta monta kertaa livetaltioinnit kuulostavat "paremmilta" koska ne miksataan jälkeenpäin ja suorassakin lähetyksessä voi olla parempi äänenlaatu riippuen kuunneltavasta laitteistosta. Läppärin kaiuttimilla mikä tahansa kuulostaa paskalta.

Kailis: No ei samalta tietenkään koska livetilanteeseen liittyy kokonaisvaltainen psykofyysinen kokemus. Mutta monta kertaa livetaltioinnit kuulostavat "paremmilta" koska ne miksataan jälkeenpäin ja suorassakin lähetyksessä voi olla parempi äänenlaatu riippuen kuunneltavasta laitteistosta. Läppärin kaiuttimilla mikä tahansa kuulostaa paskalta.
 
Niin jos haluaa kuunnella kunnolla mixattua versiota, niin kuuntelee levyltä. Jos haluaa kokea koko psykofyysisen kokonaisuuden, menee keikalle. Live taltioinneissa ei toimi kumpikaan. Sitä juurikin tarkoitin.

Jussiman: Musta olisi aika outoa jos Monroen bändissä joku alkaisi vetää jotain neoklassisia progesooloja tai jotain sweepailua. Kyllä mun mielestä blueskaalat ja vinguttelusoolot sopii parhaiten Michael Monroen musaan.
 
Mutta mahtuuhan tuohon välimaastoon muunkinlaista soittoa kuin neoklassista tai sit tota nykyistä?
 
Ei silti, mun mielestä noi kitaristit rokkaa ihan kivasti. Rumpali on tosi kova, ja bändin sydän.

Mä oon nähnyt Monroen soolojuttuja jokaisen osasen varrelta, aiemmat livenä ja tämän nyt sitten telkkarista. Jokaisessa on ollut sama juttu: muodollisesti pätevää rokettia vailla sitä sytyttävälle rokänrollille ominaista paloa, epävarmuutta, yllätyksellisyyttä ja ehkä jopa briljeerausta. Sellaista, mitä just esim. Andy ja Thunders kykene(i)vät tuomaan mukaan.
 
Kitarapartiot ovat aina olleet aika tylsiä tahkoajia, siinähän se perussyy taitaa olla kun on kyse kitaramusasta. Dregen vaikuttaa lupaavalta hahmolta tässä mielessä. Toinen juttu on toi biisin kirjoittaminen. Niitä pitäisi kyetä säveltämään, sillä kyllähän joka jannu muotopuhtaan biisin skrivaa. Eikä niillä hanoibiiseillä voi loputtomiin ratsastaa vai voikohan sittenkin.
 
Tällainen piikki, momentti, snadi oma juttu kuitenkin aina tarvitaan, jos halutaan ponkaista massasta esiin. Epäilemättä Monroen viritykset toimivat näinkin ja kundi voi kiertää sen minkä haluaa, mutta se taso, millä kierretään, se on siinä. Jos se riittää, OK, sillä saa kuitenkin leivän ja saa tehdä sitä, mitä haluaa ja osaa.
 
PS: FSTvitosella on tullut nytten tuota SVT:n ohjelmaa. Monroen vetoa edeltävänä iltana tuli Thåströmin festivaaliveto ja olihan se kaikin puolin, myös teeveetoteutuksena, aivan eri planeetalta. Myös miehet olivat vanhenneet eri tavoin...tarkoitan kaikkia skulaajia, en vain päälliköitä.

Pointtini oli se, että päällimmäinen ajatus keikasta oli pettymys. Mike on ollut mediassa jatkuvasti viime aikoina ja siihen nähden bändin esitys oli kyllä "nihkeä" ja siitä jäi fiilis, että "tämmönenkö tämä vain sitten on". Mike on varmasti kiva ja symppis hahmo, mutta en riennä levykauppaan ostamaan hänen levyjään. Näin se vain on. Mutta kaikesta huolimatta arvostan, että Mike jaksaa painaa vuodesta toiseen. Varmasti löytyy faneja joka puolelta maailmaa loppuelämäksi.
 

 
Outza66: No onpas nyt negatiivista nihkeyttä ilmassa.
 
En nyt halua kuulostaa alentuvalta tai ilkeältä tms, mutta eikö keskustelu käsitteestä 'epävireinen' laulu tällaisen musiikin kohdalla kuulosta teistä itsestännekin aika huvittavalta?
 
Toinen juttu on se, että rock keikkojen live taltioinnit ja telkkarissa näyttämiset pitäisi mun mielestä lailla kieltää. Eihän niitä ikinä saada kuulostamaan samalta kun paikan päällä tai levyllä, eli ne jotka haluaa kokea livenä haalatkoon persiinsä paikan päälle.
 
