| Aihe: Sointujen merkkaaminen soolossa | |
|---|
|
- Elikkäs minkälaisia erilaisia lähtemystapoja olisi siihen miten saisi oman soolon paremmin seuraamaan taustalla olevaa sointukiertoa?
- Kannattaako lähteä miettimään sooloja sen kautta, että miettii käyttävänsä mahdollisimman paljon soinnun säveliä vai että pyrkii vaihtamaan käytettävää skaalaa soinnun vaihtuessa?
- Onko parempi käyttää nyt esimerkiksi lydian-moodia koko soolon ajan, siten että soittaa esimerkiksi Cmaj7 päälle C-lydiania ja Gmaj7 päälle G-lydiania? Vaiko siten että pyrkii käyttämään samoja säveliä niin että Cmaj7 päällä on lydian ja Gmaj7 päällä G-duuri? | |
Sakulainen:
- Onko parempi käyttää nyt esimerkiksi lydian-moodia koko soolon ajan, siten että soittaa esimerkiksi Cmaj7 päälle C-lydiania ja Gmaj7 päälle G-lydiania? Vaiko siten että pyrkii käyttämään samoja säveliä niin että Cmaj7 päällä on lydian ja Gmaj7 päällä G-duuri?
toi jälkimmäinen, olettaen että sävellaji on G-duuri. Jotenkin tästä kyssäristä tuli sellanen fiilis että kannattaa vähän kerrata noita teoriajuttuja, ja sen lisäksi kokeilla ihan käytännössä että miltä se kuulostaa jos käyttää vaikka ton g-lyydisen cis-nuottia g-duurisointukierron päälle |  varo
02.01.2012 07:11:22 | |
|
Sakulainen: - Elikkäs minkälaisia erilaisia lähtemystapoja olisi siihen miten saisi oman soolon paremmin seuraamaan taustalla olevaa sointukiertoa?
- Kannattaako lähteä miettimään sooloja sen kautta, että miettii käyttävänsä mahdollisimman paljon soinnun säveliä vai että pyrkii vaihtamaan käytettävää skaalaa soinnun vaihtuessa?
- Onko parempi käyttää nyt esimerkiksi lydian-moodia koko soolon ajan, siten että soittaa esimerkiksi Cmaj7 päälle C-lydiania ja Gmaj7 päälle G-lydiania? Vaiko siten että pyrkii käyttämään samoja säveliä niin että Cmaj7 päällä on lydian ja Gmaj7 päällä G-duuri?
Otat asteikoiden/sointujen suhteet huomioon teoriamielessä, mutta käytä ennen kaikkea korvaa- jos jokin saundaa huonolta niin sitten se on pask**. Sävellaji olisi hyvä olla tiedossa, samoin kuin noiden mainitsemiesi sointujen sävelet, eli Cmaj7 = C E G H, Gmaj7= G H D F#. | Jucciz
02.01.2012 07:37:45 (muokattu 02.01.2012 07:39:24) | |
|
Suomeksi "lyydinen". Lyydisen tunnusomainen sävy syntyy ylennetystä neljännestä sävelestä. Etenkin duurikappaleen IV asteella (G-duuribiisissä Cmaj7) lyydinen asteikko sopii yleensä kuin nenä päähän, toki, mutta ylipäätään soolosoittoa kannattaisi mielestäni lähestyä ennen kaikkea melodioiden kautta: älä soita asteikkoja, älä soita arpeggioita, vaan rakenna melodioita.
Asteikot on hyvä olla selkäytimessä, mutta ne ovat nimenomaan niitä työkaluja, joilla sooloissa käytetyt melodiat rakennetaan. Siksi ainakin multa menee hyvin äkkiä mielenkiinto sooloihin, joissa ei ole oikeita melodioita, vaan joissa ainoastaan soitetaan asteikkoja ylös ja alas. Ei taidenäyttelyynkään mennä katselemaan maalipurkkeja ja pensseleitä, vaan valmiita maalauksia. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! |  heikkiha
02.01.2012 08:15:25 (muokattu 02.01.2012 08:19:23) | |
|
...miten saisi oman soolon paremmin seuraamaan taustalla olevaa sointukiertoa?
Kun pitäisi ottaa haltuun uusi sointukierto, tässä jotain ideoita:
-Harmonian analysointi. (Sävellaji, modulaatiot, kadenssit, sointujen funktiot, asteikot, jne)
-Sointujen sävelet (1,3,5,7,(9,11,13)) esim. sointuarpeggioina otelaudalla.
