Kitarat: kitarakamat ›

kimurantti1: Mulla ei ole niin paljon kompetenssia, että osaisin ruveta väittelemään asiasta, mutta ton ylemmän juttuni olen kuullut muutamaltakin aika arvostetulta kitaratohtorilta/soitinrakentajalta. Mulla ei tietenkään ole osoittaa mitään lähdettä internetistä, joten jätän homman tähän. :-)
 
You're welcome... :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=6-7xXDV5tSM#t=2m5s

fox: Yleensä noissa kyllä on ollut ihan ykspuinen kaulapuu? Ainakin niissä mitä itse olen nähnyt. Bernardo Chavez Rico sr. (ja varmaan B.Rico jr.) käytti huippulaadukasta vaahteraa, mistä kaulapuut vannesahattiin.
Aika monet muut noissa läpirungon kauloissa tekivät sen kaulapuun tuolla cross-banding periaatteella, jotta ei olis se kaulapuu vetänyt mihinkään päin kieroksi - tuo kun on vallankin läpirungollisissa sen koko kitara-aihion turma. Tosin, tuo (yleensä 5 palan laminointi) tulee rakennuskustannuksia kohottavaksi, koska joudutaan monia viiluja valmistelemaan sitä kaulan liimausta varten. Mutta, juurikin tuo ristiinlaminointi kyllä tekee todella vääntölujia kauloja.. Yleisimmin noissa on siis 3 palaa vaahteraa, syyrakenne eri suuntiin, joiden väliin sitten on laitettu useimmiten pähkinäpuuviilut.
 
Tuollasesta monipalakaulasta, mitä edellisessä postauksessani puhuin - olen sellasta 50-luvun saksalaista orkesterikitara/jatsilootaa laitellut, ja kyllä se kaula on ilmeisen tuhtia tekoa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Noissahan ei edes ole kaikissa edes kaularautaa. Ja resonoinnista/soimisesta/sustainista ei ainakaan tuossa ollut tingitty.. ;)
 
Richillä kyllä oli joskus kasarilla joku sarja missä kaula oli tehty kymmenistä (jopa 100?) siivuista ja siivujen määrällä sitä markkinoitiin. Ei kaulat toiminu, eivät olleet stabiileja, (taisi olla importeja) ni vähin äänin poistui markkinoilta.

kimurantti1: Jos kitara resonoi liikaa, se imee kielten resonoinnin omaansa, ja tuloksena on nimenomaan kuolleelta soundaava kitara, dead spoteja ym.
 
Totta, koska sähkis ei ole akustinen vaan magneettinen.
 
Mulla on ollu muutama agathisrunkoinen kepukka ja niissä on todella kuollut akustinen soundi, haperoa höttöä ovat olleet. Sähköisesti vahvistettuna ovat toimineet mutta eivät muussa kuin stankkuvireessä.
 
Soi akustisesti (resonoi) paremmin kuin mikään lankkukeppi:
http://www.youtube.com/watch?v=Tbelg03MJHU&feature=related
 
Kukaan laittanut sähkiksen mikkiä (metallikieliseen) akustiseen?

trih: Totta, koska sähkis ei ole akustinen vaan magneettinen.
 
Mulla on ollu muutama agathisrunkoinen kepukka ja niissä on todella kuollut akustinen soundi, haperoa höttöä ovat olleet. Sähköisesti vahvistettuna ovat toimineet mutta eivät muussa kuin stankkuvireessä.
 
Soi akustisesti (resonoi) paremmin kuin mikään lankkukeppi:
http://www.youtube.com/watch?v=Tbelg03MJHU&feature=related
 
Kukaan laittanut sähkiksen mikkiä (metallikieliseen) akustiseen?
 
No kyllä varmasti on, mutta silloin on laitettava myös sähkiksen kielet siihen akkariin eli nämä nikkelipunotut (onko nykyisin teräspunottujakin nikkeliallergikoille?). Eli normaalit akustisen kitaran teräskielet toimii huonosti sähkiksen magneettimikin kanssa. Akustiseen kitaraan tarkoitetun magneettimikin kanssa voi käyttää normaaleja akustisen kieliä (Siis pronssi, fosforironssi, kultapronssi, etc. punottuja), koska ne on säädetty toimiaan niiden kanssa. Itse olen kokeillut sähkiksen mikkiä akustisessa ja akustisen kieliä sähkiksessä ja huonosti toimii edellä mainitusta syystä.
 
