Rock, pop, alternative ›

Velli: Mun mielestä Purpleen sopivia tyyppejä ovat ne, jotka tulevat samalta aikakaudelta about saman tyyppisistä musakuvioista ja joiden soitto jotenkin loksahtaa yhteen muun bändin kanssa. Morsen tausta poikkeaa bändin muiden jätkien taustasta melko paljon. Luultavasti juuri tämän seikan myötä Morsen tyyli ei ole koskaan täysin istunut Purpleen.
 
Kenenkään muun jäsenen vaihto Purplen uran aikana ei ole häirinnyt itseäni yhtä paljon kuin Blackmoren vaihtuminen Morseen. Esim. Bolin oli mun mielestä aivan loistava valinta Blackmoren seuraajaksi Come Taste The Band -levyllä.
 
Bolin itseasiassa tuli oikeastaan aikalailla samantyyppisistä kuvioista kuin Morsekin eli mies oli mukana mm.Billy Cobhamin Spectrumilla eli fuusiojazz-meininkiä.
 
Morse taasen oli kuvioissa hyvinkin 70-luvulla Dixie Dregsin kanssa ja progen ja AOR:n sekaista hard rockiakin mies soitti Kansasin mainiolla Power-lätyllä.
 
Morse kuulosti siltä kuin se on mun mielestä aina kuulostanut: fuusiokantrikitaristilta, joka yrittää löytää sisältään hard rockarin. Kaikki bändissä kulloinkin vakkarina olleet jäsenet ovat saaneet mun mielestä bändin kuulostamaan aina Purplelta paitsi Morse.
 
Morse on aina ollut omankuuloisensa kitaristi.Mies jolla on oma tyyli ja soundi (kuten Blackmorekin).Ne jotka muuta väittävät eivät kyllä tunne miehen soittohistoriaa alkuunkaan.

PsychedelicWarlord:
 
Morse on aina ollut omankuuloisensa kitaristi.Mies jolla on oma tyyli ja soundi (kuten Blackmorekin).Ne jotka muuta väittävät eivät kyllä tunne miehen soittohistoriaa alkuunkaan.
 
Totta. Blackmoren tyyli vain istui paremmin Purpleen.

krautio: Hiukan kärjistäen, Morsella on liian kompressoitu kitara. Koko ajan sellaista tasaista ja siloiteltua soittoa.
 
En kyllä missään tapauksessa kuvailisi Morsen soittoa tasapaksuksi. Ymmärrän kyllä jos soitto kuulostaa "silotellulta" Blackmoren räpellykseen verrattuna, mutta kyllä mielestäni Morse on pirun monimuotoinen ja dynaaminen kitaristi.

Velli: Mun mielestä Purpleen sopivia tyyppejä ovat ne, jotka tulevat samalta aikakaudelta about saman tyyppisistä musakuvioista ja joiden soitto jotenkin loksahtaa yhteen muun bändin kanssa.
 
Minun mielestäni sopivuuden pohtiminen on absurdia, mitä yhtyetoimintaan tulee. Kemiat joko loksahtavat tai sitten eivät. Kuulijoilta siinä ei kysytä eikä yleisökään ole pahasti äänestänyt jaloillaan. Muusikko tyytyväinen, yleisö tyytyväinen, tilaaja tyytyväinen, mutta esteetikko tyytymätön. Morsen kanssa kemiat ovat korvin kuullen loksahtaneet, ja etenkin Morsen versioinneista Blackmoren kitararaidoista pidän kovasti. Blackmoren suhteellisen paatoksellisiin tulkintoihin verrattuna Morse on löytänyt riffeistä, linjoista ja soolokohdista ihan erilaisen, positiivisen särmän verrattuna edeltäjänsä vastaaviin.
 
Deep Purplen jäsenten vaihtumisesta voisin tiivistää seuraavasti niiltä osin, mitä bändistä ja sien miehityksestä tiedän. Ensimmäistä kasettia ja kokoonpanoa en tunne, mutta Gillanin ja Gloverin lähdettyä paljon boogieta, bluesia ja vuorovaikutusta lähti heidän mukanaan, mikä korvautui taas Coverdalen ja Hughesin hevillä, gospelilla ja kuorolaululla. Taas Blackmoren mukana katosi annos klasaria, harmonista mollia ja synkistelyä, ja Bolin toi mukanaan R&B:n. Hajoamisen ja uudelleenkokoamisen jälkeen Blackmoren lähdettyä Morsen mukana tuli pidempiä yksiäänisiä melodialinjoja, keveyttä ja rytmistä etukenoa. Airey taas toi mukanaan monipuolisuutta, mikä on jo kova haaste Lordin jälkeen.
 