-Yhteiset äänet (common tones) esim. Cmaj7(#11) (C E G B D (F#) A) -> Ebmaj7(#11) (Eb G Bb D F (A) C) = C G D A
-Pentatoniset asteikot esim. Cmaj7(#11) = C-duuri/A-molli, D-duuri/B-molli, E-molli/G-duuri
...mahdollisimman paljon soinnun säveliä vai että pyrkii vaihtamaan käytettävää skaalaa soinnun vaihtuessa?
Toki voit miettiä samaan sävellajiin kuuluvat soinnut yhtenä asteikkona esim. Gmaj7 Am7 Bm7 Cmaj7 D7 Em7 F#m7b5 = G A B C D E F#.
Tai reharmonisoida yhtä/useampaa sointua (jolloin kyseisten sointujen asteikot muuttuvat) esim. Gmaj7 Em7 Am7 D7 vs. Gma7 E7 Am7 D7 vs. Gmaj7 E7 A7 D7 vs. Gmaj7 E7 A7 Ab7 vs. Gmaj7 Bb7 A7 Ab7 tai jos haluaa pistää elämän risaksi niin: B7 Bb7 A7 Ab7 !
...Cmaj7 päälle C-lydiania ja Gmaj7 päälle G-lydiania? Vaiko siten että pyrkii käyttämään samoja säveliä niin että Cmaj7 päällä on lydian ja Gmaj7 päällä G-duuri?
Riippuu tilanteesta. Jos sinulla on vaikka kappale joka alkaa Gmaj7 (4 tahtia) niin tässä kohtaa voisi olla hyvä idea koettaa lyydistä asteikkoa.
Toivottavasti vastauksista oli jotain iloa,
-Heikki
"Eihän täällä olla lusimassa vaan pitämässä hauskaa ja saamassa aikaan kunnon jälkeä." - Robbie Robertson | |
Myös lähestymiskuvioilla saa helposti homman kuulostamaan siltä että soittaja tietää että missä ollaan nyt menossa. Sointusävelten ympyröimistä kannattaa aluksi treenata tietyissä tahdin osissa kuten tahdin 2. ja 4. neljäsosalla. Eli vaikkapa:
-Alapuolinen ja yläpuolinen sävel diatonisia
-Yläpuolinen diatoninen ja alapuolinen kromaattinen
-yläpuolinen kromaattinen, alapuolinen diatoninen
-molemmat kromaattisia lähestymisääniä
Toki tuonkin ajattelun voi viedä tosi pitkälle; soinnun lisäsäveliäkin voi ympyröidä ja pitempiä tahdin mittaisia lähestymiskuvioita voi koittaa.
Kannattavaa on opetella ympyröimään ainakin perusääni, terssi, kvintti ja seiska. Kaikissa oma saundinsa, terssi on tosi "in" jos tosiaan haluaa sitä saundia tuoda ilmi. 9, 11 ja 13 onkin sit aika hip. | |
Itsekin olen vielä melko alkutaipaleella mutta jotenkin olen ymmärtänyt, että joka sointu laajennettuna"äärimmilleen" on se asteikko jota kuuluisi pääasiallisena ohjenuorana käyttää. Soinnussa tärkeimmät sävelet, joita siis kannattaa merkkailla, ovat perussävel, terssi, septimi ja muutetut sävelet. Myös jo mainitut lähestymiset ovat hyviä hallita. Mutta niin kuin jucciz sanoi, teoria pitää ensin opetella selkäytimeen ja sitten unohtaa ja keskittyä vain melodian luomiseen. Mutta tärkeintä aina on kuulostaa hyvältä.
-Petri | |
Sen verran korjaisin että keskittykää melodian luomiseen koko ajan. Ei siihen tarvitse ensin opetella kaikkea ja sitten vasta alkaa käyttämään. Ette te tarvitse kaikkia maailman leegoja kerralla ennen kuin voitte rakentaa auton. Rakentakaa vain se auto niillä mitä on ja sitten kun leegoja tulee lisää rakentakaa hienompi auto. ;)
Joku älypää keksi että Rock kuoli vuonna -86. Minä synnyin -87. Olen niin katkera että menen kyllä kuselle sen haudalle, enkä lopeta ennen ku se nousee ja huutaa että "Nyt saatana loppuu se luruttaminen!!!" | |
Karipiirto: Sen verran korjaisin että keskittykää melodian luomiseen koko ajan. Ei siihen tarvitse ensin opetella kaikkea ja sitten vasta alkaa käyttämään. Ette te tarvitse kaikkia maailman leegoja kerralla ennen kuin voitte rakentaa auton. Rakentakaa vain se auto niillä mitä on ja sitten kun leegoja tulee lisää rakentakaa hienompi auto. ;)
Täysin samaa mieltä. Jos se kuulostaa hyvältä, ei se voi olla väärin. Aakkosten luetteleminen ei vielä ole runoutta, mutta aakkosista on hyötyä jos ne haluaa paperille ekirjoittaa;-).