E: niin ja se ongelma on siis siinä, että akustisen kielten punosmateriaalit ei "näy" magneettimikin siinä induktiovuossa (vai mikä se nyt on), mikä aiheuttaa matalien kielien vaimeamman soinnin, koska ainoastaan se teräksinen ydinlanka heiluttaa sitä magneettivuota. Käytännössä se kuuluu kynnyksenomaisen vaimentumisena kun mennään punotuille kielille. Akustisen kitaran magneettimikeissä tämä asian huomioitu säätämällä punottujen kieleten magneettinavat herkemmiksi. Ja sähkiksen kielillä tätä brobleemaa ei esiinny, mutta soivat akustisesti muuten pikkuisen eritavalla.

Niin no minähän en tästä nimenomaisesta asiasta tiedä mitään,mutta niin ne sanoo että mitä useammasta palasta kitaraa rakennetaan,sen huonommin se soi. Kitara tykkää,että sitä soitetaan. -Jaakko Parantainen

Todd: Niin no minähän en tästä nimenomaisesta asiasta tiedä mitään,mutta niin ne sanoo että mitä useammasta palasta kitaraa rakennetaan,sen huonommin se soi. Kitara tykkää,että sitä soitetaan. -Jaakko Parantainen
 
En minäkään asiasta varsinaisesti mitään tiedä, paitsi että poikkus vahvistaa säännön. Muistin juuri, että Juha Björninen esitteli Kitaraklubissa Ruokankaan tekemään tsiljoonasta palasta liimailtua palapeliä, joka kuulema soi hyvin. Kertoi sen olleen jokin Ruokankaan kokeilukitara, jonka oli saanut lahjaksi.

hallu: No kyllä varmasti on, mutta silloin on laitettava myös sähkiksen kielet siihen akkariin eli nämä nikkelipunotut (onko nykyisin teräspunottujakin nikkeliallergikoille?). Eli normaalit akustisen kitaran teräskielet toimii huonosti sähkiksen magneettimikin kanssa. Akustiseen kitaraan tarkoitetun magneettimikin kanssa voi käyttää normaaleja akustisen kieliä (Siis pronssi, fosforironssi, kultapronssi, etc. punottuja), koska ne on säädetty toimiaan niiden kanssa. Itse olen kokeillut sähkiksen mikkiä akustisessa ja akustisen kieliä sähkiksessä ja huonosti toimii edellä mainitusta syystä.
 
E: niin ja se ongelma on siis siinä, että akustisen kielten punosmateriaalit ei "näy" magneettimikin siinä induktiovuossa (vai mikä se nyt on), mikä aiheuttaa matalien kielien vaimeamman soinnin, koska ainoastaan se teräksinen ydinlanka heiluttaa sitä magneettivuota. Käytännössä se kuuluu kynnyksenomaisen vaimentumisena kun mennään punotuille kielille. Akustisen kitaran magneettimikeissä tämä asian huomioitu säätämällä punottujen kieleten magneettinavat herkemmiksi. Ja sähkiksen kielillä tätä brobleemaa ei esiinny, mutta soivat akustisesti muuten pikkuisen eritavalla.
 
Sitä juuri meinasin, että kukaan ei ole laittanut sähkiksen kieliä akustiseen joka on varustettu sähkiksen mikillä. Kaikki näytepätkät aina vedetty akustisen pietson läpi. Siinä sitten puut resonoi kun joku tuon tekee :).

Todd: Niin no minähän en tästä nimenomaisesta asiasta tiedä mitään,mutta niin ne sanoo että mitä useammasta palasta kitaraa rakennetaan,sen huonommin se soi. Kitara tykkää,että sitä soitetaan. -Jaakko Parantainen
 
Lankkukitara?

fox: Yleensä noissa kyllä on ollut ihan ykspuinen kaulapuu? Ainakin niissä mitä itse olen nähnyt. Bernardo Chavez Rico sr. (ja varmaan B.Rico jr.) käytti huippulaadukasta vaahteraa, mistä kaulapuut vannesahattiin.
Aika monet muut noissa läpirungon kauloissa tekivät sen kaulapuun tuolla cross-banding periaatteella, jotta ei olis se kaulapuu vetänyt mihinkään päin kieroksi - tuo kun on vallankin läpirungollisissa sen koko kitara-aihion turma. Tosin, tuo (yleensä 5 palan laminointi) tulee rakennuskustannuksia kohottavaksi, koska joudutaan monia viiluja valmistelemaan sitä kaulan liimausta varten. Mutta, juurikin tuo ristiinlaminointi kyllä tekee todella vääntölujia kauloja.. Yleisimmin noissa on siis 3 palaa vaahteraa, syyrakenne eri suuntiin, joiden väliin sitten on laitettu useimmiten pähkinäpuuviilut.
 
