Bassot ›

Kiina tulee perässä laadun paranemisen suhteen ihan varmasti. Squierin Classic Vibe-sarja on siitä osoitus. On ihan hienosti tehtyjä soittimia, budjettiosilla.
 
Mutta vanha on vanha, oikeasti vanha hyvin tehty soitin on mun mielestä parempi kuin uusi samanlainen vaikka sitä miten analysoisi.

hollstro: Kiina tulee perässä laadun paranemisen suhteen ihan varmasti. Squierin Classic Vibe-sarja on siitä osoitus. On ihan hienosti tehtyjä soittimia, budjettiosilla.
 
Olet ihan oikeassa siinä että kinkkien laatu paranee kaiken aikaa ja halvatkin pelit opitaan duunaamaan niin, etteivät ne enää ensivilkaisulla vaikuta halpiksilat. Henk.koht niissä vituttaa eniten se, että ne on tehty Kiinassa = jää minulta ostamatta.
 
Mutta vanha on vanha, oikeasti vanha hyvin tehty soitin on mun mielestä parempi kuin uusi samanlainen vaikka sitä miten analysoisi.
 
Nämä on fiilisjuttuja ennenkaikkea, henk.koht en usko vanhojen soitinten mitenkään _ylivoimaisesti parempaan_ sointiin/soundiin. Toki eroa on, ja mun mukaani useimmiten vanhojen eduksi. Johtuisko sitten puun ikääntymisestä, vai siitä että vanhoja soittimia on jo ehditty soittaa niin paljon - sointi on auennut ja tuntuma mukavasti kulahtanut. Se on sitten makukysymys kuinka merkittävänä näitä eroja pitää, mikäli sellaisia edes havaitsee, semminkin kun näiden eroavaisuuksien vaikutusalue sijaitsee suurimmalta osin omassa päässä. Toisaalta omasta päästähän kaikki touhu ja tyytyväisyys sikiää, joten sikäli ei ole yhtään pöllömpi sijoitus hoitaa vanha soitin, vaikka kalliskin, jos sellaisen haluaa/tarvitsee. Tai olla hoitamatta, jos siltä tuntuu.
 
Oma juttunsa on sitten tuo, esim juuri noissa vanhoissa huippuviuluissa oleva lähes taikakalun omainen glooria, jolla on mun näkemykseni mukaan hyvin vähän tekemistä varsinaisen soinnin kanssa. Jos tuolle fiilikselle on altis herkistymään, niin epäilemättä on hieno tunne saada joku vanha Stradivari työkalukseen tietäen että ko. soittimella ovat soittaneet lukuisat pelimannisukupolvet ennen tätä. Tuollaiset fiilisjutut voivat hyvinkin heijastua siihen miten soittaja viuluaan soittaa, ja antaa sen pienen lisäpotkun. This goes to eleven.

absqua: Olet ihan oikeassa siinä että kinkkien laatu paranee kaiken aikaa ja halvatkin pelit opitaan duunaamaan niin, etteivät ne enää ensivilkaisulla vaikuta halpiksilat. Henk.koht niissä vituttaa eniten se, että ne on tehty Kiinassa = jää minulta ostamatta.
 
Jätätkö Pleikka kolomosen ja 42" ruudun ostamatta:)
 
Nämä on fiilisjuttuja ennenkaikkea, henk.koht en usko vanhojen soitinten mitenkään _ylivoimaisesti parempaan_ sointiin/soundiin. Toki eroa on, ja mun mukaani useimmiten vanhojen eduksi. Johtuisko sitten puun ikääntymisestä, vai siitä että vanhoja soittimia on jo ehditty soittaa niin paljon - sointi on auennut ja tuntuma mukavasti kulahtanut. Se on sitten makukysymys kuinka merkittävänä näitä eroja pitää, mikäli sellaisia edes havaitsee, semminkin kun näiden eroavaisuuksien vaikutusalue sijaitsee suurimmalta osin omassa päässä. Toisaalta omasta päästähän kaikki touhu ja tyytyväisyys sikiää, joten sikäli ei ole yhtään pöllömpi sijoitus hoitaa vanha soitin, vaikka kalliskin, jos sellaisen haluaa/tarvitsee. Tai olla hoitamatta, jos siltä tuntuu.
 
