Kitarat: kitarakamat ›

hallu: No joo, en aikonut ruveta rettelöimään ..
 
Ehämminä tuota sentään minään "rettelöimisenä" pitänyt??? ;)
 
Tuli mieleen, että ne Anniverasyt joita itse pääsin soittamaan olivat ystävieni soittimia ja silloin vielä aika uusia eikä pintakäsittelyssä vielä näkynyt mitään vikaa, mutta en tiedä miten noiden kitaroiden jatkossa kävi. Näitä hopeasia Anniversaryjahan aika harvakseltaan näkee myynnissä. Jokin aika sitten torilla oli myynnissä yksi, joka näytti muuttuneen vihertäväksi, mutta oli kuvassa ihan ok kuosissa muuten. Kaveri taisi pyytääkin siitä vähemmän kuin nuo kitarapajan yksilöt. Olisin saattanut ostaakin sen jos olisi ollut rahaa päällä.
 
Jos se Schwinnin fillarimaali ei "melkein heti" lähtenyt, niin ei se sen ihmeemmin myöhemminkään kuori siitä pois. Vähän helpommin lohkeavaahan nuo metalliset on, kuin tavan kitaramaalit..
Niissä ensimmäisissä, tekstien mukaan, oli sävyongelmiakin, itse en oo koskaan kyllä moista nähnyt.
Jos tuo hopeanväri näyttää nyttemmin 30 vuoden jälkeen vihertävältä, se voi olla ihan sen maalin "vanhenemisesta" johtuvaakin? Vaihtaahan esmerkiks jotkut valkoiset nitrolakatutkin väriä kellertävään, ellei niitä oo maalattu varta vasten sellasella valkoisella, joka ei "kellastu". Vertaa vaikka Vintage white ja Arctic white -värisiä soittimia..
Valkoinen on muutenkin se "kallis" väri tehtaille. Koskee tässä tapauksessa siis myös tuota hopeaväriä. ;) (pohjat on valkoisella)

aristoteles666: oikein kuvittelit että olen koko ikäni pysynyt suomessa?
ja tarkoitan nimenomaan soittimina huonoja, ne ei vain soineet kunnolla.
 
No enhämminä tiedä, missä oot ollu tosiaan. Vaan joskus infosit, että olet viis vuotta ollu F-musiikilla, ja sillee..
Edelleen, tuo tanssimusiikki-ammattilainen piti juur tuosta Anniversarysta ihan soittimenakin. Sen tahdoin julkituoda. Eli mielipiteitäkin soittimen toiminnassa siinä "oikeessa tarkoituksessaan" on useammanlaisia. =)

the-Antero: Turha yhtään ruveta koppavaksi pappa ;) tätä ketjua on kuitenkin se 11 sivua ja osa viestistä hyvinkin pitkiä joten äkkiäkös sinne yksi linkki hukkuu sekaan, oikein kuvien kera...
 
Siinähän se oli edellisellä sivulla, jos vaan ois jaksanut katsoa, mutta kun ei...

fox: Mutta sevverran "tarkennusta", että ei ollut 80-luvun alussa, vaan sen myynnin jälkeen, kun CBS oli myynyt Fenderin fullertonilaisille, eli "toimivalle johdolle" ja työntekijöille. Eli olisko ollut 1987-88?? CBS-aikainen johto ei 80-luvun alussa isommin palopuheita Fullertonissa pitänyt, kunhan tehdas vaan pyöri. Myynnissähän se Fender oli koko ajan. Jos ei nuo työntekijät ja silloinen tj olis sitä ostanut (Fenderiä siis, brändinä) olisi koko tehdas mennyt Japaniin, jollekin konsortiolle. Huhuissa pyöri mm. Hoshino (Ibanez..)
Vielä 70-luvulla ei ollut kukaan jenkkilän "suurista" isommassa kriisissä, kyllä se kriisi oli vasta vuosikymmenen lopuilla. Mutta tästä vois paremminkin omassa säikeessään isommaltikin juttua väännellä..
 
