Rock, pop, alternative ›

Tänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä kun Red Hot Chili Peppers perustettiin. Onkin aika hieman katsoa bändin kehityskaarta alusta tähän päivään, levytettyjen albumeiden muodossa.
 
Red Hot Chili Peppers (1984) **** Tämä levy esitteli yhtyeen, joka yhdisteli rohkeasti funk-elementtejä heavy metalliin. Vaikkakin levyllä soitteli alkuperäisestä kokoonpanosta vain puolet (rummuissa Jack Ironsin paikalla ex-Captain Beefheart-mies Cliff Martinez ja kitarassa Hillel Slovakin sijasta Jack Sherman), ei se biiseissä näkynyt. Levy on raaka ja rullaava ja mukana on varhaisia RHCP-klassikoita kuten "Get Up And Jump" ja True Men Don't Kill Coyotes".

Freaky Styley (1985) ****œ Tämä George Clintonin tuottama levy on bändin funk-kauden mestariteos. Levy on kuin sukellus 70-luvun P-Funk-kaudelle. Freaky Styley oli levy jollaista tuottaja Clinton ei olisi itse kyennyt 80-luvulla tekemään, erittäin inspiroitunut ja energinen. Levy on todellinen kulttiklassikko.
 
Uplift Mofo Party Plan (1987) **** Tämä olisi voinut jo olla bändin läpimurtolevy. Kitaristi Hillel Slovak oli palannut takaisin bändiin, kuten myös rumpali Jack Irons. Valitettavasti tämä levy jäi tuon kokoonpanon ainoaksi, sillä Slovak kuoli seuraavana vuonna huumeisiin ja Irons lähti myös kävelemään. Mofo sisälsi ensimmäiset vihjeet siitä soundista, jolla bändi tuli myöhemmin tunnetuksi. Klassikoita riittää tällä levyllä. "Fight Like A Brave", "Behind The Sun" sekä tietenkin "Me & My Friends". Viitteet läpimurrosta olivat olemassa..
 
Mother's Milk (1989) *** Tällä levyllä astui esiin se Chili Peppers, jonka me parhaiten tunnemme. Hillel Slovakin kuoltua tilalle astui John Frusciante ja Jack Ironsin korvasi Chad Smith. Mother's Milkistä tuli se levy joka vei bändin MTV;hen ja isoon levy-yhtiöön kun Warner Bros signasi heidät. Siitä tuli heidän ensimmäinen kultalevynsä ja Stevie Wonder-coverista "Higher Ground" tuli se kauan odotettu läpimurtohitti. Mother's Milk myi kultaa ja "Knock Me Down" ja "Taste The Pain" viihtyivät myös listoilla. Mutta seuraava levy se vasta jotain olikin.
 
Blood Sugar Sex Magik (1991) ***** Mitä tästä levystä voisi sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Bändin ehdottomasti paras levy, joka yhdessä Nirvanan Nevermindin ja Metallican Black Albumin kanssa muutti musiikkimaailman syyskuussa 1991. Tuottajana hääri Rick Rubin ja bändi on huippuiskussa, klassikot seuraavat toisiaan. "Give It Away", "Suck My Kiss", "Blood Sugar Sex Magik", "Breaking The Girl" sekä tietenkin yhtä ajaton "Under The Bridge". Levyltä löytyvä "My Lovely Man" omistettiin Hillel Slovakille. Ajaton klassikko.
 
One Hot Minute (1995) **** Ehkäpä bändin aliarvostetuin levy. John Frusciante oli lähtenyt kävelemään vuonna 1992 huumeongelman takia, ja kesti vuoden ennen kuin tilalle löydettiin sopiva kitaristi. Paikan otti entinen Jane's Addiction-kitaristi Dave Navarro, ja bändin soundi muuttui raskaammaksi. One Hot Minute oli pettymys monelle fanille, mutta minun mielestäni se on siellä samalla tasolla missä BSSM:kin. Loistavaa materiaalia, kuten "Warped", "My Friends", "Aeroplane" ja "Coffee Shop". Tämä levy saa ihan suotta lokaa, se on hieno.
 