Oma juttunsa on sitten tuo, esim juuri noissa vanhoissa huippuviuluissa oleva lähes taikakalun omainen glooria, jolla on mun näkemykseni mukaan hyvin vähän tekemistä varsinaisen soinnin kanssa. Jos tuolle fiilikselle on altis herkistymään, niin epäilemättä on hieno tunne saada joku vanha Stradivari työkalukseen tietäen että ko. soittimella ovat soittaneet lukuisat pelimannisukupolvet ennen tätä. Tuollaiset fiilisjutut voivat hyvinkin heijastua siihen miten soittaja viuluaan soittaa, ja antaa sen pienen lisäpotkun. This goes to eleven.
 
Miten voi saada uuteen bassoon siitä mojoa ja vuosien käyttöä, kun se ei näy noissa. Vaikka soittaisi 5000 tuntia putkeen ei polyesteri vaan muutu tai maalipinta. Siksi nämä polybeissit on vaan niin persoonattomia. Käytän polyjä tietysti itse 99%. Poly on ihan hyvä suoja ja materiaali tarkoitustaan varten. Mutta soittimet eivät saa minkäälaista ajan patinaa. Röökaaminenkin on kielletty clubeissa ja keikkalavoilla. Soittimiin ei tule mitään haalistumia tai kellastumia. Vähän tylsää se kyllä on.

HenriF: Miten voi saada uuteen bassoon siitä mojoa ja vuosien käyttöä, kun se ei näy noissa. Vaikka soittaisi 5000 tuntia putkeen ei polyesteri vaan muutu tai maalipinta. Siksi nämä polybeissit on vaan niin persoonattomia. Käytän polyjä tietysti itse 99%. Poly on ihan hyvä suoja ja materiaali tarkoitustaan varten. Mutta soittimet eivät saa minkäälaista ajan patinaa. Röökaaminenkin on kielletty clubeissa ja keikkalavoilla. Soittimiin ei tule mitään haalistumia tai kellastumia. Vähän tylsää se kyllä on.
 
Kyllä niihinkin käytön jäljet jää. Siltä ei säästy mikään. TOki ohut nitrolakka patinoituu eri tavalla, omalla tavallaan, ei siinä mitään epäselvää ole. Ja hei, nythän valmistajat ovat hokanneet tän Road Worn-jutun, ei tarvi soittaa 5000 tuntia, riittää että laittaa sopivan monta euroa jonoon kohti kassakonetta.
 
E: Ja kyllä, jätän pleikkakolmosen ostamatta, eikä vanhassa töllössäkään ole kuin 28". Ikävä kyllä kiinalaista kamaa ei pysty välttämään nykypäivänä vaikka kuinka haluaisi. Soitinten suhteen taktiikka on se, että satsaan just sellaisiin vehkeisiin joilla haluan soittaa, ja halpa kiinalainen kopio jostain jenkkibassosta ei todellakaan ole sitä. Olkoon kuinka hyvin tahansa tehty kopio.

HenriF: Miten voi saada uuteen bassoon siitä mojoa ja vuosien käyttöä, kun se ei näy noissa. Vaikka soittaisi 5000 tuntia putkeen ei polyesteri vaan muutu tai maalipinta. Siksi nämä polybeissit on vaan niin persoonattomia. Käytän polyjä tietysti itse 99%. Poly on ihan hyvä suoja ja materiaali tarkoitustaan varten. Mutta soittimet eivät saa minkäälaista ajan patinaa. Röökaaminenkin on kielletty clubeissa ja keikkalavoilla. Soittimiin ei tule mitään haalistumia tai kellastumia. Vähän tylsää se kyllä on.
 
Kyllä vanhat Polylakatut soittimetkin mojoa saavat. Katso mikä tahansa 70-luvun alun Fenderi jolla on soitetu paljon.

hollstro: Kyllä vanhat Polylakatut soittimetkin mojoa saavat. Katso mikä tahansa 70-luvun alun Fenderi jolla on soitetu paljon.
 
Ok. Aika harvassa ovat kuluneet polyfenkut. Olen soittanut pääasiallisesti 51 reissueta vuodesta 2006, jolloin ostin sen uutena. Ei mitään vaikutusta. 1-2 kertaa viikossa reeneissä ja joitain keikkoja. Se on ihan kuin uusi.
 
http://www.kitarapaja.com/bass.htm
 
Pajan 72, 74, 75 ovat kuin uusia. Todella vähän käytön jälkiä noissa. Kova hinta 1975 beissistä. 2600e.
 
