Kitarat: kitarakamat ›

Ennen vanhaan levyt myös kuulosti paljon paremmalta kuin nykyään. Oli ne sitten soitettukin uusilla sen ajan soittimilla.

Hyviä vuosikertoja tehdään nykyäänkin, eikä vanha kitara välttämättä tosiaan ole se 'graalin malja', vaikka ne usein aika haluttuja onkin.
http://www.gruhn.com/articles/grail.html

trih: V8 kuulostaa hyvältä mutta niitä ei enää laiteta samaan tapaan kivoihin kuoriiin kuin muskeliautokaudella 60-70-luvuilla.
 
Lankkukitarat taasen ovat olleet samaa kuraa 50-luvulta lähtien tähän päivään, kuulostavat samalta ja vanhat romut ovat saaneet keräilyarvon.
 
Jos joku väittää jonkun vanhan (jopa yli 60 v sahattuna ja lakattuna olleen) puun soundaavan SÄHKÖkitarassa hyvältä, koska wanha, saanee hälle ja hölmöille uskovaisille nauraa :).
 
Tyhmä editlisäys:
 
Ennen wanhaan kaikki klassikkolevyt tehtiin uusilla kitaroilla, nyt haikaillaan niiden wanhojen perään kuvitellen niiden olevan Graalin maljoja, joissain piireissä, mutta onneksi vielä on musiikillista kitarallista kehitystä kuten ennen wanhaan, ja ihan 'uudesta' puusta.
 
Elikkäs munsta wanhat on keräliykamaa ja hinnat saa olla maan ja taivaan välillä, kun lankuista puhutaan. Wanha hyvin kuivunut puu :D.
 
Eli tuo arviosi perustuu nyt omaan kokemukseen eikä siihen mitä nettipalstoilla luki,kö?
Ei sotketa kahta asiaa eli keräilyhintoja ja soittimen hyvyyttä. Ne asiat ei kulje missään tapauksessa käsikädessä, mutta perustuen ihan omaan kokemukseeni, vanhoissa sähköja akustisissa kitaroissa on paremmat puun soinnin suhteen kuin uusissa. epäilen, että ne oli sitä jo silloin joskus. Jos sähkökitarassa puiden merkitys ei mielestäsi ole olennaista soinnissa, niin sehän on vaan hyvä juttu.
Mitkä asiat mielestäsi ovat ne jotka tekevät hyvän soinnin? Kuumat mikit ja nopea kaula hyvät säröt ja kunnot sweepit?

the-Antero: Ennen vanhaan levyt myös kuulosti paljon paremmalta kuin nykyään. Oli ne sitten soitettukin uusilla sen ajan soittimilla.
 
Tuo on muuten ihan totta. Olen itsekin miettinyt, mistä tämä nykyinen äänentoiston inflaatio johtuu. Kyse ei liene laitteiden laadusta, vaan metelin ymmärtäminen laaduksi. Kaiketi tässä nykyisessä mediahälinässä kukaan ei uskalla panostaa dynamiikkaan, koska pelkää jäävänsä jalkoihin kun kaikki muut huutaa. Muistan, että mainosradion alkutaipaleella selvästi huomasi eron dynamiikassa kun mainokset alkoivat, niin ne oli äänentoistoltaan niin kompressoituja että varmasti oli koko kaista täynnä meteliä ekä jäänyt kenellekään epäselväksi mistä saa halpaa pizzaa. Nykyisin itse radiolähetystä ei enää erota mainoksista vaan kaikki on sitä tasaista makkraa. Tämä ei ole pelkästään radion ongelma, vaan sama toistuu kaikessa mediaympäristössä eli elokuvat ja musiikki on lainannut äänentoiston ihanteensa mainoksista. Vanhoja levyjä kun kuuntelee, niin se ero on ihan hätkähdyttävä.

hallu: Vanhoja levyjä kun kuuntelee, niin se ero on ihan hätkähdyttävä.
 
Ja 60-luvulla piimäkin oli parempaa ja naiset kauniimpia.
 
Teknologia menee eteenpäin ja rauta halpenee. Se on ihanaa. Keskimäärin nykylevyt kuulostavat kyllä paremmilta kuin vanhat. Älkääs nyt innostuko nostalgisoimaan ihan liikaa.
 
Putkihifistivinylistit on sitten luku erikseen.