Itse olen ikäni kulkenut kuulokuvani perässä ja vasta aikuisena alkanut perehtyä teoriaan, joka on kyllä kieltämättä avartanut ajatteluakin, mutta ei se vastaa siihen mitä pitäisi soittaa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Onks se siis moodien kanssa sillä tavalla, että kun haluan lähteä hakemaan vaikka sitä lyydistä soundimaailmaa, ni pitäis muun bändin kanssa sopia siitä Geestä mentäessä, että pyöritään paljon Ceen ympärillä ja pyrin käyttämään paljon sitä korotettua nelosta? |  baron
03.01.2012 00:00:59 (muokattu 03.01.2012 00:04:35) | |
|
Sakulainen: Onks se siis moodien kanssa sillä tavalla, että kun haluan lähteä hakemaan vaikka sitä lyydistä soundimaailmaa, ni pitäis muun bändin kanssa sopia siitä Geestä mentäessä, että pyöritään paljon Ceen ympärillä ja pyrin käyttämään paljon sitä korotettua nelosta?
G-duuriasteikkoon kuuluu F#. Kun G-duurissa sointuna on C, soita C-duuriasteikon säveliä mutta käytä F:n tilalla F#. Ei muun bändin tarvitse mitään kummallista tehdä. (Jos haluat "snobbailla" niin sano että sointu siinä kohdassa on Cmaj9#11 mutta ihan turhaa:-)
Eikä sun tarvitse sitä fissiä joka rakoon työntää.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | kimurantti1
03.01.2012 00:22:35 (muokattu 03.01.2012 00:30:44) | |
|
Miljoona tuntia asteikkojen ym. sahaamiseen käyttäneenä mulla on seuraava neuvo. Jos soitat nimenomaan modaalista musaa, niin silloin asteikkojen treenaus on ensimmäinen aiheellinen juttu. Sen sijaan jos soitat sointufunktioihin perustuvaa musaa, kuten Beatlesia, Ynkkää tai Charlie Parkeria, unohda ne asteikot aluksi ja ajattele sointuja. Treenaa sointuarpeggiot yhdellä kielellä ja asemissa ja rakenna niistä melodioita, silloin merkkaat automaattisesti sointuja. Otetaan vaikka seuraava kierto:
G - D - Em - C
Tässä on eri sointujen päälle ensisijaisesti natsaavat äänet:
G: G, B D
D: D, F#, A
Em: E, G, B
C: C, E, G
Lähde siitä, että opettelet soittamaan kahden soinnun vaihdokseen jotain järkevää. Jos soitetaan jazzia tai jotain muuta musaa joka perustuu nelisointuihin, niin noihin vaan seiskat mukaan, muuta ei aluksi tarvi.
Kaikki asteikon äänet ei ole saman arvoisia suhteessa sointuun. Jos haluat merkata sointuja, niin sun pitää soittaa soinnun ääniä. Esimerkiksi F#:n soitto C-duurin päälle ei merkkaa perussointua yhtään millään tavalla, eikä se tuollaisessa sointukierrossa luo modaalista vaikutelmaa. Se voi kuulostaa hyvältä, riippuu miljoonasta muusta jutusta, kuten muista fraasin äänistä, soundista, timesta, kaikesta.
Jos noille sointuasteille haettaisiin modaaliset soundit, niin G on jooninen, D miksolyydinen, E aiolinen ja C lyydinen. Sä voit ajatella soittavasi G:n päälle joonista, C:hen lyydistä jne, mutta siinä ei ole hevonkukkua järkeä, koska ne äänet on täsmälleen samat. Se mikä muuttuu, on asteikkojen sävelhierarkia, eli minkä arvoisia äänet on suhteessa alla olevaan sointuun ja miltä ne kuulostaa.
