Lyriikka ›

Hyvää joulua kaikille lyriikkaa kirjoittaville. Välttäkää kiirettä ja hajamielisiä ihmisiä.
 

 
Rouva Paula Pim ja pippuripihvit (2007)
 

 
Markiisikangas on sateen painosta vesiastia. Istumme penkeillä tiheästi,
kuin metsät puut. Vanhat kuuset, koivut, nuoret pihlajat ja on joukossa
pari mäntyäkin. Nainen seisoo nurmikon ja niityn rajalla.
Hän lukee Bo Carpelanin runoa. Ääni kantaa kankaan alla.
Ylväs ja viisas runo ajattelen. Tunnelma on sunnuntainen.
Mikään ei häiritse, paitsi kaukaa kuuluu hälytysajoneuvon sireeni.
Kaipaan Ilomantsin metsiin. Siellä kuulen kauriin liikkeen.
 
Carpelanin ajatukset jatkuvat runon kautta. Talon kulman takaa
näkyy lähestyvän kaksi virkapukuista poliisia.
Kulturellipoliisit saapuvat paikalle, mutta miksi he astuvat
minua kohti? Toinen poliiseista kysyy: "Rouva onko nimenne, Paula Pim?"
Vastaan: kyllä se on nimeni, mutta mihin tahdotte vastauksen?"
Tulkaa mukaamme, niin perillä selviää vastaus, ehkä meillekin.
 
Onnekseni runous kukistaa uteliaisuuden. Vain muutama vanha kuusi
taipuu toisiaan kohti. Minä ja kaksi nuorta komeaa poliisia astumme
kaikki eri tahtiin autolle, joka nojaa vasten orapihlaja-aitaa.
Lähdemme liikkeelle ja toistan kysymyksen: "mihin haluatte saada vastauksen?"
Toinen poliiseista katsoo sinisillä silmillä peilin kautta sammalsilmiäni.
Hän sanoo: "Vantaan ostoskeskuksen kassalla hävisi vanhahkolta naiselta
pippuripihvipaketti, teitä epäillään."
Vastaan: " En ole varas, mutta olen sairas. Minulla on todettu abbendicitis runotyrä.
Taudinkulku on arvaamaton. Se aiheuttaa huippuun kehittyneen hajamielisyyden."
 
Miehet katsovat toisiaan. Toinen vähemmän komea tarttuu puhelimeen ja soittaa
jonnekin. Matka jatkuu ja kysyn kolmannen kerran: Mihin haluatte saada vastauksen?
Samalla muistan, että kaupan muovikassit ovat olleet autoni takakontissa
kymmenen tuntia ja huudahdan: " Jos pippuripihvit ovat siellä, ne ovat well done!"
 

 
"Paula Pim"