Niin se on, kun pistät vanhan Rainbow:n tai Ac/dc:n tai vaikkapa megadethin ja exoduksen levyn soimaan sieltä vanhoilta hyviltä ajoilta ja vertaat 2000 - luvun äänityksiin niin ainakin omaan korvaan vanhat pieksee uudet soundit. Tosin tuleeko tässäkin vain se vintage arvo kuvioihin? Vai onko nykyajan miksauksella ja äänitystekniikoilla osuutta asiaan? Kovalevy vs nauha....

slapvete: Ja 60-luvulla piimäkin oli parempaa ja naiset kauniimpia.
 
Teknologia menee eteenpäin ja rauta halpenee. Se on ihanaa. Keskimäärin nykylevyt kuulostavat kyllä paremmilta kuin vanhat. Älkääs nyt innostuko nostalgisoimaan ihan liikaa.
 
Putkihifistivinylistit on sitten luku erikseen.
 
No tuo minun kirjoitus ei ollut tarkoitettu nostalgisoinniksi vaan kannanotoksi ihan todelliseen havaintoon. -60 luvun piimästä en osaa sanoa eikä se tottapuhen kauheasti kiinnostakaan. Musiikin äänenlaadun tai oikeastaan äänenluonteen vaihteluista itselläni on käsitys alkaen -80 luvulta josta saakka olen itse ollut aktiivinen musiikin kuluttaja ja nähnyt myös teknisen muutoksen. Kun puhuin vanhoista taltioinneista, niin tarkoitin lähinnä -80 ja -90 luvun tuotantoa, jossa eroa voi havaita.
 
Ihminen on huono huomaamaan absoluuttisia eroja, mutta hyvä vertailemaan ja oma arvioni musiikin äänenlaadun muutoksesta perustuu juurikin tällaiseen vertailuun. Hallussani on äänitteitä -70, -80, -90. -00 luvuilta joista tuota eroa voi havaita. Radiolähetyksistä ei ole niin paljoa kuin vain satunnaisia nauhoituksia c-kasetille eli ei ihan niin kattavaa se asia on enemmän minulla muistinvarainen. Mutta äänilevyissä voi tehdä ihan vertailuakin varsinkin sellaiset levyt joista on tullut uusinta painoksia tai peräti uudelleen masteroituja versioita, niin jokainen voi asian todeta.
 
Olet aivan oikeassa, että "kauneus on katsojan silmässä" eli ei ole olemassa hyvää tai huonoa äänenlaatua, vaan hyvä ja huono on pitkälti sopimuskysymys ja toki kun mediaympäristö muuttuu, niin korva tottuu kuulemaan ja suorastaan odottamaan tietynlaista äänetä. Ainoa absoluuttinen tapa mitata äänenlaatua on mitata sen dynamiikkaa eli informaatiomäärää ja ehkä signaalin puhtautta voi myös arvioida, mutta särön kuuleminen vaatii aika hifivehkeet enkä itse ole siihen puoleen kiinnittänyt huomiota vaan nimen omaan tuohon dynamiikkapuoleen.
 
Itse en ole mikään hifisti enkä pidä itseäni mitenkään erityisen kranttuna äänentoiston suhteen ja olen myös hyväksynyt pakatut äänitiedostot käytännöllisyyden nimissä. Lähinnä äänimaailman käyntyminen häiritssee elokuvissa jonne ei voi nykyisin enää mennä ilman korvatulppia j aelokuvien äänissä äänimaailman yleinen köyhtyminen mielestäni selvimmin näkyy tai oikeammin kuuluu.
 
Itse en allekirjoita väitettä, että äänenlaatu olisi keskimäärin parempi nykyisin, mutta allekirjoitan kyllä sen, että ihmiset ovat varmasti pitkälle hyväksyneet nykyisen äänimaiseman eivätkä kaikki pidä sitä pahana eikä se itseänikään päivittäin häiritse, mutta joissakin kohdissa ne vaan aina huomaa.

Macca sanoi Beatlesin Remasteroiduista versioista, jotka omaan korvaani kuullosti oudoilta:vähän kireiltä ja treblekkäiltä, " ensimmäistä kertaa nämä kuullostaa siltä miltä ne studiossa soittaessa kuullosti, silloin vaan vehkeet oli niin huonot ettei kaikkea aatu nauhalle." Toisinsanoen ilmeisesti aikakauden laittistoon hukkui yläpäät?
Eli Macca diggas - minä en. Korvani oli tottunut kuulemaan sen hieman muhjuisemman soundin.

http://www.ebay.co.uk/itm/1960-Gibs … %3D63%26clkid%3D5462950390014860098 Tuollaista...vintage kerrassaan.