Siis mikä oli 1987-88? Silloinhan pukkas hyvää kitaraa jo.
 
From StratCollector.com:
 
In 1985 an agreement was made for CBS to sell Fender to its employees headed up by Dan Smith and Bill Shultz. Fender's Fullerton plant was not included in the sale and temporarily the manufacture of guitars was suspended. It took the newly formed Fender Company about 10 months to find a facility and set up manufacturing.
 
Production at the new Corona plant began around November 1985 with only 10 people on the manufacturing floor. Guitars were limited to only four or five a day. At first the only guitars being made were the reissues of the 1957 and 1962 models. After several months the new Fender Company decided to make an upgraded version of the Reissue guitars or, better said, a new guitar modeled after the classics of the early 60s with some modern improvements. This led to the new "American Standard" first introduced at the 1987 NAMM show. These first early years 'American Standards" were handmade and quality was second to none. After all, this was the guitar that was to bring Fender back from the ashes. Play one and you'll never put it down.
 
Fender actually used headstock decals they got from CBS with the "E4" serial numbers on these guitars made from late 1986 until early 1988; when they ran out of the "E4" decals they moved to "E8" decals - getting the "numbering system" back on track.

BigPapa: Siinähän se oli edellisellä sivulla, jos vaan ois jaksanut katsoa, mutta kun ei...
 
Mikä nyt risoo? Kerro... Ei aina voi huomata kaikkea...

the-Antero: Mikä nyt risoo? Kerro... Ei aina voi huomata kaikkea...
 
No samahan toi lienee vaikka toistelis ketjun täyteen samoja juttuja, että sitä vaan, mikään ei riso, mutta itekkin aina vähän selailen ketjua että oiskohan joku juttu siellä jo mainittu. Ehkä se on vaan huono tapa, joka pitää lopettaa ja heti saman tien lataa mitä päässä liikkuu.

fox:"Kunnon Strato, vanhalla kaulankiinnityksellä!"
 
Leo itsekin piti kolmipulttista kiinnitystä hyvänä, Käytettiinhän niitä alkupään G&L-kitaroissa, mutta "yleisön pyynnöstä" siirryttiin neljään.
 
Ja jos jäsen Kivi (johon luotan kuin... kiveen) väittää törmänneensä helkkarin hyvään 25th Anniversary-stratoon täytyy siellä seassa olla oikeasti hyviä yksilöitäkin. Minulle ei vain tullut yhtään sellaista vastaan joka olisi käskenyt viedä kotiin silloin kun sellaista etsin.

p130: Leo itsekin piti kolmipulttista kiinnitystä hyvänä, Käytettiinhän niitä alkupään G&L-kitaroissa, mutta "yleisön pyynnöstä" siirryttiin neljään.
 
Ja jos jäsen Kivi (johon luotan kuin... kiveen) väittää törmänneensä helkkarin hyvään 25th Anniversary-stratoon täytyy siellä seassa olla oikeasti hyviä yksilöitäkin. Minulle ei vain tullut yhtään sellaista vastaan joka olisi käskenyt viedä kotiin silloin kun sellaista etsin.
 
Tiedätkö mikä juju niissä piilee? itselläni on telekasterissa neljä kiinnitysruuvia kaulassa ja Stratocasterissa kolme ruuvia+ se kaulakulman säätöruuvi. Telekasteri resonoi akustisesti voimakkaammin, mutta se klangihan on sen juttu. Tuo kaulan kiinnitys on minulle mysteeri. Kitarat ovat yllättävänkin samanlaisia, mutta selkeästi erilaisia (onhan ne toki eri malliakin) enkä tiedä mitä ne kiinnitysruuvit vaikuttaa.

p130: Leo itsekin piti kolmipulttista kiinnitystä hyvänä, Käytettiinhän niitä alkupään G&L-kitaroissa, mutta "yleisön pyynnöstä" siirryttiin neljään.
 
