Kitarat: kitarakamat ›

aristoteles666: 800 e 79 anniversarysta om ihan hyvä hinta, nimittäin huonompia kitaroita saa etsiä urakalla.
 
Jos meinaat sitä Stratocaster 25th Anniversarya, joita oli 70 -80 luvun taitteessa myynnissä ja käytössä, niin mikä siinä on mielestäsi vikana? minä olen soittanut kahta sellaista, minusta ne molemat oli hienoja keppejä ja kuten tuolla aikaisemmin totesin, niin ottaisin ilman muuta sellaisen jos olisi tarjolla (lue mahdollista ostaa).
 
Tuon ajan stratot olivat tunnetusti painavia pelejä herra tietää mistä syystä (puusta nekin tehtiin), mutta ne olivat myös erittäin jämeriä soittimia joita ei käytännössä saa rikki millään.

jii.haanpaa: On niistä olemassa. "Ameriikan foorumeilla" on jo jokusen vuoden ollut muodissa kerätä kustakin mielenkiinnonkohteesta dataa. Esimerkiksi Ebayn ystävällisellä avustuksella tämä on kohtuullisen helppoa ja völyymiä on paljon. Pistetään jonkinlainen parserirobotti seuraamaan kaupankäyntiä, pyynti- ja toteutuneita hintoja. Näin saadaan varsin kattava kasa materiaali, josta voi sitten itse poimia omat päähänpinttymät.
 
Itsekin olen jokusen vuoden seuraillut piruuttani lähinnä halpisvintagen kehitystä, dataakin löytyy ja olen noita listauksia joskus tänne m.nettiinkin linkkaillut. Noissa listauksissa hintojen leikkaus ei ainakaan toistaiseksi näy, päin vastoin.
 
Esimerkki Fender-palstalta: https://docs.google.com/viewer?a=v& … JjZDAtOTIwYjI1MjI1Zjk4&hl=en_US
 
Mutta kun ne ei palvele niitä _omia tarkoitusperiä_ niin vähät niistä. ;)
Sopivasti (ja sopivia) lähteitä kun innovatiivisesti yhdistelee, voidaan todistella monia seikkoja.
Kyllä tää jatkotarina vielä tästäkin jatkuu, ulkomaisilla foorumeilla ja täällä.

hallu: Jos meinaat sitä Stratocaster 25th Anniversarya, joita oli 70 -80 luvun taitteessa myynnissä ja käytössä, niin mikä siinä on mielestäsi vikana? minä olen soittanut kahta sellaista, minusta ne molemat oli hienoja keppejä ja kuten tuolla aikaisemmin totesin, niin ottaisin ilman muuta sellaisen jos olisi tarjolla (lue mahdollista ostaa).
 
Tuon ajan stratot olivat tunnetusti painavia pelejä herra tietää mistä syystä (puusta nekin tehtiin), mutta ne olivat myös erittäin jämeriä soittimia joita ei käytännössä saa rikki millään.
 
No, kyllähän ko. mallin "ongelmat" on tiedossa, mutta jos niistä on selvillä, niin.. Ei niissä muuta ollut kuin tuo ensimmäisten erien päin seiniä mennyt pintakäsittely, ja siitä löytyy kyllä kirjallisuudestakin dokkaria.
Ite en oo juurikaan noihin Fenkkuihin perehtynyt, ja joskus sen olen maininnutkin. Tosin kyllä niitäkin on tullut jokusia laiteltua ja katteltua.

hallu: Jos meinaat sitä Stratocaster 25th Anniversarya, joita oli 70 -80 luvun taitteessa myynnissä ja käytössä, niin mikä siinä on mielestäsi vikana? minä olen soittanut kahta sellaista, minusta ne molemat oli hienoja keppejä ja kuten tuolla aikaisemmin totesin, niin ottaisin ilman muuta sellaisen jos olisi tarjolla (lue mahdollista ostaa).
 
Tuon ajan stratot olivat tunnetusti painavia pelejä herra tietää mistä syystä (puusta nekin tehtiin), mutta ne olivat myös erittäin jämeriä soittimia joita ei käytännössä saa rikki millään.
 
