Etno, proge, latin ›

Periaatteessa ymmärrän nämäkin mielipiteet. Itse olen ns. vanhemman linjan POS-fani, mutta en koskaan olettanut bändin pysyvän yhdessä tyylilajissa kovinkaan pitkään.
 
Tämähän on aika helvetin kinkkinen juttu yleensäkki just progressiivista musaa kuunnellessa. En itekkään odottanut bändin pysyvän siinä samassa pitkään ja sama koskee "kaikkia" proge-bändejä. Kummiskin diggailen vain tietynlaista progea jonka melodiat kumpuaa pääosin kasikytluvulta, niin usein joutuu muutamaa levyä kuuntelemaan per bändi koko tuotannon sijaan ( jota tulee tehtyä enemmän noissa heavy- ja hardrock-piireissä ). Kuitenkin harva bändi on pystynyt tekemään laatulevyjä useassa eri vaiheessa kehitystä. Tuppaavat nuo helmet aina olemaan muutaman levyn ryppäissä.
 
Sitten kun yhtälöön lisää kymmenet levyt jotka odottavat kuuntelua niin ei millään oo aikaa väkisin kuunnella levyjä kymmeniä kertoja jottain sieltä sais edes vähän irti jotain fiksua. Kyllä potentiaalin kuulee heti ensikuuntelulla levystä kuin levystä ja mulle BEn jälkeisistä levyistä ei voi 1 laatubiisi/levy enempää ees löytyä vaikka kuinka yrittäis. Puuduttavaa kuraa - josta puuttuu koukut ja iso aste dynamiikkaa IMO - pääosin. Enkä myöskään näe syytä väkisin kuunnella jotain Road Saltia kuin voin yhtähyvin heittää Remedy Lanen soittimeen.

Traktor X: Kummiskin diggailen vain tietynlaista progea jonka melodiat kumpuaa pääosin kasikytluvulta, niin usein joutuu muutamaa levyä kuuntelemaan per bändi koko tuotannon sijaan ( jota tulee tehtyä enemmän noissa heavy- ja hardrock-piireissä ).
 
No siinähän tässä varmaan hyvin pitkälti on kysymys. Omiin musiikkitottumuksiini ei kuulu ripaustakaan genrerajoittuneisuutta, eli sikäli lähestyn PoSin tuotantoa varmaan vähän erilaisesta näkö(vai kuulo-)vinkkelistä. Levylautasella voi pyöriä Remedy Lanen kanssa samana päivänä vaikka The Oceania, Kasabiania ja Pink Floydia, kaikista nautin - hieman eri emootiotasoilla ehkä.

Road Salt II on mun korviini valovuoden parempi kuin ykkösosa ja täydentää Tiesuolan temaattisen kokonaisuuden komeasti. Palautti uskoa PoS:iin ja odotan keikkaa Opethin kanssa innolla. Itsenäisyyspäivä kahden ruåttalaisen bändin kanssa.. siitä on isänmaallisuus kaukana, mutta nou kän duu ;-)

kansimies: No siinähän tässä varmaan hyvin pitkälti on kysymys. Omiin musiikkitottumuksiini ei kuulu ripaustakaan genrerajoittuneisuutta, eli sikäli lähestyn PoSin tuotantoa varmaan vähän erilaisesta näkö(vai kuulo-)vinkkelistä.
 
Diggailen kyllä musaa klasarista rankkaan metalliin, mutta tietyt jutut vaan ei kuullosta hyvältä mun korvissa ja ne tuppaa pääosin sijoittumaan samoihin genreihin / samalle aikakaudelle. Minkäs teet.

Näitä kahta viimesintä levyä pitäis vaan pystyä kuuntelemaan ilman menneiden levyjen taakkaa. Nehän on ihan hyvejä levyjä, jos unohtaa sen, että kuuntelee PoSia. Danielin vokaalit pelastaa 90% roadsalttien biiseistä.
 
EDIT: ja dynamiikkaa ei mun mielestä näiltä levyiltä puutu. Sitä on jo ehkä vähän liikaakin.

Facebookista:
 
Pain of Salvation
Johan Hallgren leaves the band
 
After 13 years in the band, Johan Hallgren has decided to leave Pain of Salvation to focus on his daughter and wife. He will not leave music altogether, but plans to work with music in a way that allows him to stay at home with his family in Sweden. That means that the band's upcoming Nov/Dec tour together with Opeth will be his last. He will of course be sadly miss...

Ylläri, että jengi lähtee kun Daniel soittelee nykyisin melkein kaikki itse levyille. Eli ei jaksa olla pelkkä "keikkakitaristi/taustalaulaja", varsinkin jos on perhe kotona odottamassa.

Fredrik lähtee ilmeisesti myös bändistä...
 
"Now we've been home for less then two weeks, barely regrouping and catching our breaths. Come Monday and we're leaving for five more weeks with Opeth. That odd feeling in our stomachs will be even more prominent this time around, since this tour marks the farewell of both Johan and Fredrik. See, I went and dipped my toes into the serious now, but I can't dwell on it too long then I won't have any energy left for convincing ending! Anyway, Léo and I are already guessing who of us will get to be Christopher Lambert in Highlander. Léo does have the youth, energy and motivation on his side. But I have red-hot statistics holding my fort."