Homma on aina liikkeessä ja matkalla eteenpäin.

Minusta Blackmoren häipymisen myötä bändistä ja musasta katosi mielenkiinto ja yllätyksellisyys. Nyt siellä on vain "kivoja" tyyppejä lavalla.

Toisaalta Blackmore's Nightin tuotanto kokonaisuutena on ollut äärimmäinen pettymys. En puhu musatyylistä, vaan siitä, että tuotanto on ollut todella muovista ja mitäänsanomatonta. Ritsien kitaroinnistakin on vähentynyt särmää todella paljon.

Ärsyttää kun eivät suostu menemään studioon, kun menee tavallaan potentiaalia hukkaan. Toisaalta, eipä Rapture Of The Deep kovin ihmeellinen levy ole.

Blackmore on hieno, Morse on hieno. Bolinkin oli hieno!
 
Sanokoot kaikki mitä sanovat, mutta Morse nimenomaan estää nyky-Purplen vajoamisen coverbändiksi. Hitit kuullaan, mutta hiljalleen muuttuvilla sovituksilla ja täysin eri soittotyylillä.
 
Loppukevennys: olisi naurettavan hienoa nähdä joskus Malmsteen Purplen kitaristina. Onhan se ilmeistä kuka se mies on aina halunnut olla: haalinut Rainbow:n vanhat laulajat riveihinsä kun kerkeää. Taitais olla unelman toteutuminen sille ja samalla universumi kyllä halkeaisi kahtia.

jazzmies: Minun mielestäni sopivuuden pohtiminen on absurdia, mitä yhtyetoimintaan tulee. Kemiat joko loksahtavat tai sitten eivät. Kuulijoilta siinä ei kysytä eikä yleisökään ole pahasti äänestänyt jaloillaan. Muusikko tyytyväinen, yleisö tyytyväinen, tilaaja tyytyväinen, mutta esteetikko tyytymätön. Morsen kanssa kemiat ovat korvin kuullen loksahtaneet, ja etenkin Morsen versioinneista Blackmoren kitararaidoista pidän kovasti. Blackmoren suhteellisen paatoksellisiin tulkintoihin verrattuna Morse on löytänyt riffeistä, linjoista ja soolokohdista ihan erilaisen, positiivisen särmän verrattuna edeltäjänsä vastaaviin.
 
Deep Purplen jäsenten vaihtumisesta voisin tiivistää seuraavasti niiltä osin, mitä bändistä ja sien miehityksestä tiedän. Ensimmäistä kasettia ja kokoonpanoa en tunne, mutta Gillanin ja Gloverin lähdettyä paljon boogieta, bluesia ja vuorovaikutusta lähti heidän mukanaan, mikä korvautui taas Coverdalen ja Hughesin hevillä, gospelilla ja kuorolaululla. Taas Blackmoren mukana katosi annos klasaria, harmonista mollia ja synkistelyä, ja Bolin toi mukanaan R&B:n. Hajoamisen ja uudelleenkokoamisen jälkeen Blackmoren lähdettyä Morsen mukana tuli pidempiä yksiäänisiä melodialinjoja, keveyttä ja rytmistä etukenoa. Airey taas toi mukanaan monipuolisuutta, mikä on jo kova haaste Lordin jälkeen.
 
Homma on aina liikkeessä ja matkalla eteenpäin.
 
Ihan hyvin kiteytit tuon Purplen kehityskaaren. Sen verran lisättäköön, että Hughes toi bändiin myös paljon funk-vaikutteita, jotka kuuluivat etenkin Stormbringer- ja Come Taste the Band -älpyymeillä. Poppia ja kaupallisuutta (tai ainakin sen yritystä) puolestaan tuli mukaan kuvioon Joe Lynn Turnerin myötä. Morse toi mukanaan mainitsemiesi asioiden lisäksi myös uutta intoa bändiin ja kokeilumieltä sävellyksiin (mm. yksi irkkuhenkinen biisi Morsen debyyttilevyllä Purplen riveissä).
 
Mielipidejuttujahan nämä ovat, mutta en pitäisi itseäni niinkään esteetikkona vaan nimen omaan kuulijana. Mielestäni bändin musiikillinen kehitys oli kaikin puolin mielenkiintoista ja miehistönvaihdoksista huolimatta uusi matsku kuulosti silti aina hyvältä. Näin aina Morsen mukaantuloon saakka. En kuunnellut Morseakaan ennakkoasenteisena, vaan olin itse asiassa 90-luvun puolivälissä innoissani kun bändi ei loppunutkaan Blackmoren lähtöön vaan hommaa päätettiin jatkaa uudella kaverilla.
 