40 vuotta vanha beissi, eikä ole edes haalistunut pinta. Noi on varmaan closet rockereita:)

HenriF: Ok. Aika harvassa ovat kuluneet polyfenkut. Olen soittanut pääasiallisesti 51 reissueta vuodesta 2006, jolloin ostin sen uutena. Ei mitään vaikutusta. 1-2 kertaa viikossa reeneissä ja joitain keikkoja. Se on ihan kuin uusi.
 
5 vuota ei ole paljon jos puhutaan vahoista soittimista. On mulla ihan mintte vuoden 1982 jazz Bass (Japan Vintage) nitrolakalla kun soittoa on vähän takana: https://picasaweb.google.com/104356 … mxA1g#slideshow/5586958671215516194
 
jas vastaavasti vuoden 88 USA Vintage Presari joka on jo mukavasti relikoitunut (ei oikein näy kuvissa): https://picasaweb.google.com/104356 … N_0YQ#slideshow/5665507973031981650
 
http://www.kitarapaja.com/bass.htm
 
Pajan 72, 74, 75 ovat kuin uusia. Todella vähän käytön jälkiä noissa. Kova hinta 1975 beissistä. 2600e.
 
40 vuotta vanha beissi, eikä ole edes haalistunut pinta. Noi on varmaan closet rockereita:)
 

 
Noilla ei ole paljoa soitettu, näillä on:
https://picasaweb.google.com/104356 … mxA1g#slideshow/5586958584478654466
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2929189/p1_uikp5folq_so.jpg
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2960611/p1_uraqmljpi_so.jpg
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2944710/p1_uktd32jgk_so.jpg

HenriF: Ok. Aika harvassa ovat kuluneet polyfenkut. Olen soittanut pääasiallisesti 51 reissueta vuodesta 2006, jolloin ostin sen uutena. Ei mitään vaikutusta. 1-2 kertaa viikossa reeneissä ja joitain keikkoja. Se on ihan kuin uusi.
 
http://www.kitarapaja.com/bass.htm
 
Pajan 72, 74, 75 ovat kuin uusia. Todella vähän käytön jälkiä noissa. Kova hinta 1975 beissistä. 2600e.
 
40 vuotta vanha beissi, eikä ole edes haalistunut pinta. Noi on varmaan closet rockereita:)
 
Oma '74 jazzbassoni näyttää tältä:
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2565.jpg
Meillä on yhteistä historiaa n.20 vuotta tällä hetkellä.

absqua: Oma '74 jazzbassoni näyttää tältä:
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2565.jpg
Meillä on yhteistä historiaa n.20 vuotta tällä hetkellä.
 
Rispektiä! On se paremman (ja täysverisemmän!) näköinen kun jotkut itämaan-"reliikit"..
Kattelin tuossa taannoin tuollasta näköjään tässäkin säikeessä hypetettyä "worn" Vintagea. En ostais. Hangaslammin Jake meinas, että meikäläisen täytyis tehdä "comeback" soitinvirittelyn maailmaan ja ryhtyä halpoja tuontisoittimia relikoimaan.. ;)
Nyt kun pääsi tuohon Vintage-brändiin - oikein kukaan ei osaa sanoa sitä alkuperämaata noille, täytyis jälleen pommittaa tuota brittiläistä soitinkauppaketjua, jonka brändi tuo käsittääkseni on, eli John Hornby Skewesia (JHS).
Joko Vietnamista tai Kiinasta, ovat sitä mieltä.
 
Tuossa taannoin huomasin, että oli puhetta Jaydee-bassoista - onko täällä kellään tietoa kenellä on yks Jaydee "Saturn" jonka tiedän Suomessa olleen/olevan?
 
Takaisin aiheeseen: vaikka kuinka vastenmielistä eräille olisikin se, että kyllä niissä vanhoissa soittimissa on loppuviimeksi paremmat puut, ja ne on "tasaantuneet" ja aukisoitetut, niin kirjoitin sen nyt tuohon kumminkin. ;)

hollstro: 5 vuota ei ole paljon jos puhutaan vahoista soittimista. On mulla ihan mintte vuoden 1982 jazz Bass (Japan Vintage) nitrolakalla kun soittoa on vähän takana: https://picasaweb.google.com/104356 … mxA1g#slideshow/5586958671215516194
 
jas vastaavasti vuoden 88 USA Vintage Presari joka on jo mukavasti relikoitunut (ei oikein näy kuvissa): https://picasaweb.google.com/104356 … N_0YQ#slideshow/5665507973031981650
 

 

 
Noilla ei ole paljoa soitettu, näillä on:
https://picasaweb.google.com/104356 … mxA1g#slideshow/5586958584478654466
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2929189/p1_uikp5folq_so.jpg
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2960611/p1_uraqmljpi_so.jpg
http://cdn1.gbase.com/usercontent/gear/2944710/p1_uktd32jgk_so.jpg
 
I stand corrected. Hienoja pelejä. Mulla oli tollanen dakota red 1982 57 reissue.
 