Mä olen keksinyt konstin yliannostuksen säätelyyn; kaukosäädin. Ei ole sen jälkeen Mickey Boy tai muutkaan tulleet meille meuhkaan... :-D

Näin Michael Monroen livenä viime kesänä Foo Fightersin lämppärinä. Meno oli kyllä todella energistä ja bändi toimi hyvin. Vaikka Mikella on jo ikää, ei väsymys näkynyt lainkaan. Esimerkiksi samassa konsertissa esiintyneiden puolta nuorempien Biffy Clyron tyyppien esiintyminen oli paljon väsyneemmän oloista. Monroe otti yleisön haltuun ja tuli oikeasti fiilis, että nyt ollaan ROCK-keikalla!
 
Mielestäni Monroen uusin levy on aivan loistava rock-levy vaikkei siinä nyt mitään kovin uutta tai ihmeellistä oikeastann olekaan. Biisit ovat simppeleitä kuten genreen kuuluukin. Oikeastaan se, ettei levyllä ole mitään kokeiluja tai häröilyä, on sen vahvuuskin. Varmaan se on joidenkin progemiesten ja jazzukkojen mielestä roskaa, mutta minulle raakaa rokkia diggaavalle se oli iloinen yllätys viime vuoden levyjen joukosta.

Jep, Sensory Overdrive on todella hyvä rocklevy, ja bändi toimii livenä. Provinssitallenteen epävireydet eivät haitanneet meikäläistä ollenkaan. Järkkärille vaahtoaminen perseen koskettelusta oli hupaisan paljastava silmänräpäys MM:n luonteeseen, hieman noloa, mutta voitti kaikki itseääntoistavat haastattelut eri medioissa.
Toivoin aina että Andy McCoy keskittyisi vain musiikkiin ja pitäisi suunsa kiinni, niinkuin se enimmäkseen piti 80-luvun Hanoikeikoilla, nyt toivon ihan samaa MM:ltä. Ei auta vaikken itse katsoisi esim. Voicea, mutta pelkkä ajatus jotenkin riipii vanhaa fania. Ks. ohjelman takiahan se ehtinyt edes hengailla siinä Classic Rock-lehden palkintotilaisuudessa!
Rauta on kuumana, mutta ehkä pitäisi takoa ihan muualla kuin Suomen telsussa puhuen.

sirdickyj: Ei silti, mun mielestä noi kitaristit rokkaa ihan kivasti. Rumpali on tosi kova, ja bändin sydän.
 
Mä tykkään basistista... se on jotensakin just oikeeoppista biisiin nähden. Mätössä kellontarkkaa, rockin rullauksissa etukenossa, blues vivahteissa takakenossa. Johan se on melkein yhtä hyvä kun Haloo Helsingin Elli :-D...
 
krautio: Pointtini oli se, että päällimmäinen ajatus keikasta oli pettymys. Mike on ollut mediassa jatkuvasti viime aikoina ja siihen nähden bändin esitys oli kyllä "nihkeä" ja siitä jäi fiilis, että "tämmönenkö tämä vain sitten on". Mike on varmasti kiva ja symppis hahmo, mutta en riennä levykauppaan ostamaan hänen levyjään. Näin se vain on. Mutta kaikesta huolimatta arvostan, että Mike jaksaa painaa vuodesta toiseen. Varmasti löytyy faneja joka puolelta maailmaa loppuelämäksi.
 
Minä en ole mikään erityinen fani. Ainakaan ollut ennen. Hanoin levyt mulla on enemmän sellaisesta yleissivistävästä syystä.
 
Mutta tällä levyllä mua kiehtoo enemmän se MITEN ne soittaa, ei biisien sisältö sinällään. Ne on aika samoja juttuja ja rock klassikoista lainattu, eikä vaan Hanoilta vaan kaikkihan bändit niitä toisiltaan kopsaa ristiin.
 
sormunen: ...PS: FSTvitosella on tullut nytten tuota SVT:n ohjelmaa. Monroen vetoa edeltävänä iltana tuli Thåströmin festivaaliveto ja olihan se kaikin puolin, myös teeveetoteutuksena, aivan eri planeetalta. Myös miehet olivat vanhenneet eri tavoin...tarkoitan kaikkia skulaajia, en vain päälliköitä.
 
Niin toki on eroa siinä miten se taltionti tehdään. Mutta yleisestikään rock keikkojen tai oopperan katselu telkkarista on minun mielestä aika hanurista. Joku folk poppoon clubi keikka tai tangomarkkinat on ihan ok, varmaankin.

Dull Finn: Rauta on kuumana, mutta ehkä pitäisi takoa ihan muualla kuin Suomen telsussa puhuen.
 