MicroTilttihän oli ihan hyvä innovaatio, jonka huono (tai "huono") maine tuli lähinnä siitä, että skebojen omistajat oli huolimattomia/tietämättömiä/ihan käsiä tuon käytössä. Tosin, kyllä noissa joissain CBS-Stratoissa oli pikkusen toivomisen varaa kaulan ja sen microtiltti-vastakappaleen asennuksissakin..
Aika moniin olen törmänny vuosien mittaan, jossa kaulaa on "säädetty" microtiltillä, mutta kaularuuvit kiristettynä kunnolla. Eihän se mihinkään siitä säädy. Heikoin paikka vaan antaa periks.
 
Ja jos jäsen Kivi (johon luotan kuin... kiveen) väittää törmänneensä helkkarin hyvään 25th Anniversary-stratoon täytyy siellä seassa olla oikeasti hyviä yksilöitäkin. Minulle ei vain tullut yhtään sellaista vastaan joka olisi käskenyt viedä kotiin silloin kun sellaista etsin.
 
Juu, olen tuosta(kin) joskus Kivin kanssa puhunu, naamatusten ja puhelimessa. Eli hyvistä ja huonoista soittimista, myös Anniversaryista. ;)
Eihän siin mitään, jos se soitin ei puhuttele niin parempi se on jättää sinne liikkeeseen tai missä se sitten onkaan. Jos siis ei ole joku muu tavoite siinä sen hankinnassa, lähinnä se, mitä tässä säikeessä on kovasti pyöritelty..

hallu: Tiedätkö mikä juju niissä piilee? itselläni on telekasterissa neljä kiinnitysruuvia kaulassa ja Stratocasterissa kolme ruuvia+ se kaulakulman säätöruuvi. Telekasteri resonoi akustisesti voimakkaammin, mutta se klangihan on sen juttu. Tuo kaulan kiinnitys on minulle mysteeri. Kitarat ovat yllättävänkin samanlaisia, mutta selkeästi erilaisia (onhan ne toki eri malliakin) enkä tiedä mitä ne kiinnitysruuvit vaikuttaa.
 
Se kolmiruuvinen MicroTilt mahdollistaa kaulakulman säädön irroittamatta kaulaa ja laittamatta shimmejä sinne kaulataskuun...
Mutta kannattaa kuitenkin löystyttää ne kolme varsinaista kaularuuvia ennen säätöä.

Sehän noissa oli 78-81 stratoissa, kun laaduntarkkailu mätti, niin linjalta tuli vähän mitä sattuu. löysiä kaulataskuja, huonoa viimeistelyä, suorastaan kelvotonta puuta jaadi jaadi jaa..vähän enemmän kuin sekaisin asiat firmalla eikä ketään ilm kiinnostanut mikään.

loner: Sehän noissa oli 78-81 stratoissa, kun laaduntarkkailu mätti, niin linjalta tuli vähän mitä sattuu. löysiä kaulataskuja, huonoa viimeistelyä, suorastaan kelvotonta puuta jaadi jaadi jaa..vähän enemmän kuin sekaisin asiat firmalla eikä ketään ilm kiinnostanut mikään.
 
No, olihan siellä tiettävästi joitakin motivaatio-ongelmia, kun oli virma jatkuvasti myynnissä.
No, vuosina 1986-87 ei sitten tullu kun kai 12 jenkki-Fenderiä..

p130: Taitaa talla vaikuttaa enemmän kuin kaulan kiinnitys jos strato ja tele on erilaisia. Straton talla tappaa resonoinnin tehokkaasti, erityisesti jos se on säädetty kellumaan.
 
Straton tallasta, sen säädöistä ja resonoinnista saa myös hyvän väännön aikaan jos haluaa...
 
