Näköjään tämäkin hieno artisti oli ilman ketjua. Kaikessa lyhykäisyydessään: jos tykkäät sellaisista bändeistä ja artisteista kuten The Black Crowes, Led Zeppelin, CSN&Y, Paul Westerberg, Little Feat, Paul Rodgers, Robert Palmer, Jess Roden yms., niin Reidin tuotantoon kannattaa tutustua. Sääli, että mies tunnetaan lähinnä kieltäytymisestään Zeppelinin laulajan paikasta (suositteli sentään Plantia Pagelle) ja muitakin epäonnisia juttuja on miehen uran varrelle sattunut. Levyt ovat kuitenkin hienoja, etunenässä "River" (1973) ja "Seed Of Memory" (1976). Historiaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Terry_Reid Biisejä: http://youtu.be/pv1zu79377A http://youtu.be/mrgjEUfRcdU http://youtu.be/MgshmDZGZaA http://youtu.be/-ccV6xsFPmY http://youtu.be/jqKBdOiIC8k |
Jep, kova ukko.
Noi k.o.levyt on hienoja, vaikka itseäni hämää niissä ehkä aavistuksen se, että tuntuu että ei oo mietitty semmoseksi kokonaisuudeksi noita.
Hirveen paljon akustista maalailua, mikä toki tiettyyn rajaan asti oikein jees.
Sähköistä juttua kuuntelis mielellään enemmänkin, vaikka Rodue Waves ei sitten enää olekaan niin hyvän kuuloinen. It's the singer, not the song. |
sirdickyj: Jep, kova ukko.
Noi k.o.levyt on hienoja, vaikka itseäni hämää niissä ehkä aavistuksen se, että tuntuu että ei oo mietitty semmoseksi kokonaisuudeksi noita.
Hirveen paljon akustista maalailua, mikä toki tiettyyn rajaan asti oikein jees.
Sähköistä juttua kuuntelis mielellään enemmänkin, vaikka Rodue Waves ei sitten enää olekaan niin hyvän kuuloinen.
Noh, onhan "River" sen puoleen selkeä, että A-puolella on sähköistä ja funkyä, mutta rentoa meininkiä, Free/Little Feat -hybridiä ja B-puolella ollaan Van Morrison/Tim Buckley -tunnelmissa. Levyähän tehtiin pitkään ja varsinkin alussa homma meni usein liiankin rennoksi jammailuksi tuottaja Eddie Offoirdin mielestä. Vastaavaa kuviota tapahtui Jeff Buckleyn "Grace" -levyn kohdalla, mutta senkin levyn rikkaus on biisien ja tunnelmien monipuolisuudessa.
Kakkossoolo "Terry Reid" on myös aika sähköistä, tulee mieleen Small Facesin loppupään jutut ja "Rogue Wavesilla" on myös hetkensä. Taustabändi on kova (Lee Miles, Doug Rodrigues ja John Siomos), mutta coverbiisejä on ehkä hiukka liikaa ja CD-versio (BGO Records) soi kaikenlisäksi liian korkealta (puoli sävelaskelta). |