Biisit olivat kuitenkin se mikä homman loppuviimein itseni kohdalla ratkaisi. Uudet kappaleet eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sytyttäneet. Tämä uusi kokoonpano soittaa jotain erityylistä kamaa ja itse en vain yksinkertaisesti pidä tästä uudesta tyylistä. Uuden tyylin kehittymisestä pidän vastuullisena Morsea.
 
Jos joku pitää tästä uudesta bändistä, niin ei siinä mitään. Hyvä vain että kuulijoita riittää vielä. Nolompi loppuhan se bändille olisi, jos kukaan ei enää kävisi keikoilla :).

Mulle on aina jäänyt vähän epäselväksi, miksi Glover sai kenkaa silloin oliko -74 yhdessä Gillanin kanssa.
 
Gillan ja Ritchie eivät todellakaan tulleet keskenään toimeen, mutta miksi Glover?
 
Joviaali mies, kelpo bassottelija ja osallistui levyihin mm. kansitaiteeseen ...mikä lieni perimmäinen syy?

jarre55: Mulle on aina jäänyt vähän epäselväksi, miksi Glover sai kenkaa silloin oliko -74 yhdessä Gillanin kanssa.
 
Gillan ja Ritchie eivät todellakaan tulleet keskenään toimeen, mutta miksi Glover?
 
Joviaali mies, kelpo bassottelija ja osallistui levyihin mm. kansitaiteeseen ...mikä lieni perimmäinen syy?
 
Blackmore, Lord yms. porukka sanoi että kun ne on pakettiratkasuna otettu, niin silleen ne myös lähtee. Onhan Blackmore sen jälkeen hyvittäny Gloverille noita fuduja.

neuvone: Blackmore, Lord yms. porukka sanoi että kun ne on pakettiratkasuna otettu, niin silleen ne myös lähtee. Onhan Blackmore sen jälkeen hyvittäny Gloverille noita fuduja.
 
Yksi syy saattoi myös olla, että RB oli jo menossa mielessään uuteen suuntaan. Herra olisi halunnut perustaa bändin Phil Lynottin kanssa ja Paice suostutteli tätä jäämään Purpleen, silloin RB totesi ehdoksi, että haluaa Gloverinkin pois, vaikka se ei tuntunutkaan oikealta. Nyt kun ajattelee, niin Hughesissahan Purple sai laulun puolesta tavallaan sellasta turboahdettua Lynottia joka myös soitti bassoa. Tämä oli vain pieni ajatuskulku, älkää TL fanit provosoituko....

Ja olihan se aika ritchieblackmore-henkistä käytöstä, että ensin ajetaan Gillan ja Glover pihalle, uudet miehet sisään, tehdään kaksi levyä ja lähdetään sitten ite ovet paukkuen vetämään!

Isotalo: Yksi syy saattoi myös olla, että RB oli jo menossa mielessään uuteen suuntaan. Herra olisi halunnut perustaa bändin Phil Lynottin kanssa ja Paice suostutteli tätä jäämään Purpleen, silloin RB totesi ehdoksi, että haluaa Gloverinkin pois, vaikka se ei tuntunutkaan oikealta. Nyt kun ajattelee, niin Hughesissahan Purple sai laulun puolesta tavallaan sellasta turboahdettua Lynottia joka myös soitti bassoa. Tämä oli vain pieni ajatuskulku, älkää TL fanit provosoituko....
 
Tämä Lynottin, Paicen ja Blackmoren Babyface -projekti ei ilmeisesti koskaan tehnyt mitään nauhoituksia, tai ei ainakaan mitään ole putkahtanut esiin. Lizzy ei vielä vuonna 1972 ollut mikään kovinkaan tunnettu yhtye, mutta kai Ritchie oli Lynottin potentiaalin haistellut jo tuolloin.
 
Glover tosiaan sai kenkää vuonna 1973, tai erosi itse kun aavisteli mitä on tekeillä ja puristettua managerista tiedon ulos. Pääkolmikko oli jo ehtinyt tsekkaamaan Hughesin Trapezen keikalla.
Samaan tyyliin bändi toimi Simperin ja Evansinkin kanssa, viimeiset Mark I -keikat kun vedettiin niin samaan aikaan oltiin jo ehditty nauhoittaa "Hallelujah" -sinkku Gillanin ja Gloverin kanssa. Ja 1976 Hughes sai lukea lehdestä, että Purple on hajonnut.:)
 
Päälaulajaksi ykkösvaihtoehto oli tietenkin Paul Rodgers.