Alkaa vaikuttaa huolestuttavalta... Toivottavasti löytävät uudet jäsenet vanhojen tilalle suht nopeasti.

En kyllä ihmettele, että rivit rakoilee kun miettii millaista kuraa tullut The Perfect Elementin ja Remedy Lanen (jotka kaikkien aikojen kaksi parasta rock-levyä imo) jälkeen. Be:llä muutama hyvä biisi vielä.
 
Tänään tosiaan keikalle. Ristiriitaiset ovat fiilikset koska en oo koskaan nähnyt PoSia livenä. Jostain syystä karttanut Suomea kyseinen bändi. Tai sitten oon ite sattunut olemaan muualla. Toivottavasti tulisi edes jotain vanhoja biisejä. Samaa toivon myös Opethilta...

Olipa taas kerran aika mieletön keikka. Painotus uusissa biiseissä, mutta toimi kyllä todella hyvin. Kuuntelin tänään Road Salt kakkosen ekaa kertaa ja oli iloinen yllätys - aika tajuton levy nimittäin.

Pain of Salvation maaliskuussa Suomeen kahdelle headliner-keikalle. Lämppärinä muuan Von Hertzen Brothers.

Varsin kaksijakoinen kokemushan tuo tiistainen Jäähallin Opeth / Pain of Salvation keikka oli ja sen mukaisia ajatuksia nyt Infernon live-rapsassa.
 
http://www.inferno.fi/live-opeth-pa … -jaahalli-helsinki-06-12-2011-6360/

Akiman: Varsin kaksijakoinen kokemushan tuo tiistainen Jäähallin Opeth / Pain of Salvation keikka oli ja sen mukaisia ajatuksia nyt Infernon live-rapsassa.
 
http://www.inferno.fi/live-opeth-pa … -jaahalli-helsinki-06-12-2011-6360/
 
Harvoin olen nähnyt Road Saltteja kehuttavan tuolla lailla. Uuden posin vertaaminen vanhaan posiin on kuin vertaisi Phil Collinsin Genesistä Peter Gabrielin Genesikseen.

Totta puhuakseni en ole koskaan oikeen ajatuksella perehtynyt tähän bändiin.
Road Salt One löytyy, ja siitä mieleen on jäänyt oikeastaan vaan tajuttoman eeppinen Sisters. Sitten menin internettiin ja luin kuinka kaikki haukkuivat uutta materiaalia ja jostain syystä sitten multa vain jäi se vanha tuotanto hankkimatta ja Road Saltkin jäi vähän pölyttymään hyllyyn.
Suositelkaa jotain levyjä?

AnonHero: Suositelkaa jotain levyjä?
 
Perfect Element Pt.1 ja Remedy Lane. Parhaimpia progemetelilevyjä - eikä siis mitään tyhjänpäiväistä tilululiitä (vrt. joku nimeltämainitsematon progemetallisuuruus) - mitä tiedän. Tosin ei bändiä ole moneen vuoteen tullut kuunneltua enää, mutta paikka sydämessä levyillä edelleen on.

AnonHero: Suositelkaa jotain levyjä?
 
Kaikille levyistä tuntuu löytyvän diggaajansa, joten makuasi tuntematta voisin sanoa, että kuuntele näppituntumalla mitä tahansa levyä.
 
Itellä ehkä suurin suosikkilevy on Be, mutta musta PoS ei ole uransa aikana kovinkaan montaa huonoa biisiä tehnyt, joten ei voi mennä metsään.
 
Akiman, yhdyn arvioosi, vaikka Opeth ei muutenkaan ihan suurimpien suosikkieni joukkoon mahdukaan. Kaksi aiempaa keikkaa olivat huomattavasti tiukempi elämys.
 
PoS taas veti täyden timantin keikan, kuten parilla aiemmallakin kerralla. On se Gildenlöw vaan ihan mieletön äijä, ja jotenkin sitä osas Hallgreniakin arvostaa ihan eri tavalla kuin ennen.
 
Veikkaan kyllä, että kokoonpanosta riippumatta G tulee löytämään oikeat uomat musiikilleen myös jatkossa.

AnonHero: Suositelkaa jotain levyjä?
 
Perfect Element Pt.1 ja Remedy Lane.
 
Jos levy alkaa sellaisella piisillä kuin Used ja päättyy Perfect Elementtiin, ei taida oikeastaan olla edes väliä mitä välissä on. Paitsi että välissäkin on aikasta hyvää tavaraa. Ja Remedy Lanen sateentekijäksi riittää jo Undertow, vaan onneksi sieltäkin löytyy muuta.

Bändi julkaisi tietoja uusista soittajista tulevalle kiertueelle:
 
http://www.painofsalvation.com/2011/gustaf-hielm-confirmed-on-bass/
 
http://www.painofsalvation.com/2011/meet-our-new-keyboard-player/
 
Tuo Gustaf Hielm on soitellut mm. Meshuggahissa aikoinaan.