Media ja viihde ›

Nick Hornby - 31 biisiä
 
Suhteellisen turha läystäke, vaikka Thunder Roadista kirjoitettu juttu (ja pari muutakin) on ihan ok. Plussaa kuitenkin siitä, että Clarence Clemonsin Lovers In The Cold kappaleeseen soittamaa sooloa kehutaan eräässä toisessa kirjan kappaleessa.

En muista.
 
Mutta nyt on lukemisen alla Del To Horon ''Vitsaus'' ja Jonesin ''Täältä Ikuisuuteen''. Voi kyllä olla että jää tuo vm. lukematta loppuun. Jotenkin vaan semmoset yliluonnolliset jutskat kiinnostaa enempi. Siis kirjallisuudessa. Kauhuelokuvia en jaksa enää katsoa, koska ne on poikkeuksetta (tahatonta?) komiikkaa.

Rob Jovanovic: Kate Bush - elämäkerta
 
Ihan hyvä peruselämäkerta, joka suurimmaksi osaksi välttelee skandaalinkäryä ja keskittyy olennaiseen, eli musiikkiin. Koko ura ja tuotanto käydään biisi biisiltä läpi bootlegeina kiertäviä julkaisemattomia biisejä unohtamatta. Kirja tuskin tarjoaa vannoutuneimmille faneille mitään olennaista uutta tietoa, mutta muille tätä voi pitää ihan suositeltavana lukemisena, jos Kate Bushin uran käänteet kiinnostavat.

No se Rimmisen Nenäpäivä tuli nyt sitten luettua. Kielenkäyttö oli taas oikeinkin vakuuttavaa, mutta itse tarina niin saatnan surkea ja kertakaikkisen mukaansatempaamaton, että melkein kuukauden päivät tuotakin tavasin, mutta en kuitenkaan viitsinyt kokonaan keskenkään jättää, kun jonkinlaista loppuhuipennusta vähän odottelin siinä. Eikä sellaista tietenkään tullut. Hienosti kirjoitettu tylsä kirja.
 
Tulihan tässä viimeisimmän kuukauden mittaan toki muutkin kirjastosta lainaamani kirjat lukaistua, mutta nekin olivat lähinnä jotain sekalaisia sarjakuvia, jotka eivät minulle näytä enää oikein putoavan nekään. Sitten oli vielä Eurajokelaisten harrastelijakirjoittajien yhteisjulkaisu nimeltä Naapurin kuusi, jossa muutaman sivun mittaisten tarinoiden aiheet, tasot ja kiinnostavuuskin vaihtelivat hyvin suuresti. Luultavasti juuri sellainen kokoelma, joita kirjoittajat sitten antavat kavereilleen lahjoiksi merkkipäivinä.
 
Tänään voisin käydä nuo palauttamassa ja valita jotain edes mahdollisesti hieman mielenkiintoisempaa luettavaa tilalle. Vaikka ainahan tylsän kirjan voi toki kesken jättää, mutta jostain syystä niin tulee tehtyä perin harvoin.

Luin kanssa taannoin tuon Nenäpäivän ja kaipa sen voi juuri tuohon "hienosti kirjoitettu tylsä kirja" toteamukseen kiteyttää.
 
Mitäs muuta tässä on tullut luettua. Ainakin Sofi Oksasen "Baby Jane". Alku oli tässäkin kohtuullisen tylsää, mutta kun ekat 90 sivua sai kahlattua niin, kirja muuttuikin ihan hyväksi. Ei kylläkään parasta Oksasta, mutta toimivaa kuitenkin.
 
Viime yönä sitten hujautin kerta rysäyksellä John Boynen "Poika raidallisessa pyjamassa", ja tosiaan niin hyvin piti otteessaan, että yhdellä lukemisella meni kannesta kanteen. Ja voin sanoa, että tätä ei kyllä usein omalla kohdalla tapahdu.
 
Takakantta lainaten totean, että juonta nyt on sen kummemmin turha alkaa etukäteen kertomaan, mutta kansikuva spoilaa sen verran, että kirjassa on kaksi poikaa ja niiden välissä piikkilanka-aita.
 