Californication (1999) **** Pienoiseksi flopiksi osoittautuneen One Hot Minuten ja sitä seuranneen kiertueen jälkeen Chili Peppers katosi maan alle. Fanit pelkäsivät bändin hajonneen, mutta kukaan ei aavistanut mitä tuleman piti. Dave Navarro erosi ja John Frusciante palasi takaisin bändiin päästyään huumeista kuiville. Californication oli uskomaton paluu. Levyä verrattiin herkeämättä BSSM:ään ja se kestää vertailun loistavasti. Levyltä tuli hittejä toisensa perään: "Scar Tissue", "Otherside", "Easily", "Parallel Universe", "Around The World", "Road Trippin'" sekä upea nimibiisi. Tämä ajaton klassikko nosti bändin legendojen kastiin.
 
By The Way (2002) ** Eipä olisi uskonut että Californicationin kaltaisen mahtilevyn jälkeen bändi tekee tällaisen rimanalituksen. BTW on ehdottomasti Peppersien huonoin levy koskaan, soitto on halutonta ja väkinäistä. Hittejä kuitenkin tältäkin levyltä tuli: nimibiisi, levyn ainut hyvä biisi "The Zephyr Song", ärsyttävä "Can't Stop", "Dosed" ja "Universally Speaking". Vaikka myyntiluvut olivat loistavat, itse levy oli kuitenkin ihan jotain muuta.
 
Uutta RHCP-levyä odotellessa bändi julkaisi viime syksynä kertakaikkisen loistavan "Fortune Faded"-sinkun, joka oli hieno ryhtiliike By The Wayn jälkeen.
 
Yhteenvetona sanottakoon että 20 vuodessa RHCP on noussut tuntemattomasta funk-metal aktista yhdeksi rock-historian tunnistettavimmista bändeistä ja isoimmista legendoista. Se on jo 15 vuoden ajan ollut yksi maailman suurimmista bändeistä. Ei mikään vähäpätöinen saavutus.

Oon samaa mieltä tuosta One Hot Minutesta, ihan turhaan väheksytty levy. Lieneeköhän porukka odottanut jotain vielä Blood Sugar Sex Magikiakin parempaa vai miksi sitä dissataan. Mutta joo, hyvä bändi kaiken kaikkiaan.

BTW on mielestäni erittäin hieno levy, vaikkakin vähän erilaista kuin entinen RHCP. Cabron, Universally Speaking, Can't Stop ja On Mercury iskevät ainakin minun todella lujaa. Mutta jokainen tallaa tavallaan.

Hienoa tekstiä, Danny. Vaikka joistain tähdistä olen vähän erimieltä esim. Mother's Milk on aivan timantti 5 tähden levy mun mielestä. Kun taas One Hot Minute ei ole koskaan toiminut, pari hyvää biisiä mutta loppu on kuraa. Selvä 1 tähden levy mulle.
 
Lopuksi pakko sanoa että RHCP:n paras biisi on ehdottomasti aivan uskomaton taideteos nimeltä Sikamikanico. Tollaista menoa jos tulisi uudelle levylle niin olisin erittäin tyytyväinen. Tsekatkaa ihmeessä toi biisi.
 
Onko muuten kenelläkään mitään havaintoa milloin uutta matskua olisi tulossa?

Lopuksi pakko sanoa että RHCP:n paras biisi on ehdottomasti aivan uskomaton taideteos nimeltä Sikamikanico. Tollaista menoa jos tulisi uudelle levylle niin olisin erittäin tyytyväinen. Tsekatkaa ihmeessä toi biisi.
 