0101978: Macca sanoi Beatlesin Remasteroiduista versioista, jotka omaan korvaani kuullosti oudoilta:vähän kireiltä ja treblekkäiltä, " ensimmäistä kertaa nämä kuullostaa siltä miltä ne studiossa soittaessa kuullosti, silloin vaan vehkeet oli niin huonot ettei kaikkea aatu nauhalle." Toisinsanoen ilmeisesti aikakauden laittistoon hukkui yläpäät?
Eli Macca diggas - minä en. Korvani oli tottunut kuulemaan sen hieman muhjuisemman soundin.
 
Nää on näitä... ihminen diggaa siitä mitä se on tottunut kuulemaan. Muutamia vuosia sitten mulla oli auto jossa oli kasettisoitin ja kaivoin kuunteluun yli 20 vuotta vanhan Elvis-kasetin. Kuulosti hyvältä, raa'alta ja rockaavalta, erityisesti So Glad You're Mine niminen biisi. Päätin ostaa cd:n josta biisi löytyy, että voi himassakin kuunnella, arvaahan sen miten hommassa kävi. Biisi kuulosti kliiniltä ja treblekkäältä, eikä rockannut puoliksikaan yhtä kovaa ku kasetilla.
 
Yleisemmin homma menee varmaan myös niin, että sen tyyppinen saundimaailma johon tottuu nuorena, puhuttelee myöhemminkin. Vaikka nykyrockin (erityisesti hevin) jytina-kihinä palkiksi limitoituna on mun mielestäni kauheeta saundin tuhoamista, on mun sitä turha yrittää tarjota totuutena jollekin 17 v. nykyrock-fanille.

Morri: http://www.ebay.co.uk/itm/1960-Gibs … %3D63%26clkid%3D5462950390014860098 Tuollaista...vintage kerrassaan.
 
Kannattaa muistaa ostaa ruuvit mukaan myös:
http://www.ebay.co.uk/itm/Original- … p;hash=item1e69ed6f79#ht_875wt_1270

GrooverMan: Nää on näitä... ihminen diggaa siitä mitä se on tottunut kuulemaan. Muutamia vuosia sitten mulla oli auto jossa oli kasettisoitin ja kaivoin kuunteluun yli 20 vuotta vanhan Elvis-kasetin. Kuulosti hyvältä, raa'alta ja rockaavalta, erityisesti So Glad You're Mine niminen biisi. Päätin ostaa cd:n josta biisi löytyy, että voi himassakin kuunnella, arvaahan sen miten hommassa kävi. Biisi kuulosti kliiniltä ja treblekkäältä, eikä rockannut puoliksikaan yhtä kovaa ku kasetilla.
 
Yleisemmin homma menee varmaan myös niin, että sen tyyppinen saundimaailma johon tottuu nuorena, puhuttelee myöhemminkin. Vaikka nykyrockin (erityisesti hevin) jytina-kihinä palkiksi limitoituna on mun mielestäni kauheeta saundin tuhoamista, on mun sitä turha yrittää tarjota totuutena jollekin 17 v. nykyrock-fanille.
 
Niinpä. Itse oon huomannut tavallaan saman ilmiön kitarakamoissa. Jokin uusi testattava laite kuullostaa hyvältä kun siitä saa irti sen soundin mihin on tottunut jo vuosia itsellä olemassa olevissa kamoissa.

Terry Pantheras: Olkinuken ymmärrän, mutta tuon toisen asian todentaminen jonkun pricelistin perusteella on vähän liian moneen asiaan kytköksissä oleva nivoutuma ollakseen tuomittavissa vääristelynä.
 
Kieltämättä täytyy sanoa, että olet oikeassa. Sen kuitenkin sanon, että olen asiani suhteen yksiselitteisesti oikeassa ja tämä toinen kaveri väärässä. Tuo "42 indeksi" sattui olemaan lähinnä kätevin tapa tuoda homma esiin nopeasti, varsinkin kun sitä on käytetty aikaisemmin toisenlaisten näkemysten perusteena. Tosin minulla(kaan) ei ole kovin suurta luottoa ko. opukseen. Mun käsitykseni nimittäin on, että sen arviot ovat turhan ruusuisia noin pääsääntöisesti. Alalta ei noin muuten taida löytyä oikein mitään muuta järjestelmällisesti kerättyä dataa, joten pitää mennä lähinnä asiasta jotain tietävien auktoriteettien käsitysten pohjalta. Tilanne näyttäisi kuitenkin olevan sen verran selvä, etten näe suurta ongelmaa yleiskuvan muodostamisen suhteen.
 