Ainut mikä harmitti, niin arvasin loppuratkaisun hieman liian aikaisin ja sitten sitä vaan luki, että käykö tässä nyt niin kuin luulen.
 
e: Ja kunhan tästä koneelta pääsen, niin yöpöydällä on odottamassa Kari Hotakaisen "Ihmisen osa".

NHR: Hienosti kirjoitettu tylsä kirja.
 
Erittäin hieno muotoilu Nenäpäivästä!

Mielenkiintoisia elämänkertakirjoja.
 
Mattila, Jorma J., Erola, Marko: Kasinokeisari Pekka Salmen tarina
 
Vekkeli Pirkko: Kristiina Halkola - Jos rakastat
 
Carlsted, Arno, Miettinen, Kimmo: AC - takapirujen kuningas

Mickey Leigh & Legs McNeil - Veljeni Joey Ramone
 
Niinkuin suomenkielisen laitoksen nimestä voi päätelläkkin, kyseessä ovat Joeyn veljen muistelmat. Vaikka olisi lukenut jo monta Ramones-aiheista kirjaa, niin tämä teos tarjoaa uutta tietoa ja tuoretta näkökulmaa aiheeseen ja siihen, miksi Joey oli sellainen ainutlaatuinen persoona, kuin oli. Ainoa kevyt harmituksen aihe oli se, että Mickey ehkä turhankin paljon purkaa ja vatvoo toistuvasti omia henkilökohtaisia vastoinkäymisiään, mutta ehkä se oli välttämätöntä tarinan kertomisen kannalta. Suomennos on ihan kelvollinen. Parempaa tasoa, kuin näiden rokkielämäkertojen kohdalla keskimäärin.

Albert Camus'n Sivullinen. Mitäpä tähän lisäämään. Kantsii. Klassikko.

William S. Burroughs & Jack Kerouac - Ja Virtahevot Kiehuivat Altaissaan
 
Ihan mielenkiintoinen kollaboraatio molempien miesten uran alusta. Olihan tästä huomattavissa helposti molempien tyyli ja se miten siihen oltiin jo kehittymässä. Kirjana ehkä vähän tylsä, mutta osana kirjallisuuden historiaa silti relevantti julkaisu.
 
--
 
Lars Monsen - Vaellus Halki Alaskan
 
Norjalaisen toimittajan kuvaus siitä, kun hän vaelsi tyttöystävänsä ja koiransa kanssa koko Alaskan läpi. Omat "vaellukset" tuntuvat leikinteolta tähän verrattuna, kun kolmikko kävelee 10 kuukautta ja 3000 kilometriä. Laadukkaat ja runsaat kuvat ovat tämän kaltaisessa kirjassa suuri plussa ja parissa illassa tämä tulikin luettua, kun oli kokonaisuutena sen verran mukaansatempaava. Useat tarinat karhujen tapaamisesta olivat myös jännittävää luettavaa. Kaiken kaikkiaan suositeltava opus eräkirjojen ystäville. Suomennoskin oli hyvää jälkeä.

Marrti Anhava: Romua rakkauden valtatiellä - Arto Mellerin elämä
 
Mellerin jäämistössä säilyneiden päiväkirjamerkintöjen, lehtiarvostelujen ja haastattelujen kautta muodostuu todenmakuisen ei-ruusuinen kuva runoilijan elämästä. Tulihan itseklin kulutettua aikoinaan samoja baarijakkaroita kuin huopahattunsa alta velmuileva Melleri. Epäonnistumisia kirjailijan- ja dramaturgianuralla oli tuolloin jo sadellut. Suurin vastoinkäyminen, tai viimeinen naula rock-muusikkoudesta ikuisesti haikailevan lyyrikon arkkuun, oli kuitenkin Nadjan mukaantulo kuvioihin. Omistushaluisen elämänkumppanin kovaotteisuus lähentelee raakuutta, kun kohde muuttuu puolustuskyvyttömäksi.
 
