| Aihe: Bassorumpu 22''. Viritys, kalvojen kireys. | 1 |
|---|
|
Terveppä terve. Poljen taman superstar sarjan bassorumpua kooltaan 22x18 käsitääkseni jos en väärin muista niin koivurunkoinen?. Kysymys, hakusessa olisi sellainen soundi joka on mahdollisimman mahtipontinen (jyty). Joku tietävä voisi kertoa esim millä kalvojen kireyksillä voisi toimia. Meinaan tarkemmin sitä että varmaan iskupuolen kalvo täytynee olla löysällä, mutta se onko resokalvon kireydellä minkälainen vaikutus. Ei ole pahemmin tilan puutteen vuoksi hirveästi testailemaan eri vaihtoehtoja.
ps. Turmion kätilöiden rumpalilla on aika ihanne soundi. http://www.youtube.com/watch?v=W7AQX07LpHw
Tähän on lääke varmasti. En saa kieltomerkkejäsi noudattaa.
Luovuttaa.
En antaudu vaan vapaudun. - Stam1na Lääke. | |
Etu- ja takakalvon tulis olla suhteessa toisiinsa. Jos lyöntikalvo on löysällä niin resokalvon olis hyvä olla kohtalaisen löysällä myöskin (mikäli toivoo matalaa perussoundia) muttei välttämättä juuri tismalleen yhtä löysällä. Tärkeempää on että niiden kireys on suhteessa toisiinsa että ne aallot siel rummun sisällä kulkee harmoniassa eestaas ja sivuille.
Viritys on hyvin pitkälti tuntumapohjanen juttu, en tiiä voiks tuohon antaa mitään tarkkoja neuvoja. Etenkin kun siihen soundiin vaikuttaa ihan helkatisti myös koko tilan akustiikka, polkuvoima, nuija, yms..
Ehkä parhaan tuloksen saa virittämällä niin helkatin kauan niitä kalvoja suuntaan ja toiseen että voi lopulta olla ite tyytyväinen siihen ääneen. Tosin jos homma venyy eikä miellyttävää tulosta saa aikaseks hetkessä niin suosittelen pitämään taukoja. Korvalla on hauska tapa mukautuu soundiin ja niinollen vääristää sitä lukuisten toistojen yhteydessä. Eli tunnin tai päivän breikki aina sillon tällön antaa sen soundin korvalle taas freshinä ja puolueettomana!
Kannattaa myös muistaa ottaa huomioon se että mitä tarkotusta varten virität ne kalvot, livesoittoa kyseisessä tilassa vaiko esimerkiks äänitystä varten (kyseisessä tilassa)
Jos virität kalvot äänitystä varten niin muista virittää ne äänitys päällä ja kuuntele tuloksia koneelta koska mikki ja mahdolliset mikserin bussisäädöt taas tekee omat temppunsa soundille. Rumpu useesti kuulostaa aikalaila erilaiselta livenä tilassa ku äänitettynä koneella (ellei sit oo helvetin optimaalisesti akustoitu tila ja vitun hyvin mikitetty setti)
Tommosii mul tuli täs mieleen.. | |
Suuri soundi ilman mikitystä onnistuu parhaiten kun laitat vaimennusrenkaalla varustetut kalvot ( powerstroke 3, EQ3.. ), jätät etukalvon ehjäksi ja et laita mitään demppiä. kalvot vaan sen verran tiukalle ettei näy ryppyjä kun painat kevyesti keskelle kämmenellä. Etukalvoa ( hiukan ) kiristämällä saat rummun syttymään herkemmin ja nuija pomppaa paremmin takaisin.
