Rummut: soittaminen ›

hemmo: Munsta Jordison erininomainen rumpali on. Sattumaako?
 
Älä tule meille suvaitsemaan.

hemmo: Munsta Jordison erininomainen rumpali on. Sattumaako?
 
Ehkä sun valta mielipidevaikuttajana yhdistettynä tähän mielipiteeseen tekee Jordisonista juurikin sen maailman yliarvostetuimman?
:P

Epämuusikko: Ihan hyvä musamaku sillä on. Problem's?
 
Mutta ei asiapostauksia tänne palstalle.

Epämuusikko: Ihan hyvä musamaku sillä on. Problem's?
 
Eiks kaikilla ole?

hemmo: Munsta Jordison erininomainen rumpali on. Sattumaako?
 
Ei sattumaa, tällaisen on jo oltava melko merkittävä ja kiistatta todettava vääristymä ja kieroonkasvaminen. Tai sitten joku tunne-elämän paha kehittymishäiriö. ;)

jazzmies: Joo, ja muita tuon ajan TW erikoisuuksia on mm. Bill Evansin ja George Russelin vaarallinen 'Living Time' ja pelottava Williamsin oma 'Old Bum's Rush'. Ja unhoittaa ei saa levyä Stan Getz: Captain Marvel. Kaikki tehty '72 ja tuolloin setti kasvoi kaksinkertaiseksi.
 
Ja vielä Wecklistä ja tunteista sen verran, että voiko musiikki tai vielä vähemmän rumpujensoitto välittää mitään tunnetta. Missä on se objektiivinen soittotunnmittari? Joku voi sanoa että Ralph Molinan soitossa on enemmän tunnetta kuin Wecklillä, mikä on täysi vale. Täysin kiini tunteiden välittyminen on siitä koskettaako soitto eli pohjimmiltaan siitä, onko kuulijalla sen kaltaisen musiikin vastaanottamiseen tarvittavaa kärsivällisyyttä tai kulttuuria. Itse saan suuremmat kiksit kuunnellessani Wecklin soittoa kuin Molinan Nebraska-beatia. Sama tulee musiikkiin: kolahtaa Corean sävellykset kuin Youngin. Nyt ehkä jotkut hikeentyvät takarivissä, koska Neil Youngin musiikissa on enemmän tunnetta. Sallittakoon erilaiset kuuntelu- ja arvotottumukset, jooko?
 

 
No kunhan muistat nuo asiat myös itse jatkossa, niin kaikki on cool ;) Eli sallitaan ne mieltymykset ja tottumukset.

Epämuusikko: No ei tod.
 
Omasta ja äiteen mielestä on.

Mitä väliä? Lukekaa vaikka Esko Valtaojaa välillä, niin loppuu se nipottaminen.
 
Mä kannatan myös Eskoa. Eikä Kari Enqvistkään huono valinta ois..

Metallica-fanipoikien mielestä Lars Ulrich on maailman paras, ja vähän parempikin. Ja näitä metallica-faneja on aika paljon. Larssin soitto on tylsän mielikuvituksetonta ja tekniikka huono, joten minusta hän on melkoisen yliarvostettu. Tilannetta ei aikakaan helpota se että en hänen yhtyettään diggaa ollenkaan.

pt_: Metallica-fanipoikien mielestä Lars Ulrich on maailman paras, ja vähän parempikin. Ja näitä metallica-faneja on aika paljon. Larssin soitto on tylsän mielikuvituksetonta ja tekniikka huono, joten minusta hän on melkoisen yliarvostettu. Tilannetta ei aikakaan helpota se että en hänen yhtyettään diggaa ollenkaan.
 
Aijaa, tämä olikin ihan uusi tieto.

pt_: Metallica-fanipoikien mielestä Lars Ulrich on maailman paras, ja vähän parempikin. Ja näitä metallica-faneja on aika paljon. Larssin soitto on tylsän mielikuvituksetonta ja tekniikka huono, joten minusta hän on melkoisen yliarvostettu. Tilannetta ei aikakaan helpota se että en hänen yhtyettään diggaa ollenkaan.
 
