Kumpikaan ei toimine erityisen mainiosti interfacena eikä kummassakaan liene erityisen hyvät etuasteet. Samansorttista miniatyyrietusia niissä on kuin kaikissa muissakin pienissä halvoissa vehkeissä.
Kumpikaan ei interfacena anna enemmän kuin 2in/2out. Tämä on molempien spekseistä jemmattu harhaanjohtavasti, mutta vaikka laitteissä on 4/6 sisääntuloa, koneelle saa vain kaksi kanavaa kerrallaan. Kortille taas saa kaikki.
Molemmat sallivat sen, että nauhoitat mikki-inputeista muistikortille samalla kun laitteen omat mikit nauhoittaa tilaääntä. Tyypillinen skenario tälle on esim. ottaa laulumikit sisään samaan kun laite itse ottaa bändin tilamikkinä talteen, TAI esimerkiksi se että vetää keikalla mikseripöydästä koko FOH-miksauksen stereona sisään ja käyttää laitetta itseään tilamikkinä.
Eroja: Rolandissa on yksi mikkipari enemmän. Niin zoomissa kuin rolandissa voi yhden sisäänrakennetun mikkiparin korvata 3.5mm linjatulolla (esim ipodi tai muu). Zoomilla taas voi toimia perinteisen neliraiturin tapaan ja bouncata raitoja.
Musakäyttöön zoom h4n on tuttu ja turvallinen valinta, ja niitä löytyy lähes joka puskasta. Roland R-26 on varmasti ihan pätevä myös, mutta moniraituritoiminnon puute tekee siitä pikkaisen vähemmän kätevän musakäyttöön. Samalla rolandi on yli satasen kalliimpi.
Vielä loppuun mainittakoon että oma rajallinen kokemukseni perustuu lähinnä keikoilla kaverin Zoomin ihmettelystä. Rolandiin en ole päässyt koskemaan. |
Toomio
kmh