Jos biisissä soinnut vaihtuu vaikka tahdin tai kahden välein ja sävellajin mukaan, niin mitään varsinaisesti modaalista vaikutelmaa ei synny. Jos osaat käyttää tuohon yo. sointukiertoon alla soivien sointujen ääniä, osaat G-duurin ja C-lyydisen äänet. Ero on siinä, että kun opettelet ne tätä kautta, osaat myös käyttää niitä asteikkoja, reagoida sointuihin ja soittaa harmonisesti luontevan kuuloista kamaa. | |
J_Mikkonen: Myös lähestymiskuvioilla saa helposti homman kuulostamaan siltä että soittaja tietää että missä ollaan nyt menossa. Sointusävelten ympyröimistä kannattaa aluksi treenata tietyissä tahdin osissa kuten tahdin 2. ja 4. neljäsosalla. Eli vaikkapa:
-Alapuolinen ja yläpuolinen sävel diatonisia
-Yläpuolinen diatoninen ja alapuolinen kromaattinen
-yläpuolinen kromaattinen, alapuolinen diatoninen
-molemmat kromaattisia lähestymisääniä
Toki tuonkin ajattelun voi viedä tosi pitkälle; soinnun lisäsäveliäkin voi ympyröidä ja pitempiä tahdin mittaisia lähestymiskuvioita voi koittaa.
Kannattavaa on opetella ympyröimään ainakin perusääni, terssi, kvintti ja seiska. Kaikissa oma saundinsa, terssi on tosi "in" jos tosiaan haluaa sitä saundia tuoda ilmi. 9, 11 ja 13 onkin sit aika hip.
Jep, ja tähän sitten semmoinen hieman sekaannusta poistava (tai sitten lisäävä) huomio, että joissain tilanteissa kromaattinen ja diatoninen sävel on itse asiassa sama asia.
Tässä konkarikitaristi Heikki Laurilan erinomainen esimerkki kakkostapauksesta, eli yläpuolinen diatoninen + alapuolinen kromaattinen sävel:
http://open.spotify.com/track/7fUkv22ovseOxRfXNCMbQK
Melodian alku on siis periaatteessa vain Dm-kolmisointuarpeggio, mutta kun jokainen sointusävelistä koristellaan ylä- ja alapuolelta, saadaan aikaan paljon mielenkiintoisempi melodia. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | baron
03.01.2012 12:57:15 (muokattu 03.01.2012 12:58:38) | |
|
J_Mikkonen:-Alapuolinen ja yläpuolinen sävel diatonisia
-Yläpuolinen diatoninen ja alapuolinen kromaattinen
-yläpuolinen kromaattinen, alapuolinen diatoninen
-molemmat kromaattisia lähestymisääniä
Just kun mun maikka, noita se pistää mut treenaamaan.
Jotkut opet sanoo että yksiääniselläkin soittimella (esim puhaltimella) soinnut pitää merkata niin että niitten vaihdokset kuuluu.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | kimurantti1
03.01.2012 16:16:27 (muokattu 03.01.2012 16:46:55) | |
|
baron: Just kun mun maikka, noita se pistää mut treenaamaan.
Jotkut opet sanoo että yksiääniselläkin soittimella (esim puhaltimella) soinnut pitää merkata niin että niitten vaihdokset kuuluu.
Jep. Jos mun pitäisi nimetä kymmenen hyvää melodiaa lonkalta, ja sitten katsottaisiin että mitä niissä tapahtuu, niin kumma kyllä sointuäänillä niissä usein pelataan. Ei tietty tarkoita sitä, että joka soinnun vaihdoksessa pitäisi kolata sen soinnun arpeggio läpi, mutta sointuäänistä, eli ns. vahvoista melodiaäänistä olisi hyvä olla niin hyvin kartalla, että äänet kuulee päässään vaikkei kukaan niitä soittaisi, ja että ne pystyy soittamaan silloin kun haluaa. Sointukiertojen bassolinjojen ja sen jälkeen arpeggioiden laulaminen on ainakin mulle ollut tosi hyvä treeni tähän.