Lerssin tuplat ja kirkin wahi

pt_: Metallica-fanipoikien mielestä Lars Ulrich on maailman paras, ja vähän parempikin. Ja näitä metallica-faneja on aika paljon. Larssin soitto on tylsän mielikuvituksetonta ja tekniikka huono, joten minusta hän on melkoisen yliarvostettu. Tilannetta ei aikakaan helpota se että en hänen yhtyettään diggaa ollenkaan.
 
Tää johtuu vaan siitä että oot niin nuori. Kun ikää ja kokemusta karttuu niin vaikeampikin taide alkaa avautumaan... :D

En edelleenkään ymmärrä sitä, että miten kokijapohjainen asia voidaan absoluuttisesti määritellä hyvä/huono lokeroihin. Jazzmieheltä joskus aikoinaan tästä kysyin jonkin toisen keskustelun tiimoilta, mutta en vastausta saanut. Ja se ihmetyttää myös hieman että kuinka voidaan puhua "totuuksista" jossakin niinkin abstraktissa asiassa kuin musiikki? Tottakai soittajien taidot vaikuttavat tulkintaan ja musiikin teknisen toteutuksen hyvyyteen tai huonouteen. Melodioiden väittäminen hyväksi tai huonoksi on makuasia. Koska se on juuri sitä kokijapohjaista mieltymystä teityntyyppisiin melodioihin ja mielikuviin mitä se herättää. Ei se ihminen niin viisas kapistus ole, että sillä olisi hallussaan jokin absoluuttinen esteettisyyden "aisti".
 
Mutta tästä varmaan saadaan lisää vääntää peistä! Ei anneta threadin kuolla!

pata: En edelleenkään ymmärrä sitä, että miten kokijapohjainen asia voidaan absoluuttisesti määritellä hyvä/huono lokeroihin. (...)
Mutta tästä varmaan saadaan lisää vääntää peistä! Ei anneta threadin kuolla!
 
Ei anneta. Musiikin ilmaisukyky sekä emotionaalinen todenperäisyys sekä taiteellisuus mikä merkitsee palautumattomuutta älyllisiin konstruktioihin lienevät ei-kulttuurisidonnaisia arvottavia tekijöitä. Minusta on aina ollut vähän halpaa sanoa vaikkapa ettei Konsta Jylhän Vaiennut viulu liikuta nepalilaisen mielessä mitään vaikka monelle suomalaiselle merkitsee paljon. Luonnollisesti musiikkia on myös opeteltava kuuntelemaan ja siihen on totuteltava, mutta totutteleminen ei välttämättä merkitse tyhjien maneerien pitämistä ilmaisullisesti arvokkaina elementteinä.
 
Muusikko jolla on kyky ilmaista ja tuottaa perimmäistä laatua olevia musiikillisia merkityksiä on parempi kuin sellainen jolla ei ole. Melkein kaikilla soittajilla tämmöistä kykyä on jonkin verran mutta joillakuilla sitten yllin kyllin ja onpa sellaisiakin joilla ei ole sitten laisinkaan. Tämä ketju on tarkoitettu ainakin heille. Dave Weckl, Mike Portnoy ja kumppanit.

pata: Melodioiden väittäminen hyväksi tai huonoksi on makuasia. Koska se on juuri sitä kokijapohjaista mieltymystä teityntyyppisiin melodioihin ja mielikuviin mitä se herättää. Ei se ihminen niin viisas kapistus ole, että sillä olisi hallussaan jokin absoluuttinen esteettisyyden "aisti".
 
