Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Itseäni ei sinänsä mitkään pienet erot haittaa. Siis sellaiset, jotka huomaa vain jos vertaa polkimia vierekkäin. Olen sitä mieltä, että ne hukkuvat bändisoitossa "yleiseen kaaokseen", eivätkä ole enää oikeasti erotettavissa. Voisihan tuon Joyon jossain välissä pistää hankintaan, kun kerran hinta on kohtuullinen. Ostaa aidon sitten, kun lotossa napsahtaa 7 oikein...
 
Mitä muuten teit sille spedulle?
 
Tuommosen: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=10277243#p10277243
 
Samassa topikissa oli myös sen yhenheebon kommenttia vieritestistä oikean OCD:n kanssa.

Entropia666: Mulla on nuo kaikki kolme. Hyväsoundisia vehkeitä ja laudassa pysyvät toistaiseksi. Tuon OCD:n modasin ja se parantui vielä pykälää paremmaksi. Tuolla Joyo-ketjussa joku oli verrannut aitoon OCD:hen ja oli todennut erojen olevan todella pieniä.
 
Mulla on ollut kanssa Fulltone OCD V4 ja hyvä klooni siitä. Sanoisin 1 treenien jälkeen (stratolla testattuna) Joyo Ultimate Drivesta ensinnäkin että: jumalattoman hyvä hintaisekseeen. Sitten kun sitä alkaa vertaamaan OCD:n kanssa, niin hyvin samankaltainen on, mutta sillä erotuksella, että ultimate drivessa särön ollessa lähes tapissaankin se ei muuttu fuzzimaiseksi kuten OCD ja tämä ainakin meidän bändisoitossa oli pelkästään positiivinen piirre= hyvin leikkasi soundi läpi. "Marshall" kombo tyyppinen soundi, jos sitä noin pelkistetysti pitäisi kuvailla ja ainakin itselleni kirkas soundi ilman modaustakin. Sopii ainakin omaan setuppiini täydellisesti.

kaikissa noista pedaaleista inhoan juuri sitä että alakielillä ylhäältä soitettuna nopeasti jotain, kuuluu vain bläääh, ja kaikki attakki häviää, plexitonea voisi kokeilla, siinä ei ehkä ole sitä ominaisuutta yhden hyvän klipin perusteella, vakikka en kyllä halua käyttää pedaaleita muutenkaan, säröt vahvistimesta, kiitos.

aristoteles666: säröt vahvistimesta, kiitos.
 
Itse otan kanssa säröä vahvistimesta, mutta tilanteen mukaan (=muut soittimet bändissä) joudun ottamaan lisäleikkausta pedaaleista omalle kitarasoundilleni, jotta kuuluu äänivallin lävitse. Lähtöastelma kun on "Fender särö" vs. "marshall tyyppinen särö" ryhmässämme, niin luonnollisestikkaan tollainen fenkku ei omilla avuillaan tiukimmissa runttauksissa leikkaa välttämättä tuon "marsumaisen soundin" läpi mitenkään vaivattomasti ilman lisäavuja, vaikkakin dynamiikka riittää. Joten vaihtoehdot ovat: toinen vahvistin tai sopiva pedaali avuksi. Jälkimmäinen ratkaisu on tässä tapauksessa halvin vaihtoehto :)

Nyt on noita testailtu mahdollisuuksien mukaan, eikä vieläkään ole oikein selvinnyt, mikä olisi se lopullinen "kattaus". Olisi mukava saada tämä saundihomma viimein hanskaan ja keskittyä taas soittamaan.
 
Eli nyt on testissä ollut pääasiallisesti Bossin BD-2, SD-1, MI Audion Blues Pro, TS-9dx sekä sivumennen Big Muff, Joyon Ultimate Drive sekä leikkikaluna Joyon Digital Delay. Nyt sain nuo Monten Modaukset teetettyä, enkä ole niillä kunnolla vielä ehtinyt soittamaan (ja tuossa BD-2:ssa on vielä ollut ongelmia sen kaksois-op-amppien kanssa).
 
Mitä tuota Monten BD-2 olen soitellut yhdellä op-ampilla (pitää jotain outoa häiriöääntä kahdella), niin vaikuttaisi silti olevan todella loistava särö. Tuo Blues Pro tuntuu jotenkin tunkkaiselta BD-2:seen verrattuna, vaikka ennen modausta oli olevinaan jopa selkeämpi. Jos sen nyt saisi tuosta toimimaan täydellisesti, niin olisi kyllä ehdoton ykkönen. SD-1 muuttui myös modauksen jälkeen kuin eri polkimeksi. Huomattavasti selkeämpi ja särön laatukin tuntuisi olevan parempi. Mielestäni molemmista on myös kadonnut eräänlainen häiritsevä kirkkaus, vaikka melko kirkkaasta saundista pidänkin.
 