Tuollasesta monipalakaulasta, mitä edellisessä postauksessani puhuin - olen sellasta 50-luvun saksalaista orkesterikitara/jatsilootaa laitellut, ja kyllä se kaula on ilmeisen tuhtia tekoa vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Noissahan ei edes ole kaikissa edes kaularautaa. Ja resonoinnista/soimisesta/sustainista ei ainakaan tuossa ollut tingitty.. ;)
 
Juu, en tiedä mikä erikoisuus tuo oli, mutta törmäsin vuosikausia sitten moiseen bc richin foorumeilla liikuskellessani. Joku laudan kantapeikko sitä esitteli innokkaana siellä. Voi ehkä löytyä jos jaksaa etsiä, tai sitten ei.
 
En myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta, että olisi ollut jonkin toisen merkkinen tuo kitara missä oli se miljardiosainen kaula, ehkä mulle on vaan jääny kummittelemaan tuo bc rich noin niinku merkkinä, kun moisen kitaran silloin omistin ja siellä laudalla lueskelin siitä kaulasta..
 
trih: Richillä kyllä oli joskus kasarilla joku sarja missä kaula oli tehty kymmenistä (jopa 100?) siivuista ja siivujen määrällä sitä markkinoitiin. Ei kaulat toiminu, eivät olleet stabiileja, (taisi olla importeja) ni vähin äänin poistui markkinoilta.
 
Jee, hyvä että ees joku on mun kanssa samaa mieltä tästä aiheesta :D En tosiaan tiedä oliko importti vaiko mikä, mutta kuulemma ainakin se yksilö oli ihan käyttökelpoinen.

Jopa akustisissa kitaroissa törmää monipalaisiin kauloihin. Joissakin Martinin alle tonnin akkareissa on ns. stratabond-kaula. Toteutettu siis liimaamalla ohuita puuviiluja yhteen ja ilmeisesti laminointi päälle.
Itselläni kokopuinen (body) Martin D-1 josta tällainen stratabond-kaula löytyy, soi mielestäni paremmin kuin esim testaamani D-16 -sarjalaiset.
http://guitarsandaudio.com/extras/2 … pics/MSC/2009OMC_1E/z09omc1etnr.JPG

trih: Sitä juuri meinasin, että kukaan ei ole laittanut sähkiksen kieliä akustiseen joka on varustettu sähkiksen mikillä. Kaikki näytepätkät aina vedetty akustisen pietson läpi. Siinä sitten puut resonoi kun joku tuon tekee :).
 
Vaikka 70-lukulainen Recanatissa Italiassa tehty Eko Ranger E-12, sellasella soittelin 70-luvulla useammankin folkki-roch keikan. Ihan "tavallinen" 1-kelanen mikki siinä on otelaudan päähän pultattuna. Mulla on toinen sellanen menossa, tää nykyinen on uutena ostettu 1976..
Akustisestihan nuo italian-ihmeet ei oo mitään kovinta huippua, kun niissä on se pintakäsittely melkein millin paksua muovilakkaa, ja keikkaolosuhteissa tuppaa se pintakuori halkeemaan lämmönvaihteluissa, kun se puu alla elää, ja pinta ei.
Mutta tervetuloa kokeilemaan! Mulla oli siinä myös viriteltynä siihen normaaliin akustisen soundholeen DiMarzion magneettinen 1-kelamikki, ja sen jälkeen ihan tavallinen humppari.
Totta kai siinä joutuu käyttämään sähkiksen kieliä, kun fosforipronssikielet ei oikein magneettikentässä "tuota" virtaa käämille -> ei tuu mikistä soundia ulos..
Noita tavallisella magneettimikillä varustettuja akustisia soittimia oli rutkasti, ennen kuin pietsot tuli suuremmin muotiin, ja ennen kuin kehiteltiin kunnon preamppeja niille. Että jälleen: "Onhan noita nähty.." =)
 
Mulla on tuo B.C. Richin monipalakaula jäänyt kyllä tykkänään huomiotta, vaikka 80-luvun alkupuolella-puolivälissä olinkin tuossa kitarakamapuolessa aktiivinen. Siltikin-hyvin voi olla, että jotain tuollasta oli kehitelty, vaan ei jenkeissä, ja en muista että NJ-Richeissäkään olis ollut. Siis japanilaisissa.
Japseista en noita "säleistä" kasattuja oikein muita tiedä kun Bambun ja Fernandesin, totta kai voi samalta tehtaalta kotoisin olevia muitakin olla, ja jos se vielä oli joku "koemalli"??