No ei ole hyvä soitin. Ja se ettei saa rikki millään ei tosiaan todista soitettavuudesta yhtään mitään, ei se hajoo metrin pätkä ratakiskoakaan, vaikka miten lattiaan hakkais, mut ei se kyllä soikaan. Puhumattakaan visuaalisuudesta, en ostais, enkä ottais kitaraa jonka bodyssä lukee Anniversary. Eikä se hopeisuuskaan mitään plussaa ole. Susia jo syntyessään - kalliita kun ei oo paljoa liikenteessä ja joku juhlavuoden tekele.

BigPapa: No ei ole hyvä soitin. Ja se ettei saa rikki millään ei tosiaan todista soitettavuudesta yhtään mitään, ei se hajoo metrin pätkä ratakiskoakaan, vaikka miten lattiaan hakkais, mut ei se kyllä soikaan. Puhumattakaan visuaalisuudesta, en ostais, enkä ottais kitaraa jonka bodyssä lukee Anniversary. Eikä se hopeisuuskaan mitään plussaa ole. Susia jo syntyessään, kalliita kun ei oo paljoa liikenteessä ja joku juhlavuoden tekele.
 
Itseasiassa se hopeaväritys (silver burst) oli monessa 25th Anniversaryssä melko huonosti duunattu. Erinäisiltä foorumeilta voi lukea moisten omistajien kommentteja hilseilevästä ja halkeilevasta maalista/lakasta. Lähtee siis ihan itsekseen kuplimaan irti rungosta. Syitä on veikkailtu huonoista pohjatöistä kosteiden puiden kautta aina heikkoihin maaleihin.
 
Totuushan on kuitenkin se, että nämä 70-luvun lopun "isojen merkkien" tuotteet olivat kriisissä. Samaan aikaan Japanissa tehtiin murto-osalla siitä rahamäärästä todella laadukkaita soittimia. Fenderinkin tehdaspäällikkö oli 80-luvun alussa tippa linssissä pidellessään Fenderin Squier-series Stratoa hyppysissään ja totesi vain, että: "Miten ihmeessä japanilaiset pystyvät tähän!" Kitaran kustannukset kun olivat 3x edullisempia mitä USA-Stratojen ja laatu oli parempaa.
 
Ei liity aiheeseen millään tavalla, mutta kunhan tuli moinen palanen historiikista mieleen tässä yhteydessä.

Minä haluan ihan ohi aiheen todeta tuosta hintakeskustelusta liittyen näihin vintagekitaroihin. Minua hiukan häiritsee sellaiset kommentit joissa puhutaan kitaran arvosta ja spekuloideaan nouseeko vai laskeeko se tai ylipäätään mitä se voisi euromääräisesti olla. Minä olen sitä mieltä, että vintagesoittimista maksettavalla hinnalla ei ole mitään tekemistä sen soittimen arvon kanssa ja hintaankin sillä on vain väljä yhteys.
 
Miettikää nyt, että joku soitin, jollaisia ei ole koko maailmassa kuin mahdollisesti vain muutama kappale, joista jokainen on vielä lisäksi yksilö, on ilman muuta ainutlaatuinen. Sellaisen soittimen arvo on mittaamaton riippumatta siitä mitä joku kultapossu on valmis maksamaan.
 
Silloin kun markkinat kiehuu, niin hinnat kuplivat ihan joka puolella. Ei sillä ole mielestäni mitään eroa, minne niitä hintakuplia syntyy (asuntomarkkinat, kulta, osakkeet, taide, lomaosakkeet, vintagekitarat), koska ne kertovat joka tapauksessa samasta ilmiöstä. Finanssikapitalismissa pääoma etsii tuottoa nousukaudella mitä mielikuvituksellisimmista paikoista ja laskusuhdanteessa ne pääomat hakevat turvaa vähemmän mielikuvituksellisista paikoista ja tämän liikkeen seurauksena kuplat syntyvät ja puhkeavat. Jos joku yhteiskunnan vapaamatkustaja on valmis maksamaan neljäsataatonnia vanhasta gibsonista, se ei kerro siitä kitarasta yhtään mitään, vaan se kertoo siitä sijoittajasta ja tästä maailmasta. Se kitara on ja pysyy ainutlaatuisena mittaamattoman arvokkaana esineenä, jonka oikea apikka olisi soittajan luona eettisesti ja se, että moinen taideteos päätyy sijoittajan kassakaappiin on niin huutava vääryys, että kelpaa itsessään todisteeksi tämän maailmanjärjestyksen sairaalloisuudesta.
 