Blues Pro vaikuttaa nyt Tohtorin Diagnoosissa sijoittuvan kolmanneksi. Jotenkin se vaan jää BD:n jalkoihin, vaikka toisaalta siinä on jotain hyvääkin. Pitäisi vain selvittää, että voiko sitä ykkösversiota käyttää 18 voltilla ja testata, jos se vaikuttaisi asiaan. TS-9dx tuntuisi jäävän jotenkin turhaksi, joten pistin sen myyntiin. Saa nähdä kaduttaako myöhemmin.
 
Ultimate Drive vaikuttaa myös, varsinkin hintaansa nähden, kelpo vehkeeltä. Tosin ei nyt tuntuisi olevan juurikaan sitä, mitä bändisoitossa kaivataan, mutta on ehdottomasti ansainnut lisätestausta, jos siitä vaikka löytyisi Purple/Zeppelin-saundia. Tuo kaiku nyt on vain tuollainen lelu, millä ei tuntuisi olevan mitään järkevää käyttöä bänditouhuissa - paitsi ehkä omissa progemaisissa soolojamitteluissa.
 
Lisäksi kokeilin tuota Twinin omaa säröä ja sekin tuntuisi olevan käyttökelpoinen ainakin funktyylisessä jamittelussa ja miksei sieltä löytyisi myös SRV-tyylistä saundia sekä blues-saundia, jos vaan jaksaisi ruuvata. Pärjäisi taas yhdellä spedulla vähemmän laudassa.
 
Vielä, kun olen noita kitaran omiakin potikoita säädellyt, niin tulee mieleen, että olisi varmaan kannattanut pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja ainoastaan modata nuo bossit. Toisaalta onhan tämä ollut erittäin opettavaista ja saundia tulee nykyisin mietittyä ihan eri tavalla. Radiosta soivien biisien kitarasaundiakin kuuntelee ihan uudella korvalla.
 
Tuota säröä, kun on vähentänyt, niin tuntuu, että nuo straton kaula- ja keskimikki ovat heränneet ihan uudella tavalla eloon. Molemmat ovat SD:n SSL-1 Vintage Staggeredeita ja tuntuisi, että ne ovat tarkoitettu puhtaalle sekä miedosti säröytetylle saundille. Eivät kuulosta mielestäni vähänkään suuremmalla säröllä enää hyvältä. Siinä toimii sitten tallasta löytyvä SJBJ-1 omasta mielestäni paremmin kuin hyvin. Eli stratokin on muuttunut uusien saundien myötä huomattavasti monipuolisemmaksi.
 
Että sellainen tilitys saundi-identiteettikriisistäni tällä kertaa...

BD-2 on modauksen jälkeen muuttunut (ainakaan en huomannut ko. ominaisuutta ennen modausta) siten, että näppäilyvoimakkuus vaikuttaa selkeästi särön määrään. Reilulla säröllä hiljaa näppäilemällä saundi on lähes puhdas, mutta kovempaa kättä annettaessa säröä löytyy reilusti. Liekö tämä sitä dynamiikkaa?
 
Blues Prosta ei kyseistä ominaisuutta löydy.

Jungleman: Oivallinen havainto, hyvä hyvä.
 
Dynamiikkaa, reagointia soittotatsiin. Mm-hm, kyllä kyllä, sitäpä juuri. Sitä mikä erottaa oikeasti hyvät od-pedaalit massasta...
 
Njaa, tuo on toki dynamiikkaa, mutta se ei aina ole mitä haetaan. Joskus juuri se nätisti kompressoiva spedu on ainoa oikea.
 
E: Siksipä nuo TS-pedaalit niin suosittuva ovatkin, kompressio. Varsinkin alapäästä :)

Jungleman: Oivallinen havainto, hyvä hyvä.
 
Dynamiikkaa, reagointia soittotatsiin. Mm-hm, kyllä kyllä, sitäpä juuri. Sitä mikä erottaa oikeasti hyvät od-pedaalit massasta...
 
Joo, itse pidän ko. ominaisuudesta paljonkin. Vaikka totta sekin, että ei sitä kaikki tarvitse, varsinkin jos vetää kokoajan täysillä jotain mättöä, niin aika turhahan se on.
 
Tänään treeneissä testailin ja näyttää vähän siltä, että en oikeastaan tarvitse muuta kuin nuo Bossit, jotka mulla on ollut koko ajan. Nyt bändin kanssa modauksen hyödyt tulivat vielä selkeämmin ilmi kuin vain kotona soitellessa.
 
Henk. koht. haluan pitää homman simppelinä, eli mahdollisimman vähän speduja. Säröiksi riittää Bossin BD ja SD sekä välillä sekoittelee Twinin omaa säröä miedosti joukkoon. Nuo, kun ottaa kunnolla hanskaan, niin on siinäkin vielä kokeilemista - ja saundi taipuu varmasti joka lähtöön, mitä itse tarvitsen.
 