Monet tykkäävät myös Emperorista joka on siis kaksikerroskalvo ilman vaimennusrengasta.
www.captaincougar.net | |
Mulla oli keskitason Premier 20" (mahonki tms?) kun tuli eteen ammattitason studioäänitystä, joten jotain oli tehtävä parempaa, tuhdimpaa soundia varten. Ajattelin jo kääntyä Backline Rental'n puoleen, mutta yritin kuitenkin ensin itse. Käytettynä ostetun setin bd:ssa oli joku vaimennettu (Emad, PS3, en nyt muista!?!) ja etupuolelle laitoin Resonant Ebonyn; toki varalle lyöntikalvoksi mukaan tuli uusi PS3.
Nykyisessä treenikämpässä (entisessä studiossa) hain varmaan puoli päivää eri kombinaatioita kahdella ensinmainitulla kalvolla. Otti välillä pattiin, joten oli välillä pidettävä taukoa - myös korville - ja keitettävä kahveet. Kaveria ei ollut mukana polkijana/apukorvana; soundihan voi olla hyvinkin eri soittajan paikalta ja sitten taas edestä. Niin ja tämä : halusin ehdottomasti ehjän etukalvon kunnon resonointia & botnea varten, joten mikityksenkin halusin varmistaa tekemällä itse runkoon "sideholen" eli 4-5" reiän kylkeen. Tuli pistosahalla lähes pyöreä:) Tartti hiukan voimistella, kun polki vasurilla pedaalia ja yritti työntää korvaa tuon reiän tuntumaan. Kokeilin myös kevyttä demppiä (vaatekappale tms) kalvoja vasten; sen tärkein tehtävä oli vaimentaa ylärekisterin "tynnyri"-efekti. No, "parhaalla" soundilla menin studioon, vähän epäröin soundia, mutta ensipolkaisu sai sittenkin hymyilemään : botnea kiitettävästi, selvästi enemmän kuin treeniksellä. Brilliant ! Eli akustiikalla ON väiliä.
Äänityshuoneessa oli ihanteellinen, mitattu&pro-säädetty lyhyt kaiku. Settiä oli mukava soittaa, kun bd, snare ja tomit oli keskenään kunnon balanssissa (mitenköhän treeniksen akustiikkaa voisi räplätä...) Äänitys tehtiin kahdella mikillä, toinen sisällä, toinen itseväsätyn "tunnelin" (vuotojen eliminointi) päässä etukalvon edessä - mutta äänityshän ei ollu tässä pääpontti, vaan se mitä edellisetkin kirjoittajat tähdensi : kalvovalinnat (myös niiden ja rummun dempin määrä), virittelyä vaikka maailmantappiin asti, rummun pieni kallistus niin, ettei runko lepää kokonaan lattiassa, vaan etuvanne hiukan irti siitä; nuijan muoto, laatu ja paino, pedaalin tuntuma. Siinähän sitä säädettävää.
Treenikämpällä myös se, missä kohdassa ja mihin suuntaan setti on. Joskus sopiva soundi on löytynyt lyöntikalvo löysä(hkö)llä ja resokalvo kireällä, joka saattaakin ruveta "laulamaan" yllättävilläkin taajuuksilla enkä tällä tarkoita nyt jazz-soundin hakemista.
Tämmöttis ny.
Play that song. | |
http://static.musiciansfriend.com/d … 23/846/DV019_Jpg_Regular_442194.jpg tommosta basarin vanteen kylkeen niin alkaa linkkisi soundia löytymään. | |
Kiitoksia, neuvoista muutamia asioita tulen kokeilemaan mahdollisimman pian.
Tähän on lääke varmasti. En saa kieltomerkkejäsi noudattaa.
Luovuttaa.
En antaudu vaan vapaudun. - Stam1na Lääke. | |
Ton linkin tapaista soundia akustisesti et saa. Olipa muuten kamalaa musaa.
Kokeile jotain PS 3:a lyöntikalvoksi mahdollisimman löysänä. Eteen sama snadisti kireämmälle, kokeilemalla löytää.
Ronttimus: Aiheeseen: Söin juuri luomupaahtoleipää. Vitutti kun maistui niin paskalta. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
