Elektroniikka ja soitinrakennus ›

MPU: Toivon, että piakkoin raaka-aineiden ja valmistamisen kustannukset nousisivat niin koviksi, että oikean näköisiä, mitään tekemättömiä, täysin ala-arvoisen laaduttomia tuotteita ei yksinkertaisesti kannattaisi tehdä missään päin maailmaa. Silloin tästä oravanpyörästä saattaisi tulla hiukan hitaammin pyörivä. Utopiaa ehkä, mutta kuitenkin.
Marko
 
Hitaammin pyörivä oravanpyörä - nostetaan malja sille! :-)

Jäsen jarmos tuossa mainitsi että mitä väliä onko se kotimainen vai ulkomainen, kunhan laatu säilyy. Tässä tapauksessa sillä on hyvin suuri merkitys. Jos minä tilaisin esimerkiksi Ruokankaalta custom kitaran, olen hyvin todennäköisesti harkinnut jo pitkään millä firmalla kitarani teetän. Päätöksen jälkeen luotan siihen että kitara valmistuu nimenomaan Ruokankaan pajalla. Pointti on siis että ei se missä tehdään vaan kuka tekee.
 
Toinen pointti tuohon salaiseen valmistuksen ulkoistamiseen, kuten Juha Ruokangas mainitsi että sarja tuotantoa ei ole tai sitä on niin vähän että runkojen valmistaminen ulkomailla tulisi kalliimmaksi kuin tehdä itse.
 
Ja vielä Juhalle kuvitteellinen hatun nosto hienosta työstä soitinrakennuksen saralla.

Juha Ruokangas: Ja JOS on niin että joku tuote on halpatuotantomaassa tehtynä yhtä hyvä tai parempi, niin siitä sitten vaan, eihän tätä kehityskulkua enää mikään pysäytä, oli siitä mitä mieltä tahansa.
 
-M-:Täytyy olla tulossa vielä toisenkinlainen aika, ainakin niin haluan uskoa.
 
Luthier;
Toisenlainen aika on tosiaan kaikesta päätellen tulossa. Eka kertaa Frankfurtin musiikkimessuilla käydessäni siellä oli todella karmeannäköisiä kiinassa tehtyjä soittimia . Nykyään kiinan soittimet useasti ovat työnlaadultaan verrattavissa esim moniin euroopassa tehtyihin. Kaikki kiinassa tehty ei ole huonoa laatua vaikka onkin halpaa, ja työnlaatu on yleensäkin siellä kohoamassa . Jotkut saksalaiset viulunrakentajat ovat lopettaneet työnsä kiinan kilpailun takia. Kyseessä ovat keskihintaiset soittimet. Itse olen käyttänyt joitakin taiwanilaisia ja kiinalaisia kitaran osia jotka ovat olleet laadultaan erinomaisia ja hinnaltaan noin 1/4 vastaavasta huonompilaatuisesta saksalaisesta tai amerikkalaisesta. Minimitilausmäärät ovat tosi korkeita mutta asia on saatu hoidettua. Esim hyvälaatuinen kerfinglista on niin halpaa että täällä ei saa siihen hintaan edes raakamateriaalia. Veikkaan että tulevaisuudessa kiinassa tehdäänmyös huippulaatuisia kitaroita . Eli kehitys tässä kulkee niin kuin japanissakin aikoinaan. Tätä kehityskulkua ei tosiaan mikään pysäytä. Suomessa tällä alalla pärjää vain vamistamalla todella huippulaatuisia soittimia.

Luthier: kehitys tässä kulkee niin kuin japanissakin aikoinaan. Tätä kehityskulkua ei tosiaan mikään pysäytä. Suomessa tällä alalla pärjää vain vamistamalla todella huippulaatuisia soittimia.
 
