Studiotyöskentely ›

Kyl se bassosoundi kannattaa hioo ihan huippuunsa ennenkun nauhottaa. Yks mitä kannattaa kokeilla on et soittaa muutamalla vahvistimella kerralla, parilal erilaisella soundilla ja kaikki mikitetään siis erikseen tietenkin. se soittotarkkuus on luonnollisestikin _hieman_ parempi kun et soittas monta kertaa.

tää on varmaan perus kauraa mut laitetaan ny kuitenki eli soittaa eka suoraan linjaan ja sen jälkeen ajaa sen bassokaapin läpi
 
Voin kertoa, että yllättävän usein ei oo peruskauraa tuo, vaikka mun mielestä myöskin se ON peruskauraa.
 
Joku kuuluu käyttävän vielä lisäx tilamikkiä, eli; yks signaali suoraan pöytään, yks vahvistimen läpi mikitettynä (saa hyvän murinan ja särön, ja kuitenkaan botnea hukkaamatta, kun senhän siis saa siitä linjasta) ja yks tilamikki, vähän niinkun rummuissa. Näin olen antanut itselleni kertoa.

Me olemme nauhoittaneet basson siten, että basso on kytketty Johnsonin mallintavaan laitokseen, siitä on vedetty piuhalla koneeseen ja toisella piuhalla mikserivahvistimeen (bassovahvistinta, kun emme omista), johon on kytketty subbari joka toistaa alle 160Hz ja 4*10" PA-kaappi, joka toistaa 160Hz ylöspäin. Nämä kaapit on mikitetty ja nauhoitettu omille raidoilleen ja sitten näistä kolmesta raidasta on miksailtu sopivan kuuloinen saundi..

miten saa bassosta lajankuulosen demolle esim.
levyillä ne kuulastas ihan stereolle?!?
käytetäänkö siihen usampaa bassoraitaa,chorusta tai stereokuvan laajentajaa?!!??
 
Hyvä basisti hyvällä soittimella varustettuna riittää ja hyvä etuastekaan ei ole pahitteeksi, esim. SansAmp Bassdriver tai joku putkietunen. Botnea voi laajentaa kevyesti SubBass-efektillä. Bassoraidan tuplaus soittamalla kuulostaa aika extreme-hommalta.
Tietysti voi kokeilla kopioida jo soitettu raita toiselle raidalle ja siirtää sitä pari millisekuntia eri paikkaan. Tämäkin vain jos haluaa jotain kohtaa biisissä efektoida erilaisella soundilla, musasta riippuen.
Tai äänittää sekä linjasignaalin ja kaapista tulevan eri raidoille, joita voi efektoida ja balansoida eri tavalla.
Tai tehdä synabassoraita oikean basson tueksi, mutta niiden pitää olla aivan naimisissa keskenään.
Stereobasso soundi kuulostaa melko ahdistavalta. Basson paikka ei ole täyttää koko äänikuvaa, seasta pitäis erottua muutakin.

Mulle on riittäny se että vedän vaffarista di:n yhdelle raidalle ja mikitän kaapin toiselle raidalle ja sen jälkeen kattoo et haluuko panoroida tai tehdä jotain muuta.

Tällaisella reseptillä on syntynyt hyvää soppaa.
 
Viisikielinen aktiivibasso ilman säröä, progemetallia,
kaksi kitaraottoa isorakeisella 5150-säröllä panoroitu laidoille.
 
Nuppissa jonkin verran paljon presenssiä, Ampegin 4x10"+15" -kaappi mikitettynä 15-tuumaisen keskeltä. e602 kiinni kankaassa.
 
Basarissa aivan aavistus kaikua ja bassoa samaan efektiin hyppysellisen isommalla annostuksella. Kaiku on n. klo 10-14 leveä, vaimenee nopeasti yläpäästä, n. 15-25 ms pitkä predelay ja n. 0,4-0,8 s. kaiunta-aika. Ideana hyvin mieto slapback alataajuuksille.
 
Basarin lätsy ja basson klangi kuuluvat selkeästi ja kuulaasti keskellä, mutta möyhinä laajenee kohti reunoilla olevia kitaroita. Tämä saa basson kuulostamaan samaan aikaan isolta sekä sopivan tiukalta. Basso tuntuu sulautuvan sopivasti kitaroihin ja tuo mukavasti leveyttä ja mehevyyttä kokonaisuuteen.

Botnea voi laajentaa kevyesti SubBass-efektillä.
Niinku EBS Octabass? Sillä ainakin saa varsin kyrväkästä murinaa...

Basson otan aina kahta reittiä sisään, mutta riippuu aivan basistista ja biisistä, mitkä ne ovat. Toinen on kuitenkin yleensä mikitetty yläpää - eli '57 bassokaapin kartion (mieluummin esim 10" kuin 18") laidalle samalla tavalla kuin kitaraa mikittäessä; tästä signaalista leikkaan EQ:lla alapään pois, koska...
...alapää tulee sitten joko linjasta, tai mieluummin toisella mikillä - esim e602 keskelle 15" kartiota tai yks mikä oli aika kiva oli Fenderin 4x12-rantasauna - otin etukankaan irti ja mittasin missä kohti keilat kohtaa (niitä elementtejä on tiltattu sisäänpäin), ja C1000S siihen (olisko ollut 1,5 metriä?). Hyvä funk oli kuitenkin. Tästä signaalista leikkaan sitten yläpään.
 
Seuraavaksi ajan molemmat signaalit samaan monokompressoriin, jossa yhdistän ne. Kaiken pitää kuulostaa helpolta, eikä mulla enää nykyään oo tarvetta luoda mielikuvaa piljoonasta soittajasta, vaan mieluummin triosta tai kvartetista joka soittaa hyvin yhteen.