Onkin järkyttävää lukea Mellerin ensimmäisestä kaatumisesta aiheutuneen aivovaurion jälkeisiä päiväkirjamerkintöjä. Kirjailijan tärkeimmäksi elämänsisällöksi tuntuvat muodostuneen munkkipossukahvien lomassa rakennellut voileivät, joista Anhavan mukaan löytyy kuvauksia sivukaupalla.
 
Eläväistä ajankuvaa kirja tarjoilee 70-90 -luvun kulttuurielämästä. Hauska muiden muassa on apulaisohjaajana toimineen Mellerin kuvaus Jouko Turkan ohjaustyöstä: "Tämä ei hellittänyt otettaan näyttelijöistä ensi-illan jälkeenkään, vaan seurasi tiiviisti näytäntöjä. Jos ei katsomossa tai lavasteissa piilottelevaa ohjaajaa nähnyt, tarvitsi vain vilkaista valohyllylle niin eiköhän siellä kalju kiiiltelllyt".

D.H. Lawrence - Lady Chatterleyn rakastaja
 
Pelkäsin tämän olevan ihan harlekiini-osastoa, mutta onneksi ei sentään liian pahasti. Itseasiassa kirjan sensuurin kohteeksi joutumisessa ovat voineet olla taustalla eroottisen sisällön lisäksi myös luokkayhteiskuntaan, teollistumiseen, rahan valtaan ja perinteisiin arvoihin kohdistuva kritiikki. Aika anarkistista meininkiä siis. Ja osittain tavallaan aika ajankohtaistakin edelleen. Pahiten kirjassa onkin vanhentunut nimenomaan eroottisten kohtausten esitystapa. Yhteiskuntakritiikki nousisi terävämmin esiin, jos noita olisi jätetty muutenkin vähemmälle.

Minä, Ozzy
 
Sain joululahjaksi kyseisen opuksen. Ihan hauskoja tarinoita uran varrelta, joskin olisin toivonut hieman syvällisempää analyysiä Black Sabbathin uran alkuvaiheista. Tosin soolouran levytykset hypättiin vielä nopeammin yli. Sekoilua oli aika paljon, enkä tiennyt, että Ozzy oli noinkin heikossa jamassa vielä Osbournesin aikoihin.

Corey Taylor - Seitsemän Kuolemansyntiä
Mielenkiintoisin ja vähiten elämäkerrallinen elämäkerta jonka oon lukenut.
 
Nyt aloitin lukemaan Kellokosken Prinsessaa. Kertoo mielisairaan elämästä ja siinä sivussa jännästi psykiatrisista hoitokeinoista läpi 1900-luvun. Ja täähän on tositarina.

Dan Brown - Kadonnut symboli
 
Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni, ja jouluaattona otin tuon kirjan lainaan sukulaiselta. Alkuun oli itsellä hieman ongelmia lukemisen suhteen, kun ei tosiaan ole tullut pitkään aikaan luettua. Eilen lähti sitten rullaamaan vähän paremmin, ja luin puolet tuosta kirjasta eilen. Loppua kohden tuo kirja parani kyllä selkeästi, ja ainakin yhdessä kohdassa jäi suu auki hämmennyksestä. Muutenkin kyllä mielenkiintoinen ja toimiva kirja. Täytynee tästäkin se elokuva sitten tsekkailla, kunhan se joskus ilmestyy.

Joululahjaksi tuli Cisse Häkkisen elämänkerta Honey Aaltosen kirjoittamana.
 
No eihän siinä menny kuin 2 päivää niin kirja oli luettu. Oli sen verran mukavaa luettavaa. Itse kirja on mukavaa luettavaa tuohon Hurriganesin loppuun asti, kunnes huomaa kuinka Cissen elämän pohja tippuu,kirjaimellisesti. Varsinkin viimeinen vuosi/viimeiset hetket eivät olleet helpointa luettavaa.
 
Mutta kirja oli varsin mukavaa luettavaa. Sisälsi mukavasti haastatteluja/vuoropuheluita, sekä hänen kommeluksia,mutta tosin tarina hyppi vähän joissakin kohdissa.Kappalejaot olivat mielestäni selkeät siitä plussaa ! Mielestäni kirja oli varsin lyhyt ( n.285 sivua näin äkkiseltään muisteltuna) verrattuna esim. Järvisen elämänkertaan.
 