Muutamankin kymmenen vuotta sähkösoittimia "kropanneena" myös olen täysin samoilla linjoilla. Ihan mielenkiinnon vuoksi noihin japsi-vintagesoittimiinkin perehtyneenä tuen tuota edellistä kommenttia. Mallisarjojen alemmat ja keskihintaiset(kin) mallit tulivat tuossa 80-luvun alkupuolella niin "hintaviksi" japsitehtaille valmistaa, että tuotantoa etenkin niiden osalta siirrettiin ensin E-Koreaan, sittemmin Kiinaan ja Indonesiaan. Seuraava peliliike on sitten varmaan siirtää enenevässä määrin tuotantoa "vielä halvempien " työvoimakustannuserien maihin. Toki täytyy edelleen hyödyntää investoinnit esim. juuri Indonesiassa, mihin nuo Korean 2 "suurta", Cort ja Samick, ovat kumpikin tehtaita perustaneet ja investoineet.
Tuo meikäläisen "sydäntä lähellä" oleva valmistajahan lopetti tyystin ns. halpamallien tuotannon 60-luvulla kun eihän ne pystyneet kilpailemaan valmistuskustannusten alhaisuudessa japsi"pajojen" kanssa. Unholaan painuivat brändit Oriole, Kel Kroydon, ym. Ja viimeisenä Kalamazoo. =)
Uuden "hallinnon" alaisuudessa sitten on jälleen koitettu jotain "halvempiakin" mallisarjoja valmistaa ja markkinoida, lähinnä niissä on tuosta pintakäsittelystä ja viimeistelystä tingitty. Ja onhan ne kauppansa tehneet jossain määrin... =)

fox: Tuo meikäläisen "sydäntä lähellä" oleva valmistajahan lopetti tyystin ns. halpamallien tuotannon 60-luvulla kun eihän ne pystyneet kilpailemaan valmistuskustannusten alhaisuudessa japsi"pajojen" kanssa. Unholaan painuivat brändit Oriole, Kel Kroydon, ym. Ja viimeisenä Kalamazoo. =)
Uuden "hallinnon" alaisuudessa sitten on jälleen koitettu jotain "halvempiakin" mallisarjoja valmistaa ja markkinoida, lähinnä niissä on tuosta pintakäsittelystä ja viimeistelystä tingitty. Ja onhan ne kauppansa tehneet jossain määrin... =)
 
Tuollapa onkin kerrottu jotain noista brändeistä: http://www.fox-guitars.com/Gibson-Made_Brands.html .
Eihän sun nimimerkki liity ton firman nimeen, jonka sivuilla tuo gibson-brändien historiikko on..? =)

wilo: Tuollapa onkin kerrottu jotain noista brändeistä: http://www.fox-guitars.com/Gibson-Made_Brands.html .
Eihän sun nimimerkki liity ton firman nimeen, jonka sivuilla tuo gibson-brändien historiikko on..? =)
 
Eii, yhteensattuma on yhteensattumallista.. ;)
Tuolla on listattu kaikki eri liikkeitten silloset "Harley Benttonit" eli omat bränditkin. Dwight puuttuu, mutta se tais olla ainoastaan jenkki-Epiphonen malleja, joita tuolla nimellä myytiin.
Sen verran viel "soitin-triviaa" että CMI (tuo brittiläinen kauppaketju/musiikkiliike) hankki myöhemmin Hoshinolta (Ibanez ym.) kitaroita, jotka sitten brändäs tuolla CMI-logolla.. =)
Se on jokseenkin kiinnostavaa, noitten outojen brändien taustoja selvitellä..

Juha Ruokangas: ... Eikä se mikään vitsi ollut kun sanoin että tervetuloa katsomaan, kyllä täällä voi vierailla vaikkei mitään olisi ostamassakaan. ...
 
Mietinkin jo, että kuinka pitää vihjailla/herjailla että saa kutsun kyläilemään ;) .
 
Kiitoksia noista tuotekehitysvideoista, niitä on ollut mielenkiitoista ja opettavaista seurata.
 
-Kämis-

Kämis: Kiitoksia noista tuotekehitysvideoista, niitä on ollut mielenkiitoista ja opettavaista seurata.
 
Näin on, mäkin olen ne kattellut muutamaankin kertaan.