Joo. Tsekkasin. 1982-1983 japan vintaget on nitrolla. Toi näyttää vaan polyltä, siistiltä ja kiiltävältä. Varmasti hyvä beissi. En muuten ollut uskoa että japskeissakin on tehty nitroja. Mutta vain tuona aikana. Mielenkiintoista....

absqua: Oma '74 jazzbassoni näyttää tältä:
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2565.jpg
Meillä on yhteistä historiaa n.20 vuotta tällä hetkellä.
 
No onpas hienosti kulunut. Varmasti hyvä peli kuin ei ole lähtenyt vaihtoon.
Onkohan päällysteen paksuudella merkitystä?

HenriF: No onpas hienosti kulunut. Varmasti hyvä peli kuin ei ole lähtenyt vaihtoon.
Onkohan päällysteen paksuudella merkitystä?
 
Noista kulumista näkee kyllä ettei ole kyse nitrolakasta, mutta kuten todettua niin irtoo noi polytkin. Lakan paksuuden merkityksestä en tiijä sannoo, mutta olen nähnyt paksummaltikin lakattuja 70-lukulaisia kuin mitä tuo on. Ja joo, hyvä basso toi on. Ei mikään superhyvä varmastikaan, mutta sellanen käypänen. Hyvin on viihdytty yhdessä.

HenriF: I stand corrected. Hienoja pelejä. Mulla oli tollanen dakota red 1982 57 reissue.
 
Joo. Tsekkasin. 1982-1983 japan vintaget on nitrolla. Toi näyttää vaan polyltä, siistiltä ja kiiltävältä. Varmasti hyvä beissi. En muuten ollut uskoa että japskeissakin on tehty nitroja. Mutta vain tuona aikana. Mielenkiintoista....
 
kyllä sen siitä lakasta näkee. Ja on se ohut, niin ohut että puunsyyt ovat koholla. Näitä tehtiin vain Japanin markkinoille, Fender ei antanut viedä niitä ulos. JV Squjut on polylakalla.

absqua: Noista kulumista näkee kyllä ettei ole kyse nitrolakasta, mutta kuten todettua niin irtoo noi polytkin. Lakan paksuuden merkityksestä en tiijä sannoo, mutta olen nähnyt paksummaltikin lakattuja 70-lukulaisia kuin mitä tuo on. Ja joo, hyvä basso toi on. Ei mikään superhyvä varmastikaan, mutta sellanen käypänen. Hyvin on viihdytty yhdessä.
 
Joo. En välitä mikä missäkin beississä on. Jos se sopii hanskaan niin se riittää.
 
Jos ei soundi miellytä mutta tuntuma on hyvä niin mikki vaihtoon.
 
Presariko yhden soundin soitin?
 
http://www.youtube.com/watch?v=A72T … BmDEA&index=13&feature=plcp
 
Äijä vetää hienosti. Tatsia vaihtamalla vaihtuu soundi välittömästi. Hyviä arvosteluja. Harmi ettei tee niitä enää.

hollstro: kyllä sen siitä lakasta näkee. Ja on se ohut, niin ohut että puunsyyt ovat koholla. Näitä tehtiin vain Japanin markkinoille, Fender ei antanut viedä niitä ulos. JV Squjut on polylakalla.
 
Juu näissä export malleissa mitä mullakin on Jazzbasso -83 JV Squju ja JV Strato 82-tai 83 on ohut polylakka. Erittäin hyvin soi. Nitron ja ohuen polylakan vertailu vähän turhaa hommaa.

BigPapa: Juu näissä export malleissa mitä mullakin on Jazzbasso -83 JV Squju ja JV Strato 82-tai 83 on ohut polylakka. Erittäin hyvin soi. Nitron ja ohuen polylakan vertailu vähän turhaa hommaa.
 