Paljolti tuossa on managerillakin tekemistä asian kanssa.

Tuos kirjassa monroe selittää että tärkeämpää on löytää porukka joka toimii keskenään ja on nimenomaan bändi eikä täynnä yksittäisiä tiluvirtuooseja. Ja hyvinhä nuo tuntuu soittavan bändinä. :)

Dull Finn: Rauta on kuumana, mutta ehkä pitäisi takoa ihan muualla kuin Suomen telsussa puhuen.
Sehän vähän riippuu mitä uraltaan hakee. Jos tarkoitus on vain soittaa eikä raha tai maine ole enää niin tärkeätä kuin nuorempana, kotoa käsin duunailu ja omaan sänkyyn (tai oman telkun viereen heh) yöksi voi olla toimiva konsepti. En sano että näin olisi MM:n kohdalla koska en tunne koko tyyppiä... mutta itse yli 40v ymmärrän senkin.
 
Tietty nuoremmilla kuten Ginger voi nimenomaan olla muun suuntaisia haaveita. Ja sellaisesta jolla ei samoja mahiksia ole lainkaan, se saattaa kuulostaa tuhlaukselta.
 
Mä en katso Voicea kun en kestä sitä Tähkää, mutta sen mitä olen kurkkinut minusta Monroe on siinä oma hauska pöhkö itsensä; pullottavine silmineen, pakkoliikkeineen ja ilmeineen kuin henkiin herätetty nukke. Ja se että se kehuu suorituksia jotka ei ole rockia... sehän on hyvä ettei ole liian fakkiintunut omaan genreensä?
 
Mutta mä olen jo aikaa sitten todennut että muusikoista yleensä parhaiten pääsee nauttimaan kuuntelemalla vain niiden levyjä tai keikkoja. Haastattelut yms ei tuo mitään hirveää lisäarvoa kokemukseen.

Outza66: .
 
Tietty nuoremmilla kuten Ginger voi nimenomaan olla muun suuntaisia haaveita. Ja sellaisesta jolla ei samoja mahiksia ole lainkaan, se saattaa kuulostaa tuhlaukselta.
 
Gingerhän on Monroeta huimat kaksi vuotta nuorempi:)
Kyllähän MM on bändeineen tänä vuonna rundannut Jenkeissä ja joulukuun alussa olivat Briteissä; enemmän ne on ulkomailla olleet kuin Hanoi Rocks rebirthinsä jälkeen.

Fading Ways Finland: Gingerhän on Monroeta huimat kaksi vuotta nuorempi:)
Kyllähän MM on bändeineen tänä vuonna rundannut Jenkeissä ja joulukuun alussa olivat Briteissä; enemmän ne on ulkomailla olleet kuin Hanoi Rocks rebirthinsä jälkeen.
 
Niin. Kuten sanoin, en tiedä MM:stä enkä bänd(e)istään ja kunnianhimostaan yhtikäs mitään :-D. Mutta selitykseksi sille miksi hän hengailee vielä Suomessakin vaikkei olis pakko, fiilistelin vain...

Dull Finn: Rauta on kuumana, mutta ehkä pitäisi takoa ihan muualla kuin Suomen telsussa puhuen.
 
Noi Voicen karsinnat on kuvattu aikaisemmin syksyllä viikossa...

StJerky: Ja siksiköhän se Ginger häipyi.
 
Yhtenä syynä oli tuo kyllä. Pöhköä sinänsä mun mielestä oli se että Gingeriä ei käytetty brittirundin promoamisessa käsittääkseni kovinkaan paljoa.
 
Toisena suurena syynä oli halu nähdä kersojensa kasvavan.

No juu tuli eilen käytyä kattomassa Pakkahuoneen keikka ja ei voi kuin onnitella niitä, jotka ootte hommannu lipun Hki/Turku keikoille, mitkä on jäljellä. Bändi on ehkä kovemmassa iskussa kuin aiemmin. Aivan varmasti yksi kovimmista rokkikeikoista mitä on tullut käytyä kattomassa. Tähän tapaan mentiin :
 
Trick Of The Wrist
Got Blood
Modrn Day Miracle
Motorvatin
Hammersmith Palais
All You Need
78
Nothins Alright
Not Fakin It
Later Wont Wait
Bombs Away
You Crusified Me (ei liene soitettu ennen tätä kiertuetta)
Mystery City
Malibu Beach
Dead Jail Rock N Roll
Depauchery As A Fine Art (Sami korvas Lemmyn osuuden)
Taxi Driver (Lacu veti puolet vokaaleista)
Same Shit Different Day
 
Järjestys ei ihan välttämättä ole tuo, mutta jotakuinkin...Anyway aivan huikee keikka.