Tubescreamerin myin jo, seuraavaksi taitaa lähteä Blues Pro. Hyvä vehje, mutta minulle jotenkin turha.

Hei pistetäänpä valmiiseen ketjuun kyssäri.
 
Ikuna en ole SD-1 kokeillut. Miten se eroaa Ibanezin TS-9sistä? Kohiseeko yhtä paljon. Onko soundi kuinka samanlainen? (Eihän se tietty samanlainen voi olla mutta jos lähelle olisi)
 
Tänx

the-Antero: Hei pistetäänpä valmiiseen ketjuun kyssäri.
 
Ikuna en ole SD-1 kokeillut. Miten se eroaa Ibanezin TS-9sistä? Kohiseeko yhtä paljon. Onko soundi kuinka samanlainen? (Eihän se tietty samanlainen voi olla mutta jos lähelle olisi)
 
Tänx
 
Omasta mielestäni ovat melko samanlaiset. Ts-9 on ehkä hieman selkeämpi ja SD-1 jotenkin "kirkkaampi". Itse pidän SD-1:stä enemmän, varsinkin nyt, kun siinä on Monten GT-modaus. Omasta mielestäni TS-9 jää modauksen jälkeen reilusti jälkeen. Nämä vain omana mielipiteenäni...
 
Edit. Jungleman kirjoitti tuolla aikaisemmin mielestäni varsin osuvasti:
Jungleman: En enää oikein elävästi muista noiden eroa, kohta kymmenen vuotta sitten hukkasin molemmat... Osittain tulee siis hatusta, mutta sanoisin että SD-1 kohisee, leikkaa bassoa ja soundaa rakeiselta. TS-808 (kuten myös 9 ja 10) kohisee ehkä hiukan vähemmän, leikkaa bassoa, soundaa hiukan pyöreämmältä, pehmeämmältä ja selkeämmältä.

the-Antero: Hei pistetäänpä valmiiseen ketjuun kyssäri.
 
Ikuna en ole SD-1 kokeillut. Miten se eroaa Ibanezin TS-9sistä? Kohiseeko yhtä paljon. Onko soundi kuinka samanlainen? (Eihän se tietty samanlainen voi olla mutta jos lähelle olisi)
 
Tänx
 
On niissä huomattava ero. TS-9 on soundiltaan raaempi ja voimakkaamin keskitaajuuksia korostava, nenäkkäämpi (etenkin reissue). SD-1 soundaa pehmeämmälle ja särö menee helpommin muhjuksi suuremmilla säröillä. Kohina ei kummassakaan ole ollut ainakaan häiritsevä. Molemmat säröttimet ovat hyviä, mutta eri tavalla.

Vanha ja varsin hyvä ketju!
 
Tube screamer hulluus jatkuu yhä...
Ittellä screamereista löytyy bad monkey, Jekyll & Hyde (ts-808 puolisko) sekä tällä hetkellä boss sd-1 laudassa MXR micro ampin kaverina ja styrkkarina VOX ac30 henkinen Rikstone.
Tuo nykyinen sd-1/mxr micro amp setuppi toimii sinänsä hyvin varsinkin itselle bändisoitossa, mutta sitten toisinaan on muutama tilanne, jolloin muutamasta "lisä stereoidista" ei olisi haittaakaan.
 
Mietin mm. tuota Ibanezin ts-808 mini pedaalia, että miten se toimisi stakkatuna yhteen vaikkapa tuon sd-1 kanssa ja onko sillä millaista eroa vaikkapa tuohon bad monkey tai J&H 808 pedaaliin vaiko "turha kokeiluhankinta"? Hyvin ainakin mahtuu moneen lautaan sellainen.
Tietty boss bd-2 voisi myös olla ok...
Loputon suohan tuo lopujen lopuksi.
Tuossa tällainen ratkaisu eli 2 x SD-1.
 
https://youtu.be/IGCH8_OIIyg
 
Käytän screamereita gainit minimillään tai ei ollenkaan boostaamaan vahvistimen rajalla olevaa säröä komppikitarointiin pääasiassa.

Mä tarvitsisisn Overdrive-pedaalin. En ole tyytyväinen vahvistimeni soundiin (Mooer Brown Sound 005). Olisiko parempi vaihtoehto joku Tubescreamer-klooni vai Boss SD-1? Musatyyli on ''modernia'' metalia.

Sabbathologist: Mä tarvitsisisn Overdrive-pedaalin. En ole tyytyväinen vahvistimeni soundiin (Mooer Brown Sound 005). Olisiko parempi vaihtoehto joku Tubescreamer-klooni vai Boss SD-1? Musatyyli on ''modernia'' metalia.
 
Ne on vaan erilaisia. Ei toinen ole toista parempi. Sd:ssä epäsymmetrinen klippaus, TS:ssä symmetrinen. Jotain pieniä eroja muutenkin, mutta molemmat ajavat asiansa.