2541: Tämä Lynottin, Paicen ja Blackmoren Babyface -projekti ei ilmeisesti koskaan tehnyt mitään nauhoituksia, tai ei ainakaan mitään ole putkahtanut esiin. Lizzy ei vielä vuonna 1972 ollut mikään kovinkaan tunnettu yhtye, mutta kai Ritchie oli Lynottin potentiaalin haistellut jo tuolloin.
 
Jotain nauhoituksia kai tehtiin, mutta ilmeisesti ei mitään julkaisukelpoista
 
http://www.trcjt.ca/ab950/lizzy/history.html
 
A couple of years ago RITCHIE BLACKMORE gave an interview to a Greek magazine, and among the questions he was asked, beyond the main story, was about his work with Philip Lynott. He confirmed that they had made some demos, and they named themselves BABY FACE, but after a couple of days playing together at someone's home, they decided not to work together, because they didn't like the results. He also mentioned that he did not feel the demo's were high enough quality to ever release.

StJerky: Jotain nauhoituksia kai tehtiin, mutta ilmeisesti ei mitään julkaisukelpoista
 
http://www.trcjt.ca/ab950/lizzy/history.html
 
Kiitoksia tiedoista! Lizzyn kakkoslevyllä on myös biisi "Baby Face", mutta otettiinko projektin nimi tästä vai päinvastoin on hämärän peitossa.

rheinone: Jonkunhan on otettava vetovastuu. Sit jos ei toimi uusillakaan äijillä, ei kai siinä oo muuta vaihtoehtoo ku lähtee muille metsästysmaille, hä?
 
Mun mielestä homman toimiminen tai toimimattomuus on ollut lähinnä Ritchiestä itsestään kiinni. Puhutaan sitten livesoittamisesta tai henkilökemioiden kohtaamisesta.

2541: Tämä Lynottin, Paicen ja Blackmoren Babyface -projekti ei ilmeisesti koskaan tehnyt mitään nauhoituksia, tai ei ainakaan mitään ole putkahtanut esiin. Lizzy ei vielä vuonna 1972 ollut mikään kovinkaan tunnettu yhtye, mutta kai Ritchie oli Lynottin potentiaalin haistellut jo tuolloin.
 
Glover tosiaan sai kenkää vuonna 1973, tai erosi itse kun aavisteli mitä on tekeillä ja puristettua managerista tiedon ulos. Pääkolmikko oli jo ehtinyt tsekkaamaan Hughesin Trapezen keikalla.
Samaan tyyliin bändi toimi Simperin ja Evansinkin kanssa, viimeiset Mark I -keikat kun vedettiin niin samaan aikaan oltiin jo ehditty nauhoittaa "Hallelujah" -sinkku Gillanin ja Gloverin kanssa. Ja 1976 Hughes sai lukea lehdestä, että Purple on hajonnut.:)
 
Päälaulajaksi ykkösvaihtoehto oli tietenkin Paul Rodgers.
 
kirjassakin mainitaan kun Blackmorella oli tämä ulkopuolinen baby face projekti, niin huhut hajoamisesta tulivat tietenkin managerien korviin joita tietenkin kauhistutti, kun deep purples oli kuumaa kamaa ja rahasampo monille. Managerit tietenkin kehottivat jatkamaan mutta blackmore esitti ehdoksi basistin vaihdon.Tosiaan on aika outoa kun kirjassa mainitaan Gloverin savustamisesta niin yksi syy oli että miehen bassonsoittotyyli ei miellyttänyt Rikua?.Tosiaan Glover sai kuulla kohtalostaan managereilta, kun miestä oli ihmetellyt miksi kaikki suhtautuu häneen ja ideoihin kylmästi ja tiedon kuultuaan mies erosi Itse !!!.luulen että suurin syy tähän mark 2 line-upin hajoamiseen oli että yhtye oli kokoajan tien päällä ja eikä lomaa pidetty ollenkaan, joten tämä kokoonpano paloi loppuun:(.

locoloco: luulen että suurin syy tähän mark 2 line-upin hajoamiseen oli että yhtye oli kokoajan tien päällä ja eikä lomaa pidetty ollenkaan, joten tämä kokoonpano paloi loppuun:(.
 
Niin Gillan ja oisiko ollut Paice totesivat jossain tv-dokkarissa. Kukaan ei sanonut, että pitäkää vähän lomaa.