Se että me täällä repostellaan täällä tällä tavalla näistä mittaamattoman arvokkaista historiallisista esineistä todistaa ainoastaan sen, että me ollaan pihalla kuin lumiukot eikä itsekään nähdä metsää puilta. Ne joilla tuntuu olla tarve vähätellä ja pilkata näitä menneiden aikojen innovatiivisuuden osoituksia ja soitinrakennustaidon mestarinäytteitä, ehkä aktiivisesti unohtaa että jokainen nykyisin valmistettu lankkusähkökitara hevikeihäät mukaanlukien, ovat elämänsä velkaa näille pioneereille, jotak ovat raivanneet tien tämän kitaratyypin kukoistukseen. Fender Telecster (oliko se nyt alkujaan joku broadcaster tms), Gibson LesPaul, Fender Stratocaster ja Gibson SG ovat varmaan millä tahansa mittarilla ja tarkastelutavalla katsottuna ne lankkukitaran arkkityypit ja peruskivet, jotka laittoivat kaiken alulle. Jos näen jonkin niistä tuolta kultaiselta viiskyt viiva kuuskutluvulta, niin tämä ukko ottaa hatunpäästä ja tekee asennon ja aivan turha tulla kenenkään merkonomin selittämään mulle maksaako se kymppitonnin vai neljäsataatonnia, koska minulle ne ovat jo kaiken sellaisen tuolla puolen.
 
Tuomas Väinölä esitteli vintagefenderiään kitaraklubissa ja totesi osuvasti ja hauskasti "mitä tästä voi sanoa?.... tämä on suuri ilo ja kunnia..."). Minusta se skeba oli ihan oikean kaverin hallussa.

fox: No, kyllähän ko. mallin "ongelmat" on tiedossa, mutta jos niistä on selvillä, niin.. Ei niissä muuta ollut kuin tuo ensimmäisten erien päin seiniä mennyt pintakäsittely, ja siitä löytyy kyllä kirjallisuudestakin dokkaria.
Ite en oo juurikaan noihin Fenkkuihin perehtynyt, ja joskus sen olen maininnutkin. Tosin kyllä niitäkin on tullut jokusia laiteltua ja katteltua.
 
No kirjallisia lähteitä joo ja foorumeilla noita moittii nekin jotka eivät niitä ole edes soittaneet, mutta päätyikö noita viallisia kauppojen hyllylle koskaan? Ei minulla mitään älyttömän laajaa kokemusta noista ole ja kuten olen aikasemmin todennut, että olin tuona aikana itse sen verran kakara etten niitä paljoa päässyt kokeilemaan enkä niistä ymmärtnäyt sitäkään vertaa. Muutamaa seitkytluvun lopun fenkkua olen soittanut ja yksi sellainen on itsellänikin enkä ihan vilpittömästä ymmärrä, että mikä niissä on varsinaisesti vikana painon ja sen surkean tremolon lisäksi?
 
Ehkä niitä maailmalla (suomessakin) sitten oli viallisia yksilöitä niin paljon että koko mallin maine meni piloille.

Paljonko tuollaiset Fender Silver Anniversaryt maksaa nykyään? Rupesi kiinnostamaan jos ovat niin huonoja mitä väitetään :)

Pajalta löytyy 2 kpl: 2250€/2500€.

the-Antero: Paljonko tuollaiset Fender Silver Anniversaryt maksaa nykyään? Rupesi kiinnostamaan jos ovat niin huonoja mitä väitetään :)
 
Pajalla on kaksi, 2250 ja 2500€. (edit: hidas, "yllättäen" hilkun kevyempi on kalliimpi :)
 
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm
 
Katselin joskus kymmenisen vuotta sitten tuollaisia tosissani, vaan ei löytynyt yhtään, jonka olisin soittimeksi kelpuuttanut. Olisi pitänyt ostaa nurkat täyteen, silloin maksoivat puolet nykyhinnoista ja olivat jo "keräilyharvinaisuuksia"...

the-Antero: Paljonko tuollaiset Fender Silver Anniversaryt maksaa nykyään? Rupesi kiinnostamaan jos ovat niin huonoja mitä väitetään :)
 
Onko niitä kukaan (no joo, joku tyyppi voi olla..) varsinaisesti "huonoksi" sanonut? Painavia, mutta jos ne on tätä uudempaa "maalauskertaa", ei niissä pintakäsittelyn "pysyvyydessä" mitään sen kummempaa ole. Totta kai, jos niitä on soitettu, on tuollasessa 1979-80 valmistetussa soittimessa kaikenlaista normaalikulumaa.