Vintage-lisää soittimissa tuo kosolti CBS:n Stratotallan inertiablokki.. ;)

fox: Vintage-lisää soittimissa tuo kosolti CBS:n Stratotallan inertiablokki.. ;)
 
CBS-tallakin maksaa helposti monta sataa taalaa (edit: dollareilla ne pitää ostaa, ei muualta maailmasta oikein saa) jos sellaisen sattuisi tarvitsemaan. Nousee sen muuten orkkiksen straton arvo vähintään saman verran jos sen ajan saatossa siihen istutetun teräsblokitallan vaihtaa huonompaan...

p130: CBS-tallakin maksaa helposti monta sataa taalaa jos sellaisen sattuisi tarvitsemaan. Nousee sen muuten orkkiksen straton arvo vähintään saman verran jos sen ajan saatossa siihen istutetun teräsblokitallan vaihtaa huonompaan...
 
Olis tarvinnu kaikki säästää.. :'(
Nimittäin, vaikka en ny mikään F-kitaroitten spesialisti olekaan henkilökohtasesti, niin kyllä tosiaan noitakin tuli laiteltua ja viriteltyä. Myös tallanvaihtoja. Ja toisinaan se, jonka skebaan noita trimmauksia tehtiin, sanoi, että "Mä jätän nää romut tänne sulle, OK?"
Viimenen "ykspuinen" talla tais mennä jossain romukaupassa yheksänkötluvulla jollekulle. Halvalla. :'(

fox: No, olihan siellä tiettävästi joitakin motivaatio-ongelmia, kun oli virma jatkuvasti myynnissä.
No, vuosina 1986-87 ei sitten tullu kun kai 12 jenkki-Fenderiä..
 
Joo hiljaista oli, mutta hyvinhän American standard antoi uutta nostetta brändille.
Jossain haastattelussa 90-luvun lopussa kysyttiin Dan Smith:ltä mikä on hänen suosikki fender?
"Jos pitäisi valita niin -86 American Standard. Ne oli niin hyviä, että olisin ottanut ne kaikki mukaani jos olisin voinut." Näin siis Dan Smith.

https://docs.google.com/viewer?a=v& … JjZDAtOTIwYjI1MjI1Zjk4&hl=en_US
 
Harrikkamiehenä kiinnostaaa että mikähän malli on Harley Davidson 90th Anniversary stratocaster? Kallis ainakin tuntuu olevan.
 
Löytyihän sieltä listalta itsellänikin oleva Fender The Walnut Strat 2401 USD hintaisena.
 
edit: No joo...voinhan ton itsekin Googlettaa.
http://www.stratoblogster.com/2010/ … rley-davidson-90th-anniversary.html

loner: Joo hiljaista oli, mutta hyvinhän American standard antoi uutta nostetta brändille.
Jossain haastattelussa 90-luvun lopussa kysyttiin Dan Smith:ltä mikä on hänen suosikki fender?
"Jos pitäisi valita niin -86 American Standard. Ne oli niin hyviä, että olisin ottanut ne kaikki mukaani jos olisin voinut." Näin siis Dan Smith.
 
Mutta ei sentään NIIN hiljasta, puhuin taas vähän paskaa.. Helmikuu 1985 - lokakuu 1985 ei tullut ainootakaan, sitten 1986 tuli jo muutama kuukaudessa, ja 1987 kaiketi oli jo jonkinmoista reissuetuotantoa.
Mutta siis 1985 piti ihmisten tyytyä Fender Japan -tuotoksiin, tai Squiereihin.

jii.haanpaa: On niistä olemassa. "Ameriikan foorumeilla" on jo jokusen vuoden ollut muodissa kerätä kustakin mielenkiinnonkohteesta dataa. Esimerkiksi Ebayn ystävällisellä avustuksella tämä on kohtuullisen helppoa ja völyymiä on paljon. Pistetään jonkinlainen parserirobotti seuraamaan kaupankäyntiä, pyynti- ja toteutuneita hintoja. Näin saadaan varsin kattava kasa materiaali, josta voi sitten itse poimia omat päähänpinttymät.
 