Jos mä nyt vielä jotenkin yritän havainnollistaa tätä asteikot vs. sointuajattelua:
Asteikot ja soinnuthan on teoriassa sama asia. Kun sointu laajennetaan 13-soinnuksi, siinä soi kaikki asteikon äänet ja paperilla se ero onkin juuri näin yksinkertainen. Me kuitenkin soitetaan polyfonista musaa jossa on sointuja sekä sointufunktioita, ja niinpä niiden täydellinen huomiotta jättäminen johtaa yleensä vähän hölmön kuuloiseen soittoon. Asteikko ei ole mitään muuta kuin nimitys tietylle sävelikölle, aivan kuten sointukin. Soinnut kuitenkin antavat informaatiota, joka ei suoraan käy ilmi asteikosta. Soinnuista käy ilmi asteikon sävelhierarkia ja niistä saa vähän haisua, että miten se sävelikkö ihan käytännössä tässä meidän polyfonisessa sointufunktioihin perustuvassa musassa toimii, vähän kärjistäen "mitä niillä asteikon äänillä pitää tehdä, että kuulostaa hyvältä". Vaikka kyse on teoriassa samasta asiasta, niin musiikin funtsiminen jommalta kummalta kantilta yleensä johtaa kovasti erilaiseen soittoon. | |
Ei perkele, joskus ihan hävettää kuinka vähän tunnen teoriaa. | |
Yksi nyrkkisääntö voitaisiin vielä lisätä, jos se ei jo tullut ilmi. Eli jos merkataan sointuja ja halutaan soittaa tosi "sisällä", melko olennaista on soittaa sointusävelet tahdin iskullisille osille. Näin varsinainen sointu hahmottuu, vaikka fraasi sisältäisikin sointuun tai jopa asteikkoon kuulumattomia säveliä tahdin ei-iskullisilla osilla. Mutta tämäkin on tosiaan vain nyrkkisääntö. | |
Karipiirto: Sen verran korjaisin että keskittykää melodian luomiseen koko ajan. Ei siihen tarvitse ensin opetella kaikkea ja sitten vasta alkaa käyttämään. Ette te tarvitse kaikkia maailman leegoja kerralla ennen kuin voitte rakentaa auton. Rakentakaa vain se auto niillä mitä on ja sitten kun leegoja tulee lisää rakentakaa hienompi auto. ;)
Eli näin?
http://www.mikseri.net/artists/infernaldragonknights.66435.php | baron
03.01.2012 18:45:17 (muokattu 03.01.2012 18:54:52) | |
|
kimurantti1: Asteikot ja soinnuthan on teoriassa sama asia. Kun sointu laajennetaan 13-soinnuksi, siinä soi kaikki asteikon äänet ja paperilla se ero onkin juuri näin yksinkertainen.
Monissa asteikoissa on "avoid" säveliä ja lisäksi soinnun tärkeitten äänien merkkaaminen jotta C-jooninen ja E-fryyginen ei kuulostaisi samalta on tärkeää.
Merkkaaminen on iskullisille tahdinosille soittamista ja/tai pitkien sävelten käyttämistä.
Se miten tullaan soinnun tärkeille äänille (terssi, septimi, muunnellut) on aika vapaata, niissä voidaan käyttää "kromaattisia hajasäveliä":-)
Ja kaikkein oleellisin sääntö: Kaikki säännöt on luotu rikottaviksi, jos saa hyvänkuuloisen melodian muutenkin aikaiseksi niin siitä vaan!
(Mutta harjoitteluvaiheessa on oleellista omaksua "säännöt" jotta niitä sitten oikeassa soittotilanteessa osaisi rikkoa:-)
Edit: Nyt vasta huomasin että JarjoH aiemmin oli kirjoittanut suunnilleen saman
Edit2: Ja nyt mä vasta huomasin että oon eksynyt kitarapalstalle, josta oon luvannut pysytellä pois mutta kun täällä on niin mielenkiintoiset keskustelut.
Lisäksi tämä keskustelu on kyllä sovellettavissa kaikkiin soittimiin
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Monissa asteikoissa on "avoid" säveliä ja lisäksi soinnun tärkeitten äänien merkkaaminen jotta C-jooninen ja E-fryyginen ei kuulostaisi samalta on tärkeää.
Joo, siis periaatteessahan on aivan se ja sama että mitä päässä liikkuu jos soitto vaan toimii. Toki sitä voi asteikkojakin ajatella, kunhan vaan pitää mielessä alla soivan harmonian ja sen, että vaikka sointukierto periaatteessa meneekin pelkästään yhdestä sävellajista, vaihtuu noi vältettävät- ja sointuäänet koko ajan. Mulle itselleni tämä asia vaan on järkevämpää hahmottaa sointujen kautta, koska niitä kun opettelee soittamaan, tulee automaattisesti merkattua tärkeät äänet ja vältettyä niitä vähemmän sopivia ääniä. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