Sen kun lyöt googleen hakusanoiksi vintage+guitar+market tjsp, niin asia käy kokonaisuudessaan harvinaisen hyvin selväksi heti ensimmäisen sivun tuloksia läräämällä. Muutama esimerkki:
 
Tom Beaujour Guitar Aficionadon kolumnissa "The Vintage Market" joulukuussa 2011:
 
Also, many of the guitars that were snapped up at the top of the market in 2006 and 2007 are still out of circulation. Speculators are reluctant to part with instruments at what can sometimes be close to a 50 percent loss, and they are biding their time in the hope that prices will miraculously rebound. In all likelihood they will not, and eventually the owners of these Bubblecasters will sell them at a loss and increase inventories, thus causing another possible price dip.
 
Jim Pasch "Guitar Pro Tips" sivustolla marraskuussa 2011 on vähän valoisemmissa tunnelmissa:
 
In the past two years we like many have lost and learned thank god we lost very little we are very keen on low exposure. But our business was 50% down. Yes I said 50% and that is no exaggeration. I had been in the business for all these years and had loyal employees so we stayed open, bit the bullet and are still here and we still love this business.
 
The good news is this the market on vintage guitars and parts has hit bottom and is going up. Slowly yes but it is now stabilized and it set to recover.
 
Sellaisia näkemyksiä, joiden mukaan hinnat itseasiassa eivät ole notkahtaneet, vaan ovat pikemminkin koko ajan nousseet en löytänyt etsinnöistä huolimatta.
 
Mutta nyt sitten pitäisi mukamas uskoa johonkin salaisiin "isojen poikien listoihin", jotka tyyppi on nähnyt joskus, ja jotka kumoavat mukamas sen yleisesti tiedostetun tosiseikan, että hinnat ovat tulleet alas ja markkinat paskassa tilanteessa (jopa niiden mukaan, joilla on oma lehmä ojassa), eikä näyttäisi olevan olemassa minkäänlaista yleistä varmuutta siitä miten homma jatkuu ts. tulevatko ne vielä alas, vai onko pahin jo ohi.
 
"Mitään oikein huomattavaa notkahdusta ei ole tapahtunut, pikemminkin sellaista ohutta nousua, mitä jenkkilässäkin ovat kummastelleet". C'mon, joku raja itsensä pettämisessäkin!
 
Jokunen vuosi takaperin satuin "ennustamaan" vintageroippeiden hinnanromahduksen höpötellen mm. seuraavaa:
 
"Kenenkään ei tietenkään käy kiistäminen, etteikö tuossa 90-luvun puolivälissä viimeistään olisi näin jälkikäteen ajatellen kannattanut hamstrata kaikenkarvaista gibbonia ja muuta viheltäjää nurkkiinsa.

"Ongelma" onkin juuri siinä. Ainakin näin nopeasti arvioituna vintage-soitinten markkinat kasvavat aivan järjettömän nopeasti. Mun mutu on, että juuri nyt eletään niitä vuosia, jolloin kasvu on kaikkein nopeinta. Näitä soittimia ostettaessa sijoitusarvo saa aina vain suurempaa merkitystä. Samaan aikaan markkinat laajenevat vähän joka suuntaan.

Vintage-soittimet eivät itsessään ole mitenkään erityisen arvokkaita. Alkaako sytyttää?

Lopulta hintoja nostaa vain muiden keräilijöiden tuottama kysyntä ja heidän uskonsa siihen, että soitinten arvo vain jatkaisi nousuaan entiseen malliin. Väistämättä tullaan siihen tilanteeseen, jolloin kysyntä ei enää kohtaa markkinoiden aikaisempia oletuksia. Kupla on vihdoin viimein puhjennut. Markkinat suorastaan romahtavat.

kunnes sitten taas alkavat jonkin ajan kuluttua hitaasti kasvaa.."
...
"Minua ei juurikaan kiinnosta menneet 15 vuotta vaan tulevaisuus. Lähin esimerkki tälläisestä keräilyesineiden arvojen romahduksesta tulee varmaan 90-luvun yhdysvalloista. Harrastelijakeräilijät innostuivat vähitellen tosissaan laittamaan rahaa sijoitusmielessä harvinaisiin sarjakuvalehtiin ja lopulta koko homma kaatui omaan älyttömyyteensä. Bulkkikeräilykappaleiden (jollaiseksi kitarapuolella lasken vaikka sen 70-luvun stratocasterin johon aikaisemmin viittasin) hinnat tulivat alas jotain 90 prosenttia huipputasostaan.