Ne onkin erinomaisia soittimia. Mulla on olut kahdeksan JV-Squjua, kaikki hyviä.

hollstro: Ne onkin erinomaisia soittimia. Mulla on olut kahdeksan JV-Squjua, kaikki hyviä.
 
Khyll, hyviä on sano. Eihän sitä huanoila viittiskään.

Minulla oli joskus 80-luvun alussa Yamaha BB1000-basso. Se oli mielestäni erinomainen soitin. Bändikuviot loppuivat ja tuli myytyä se Jammu pois. Kuinka ollakaan soittohommat virisivät 80-90-lukujen taitteessa uudestaan ja basso piti saada ja erityisesti Fenderi. Siinä oli silloin minulle joku ihmeellinen glooria ja muut merkit ei tulleet kyseeseen.
 
No, sain hommattua -78 Presarin vaahteraotelaudalla. Se oli mukava basso, hyvä soittaa ja pelasi luotettavasti. Silloin jo huomasin kuitenkin, että se aiemmin minulla ollut Yamaha oli aivan yhtä hyvä ellei parempikin soitin.
 
Melko pian Presarin oston jälkeen rupesin kaipaamaan bassoon myös takamikkiä. Olin kuullut mojovia Jazz Basson takamikkisaundeja ja niin luovuin Presarista ja ostin -75:sen Jazzarin. Se oli juuri tuollainen sunbursti versio kuin tuossa yllä on kuvissa.
 
Ostaessani se oli vähän raskas soittaa ja kielet oli melko korkealla. Ajattelin, että kyllä sen saa säädettyä kuntoon. Saundipuoli oli kyllä kunnossa. Enpä tainnut silloin tietää Fenderin laatuongelmista 70-luvulla. Sitä bassoa ei nimittäin sitten saatu helpposoittoiseksi sitten millään. Omien rimmausten lisäksi parikin korjaria koitti sitä viilata ja säätää, mutta ei kun ei. Niinpä sekin basso jouti vaihtoon.
 
Mielestäni tuo Jazzbasso soi kuitenkin ihan hyvin ja se olisi varmaan jäänyt pitobassoksi, jos sen kaulan kanssa ei olisi ollut sellaista säätämistä. Enpä kuitenkaan usko, että saundi olisi ollut mitenkään parempi kuin nykysoittimilla, vaikka toki kyseessähän oli silloin vasta 15-vuotias soitin. Mutta kyllä siinä bassossa oli hyvä fiilis. Lakka oli sopivasti kulunut ja ulkonäkö kohdallaan. Monesti nämä soitinhommat on myös melko tunnetason juttuja ja jollekin kaverille hyvä soitin ei passaisi toiselle lainkaan.
 
Se minua on pakannut ihmetyttämään, kun noiden 70-lukulaisten Fendereiden hinnat on ruvenneet nousemaan. Ainhan sitä pyytää saa, mutta aika hurjalta tuntuu, että nekin Fenkut, mitkä minulla oli ,maksoi silloin jotain 3000-3500 markkaa ja nyt niistä saatetaan pyytää saman verran euroja. Kai hyvistä yksilöistä sitten maksetaankin mene tiedä. Toisaalta olen kokeillut joitain 350 euron Squiereita ja ne on kyllä olleet hyväntuntuisia ja -kuuloisia vehkeitä. Tuskin ne 70-luvun Fenkut ainakaan kymmenen kertaa parempia on:-)
 
Oma luku sinänsä on sitten nuo 60-luvun pre-CBS Fenderit. Paria 64-sta Jazz-bassoa olen hätäisesti päässyt kokeilemaan ja yhtä 58-Presaria. Toista Jazz Bassoista kokeilin myös vahvistimen kanssa. Siitä on jo paljon aikaa, mutta en usko, että saundi olisi oleellisesti eronnut nuoremmista soittimista. Mutta se täytyy kyllä sanoa, että soitettavuus oli kyllä noissa kaikissa erinomainen ja fiilis kohdillaan. Kyllä ne soitetut kilometrit jotenkin tuntui. Kyllä semmoisella mielellään vetäisi, mutta hinta on vain noussut aivan hurjiin lukuihin.
 
Loppujen lopuksi taitaa olla aivan sama minkäikäisellä ja -nimisellä bassolla soittaa, kunhan se sopii hyvin omaan käteen ja saundaa hyvin omiin korvaan. Loppupeleissä soittaja sen saundin tekee.