Ensinnäkin kirjoittelen tälle palstalle omaksi ilokseni sillä tyylillä, että puhtaasti makumieltymyyksini nojaten pyrkin tieteellisesti perustelemaan laadullisia asioita, mitä ei edes ole mahdollista perustella ilman suurempaa otantaa musiikinkuuntelijoita. Luonnollisesti se synnyttää keskustelua, ja nyt kun saatte tietää tästä, saattanette pitää minua mulkvistina. Olen oppinut jotakin, ainakin kirjoitustaitoa ja filosofiaa tässä prosessissa, mutta vielä enemmän olen oppinut suoranaisen musiikin tekemisen - säveltämisen ja soittamisen kautta.
 
Mutta mitä tulee hyvien melodioiden tekemiseen, on niistä olemassa sävellysoppaissa, sävellyksenopettajilla ja rakastetuissa melodiossa varsin samansuuntaisia kriteerejä. Kriteerit vaihtelevat modaalisessa, tonaalisessa tai ns. moderneissa tekniikoissa hyvinkin paljon, mutta melodioiden laadussa on eroja joka lajissa. Ja sävellysoppaitahan kirjoittaa säveltäjät tai säveltävät sävellyksen ja teorian opettajat. Ja teoriahan taas on musiikin käytäntöä nimityksineen.

Eikös teoria ole jälkiviisautta eli kaikkein parasta viisautta.

velipesonen: Eikös teoria ole jälkiviisautta eli kaikkein parasta viisautta.
 
Ehdottomasti. Ensin musiikki ja siitä teoriat. Ja pätevät teoriat ovat dynaamisia eivätkä ehkäise taiteen edistystä.

jazzmies: Ehdottomasti. Ensin musiikki ja siitä teoriat. Ja pätevät teoriat ovat dynaamisia eivätkä ehkäise taiteen edistystä.
 
En tiedä pitäisikö tämä lisätä kansainväliseen tautiluokitukseen eli ICD-10:een kun meille läntisen kulttuurin ihmisille on tavattoman hankala edes hyväksyä saatika eläytyä asioihin joita emme kykene selittämään itsellemme teoreettisesti. Tämän teorian pitäisi vielä mielellään olla jotain yleisesti hyväksyttyä perustyyppiä.
 
Tässähän on sekin kolikon toinen puoli, että kuvittelemme ymmärtävämme musiikin jos sen harmonia on meille jollain tasolla tuttua, vaikka emme ymmärtäisi yhtään mitään mistään muusta. Se on kenties sukua poliittiselle uskonnolle että kaikki on selitettävissä talouden avulla.
 
E: Ehkä jollain filosofian tasolla kyse on siitä että jos tiedämme ilmiön syyn, kuvittelemme tuntevamme sen olemuksen.

velipesonen: En tiedä pitäisikö tämä lisätä kansainväliseen tautiluokitukseen eli ICD-10:een kun meille läntisen kulttuurin ihmisille on tavattoman hankala edes hyväksyä saatika eläytyä asioihin joita emme kykene selittämään itsellemme teoreettisesti. Tämän teorian pitäisi vielä mielellään olla jotain yleisesti hyväksyttyä perustyyppiä.
 
Tässähän on sekin kolikon toinen puoli, että kuvittelemme ymmärtävämme musiikin jos sen harmonia on meille jollain tasolla tuttua, vaikka emme ymmärtäisi yhtään mitään mistään muusta. Se on kenties sukua poliittiselle uskonnolle että kaikki on selitettävissä talouden avulla.
 
E: Ehkä jollain filosofian tasolla kyse on siitä että jos tiedämme ilmiön syyn, kuvittelemme tuntevamme sen olemuksen.
 
Esimerkki oikeasta elämästä (nimiä mainitsematta):
 
Klasariin päin kallellaan oleva lauluja oli bändin kanssa studiossa. Siinä lauluja vedellessä tuli yhdessä stemmassa pieni tenkkapoo, johon studion isäntä tarjosi heti ihan toimivaa ratkaisua. Hetken "..ää..ööö...äääh.." mietinnän jälkeen: "mun täytyy soittaa mun siskolle ja kysyä että mitä ääniä siinä voi käyttää, että tulee tehtyä oikein..".