fox: Loner tuolla ylempänä aihetta jo sivusi, ei siitä sen enempiä.
 
http://www.ebay.de/itm/1979-Fender- … 5?pt=Guitar&hash=item5647f7765d
 
Tosin, varmaan tarkoitat niitä ensimmäisiä Silver Anniversary-Stratoja?? Niitä tuli kyllä Suomeenkin, mutta oletkos sellasta päässyt käpistelemään? Ei varmaan 2000-luvulla musaliikkeissä niitä enää pyörinyt?
 
t. "se yks tyyppi", "eräs" jne. =)
 
noin kymmentä vuosien varrella olen soittanut, ja kaikki surkeita.
kyllä niitä 80 luvullla näkyi ihan liikaakin.

0101978: Pajalta löytyy 2 kpl: 2250€/2500€.
 
Olipa jo aikasemminkin mainittu tässä ketjussa oikein kuvien kanssa, jos vaan vähän viitsis selailla tätä(kin) ketjua.

fox: Siitähän ei pääse "yli eikä ympäri" että virheellisiä soittimia silloin tällöin esiin putkahtelee yksittäisesti, se että jossain mallissa niitä tulee "tukussa" on yleensä sen merkki, että vika on mallikohtainen, ja johtuu joko huonolaatuisista komponenteista, raaka-aineista tai valmistuksessa olevasta vakavasta "prosessivirheestä"
Mielestäni aika kattavasti tuota Fender Silver Anniversaryn mallivikaa jo tuolla ylempänä selvensin..
Kaikilla "suurilla" valmistajilla on joka malliin se tehdaspalautusprosentti (tai oikeammin se on "promille") jota seurataan siellä toimistolla, pääkallonpaikalla. Jos jollain mallilla se rupee kovasti nousemaan, on "aikalisän paikka" ja selvitetään, mikä nyt nyppii.
Kuitenkin, kysymykseesi - vaikka tänä päivänä lähinnä kustannussyistä ei enää ole maahantuojilla sellasta pre-sales soitinremontti- ja fiksausjengiä, kuin esimerkiksi 70-80 -luvuilla, ei ainakaan minun mielestä liikkeissä olevien, selkeästi viallisten, soittimien määrä oo mitenkään noussut. Säädöistähän ei nyt puhuta.
 
Vintagelisään hinnoissahan tuolla ei ole mitään merkitystä, olipahan vaan offaria. ;)
 
No joo, en aikonut ruveta rettelöimään vaan olen ihan oikeasti kiinnostunut ihmisten näkemyksistä ja sen vuoksi myös alleviivasin omaa kokemattomuuttani näissä kitaroissa. Tuli mieleen, että ne Anniverasyt joita itse pääsin soittamaan olivat ystävieni soittimia ja silloin vielä aika uusia eikä pintakäsittelyssä vielä näkynyt mitään vikaa, mutta en tiedä miten noiden kitaroiden jatkossa kävi. Näitä hopeasia Anniversaryjahan aika harvakseltaan näkee myynnissä. Jokin aika sitten torilla oli myynnissä yksi, joka näytti muuttuneen vihertäväksi, mutta oli kuvassa ihan ok kuosissa muuten. Kaveri taisi pyytääkin siitä vähemmän kuin nuo kitarapajan yksilöt. Olisin saattanut ostaakin sen jos olisi ollut rahaa päällä.

McNulty:
Totuushan on kuitenkin se, että nämä 70-luvun lopun "isojen merkkien" tuotteet olivat kriisissä. Samaan aikaan Japanissa tehtiin murto-osalla siitä rahamäärästä todella laadukkaita soittimia. Fenderinkin tehdaspäällikkö oli 80-luvun alussa tippa linssissä pidellessään Fenderin Squier-series Stratoa hyppysissään ja totesi vain, että: "Miten ihmeessä japanilaiset pystyvät tähän!" Kitaran kustannukset kun olivat 3x edullisempia mitä USA-Stratojen ja laatu oli parempaa.
 
Ei liity aiheeseen millään tavalla, mutta kunhan tuli moinen palanen historiikista mieleen tässä yhteydessä.
 