Totta, ihan loistobiisi. Tämä oli meikäläiselle ensimmäinen RHCP-biisi minkä kuulin, ja kovasti tykkäsin silloin joskus pienenä. Wayne's Worldin soundtrackilta löytyy tämä helmi. Vitsi, pitääpä pitkästä aikaa kuunnella tuo, positiiviset vibat on taattuja!

By The Way (2002) ** Eipä olisi uskonut että Californicationin kaltaisen mahtilevyn jälkeen bändi tekee tällaisen rimanalituksen.
 
2 tähteä/Rimanalitus HOHO!
 
No ei... Myö ollaan ihan eripään faneja tiiätkö? Mä en dikkaa hirveesti niiden vanhemmista levyistä, kun taas uudemmat By the Wayn johdolla kuulostaa mun korvissa erittäin hyviltä tuotoksilta!
 
NS: Doced

Joo, pitää kyllä myöntää, että RHCP on kolissut mullekin melkolailla, nimenomaan musiikillisesti. Ostin nimittäin Californication- nuottikirjan n. œ vuoden soittelun jälkeen. Kyllähän ne biisit vieläkin menee, suu menee väkisinkin messingille, kun muistelee esim. Scar Tissuen opettelun vaiheita. Sen biisin takia meinasinkin jo lopettaa koko homman.
 
Tosin RHCP:n tuotantoon en ole Californicationin lisäksi oikein paljoa tutustunut. Blood Sugar... levy nyt on itsestään selvä + muut hittibiisit tyyliin Aeroplane, mutta juuri alkuaikojen juttuja en pahemmin ole kuunnellut. Mutta näiden vähäistenkin kuunteluiden perusteella voin kompata edellä puhuneita. Ja Johnia pidän eräänlaisena esikuvanani tietyllä tavalla. Että semmoista.

Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka mielestä One Hot Minute on bändin paras levy. Aeroplane on kuningasbiisi. BSSM:llä on hetkensä mutta parin loistavan biisin lisäksi siltä ei oikein huippuhetkiä löydy. Näiden innoittamana ostin freaky styleyn, joka pölyttyy hyllyssä. Ei tuollaista kykene kuuntelemaan.
 
Myöhemmät tuotokset on olleet myös alamäkeä, biisejä on yksinkertaistettu niin pitkälle, ettei mitään jäänyt jäljelle. Poikkeuksena pari viimeisintä singleä, jotka kuulostavat vaihteeksi hyviltä. Eli se minkä videolla Frusciante laulaa roskiksessa ja sen jälkeinen. Vähän liikaa vanhaan tuttuun nämäkin kyllä nojaavat.

uuden levyn ajankohdasta ei ole tietoa mutta luin soundista viime syksynä että kun ne oli nauhottanu niitä lisäbiisejä sille kokoelmalle, ne oli innostunu nauhottaan myös 15 muuta biisiä (tai olisko 13..)...joten materiaalia olis mutta joko se ei ole tasokasta tai ne ei julkase vielä mitään joistain kaupallisista syistä...sen kokoelman ilmestymisestä on vielä aika vähän aikaa..
 
ihmettelen sitä että kehuit zephyr songin levyn parhaaksi biisiksi..mun mielestä se oli levyn ainoo heikko lenkki..muuten olin kyllä samaa mieltä arvosteluissa..

uuden levyn ajankohdasta ei ole tietoa mutta luin soundista viime syksynä että kun ne oli nauhottanu niitä lisäbiisejä sille kokoelmalle, ne oli innostunu nauhottaan myös 15 muuta biisiä (tai olisko 13..)...joten materiaalia olis mutta joko se ei ole tasokasta tai ne ei julkase vielä mitään joistain kaupallisista syistä...sen kokoelman ilmestymisestä on vielä aika vähän aikaa..
 
ihmettelen sitä että kehuit zephyr songin levyn parhaaksi biisiksi..mun mielestä se oli levyn ainoo heikko lenkki..muuten olin kyllä samaa mieltä arvosteluissa..
 