Itsekin olen jokusen vuoden seuraillut piruuttani lähinnä halpisvintagen kehitystä, dataakin löytyy ja olen noita listauksia joskus tänne m.nettiinkin linkkaillut. Noissa listauksissa hintojen leikkaus ei ainakaan toistaiseksi näy, päin vastoin.
 
Mielenkiintoista! En itseasiassa ollut todellakaan tietoinen, että joku kerää tuota dataa talteen. Ei sulla ole tiedossa, onko joku tehnyt jonkinlaista yhteenvetoa tuosta datasta, tai onko samanlaista pakettia olemassa esimerkiksi vuoden 2008 tai 2007 osalta?
 
Noin ylipäätään mun on hankala uskoa, etteikö tämä "notkahdus/romahdus" tjsp. olisi todellinen, sillä hommasta näyttää vallitsevan melkoinen yksimielisyys vähän joka paikasta mihin olen katsonut taas tässä parin päivän aikana kun aihe tuli pinnalle. Tosin en ole kovin syvälle ilmeisesti nähnyt, kun en tiennyt että tuollaista dataa on kerätty jne. Mutta hankala uskoa, että alalta leipänsä saavat tyypit tahi suuret kitaralehdet (jotka ovat tietysti täysin perseestä, mutta silti) olisivat joukolla näin pahasti puuceessa asian suhteen.
 
Heitätkö jotain lukuja tahi jotain pohjaa johtopäätöksellesi, jonka mukaan homma olisikin nimenomaan pikemminkin päinvastoin?
 
Vai puhutko nyt tosiaan jonkinlaisesta "halpisvintagesta" vain? Kuvittelisin, että edukkaiden roippeiden osalta - sellaisten joissa tarkemmin määrittelemätön käyttöarvo ylittää tai menee tasapäissä jonkinlaisen keräilyarvon kanssa - ovat hinnat hyvinkin stabiileja tällaisella verrattaen lyhyellä aikavälillä vähän väkisinkin.
 
Itse olen aina ihmetellyt tuota "42-indeksiä". Ymmärtääkseni se määrittelee soittimet, joita otetaan mukaan indeksin laskemiseen, mutta se ei kerro miten niiden hinnat on muodostettu. Se ei esimerkiksi, käsittääkseni, perustu toteutuneisiin myyntihintoihin, vaan laatijan fiiliksiin. Tämä on mielestäni outo lähestymistapa, sillä nykyään dataa olisi tarjolla ja paljon.
 
Itselläni on ollut sellainen käsitys, että se perustuu ainakin osittain toteutuneisiin kauppoihin, en kyllä mene takuuseen. Jossain oli joskus tuota juttua avaava juttu. Toisaalta kenties vielä enemmän itseäni arvelluttaa se seikka, että juuri kukaan alalla toimiva ei näyttäisi välittävän siitä tai referoivan sitä missään. Forbes oli ottanut sen omaan juttuunsa, mutta noin muuten google löytää haulle "42 Guitar Index" naurettavat 170 osumaa viimeiseltä vuodelta. Googlen aikavälin määrittely on toki epäluotettava, mutta kuitenkin.
 
Les Fender: No hyvinhän tuollainen käyttövintitsi on hintansa pitänyt. Silloin 2008 kun linkitin noi hinnat oli vielä helppo löytää tuon hintaista 70's Fenderiä, nyt kun etsiskelin, niin en tahtonut liikkeistä löytää.
 
Romahdusta odotellessa pitää soitella niillä mitä on nurkissa;)
 
Jaa minkä hintaista ja mistä liikkeistä? Alta kahden tonnin? Alta tuhannen viidensadan? Alta tonnin? Kaikkia löytyy ko. dokumentista läjäpäin.