Vintage-kitaroiden markkinat tuskin ihan yhtä tylyä romahdusta kokevat, mutta itse näen täysin mahdottomana sen että tämä nykyinen kehitys voisi jatkua kovin pitkään. Ties mitkä tikut ja takut kasvattavat arvoaan lähes eksponentaalisti, markkinat laajenevat ja porukka uskoo tämän vain jatkuvan. Ei tule onnistumaan."
 
Vastaukseksi sain tältä samalta tietäjältä silloin, että olen asiasta niin pihalla kuin vain olla ja voi. Jälkiviisaana tosin itseasiassa roippeiden hintojen lasku oli tuolloin 2008 jo ilmeisesti alkanut.
 
Mutta toki edelleen, jos on olemassa jotain parempaa dataa, niin olen erittäin kiinnostunut ja vedän kaiken sanomani takaisin mielelläni.

Les Fender: Kaippa noitten varsinaisten sijoituskitaroitten arvo on pudonnut, tuskin tälle foorumille kuitenkaan moni niihin sijoittavista kirjoittelee?
 
Vaan onko tuollaisen "käyttövintagen" arvo pudonnut saati sitten romahtanut? Referenssinä voin laittaa linkittämiäni hintoja -septimistin- viittaamasta keskustelusta vuodelta 2008. Linkit myytäviin eivät tietenkään enään toimi.
 
Nämä ovat kuitenkin sitä kamaa mitä vois tavan muusinetti vintits harrastaja haluta(?)
 
-septimisti-:

Les Fender:
 
800 e 79 anniversarysta om ihan hyvä hinta, nimittäin huonompia kitaroita saa etsiä urakalla.

aristoteles666: 800 e 79 anniversarysta om ihan hyvä hinta, nimittäin huonompia kitaroita saa etsiä urakalla.
 
Loner tuolla ylempänä aihetta jo sivusi, ei siitä sen enempiä.
 
http://www.ebay.de/itm/1979-Fender- … 5?pt=Guitar&hash=item5647f7765d
 
Tosin, varmaan tarkoitat niitä ensimmäisiä Silver Anniversary-Stratoja?? Niitä tuli kyllä Suomeenkin, mutta oletkos sellasta päässyt käpistelemään? Ei varmaan 2000-luvulla musaliikkeissä niitä enää pyörinyt?
 
t. "se yks tyyppi", "eräs" jne. =)

Kitarapajalla:
 
FENDER 25th ANNIVERSARY STRATOCASTER: 1979, Silver, Case, 4.41kg... 2250e
 
http://www.kitarapaja.com/pics/annivs791_800_600.JPG
 
FENDER 25th ANNIVERSARY STRATOCASTER: 1979, Silver, Case, 4.20kg... 2500e
 
http://www.kitarapaja.com/pics/fannie1.jpg
 
Painotkin kohillaa
 
Unbelievable!!!!

fox: Loner tuolla ylempänä aihetta jo sivusi, ei siitä sen enempiä.
 
http://www.ebay.de/itm/1979-Fender- … 5?pt=Guitar&hash=item5647f7765d
 
Tosin, varmaan tarkoitat niitä ensimmäisiä Silver Anniversary-Stratoja?? Niitä tuli kyllä Suomeenkin, mutta oletkos sellasta päässyt käpistelemään? Ei varmaan 2000-luvulla musaliikkeissä niitä enää pyörinyt?
 
t. "se yks tyyppi", "eräs" jne. =)
 
Kemissä Kujanpään puodissa oli tommonen Silver Anniversary 70-80-luvulla aikas kauan kaupan. Menikö koskaan kaupaksi ? Ei ollut hyvä kitara se.

-septimisti-: ...Tosin jos 23% leikkaus hinnoista on "ohutta nousua" notkahduksen sijaan, niin pidä ihmeessä toki pääsi. Niistä alemman kategorian keräilykepeistä tietysti ei dataa taida niin ollakaan.
 
