Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Metal_Griffin: Mikkivaihtoehdot P90, P90 + Charlie Christian, PAF, sticker model, T-model, Classic jne.
Tämä ei taida kuitenkaan olla täysi totuus ainakaan noiden 1960-luvun mallien osalta. Ilmeisesti siellä on kuitenkin ollut malleja myös kokopuisena ja myös pyöreällä sarvella? Ootteko muut päässeet näitä ihmettelemään?
 
Ei oo kukaan "rohjennut" tuohon Byrdland-katsastukseen ryhtyä.. ;)
 
Kyseinen soitinhan kuuluu siihen "ohutkoppasten jatsilootien" joukkoon, ja tuli mallistoon 1955. Periaatteessa se on "pienennetty" L-5 kapealla kaulalla, lyhyellä skaalalla (23 ja puol tuumaa) ja siis ohuella kopalla. 2 1/4 tuumaa paksu, kun esim. 335 on 1 3/4".
Nimi "Byrdland" tulee kahdesta 50-luvun kitaristista, Billy Byrd ja Hank Garland.
Sen verran tuosta mikkivalikoimasta oikoisin, että siinä oli alkujaan ne neliskanttisilla napapaloilla varustetut Alnico-mikit, ei siis P-90 mikkejä. Näin aina humppareitten tuloon asti aikaisin vuonna 1958.
Runko on aina ollut täyspuisella kuusikannella (carved top) ja vaahterasivuilla (solid maple rim), mutta tosiaan pohja vaihtui laminoiduksi kaksipalasesta täysvaahterasta vuonna 1963. Itsehän en tuota laminoitua rakennetta ihan "vaneriksi" kutsuis, vaan juurikin laminoiduksi rakenteeksi, mutta..
Jos ei oteta huomioon noita mikkivaihdoksia, ulkoasullisia eroja tuon mallin osalta on lähinnä nuo soololoven mallin vaihtelut, alkuaan siinä siis oli pyöreä (venetian) soololovi, sitten terävä ja syvempi florentine-tyyppinen 1960-69. Muita rakenteellisia eroja mallissa oli, kesällä 1962 kaula muuttui 2-palaisesta vaahterasta 3-palalaminoituun.
Tuossa pääpiirteittäin Byrdland-mallin varhaisvaiheita..
Totta kai siihen on voitu laittaa p-90 mikkejä, joko jälkiasennuksena noitten Alnicoitten tilalle, tai jopa suoraan tehtaalla. Muita "optioita" mitä olen kuvissa nähnyt, on jopa 2 soololovella olevia Byrdlandeja (ihan muutamia olemassa) sekä Varitonea, Bigsbya jne..
 
Ihan omakohtasia kokemuksia Byrdlandista on muutama, yks on jäänyt todella elävästi mieleen. Olin "välittämässä" yhtä Byrdlandia eräälle soittajalle, eikä se mennyt kuin Strömsössä.
Erittäin huomionarvoinen pointtihan on, että ko. soitin on "epänormaalin lyhyellä" mensuurilla. Tää kaveri halusi ihan idioottimaisen härkäpäisesti, että ohuet kielet pitää olla. No, eihän sitten sitä tahtonut oikein kunnolla vireeseenkään saada, saati, että olisi soinut kunnolla. Aikaa ja asennustupakkia siinä kului.
Ihan on hupaisa soitin kyllä, Gibson Byrdland.