Vai riippuuko se vahvistimesta missä sen sielu lepää. Tätä kysymystä aloin pohtia siksi, kun olen tässä koemielessä sinksannut etuvahvistimia ja päätevahvistimia. Mulla on yksi irrallinen etuvahvistin, jota olen soittanut kahden kombon päätteeseen ja sitten vielä niiden kombojen etusia ristiin. Tuossa eilen tuumailin, että Fender BluesDeVille kuulostaa sinnikkäästi itseltään, vaikka siinä etusenä käyttäisikin Kochin Pedaltonea tai Dean Markleytä. Totta hiukan eroa tulee ja etuvahvistimet käyttäytyvät eri tavalla ja Kochista löytyy erilainen särö ja silleen, mutta soundin se tunnistettava piirre pysyy sitkeästi ennallaan. Kochissa ja Dean Markleyssa on logaritmiset volapotikat joten ne ovat hiukan vaivattomampia käyttää kuin Fenderin oma lineaarinen volume mutta vahvistin kyllä muuten käyttäytyy jokseenkin samalla tavalla, vaikka etunen on aivan toisesta maailmasta.
Siksi aloinkin miettiä, että vaikka etuaste on nykyvahvistimissa roolitettu huolehtimaan säröstä ja äänen väristä, niin pääteaste ja kaiutin ovat avainasemassa lopullisessa soundissa. Tätä ajatusta tukee myös havainnot, jotka olen tehnyt kun samaa etuvahvistinta soittaa erilaisiin laitteisiin (kuulokkeet, tietokone, kotistereot, monitori, etc.).
Vai onko tämä vahvistin kohtaista (jotkut hengittävät etusensa kautta ja toiset päätteen kautta).
Sivukysymyksenä tiedustelisin, että vaikuttaako volumepotikka soundiin? mietin, että miksi ihmeessä Fenderiin on laitettu lineaariset master ja volumepotikat, kun logaritmiset olisivat niin paljon miellyttävämpiä käyttää? Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |
Rankasti yleistäen moderneissa hi-gain-vahvareissa soundin luonne lepää etuasteen varassa ja päätteen rooliksi jää toistaa etuasteen metkut mukisematta ja turhia värittämättä. Eli suuria muuntajia, isoja suotokonkkia ja tehokkaita putkia. Perinteisluonteisissa vahvistimissa soundi ja luonne tulee pitkälti päätteen soundista. Nämä perinteisemmät tuppaavat säilyttämään ominaissoundinsa vaikka eteen laittaisi toisenlaista etuastetta, pedaaleita tai muita muljuttimia. Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus |
Tästä on varmaan kaikki muut erimieltä, mutta mä silti väittäisin että juuri kukaan ei huomais mitään eroa jos tollasen tosi sliipatun modernin metallisärön repis D-luokan hakkuripäätteestä tai putkipäätteestä.... Jos siis etunen on sama. (Tai vois jopa olla rapasempaakin saundia, kuhan siinä olis paaljon säröä). |
Dropped C: Tästä on varmaan kaikki muut erimieltä, mutta mä silti väittäisin että juuri kukaan ei huomais mitään eroa jos tollasen tosi sliipatun modernin metallisärön repis D-luokan hakkuripäätteestä tai putkipäätteestä.... Jos siis etunen on sama. (Tai vois jopa olla rapasempaakin saundia, kuhan siinä olis paaljon säröä).
Näin mäkin jossain välissä kuvittelin, mutta kyllä sillä päättärillä vain on suuresti väliä. Ei ehkä puhuta mistään päätesäröstä yms. ominaisuuksista, mutta putkipäätteissä on mun mielestä aina jonkinlainen oma ominaissoundinsa. On tullut kokeiltua erinäisiä etusia jos jonkin nupin päätteen, tai erillisten etusten läpi ja aina se sama päätteen soundi kummittelee mukana menossa etusesta huolimatta. Eipä ne kitarakäyttöön tehdyt trankkupäättäritkään mitenkään neutraalilta kuulosta, eroja on niidenkin välillä. "Gradually slide from 12-bar Blues to a more Vivaldi-like cadenza. Intonation!" |
hallu
dropD
Dropped C
Antti1