On niistä olemassa. "Ameriikan foorumeilla" on jo jokusen vuoden ollut muodissa kerätä kustakin mielenkiinnonkohteesta dataa. Esimerkiksi Ebayn ystävällisellä avustuksella tämä on kohtuullisen helppoa ja völyymiä on paljon. Pistetään jonkinlainen parserirobotti seuraamaan kaupankäyntiä, pyynti- ja toteutuneita hintoja. Näin saadaan varsin kattava kasa materiaali, josta voi sitten itse poimia omat päähänpinttymät.
 
Itsekin olen jokusen vuoden seuraillut piruuttani lähinnä halpisvintagen kehitystä, dataakin löytyy ja olen noita listauksia joskus tänne m.nettiinkin linkkaillut. Noissa listauksissa hintojen leikkaus ei ainakaan toistaiseksi näy, päin vastoin.
 
Esimerkki Fender-palstalta: https://docs.google.com/viewer?a=v& … JjZDAtOTIwYjI1MjI1Zjk4&hl=en_US
 
...Kieltämättä täytyy sanoa, että olet oikeassa. Sen kuitenkin sanon, että olen asiani suhteen yksiselitteisesti oikeassa ja tämä toinen kaveri väärässä. Tuo "42 indeksi" sattui olemaan lähinnä kätevin tapa tuoda homma esiin nopeasti, varsinkin kun sitä on käytetty aikaisemmin toisenlaisten näkemysten perusteena.
 
Itse olen aina ihmetellyt tuota "42-indeksiä". Ymmärtääkseni se määrittelee soittimet, joita otetaan mukaan indeksin laskemiseen, mutta se ei kerro miten niiden hinnat on muodostettu. Se ei esimerkiksi, käsittääkseni, perustu toteutuneisiin myyntihintoihin, vaan laatijan fiiliksiin. Tämä on mielestäni outo lähestymistapa, sillä nykyään dataa olisi tarjolla ja paljon.

mattim: Kemissä Kujanpään puodissa oli tommonen Silver Anniversary 70-80-luvulla aikas kauan kaupan. Menikö koskaan kaupaksi ? Ei ollut hyvä kitara se.
 
Tampereen silloisessa Pro Shopissa (ei, en ollu siellä myyjänä, eikä käsieni kautta kulkenu satoja stratoja..) oli kokonaista 2 kappaletta, joista toinen lähti maahantuojalle, ja toinen siellä liikkeessä viihtyi.
MUTTA eihän tässä ole siitä kysymys, vaan kaiketi tuosta vintagesoittimien hinnanmuodostuksesta.
Joku strat-fani ja entusiastinen harrastaja (maksukykyinen ja -haluinen, ei mikään tyhjän nillittäjä ja renkaanpotkija käivelö) aivan varmasti saattaa sitä kuvettaan kaivaa vaikka 2,5 kiloeuron verran, jos tuollasta on hakemassa, ja todella siistikuntoinen sattuu kohdalle.
Eikä se oo laisinkaan "minulta pois", ostakoon vaan, omillaanhan ostaa. JA erittäin todennäkösesti on paremmin selvillä, mitä on ostamassa, kuin täällä jotkut.
Onhan se erityispainavalla rungolla, mutta CBS palasi tuolla mallilla 4-ruuvin kaulankiinnitykseen MicroTiltin sijaan, vanhaan kaularaudansäätöön,ei bullettia siis.
Ja menihän se maalikin ns. tärviölle, ensimmäsissä ei tahtonut pintamaali pysyä, ja se oli väärän sävyinenkin, kertovat. Tietäähän sen, kun siirryttiin automaaleista (Du Pont) polkupyörämaaleihin (Schwinn Bicycles) ja ei vesiohenteinen maali oikein tahdo pysyä polylakatulla pohjalla..
Kuitenkin kaikitenkin, niitä noin 10000 tehtiin, eikä suuresta tehdaspalautusprosentista huolimatta niitä tiämmä myymättä jäänyt.
Jos joku nyt kuvittelee sitten tämänkin "myyntipuheen" jälkeen tuollasen Silver Anniversaryn halvemmalla saavansa, kuin mitä nuo pyynnit on, niin aivan vapaasti saa niin tehdä.
Ne nyt vaan maksaa sen mitä ne maksaa, vaikka olis millaset viulunsoittokokeet ja konservatoriot takana.. ;)
 
t. "se yksi tyyppi"