Suosittelen kaikille jotka pitävät Cissestä basistina,laulajana, Suomen ensimmäisenä rock'n'roll tähtenä tai pitävät hänestä enemmän tai vähemmän!

Juha Seppälä: Tunnetteko tyypin?
 
Eräänlainen novelli- tai pakinakokoelma, muutaman sivun mittaisia, irrallisen tuntuisia juttuja, jotka eivät ainakaan minulle avautuneet kovinkaan helposti. Tai jotkut kyllä, toiset taas ei. Aika kului kuitenkin tätäkin lueskellessa, vaikkei selvästi ollutkaan ihan minun teekupposeni nyt tämä.
 
Kari Hotakainen: Bronks
 
Ei parasta Hotakaista tämä, mutta kyllähän senkin nyt luki. Jotenkin häiritsevällä tavalla sekoitettu mielikuvitusta ja "todellisuutta" taas, kai, tai jotain, en minä tiedä.
 
Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?
 
Ei aivan niin suora kirjaversio elokuvasta "Kaasua, komisario Palmu", mitä joskus aiemmin lukemani "Komisario Palmun erehdys" oli. Tai siis kaiketi elokuva ei ollut aivan niin tarkasti tämän kirjan mukaan tehty, mitä pidin hyvänä asiana. Murhaaja oli kyllä sama kuin varmaan tuhannesti näkemässäni elokuvasovituksessa, mutta tarinan yksityiskohdissa oli kuitenkin sen verran pikku eroavaisuuksiakin, että mielenkiinto pysyi mukavasti yllä loppuun asti. Luultavasti, jos en olisi etukäteen tiennyt murhaajaa, niin olisin varmaankin pitänyt tätä ihan hiton hyvänä kirjana, vaikka eihän se nytkään huono ollut. Muistaakseni tämä oli Waltarin ensimmäinen Palmu-tarina, vaikka elokuva onkin toinen Palmu-leffa. Sota-aikainen kieli vaikutti aluksi paikoin vanhentuneeltakin, mutta äkkiäpä sekin siinä lukiessa unohtui.
 
Juha Vuorinen: Pilven reunalla
 
Kokoelma Vuorisen lehti- ja blogikirjoituksia parin vuoden takaa. Osa jutuista toimi edelleen "ajattomina", mutta monet vittuilut päivän seiskajulkuille yms. tuntuivat jo nyt auttamattoman vanhentuneilta. Panokuvauksia oli Vuoris-mittapuulla huomattavasti tavanomaista vähemmän, mikä ei minusta ollut lainkaan huono juttu. Monet tarinoista ovat varmasti olleet ajankohtaisina netistä lukien paljon hauskempiakin, mutta viihtyihän tämän parissa vielä nytkin suht hyvin.

tsugaru: Marrti Anhava: Romua rakkauden valtatiellä - Arto Mellerin elämä
 
Tuota samaa olen lukenut, tosin karsimalla pois lainaukset runoista ja näytelmistä. Pellonpäätä rankempi boheemi, aika tapaus oli myös Pyykkö. Demonisesta Turkasta löytyy hyviä paljastuksia.

Prophet: Tuota samaa olen lukenut, tosin karsimalla pois lainaukset runoista ja näytelmistä. Pellonpäätä rankempi boheemi, aika tapaus oli myös Pyykkö. Demonisesta Turkasta löytyy hyviä paljastuksia.
 
Mm. Turkan 50-vuotissyntymäpäivistä vetävää kuvausta: "Mikä nöyryytys!" Päivänsankarin lauluvalintana "Ajatar on Forumissa..."
 
Päiväkirjojen itsetilityksen kautta voi ottaa selkoa siitä, miksi pohjanmaalaispojasta "varis olkapäällä, kissa sylissä, Dickens kädessä" tuli rankka boheemi.
 

 
Stoppelman-Hardmeier: Edgar Allan Poe vasta-alkaville ja edistyville
 
Aivan mainio sarjakuvateos kauhun, scifin, runon ja novellin uranuurtajasta