Kuuntelin itse asiassa eilen tuon BTW-levyn läpi, ja otan hieman sanojani takaisin. Kyllähän levyltä löytyy sittenkin useampi hyvä biisi. Esim Dosed on todella hyvä, kuten myös Zephyr Song ja Universally Speaking. Joten taitaapi olla niin että kun tarpeeksi aikaa kuluu niin levy alkaa kuulostaa paremmalta.

uplift mofo party plan jyrää =)

Tuon BTW:n singlebiisit ovat olleet mielstäni melkein parasta RHCP:tä mitä olen kuullu. Just tuo Can`t stop ja Zephyr Song ja tämä uusin-en-muista-mikä. Paksát se mikään rimanalitus ole.

juhlisin tätä orkesteria niin paljon (ja olen joskus juhlinutkin) jos olisivat vain tajunneet lopettaa niin hienoon levyyn kuin one hot minute..nykyään ei ole enää samaa fiilistä, vaikka heittäis sinne soittimeen freaky styleyn tahi bssm:n
 
omistan kaikki muut levyt paitsi btw:n enkä ole sitä suostunut edes kuuntelemaan, ettei enää kuvani tuosta bändistä muuttuisi ainakaan huonompaan suuntaan
 
"hei pojat, frusciante löytyi ojan pientareelta tosi huonossa kunnossa ja nyt se on hoidossa..eiköhän oteta se takaisin bändiin varsinkin kun se ei enää soita yhtään niin tiukasti kun silloin -91...ja pitäisköhän ottaa tää juttu vähän vakavammin, eiköhän revitä sukat pois munista ja laiteta vähän vaatetta päälle, sen jälkeen voitais vaikka hörppiä teetä ja puhua filosofisia, eikä naureskella enää typerille jutuille.siinä ohessa voisimme tehdä kauniita lauluja californialaisille rantatytöille..."

Hienoa tekstiä plussan sait. Itse olen samoilla linjoilla arvostelujesi kanssa. Ehdoton lemppari on BSSM ja kakkosena Freaky Styley, By the waylla bändin väsähtänyt eikä tunnelma välity samanlaisena kuin ennen. Kunnioitettava ura kaikenkaikkiaan.

Kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon, jonka mielestä One Hot Minute on bändin paras levy. Aeroplane on kuningasbiisi
 
Sama täällä. Kyllähän ne vanhemmat ja uudemmatkin platat toimii mutta tuo oli ensimmäinen pepperssien levy minkä joskus ostin. Jotenkin toimii parhaiten edelleen.

Loistobändi. Iski tossa vuosi sitten ja onhan nuita levyjä tullut osteltua (ja DVDitä).
 
Loistokamaa.
 
kiitos

Hieno kirjoitus Danny! Mielestäni paras bändi ja toivon että äijät jaksaa vielä pitkään. Ottaen huomioon kundien alkutaipaleen elämäntavat on 20v huippumusiikkia todella hieno saavutus(vaikka miehistö on vaihtunut). BSSM tietysti lähinnä sydäntä mutta esim. Cone head soundtrackiltä Soul to squeeze on yksi suosikeistani. BTW:kin aukesi kun antoi sille aikaa, fortune faded lupaa hyvää jatkoa.

Joo, RHCP on ollut ensimmäisiä kunnon bändejä, joita olen koskaan kuunnellut. Blood Sugar Sex Magik ja One Hot Minute ovat bändin parhaat levyt aivan ehdottomasti. Voi, kunpa ne olisi menneet tuohon One Hot Minuten suuntaan eikä tähän nykyiseen.
 
Californicationkin on minusta jo vähän väsähtänyt. Vaikka hienoja biisejä välillä sisältääkin, niin siinä ei ole kovinkaan omaperäisiä ideoita. Lähinnä sitä verse-chorus-verse -rallattelumeininkiä.
 
Ja Sir Psycho Sexy on RHCP:n hienoin biisi.

Eipäs, vaan I could have lied.