Mutta sevverran "tarkennusta", että ei ollut 80-luvun alussa, vaan sen myynnin jälkeen, kun CBS oli myynyt Fenderin fullertonilaisille, eli "toimivalle johdolle" ja työntekijöille. Eli olisko ollut 1987-88?? CBS-aikainen johto ei 80-luvun alussa isommin palopuheita Fullertonissa pitänyt, kunhan tehdas vaan pyöri. Myynnissähän se Fender oli koko ajan. Jos ei nuo työntekijät ja silloinen tj olis sitä ostanut (Fenderiä siis, brändinä) olisi koko tehdas mennyt Japaniin, jollekin konsortiolle. Huhuissa pyöri mm. Hoshino (Ibanez..)
Vielä 70-luvulla ei ollut kukaan jenkkilän "suurista" isommassa kriisissä, kyllä se kriisi oli vasta vuosikymmenen lopuilla. Mutta tästä vois paremminkin omassa säikeessään isommaltikin juttua väännellä..

BigPapa: Olipa jo aikasemminkin mainittu tässä ketjussa oikein kuvien kanssa, jos vaan vähän viitsis selailla tätä(kin) ketjua.
 
Turha yhtään ruveta koppavaksi pappa ;) tätä ketjua on kuitenkin se 11 sivua ja osa viestistä hyvinkin pitkiä joten äkkiäkös sinne yksi linkki hukkuu sekaan, oikein kuvien kera...

aristoteles666: noin kymmentä vuosien varrella olen soittanut, ja kaikki surkeita.
kyllä niitä 80 luvullla näkyi ihan liikaakin.
 
Kyllähän se kaikista alkuperäsistä Suomeen tuoduista Anniversaryista on aika reilu otanta, kyllä.
Mutta siltikin, tuo on vaan ja ainoastaan sun mielipide ko. soittimista, siitähän ei oikein voi kiistellä. ;)
Soitin yhen humpparykmentin mukana joskus, ja siin oli kitaristilla moinen, jota hän piti kovin arvossa.. "Kunnon Strato, vanhalla kaulankiinnityksellä!"
Eli mikä sopii yhdelle, on sitten jollekin toiselle surkea ja sopimaton, sehän täs on se perimmäinen totuus, eikö?
Siis, jos puhutaan siitä soittimesta soittimena, ja unohdetaan kaikki toisarvoiset jutut.
Jollekin yyber-harrastajalle tai sitten noille keräilijöille sitten voi ne meille soittajille toisarvoiset jutut ollakin se "maailman tärkein asia", vallankin näissä "vuosikertasoittimissa".

jii.haanpaa: Itsekin olen jokusen vuoden seuraillut piruuttani lähinnä halpisvintagen kehitystä, dataakin löytyy ja olen noita listauksia joskus tänne m.nettiinkin linkkaillut. Noissa listauksissa hintojen leikkaus ei ainakaan toistaiseksi näy, päin vastoin.
 
Esimerkki Fender-palstalta: https://docs.google.com/viewer?a=v& … JjZDAtOTIwYjI1MjI1Zjk4&hl=en_US
 
No hyvinhän tuollainen käyttövintitsi on hintansa pitänyt. Silloin 2008 kun linkitin noi hinnat oli vielä helppo löytää tuon hintaista 70's Fenderiä, nyt kun etsiskelin, niin en tahtonut liikkeistä löytää.
 
Romahdusta odotellessa pitää soitella niillä mitä on nurkissa;)

fox: Kyllähän se kaikista alkuperäsistä Suomeen tuoduista Anniversaryista on aika reilu otanta, kyllä.
Mutta siltikin, tuo on vaan ja ainoastaan sun mielipide ko. soittimista, siitähän ei oikein voi kiistellä. ;)
Soitin yhen humpparykmentin mukana joskus, ja siin oli kitaristilla moinen, jota hän piti kovin arvossa.. "Kunnon Strato, vanhalla kaulankiinnityksellä!"
Eli mikä sopii yhdelle, on sitten jollekin toiselle surkea ja sopimaton, sehän täs on se perimmäinen totuus, eikö?
Siis, jos puhutaan siitä soittimesta soittimena, ja unohdetaan kaikki toisarvoiset jutut.
Jollekin yyber-harrastajalle tai sitten noille keräilijöille sitten voi ne meille soittajille toisarvoiset jutut ollakin se "maailman tärkein asia", vallankin näissä "vuosikertasoittimissa".
 
oikein kuvittelit että olen koko ikäni pysynyt suomessa?
ja tarkoitan nimenomaan soittimina huonoja, ne ei vain soineet kunnolla.